torstaina, tammikuuta 31, 2008
Hämmästyttää, kummastuttaa...
VAROKAA KATOLTA TIPPUVAA LUNTA!
Ovien päällä on pienet lipat ja muuten piha on kattamaton. Talossa on jotain 7 kerrosta. Miten sitä tippuvaa lunta varotaan? Juostaan hirveää vauhtia liukkaalla pihalla koko ajan ylös katsoen? Jos ei pääse karkuun, niin se on sitten ihan oma vika, kun ei varonut, vaikka kehotettiin?
---
Eipä tässä sen kummempia olla taas mietittykään.
tiistaina, tammikuuta 29, 2008
Nastat tarpeen
Tein kylläkin itselleni todellisen löydön Nummelan Cittarista: tarjouskorista löytyi nastoitetut talvilenkkarit 30 €:lla. Ostin viime viikolla itselleni talvilenkkarit edullisesti samasta paikasta. Sunnuntaina siivosin Romeon karsinan. Ilmeisesti tuoksu tossuissa oli vastustamattoman hyvä, koska vajaan 20 min järsimisen jälkeen Marilyn oli saanut puolet tossusta katoamaan. Oi, miten joskus toivoisinkaan, että nuo tuholaiset saisivat edes vatsavaivoja palkakseen! Mutta ei, teräsvatsainen terrieri ei ole moksiskaan kengistä tai mistään muustakaan sopimattomasta.
Toisaalta, en kyllä ymmärrä, miksi se helpottaisi hajotettujen kenkien menetystä, jos lisäksi joutuisi siivoilemaan oksuja ja sitä itteensä huoneistosta. Kaikkea tyhmää sitä tulee toivoneeksikin...
Lauantaina tein historiaa: ensimmäinen ratsastusretki koko vuonna! Félagi oli oikein viljakas ja mukava, tuntui oikein kivalta pitkästä aikaa olla hevosen selässä. Sunnuntai menikin sitten taas löhötessä. Ainoa poikkeama rutiineihin tuli, kun Karma avasi etuoven ja lähtivät yhdessä Marilynin kanssa pinkomaan mäkeä alas. Olivat kuulemma oikein hauska näky, kun laukkasivat ripirinnan kotitietämme ja kääntyivät sitten tismalleen eri suuntiin: Karma lähti peräkylälle ja Marilyn kaupunkia kohti. Hain Marilynin autolla Katjan pihalta (noin kilometrin päästä). Hirmuista vauhtia tuollainen pikkuilliäinen voi mennäkin!
Se on kyllä sääli, ettei Marilyniä voi yhtään pitää irti. Tietenkin pikkuiseen kertyy juoksuhaluja, kun aina ulkona ollessaan on joko flexissä tai juoksuliinassa. Harmillinen koulutusongelma, johon en ole löytänyt ratkaisua.
---
Lunta sataa edelleen. Ja on kylmä. Mutta maanjäristyksiä ei kuitenkaan viimeaikoina ole ollut.
- Nalle Puh
lauantaina, tammikuuta 26, 2008
Vaikea päätös?
Tänään oli taas sellainen luxyrulauantai, kun ei tarvinnut nousta aikaisin hepoja ruokkimaan. Ne taitavat vieläkin syödä paalinjämää, jonka saivat eilen illalla eteensä. Ja voi mahtavaa: aurinko pilkottelee pitkästä aikaa pilvien seasta. Enpä muista, milloin olisi vapaapäivänäni aurinko näyttäytynyt!
Pikkupeikko uinuu vielä. Luulen, että minäkin aloitan saman puuhan. Mikäs kiire tässä - vapaa ihminen valmiissa maailmassa?
---
Rauha tulee sisältä. Älä etsi sitä ulkoa. - Buddha
perjantaina, tammikuuta 25, 2008
Vaihtelua arkeen
Ihmettelin viime yönä, kun Karma yhtäkkiä päästi kovan haukun. Ajattelin hevosten karanneen, mutta kun luurailin ulos ikkunasta, niin pikkupeikkohan se siellä. Oli juuri tullut kotiin. Minähän en nukkumaan mennessä edes muistanut hänen puuttuvan. Ylihuolehtiva äiti?
Ensi viikosta tuleekin erilainen, ensinäkin ukko nauttii lomasta Alpeilla ja itse käyn pari päivää töissä Hyvinkäällä. Pitäiskö repäistä ja jopa ratsastaa tänäkin vuonna yhden kerran. Ratsastusmotivaatio onkin ollut lähes kuukauden aivan poissa, mikä varmasti johtuu etupäässä surkeista keleistä ja pimeästä. Päivät alkavat jo valostua eikä töistä tulessa ole enää ihan pimeää.
Tosin, onhan siinä puolensa, että voi istuksia kotona takkatulen loimussa ja nauttia lämmöstä.
---
Luojan kiitos, aurinko on laskenut, eikä minun tarvitse lähteä ulos siitä nauttimaan.
- Logan Pearsall Smith
torstaina, tammikuuta 24, 2008
Lisää lunta odotettavissa
Ukko, poika ja pojan kaveri lähtevät lauantaina Itävallan Alpeille. Jos täällä Suomessakin olisi parempi lumitilanne, niin pikkupeikkokin pääsisi lautailemaan korvaukseksi siitä, ettei päässyt mukaan. Koulun lopputyö vie nyt peikkolapsen ajan niin, ettei loma ollut mahdollinen. Ikävää sinänsä, mutta tärkeimmät asiat ensin.
Kohta taas mennään - vien pikapuoleen peikon kouluun ja haen pojan halkohommiin päiväksi. Poika tykkää pöntöstä ja siksi hän ky aina välillä tekemässä halkoja sen lämmitystä varten. Jään etätöihin, mutta on mukavaa, kun on lounasseuraa.
---
Kun onni hymyilee, mitäpä silloin ystävillä tekisi? (Aristoteles)
keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008
Jaksaa, jaksaa..
Niin, ei tarvinne kertoa, että tänäkään aamuna herääminen ei ollut helppoa. Ei se kyllä ollut helppoa minullakaan, joten peikkolapsi saa kaiken myötätuntoni. Tosin, kun aamulla n. 6:30 kömmin koirien kanssa ulos, huomasi jo selvästi, miten aamut ovat valostuneet. Kohta alan pärjätä jo ilman otsalamppua. Se on mukava ajatus. Valoa tuo tietenkin myös lumi, joka ei vieläkään ole häipynyt. Jo kaksi päivää! OO! (Aaltoja!)
Lapsi on ylhäällä, kohta sitä taas mennään! Muksaa päivää muillekin, onhan jo keskiviikko!
tiistaina, tammikuuta 22, 2008
Väärä asenne
Karman myötä meidänkin talossa on koira, jonka tassut ja massu on pyyhittävä kurasta aina, kun tullaan pidemmältä lenkiltä. En tiedä miksi, mutta nuo pikkucairnit eivät tunnut tuovan niin paljon kuraa sisään, vaikka niitä ei pyyhkisikään. Yksi syy on se, että ne ovat hienostuneita. Ne eivät porskuta kaikkien kuralätäköiden läpi vettä roiskuttaen ja suullaan haukkoen, kuten Karma. Cairnit tepsuttelevat aina korkeimmalta kohtaa, jotta niiden pikku tassut pysyisivät mahdollisimman kuivina. Ihanteellista.
Eilen oli agiltyharkat. Joko aivoni tai kroppani ei toimi kunnolla. (Tai mahdollisesti ei kumpikaan.) Yritin varmaan 20 kertaa tehdä Marilynin kanssa flippiä, mutta aina koira ajautui väärälle puolelleni. En yksinkertaisesti pystynyt tekemään käännöstä, koska olin niin rajusti myöhässä koko ajan. Kun kerrankin pääsin riittävän edelle koirasta, onnistui käännös paremmin, mutta ei sittenkään hyvin. Kaiken kukkuraksi mahaani poltti kuin tulessa koko suorituksen ajan ja kun vuoromme loppui, syöksyin vessaan ja käänsin mahani ympäri. Kotiin ajaessani olin aivan kunnossa muuten, mutta mielialani ei ollut. Pitkästä aikaa kävi mielessäni, että tämä ei ole minun lajini. Turhanaikaista tuhertamista, kun en koskaan onnistu.
Lisäksi minulla on niin järkyttävä rimakauhu kilpailemisen suhteen, että itseäkin harmittaa. Nyt olisi hallikisoja vaikka kuinka, mutta en uskalla ilmoittautua. Olen ilmeisesti jo etukäteen päättänyt, että en voi onnistua. Väärä asenne. Mikähän auttaisi?
---
Oikea asenne ei takaa onnistumista, mutta väärä asenne takaa epäonnistumisen; seisomme ja kaadumme asenteemme mukana. - John Maxwell
maanantaina, tammikuuta 21, 2008
Aamupuuhissa
Säät alkavat myöskin parantua. Eilen olisi jo ollut sellainen sää, että olisi viitsinyt lähteä vaikka ratsain liikkeelle. Aurinkokin näyttäytyi pitkästä aikaa. (Tässä voisi kuiskaten tunnustaa, että koko vuonna en vielä ole ollut hevosen selässä.) Eilenkään en ehtinyt ratsaille, koska ukon siskontyttö tuli Espanjasta Suomeen lomailemaan ja kutsuin koko suvun (suom. huom. 7 henkeä) syömään lohisoppaa iltapäivällä. Soppa onnistuikin mainiosti.
Siitä saisi muuten melko hyvän piilokameraohjelman, jos laittaisi vaikka meikämannen kauppahalliin fileeraamaan lohta frouville. Sellaisen puolen tunnin kevyen ähertämisen jälkeen asiakas saisi käsiinsä neljä tai viisi fileenriekaletta palveluallttiilla hymyllä... No, fileeraustaidot eivät onneksi välity kalasoppaan eikä haittaa, jos kalanpalat eivät ole aivan tasamuotoisia. Palanpainikkeeksi leivoin vielä n. 20 valkosipulijuustosämpylää. Mitään ei ole jäljellä. Tosin kalasopan jämät toimitin mummolaan tämän päivän ateriaksi, joten kyllä soppaa oli riittävästi.
Äsken, kun kävin aamupuuhilla ulkona, oli ihanaa, kun kura ja rapa ei roiskunukaan. Pikkupakkanen oli kovettanut maan ja hyvä niin. Kotitiemme alkoi jo olla siinä kunnossa, että piti ottaa tallilta vauhtia, että pääsi autolla sen mutavellin läpi pihalle. Vieä kun sittenkin tulisi lunta, niin juttu olisi täydellinen.
---
Ei ole väliä, oletko ylipainoinen vai alipainoinen, kunhan olet tasapainoinen. (Juice Leskinen)
perjantaina, tammikuuta 18, 2008
Kommunikaation alkeita
Hyvä kommunikaatio saavutetaan, kun saadaan aikaan seuraavat asiat:
- hyvä kontakti,
- miellyttävä positiivinen johtajuus ja
- hyvä motivaatio
Tänä aamuna sain viestin, jossa melken kaikki nuo kohdat täyttyivät:
Tämä oli teipattuna pikkupeikon oveen, näin hän saavutti hyvän kontaktin nopeasti, miellyttävyyttä edustaa pehmeä tapa komentaa ("laitakko") sekä auringon käyttö kuvaviestissä. Motivaatio taas syntyy väistämättä alun uhkavaatimuksesta ("Jos et, ni en herää ikuna").
Täytyy kyllä tunnustaa, että hetken kävi mielessä kokeilla, nukahtaako hän ikiuneen, mikäli pyykit pysyvät koneessa, mutta en sitten raskinutkaan.
---
Olet ikuisuuden panttivanki. Vankina ajassa- Boris Pasternak
torstaina, tammikuuta 17, 2008
Vaihtelua?
Siitäkään ei saa vaihtelua, kuinka hyvin tai huonosti pikkupeikko herää. Yleensä hän herää hyvin huonosti ja hyvinäkin aamuina huonosti. Jokaiseen herättely-yritykseen vastaus on : "Yritän". Jos kysyn, joko hän on ylhäällä, vastaus on: "Melkein". Alkaa taas tänä aamuna olla pinna melkoisen kireällä... Mutta ei sekään tuo vaihtelua, sillä jokaisena aamuna pinnani kiristyy melkoisesti.
Eliseen päivään toi iloa se, että pojalleni tarjottiin töitä. Olen ollut kovin huolissani siitä, että kulunut puolitoista viikkoa armeijan jälkeen on mennyt ilman, että hän on ollut yhteydessä kouluun suorittaakseen opintonsa loppuun. Työtarjouksen innoittamana hän päätti huomenna mennä opinto-ohjaajan juttusille. Ilmeisesti hänenkään elämässään ei ole ollut tarpeeksi vaihtelua ja tuo työtarjous potkaisi häntä juuri sopivasti liikeelle. Mahtavaa.
En voi kyllä itseänikään hirveästi kehua energisyydestä ja aikaansaavuudesta. Äsken huomasin, että toissapäivänä pestyt pyykit ovat vielä koneessa. Eiliset olisin voinut antaa itselleni anteeksi, mutta toissapäiväiset vaikuttavat jotenkin säälittäviltä.
Odotan jo kevättä. Tai oikeastaan odotan talvea, mutta pikuhiljaa alkaa tuntua siltä, että sitä ei tulekaan tänä vuonna, joten lienee viisaampaa suunnata katse hieman kauemmaksi. Voisin ajatella vaikka sitä, miten kauniita ovat koivun hiirenkorvat, kun ne kimaltelevat herkänvihreinä aamun auringossa...
---
Minä katselen sinua mielelläni, satavuotias puu, täynnä versoja ja oksia kuin olisit pojanhuiskale. Opeta minulle salaisuutesi, miten voisin vanheta kuin sinä, avoimena elämälle, nuoruudelle, unelmille, tietäen että nuoruus ja vanhuus ovat vain askelia kohti ikuisuutta.
- Dom Helder Camara
keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008
Käskytys kuntoon
Auton pissapoika lakkasi toimimasta viime viikon maanantaina. Arvelin sen jäätyneen, kun pakkasta oli 3 astetta. Mainitsin asiasta ukkokullalle illalla, kun katselimme telkkarista säätiedotusta. Hän arveli, että tilanne korjaantuu huomenna, kun taas pakkaset loppuvat.
No, seuraava päivä ei ollut tässä suhteessa yhtään parempi. Pissapojan moottori vain ujelsi ja lampuille tuli vettä, kun toistuvasti kokeilin. Illalla taas asiasta juteltiin ja ukko arveli, että josko suuttimet olisivat tukossa. Sanoi katsovansa asiaa jossain vaiheessa.
Se hiukan tuolla moottoritiellä syö naista, kun pissapoika ei toimi. Loistava konsti on ajella jonkin isohkon auton takana, se roiskuttaa sen verran reippaasti loskaa, että sillä saapi lasin puhtaaksi. Ja sade on siunaus. Sadettahan on riittänyt.
Muutamiin päiviin asiasta ei pahemmin juteltu ukon kanssa, jotain mainintoja ehkä, mutta ei mitään konkreettista. Ukko taisi jonain iltana juuri ennen sohvalle nukahtamistaan sanoa, että voisi kurkistaa jossain vaiheessa, mikä on vikana. Arveli, että vesi on loppunut, kun sitä niin ahkerasti olen lampuille roiskinut. Kertoi ystävällisesti, missä on lisää lasinpesunestettä. Lisäsin sitä aamutuimaan heti seuraavan päivänä.
Maanantai-iltana sitten taas (viikko on siis tosiaan jo takana) asiasta juteltiin ja tässä vaiheessa ukkoni oli hyvin närkästynyt, kun ajelen autolla, jossa ei pissapoika toimi. Minä ihmettelemään, että mitä olisi pitänyt tehdä, niin sain vinkiksi viedä pikahuoltoon ja tiedon, että autossa on mahdollisesti kaksi moottoria ruiskuttamassa sitä vettä: toinen lampuille ja toinen lasille. A-aa, siis moottori ehkä onkin rikki, vaikka sieltä kuuluukin ujellusta.
No, tiistaina sitten ajelin Vihdin autotaloon kyselemään, josko siellä joku ehtisi katsoa. Sain ajan tälle aamulle. Menee kuulemma odottaessa, jos on vain sulake palanut. Kun kyselin, eikö sulaketta voisi katsoa jo silloin, ei ollut yhtään vapaata huoltomiestä. Kovin oli kiirettä noilla ja aikatauluts tarkkaa, kun mies ei irtoa edes kolmeksi minuutiksi...
Illalla kotiin ajellessa jäin miettimään sitä sulakejuttua ja heti kun pääsin kotiin, sanoin ukolle painokkaasti, että voisitko mennä tarkistamaan, josko mahdollisesti autostani on jokin sulake palanut, ettei moisesta hommasta tarvitse maksaa huoltomiehelle huomenna. No, hetihän ukko ampaisi asiaa tutkimaan ja hetken kuluttua palasi kovin omahyväisenä kertomaan, että pissipoika toimii taas: sulakehan se vaan oli palanut!
Miksi hitossa en käskenyt jo viime viikon maanantaina? Miksi en muistanut, että kevyet maininnat ja vihjailut eivät liikuta miesihmisten käpäliä yhtään?
---
Joka on onnekas, saa kukonkin munimaan.
perjantaina, tammikuuta 11, 2008
Aamun tunnelmia: *Sensuroitu*
Tallin päädyssä törröttää jättiläiskokoinen ohdake ja tietenkin Karman ja Marilynin piti keilata sellainen ja fleecehanskani ja molemmat koirat olivat aivan täynnä takiaispalloja. Niitä on erittäin miellyttävää nyppiä räntäsateessa irti koirista.
Lisäksi pikkupeikkoa on tänä aamuna lähes mahdotonta herättää: aloitan kauniisti, maanittelen ensimmäiset 15 min., sen jälkeen ääni ja vaatimukset kovenevat ja tuossa n. 45 min. kohdalla alkaa jo hermot pettää. Neito väittää yrittävänsä parhaansa mukaan päästä ylös, mutta se ei vain millään onnistu. *Miksiköhän hän kykenee nousemaan välittömästi ylös, kun puhelin soi?*
Hohhoijjaa, tänä aamuna ei paljon naurata. Ensimmäinen työtehtävä aamulla on kehityskeskustelu. Kehittävää, vai mitä?
Onneksi on viikonloppu edessä.
---
- Mikä on keltainen ja pyöreä eikä millään jaksa nousta sängystä ylös?
- Aamu-uninen aurinko.
***
- Mikä haukotus on?
- Kehon mykkä huuto kun sen pitää nousta aamulla sängystä.
keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008
Karkulaisia
Meillä on nyt ollut hevosia kohta kymmenen vuotta ja kaksi kertaa ne ovat lähteneet kylille hölköttelemään. Nytkin, kun aukaisin portin, tammat juoksivat portista sisään kiltisti syömään päiväheiniään. Aitaukseen jääneet ruunat olivat tietty myös kutsuneet karkureita - ovat hiukan tosistaan läheisriippuvaisia nämä otukset.
Kun lähdin otsalampun kera tutkimaan vahinkoja aidassa, niin löysin 4 katkottua aitatolppaa. Onneksi maa on niin heikossa jäässä, että muoviset olli-tolpat sai melko vaivatta maahan. Enemmän minua hämmästytti langoista kadonnut sähkö - arvelin, että maadoitus on liian korkealla, mutta onneksi vika olikin katkenneessa aitalangassa aivan alkupäässä. Muutaman kerran on jo käynyt niin, että aitalanka on palanut poikki siitä kohtaa, mihin se ensimmäiseksi paimenesta liitetään. Laitoin siihen 50 cm kuparilankaa, josko nyt kestäisi paremmin. Aamulla ainakin kaikki heposet olivat tallella, joten korjaukseni lienee onnistunut.
Vuosikkaanahan Ísing vieti varmaan enemmän aikaansa aitauksen väärällä kuin oikealla puolella. Silloinen sähköpaimenemme oli aivan liian vaatimaton issikkaturkille. Joskus vastasataneen lumen aikaan saattoi aamulla nähdä, että pikkutamma oli harrastanut estehyppyä enemmänkin, kun aidan vieressä näkyi vauhdinottojäljet ja hyppyjäljet moneen kertaan. Missään kauempana se ei ollut käynyt, kunhan oli hypellyt aidan yli aivan huvikseen.
---
Hevonen, jaloin, urhein, ylpein, rohkein ja taatusti uppiniskaisin ja raivostuttavin ihmisen koskaan kesyttämistä eläimistä. - Anne McCaffrey
tiistaina, tammikuuta 08, 2008
Talvi yllätti taas
Lumi yllätti taas Etelä-Suomen autoilijat eilen. Ainakin kahteen otteeseen oli Turunväylä suljettuna kolareiden vuoksi. En voi käsittää, minne talvisissa olosuhteissa ajamisen taito on kadonnut. Nykyisin kuitenkin autokouluunkin sisältyy liukkaan ajon kurssit sun muut. Silti edelleen lumen ja liukkaan tullen autot ajelevat miten sattuu. Mielestäni Etelä-Suomalaisten suurin synti on liian lyhyet etäisyydet ajettaessa. Tästä mielipiteestäni varmaan ukkokultani osaisi kertoa lisää, sen verran paljon aiheesta tulee jäkätettyä yhdessä liikkuessamme.
No, onneksi eilen ei tarvinnut lähteä liikkeelle, nyt se on taas edessä. Siinä on hammaskiille joillakin kovilla, kun purukalustoa kirskutellen painetaan menemään ruuhkassa.
maanantaina, tammikuuta 07, 2008
Lunta maassa!
Ukko lähti jo töihin ja soitti äsken, että tiet ovat jumalattoman liukkaat ja Turun väylä on sulki kehä 2:n kohdalta ketjukolarien vuoksi. Päätin, etten lähde ollenkaan Helsinkiin töihin tänään, vaan teen työt kotona. Sikäli kun teen, päätä särkee taas. Luulen, että flunssa yrittää päästä kimppuuni ja oireilee pään ja lihasten särkynä. Usein minulle käy niin, että särkyä on viikon ja sitten se loppuu enkä tulekaan kunnolla kipeäksi.
Eilen on kuitenkin tapahtunut jotain ihanaa. Maa on valkoinen, lunta on satanut useamman sentin ja maa on kokonaan valkoinen! Upeaa. Karma oli onnesta soikeana aamulla, kun se juoksi päättömästi ympäriinsä ja kauhoi suullaan lunta samalla.
Peikkolapsi laittelee itseään valmiiksi - käyn heittämässä hänet kouluun ja tulen takaisin kotiin. Peikkolapsi muuten kyllästyi saamattomuuteeni opetusluvan hankinnassa ja ilmoittautui autokouluun ja aloittaa huomenna. Hyvä päätös.
---
Minä istun iloissani ja annan surun huilata.
perjantaina, tammikuuta 04, 2008
Ankeita aamuja?
Kolmipäiväiset viikot ovat aika mukavia. Tosin juuri nyt ei edes tunnu siltä, että olisin ollut töissä vain kolme päivää. Kiertelimme eilen pikkupeikon kanssa Jumbossa ja sellainen on kyllä melkoisen väyttävää. Itselleni en ostanut kuin seinäkalenterin, peikko sai uudet lautailuhousut Karman pureksimien tilalle ja sujahtipa pakettiin vielä uusi lautailutakkikin. Vielä kun tulisi lautailusäät, niin paketti olisi täydellinen! Etelä-Suomessa ei tosin monta hiihtohissiä vielä liiku, mutta ehkä tämä pakkanen aukoo rinteitä piankin.
Tänään menee myöhään, ajatuskin väsyttää. Illalla on kokous ja tiedän sen venyvän ainakin puoleenyöhön. Vapaaehtoisen toiminnan varjopuolia, tavallaan. Usein kokouksissa on kyllä ihan mukavaa, toimintaan mukaan haluavat ihmiset ovat yleensä reippaita ja omintakeisia.
Pikkupeikolla vaikuttaa myös olevan ankea aamu - tosin nyt hän jo pääsi Karmaa ulkoiluttamaan, joten eiköhän tästä kohta lähdetä liikkeelle.
Tiedän erään, jonka aamu ei varmasti ole ankea: Pojallani on 0 aamua inttiä jäljellä! Tänään hänestä leivotaan vänrikki. Vuodet ovat yllättävän lyhyitä - tämäkin on mennyt kuin siivillä.
---
Älä lähe sittapörön matkaan,se viep sontaläjään
keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008
Uusi vuosi, entiset kujeet
Uuden Vuoden vastaanotto meni ihan rutiinilla: Saunottiin, lojuttiin pöntössä, syötiin varsin onnistuneen makuinen illallinen, ammuttiin raketteja (Karman kauhu aiheutti sen, ettei ammuttu kaikkia), läheteltiin ja vastaanotettiin tekstiviestejä, juotiin kuohuviiniä, nahisteltiin joutavista, katseltiin telkkaria. Jossain vaiheessa todettiin, että mikään ei ole muuttunut: miehet ovat edelleen tyhmiä ja ämmät räksyttää.
Erityisen kiitollinen olen vuoden vaihtumisen jälkeen, ettei kukkiani otettu huostaan jatkuvan laiminlyönnin ja kidutuksen vuoksi. En enää ollenkaan hämmästy, kun niiden kimppuun käydään kastelukannun kanssa närkästyneesti tuhisten, koska ne selvästi huutavat käsimyksissään. Nuorempana olisin ehkä yrittänyt ottaa kastelukannun pois, mutta nykyisin tiedän sen olevan toivotonta, sen verran jääräpäinen on pohjalaisakka, ettei kannata.
Olen miettinyt, teenkö lupauksia Uuden Vuoden tullen. Lupasin pikkupeikolle, että alamme käydä ainakin kerran viikossa uimassa ja kuntosalilla. Hartiani ja selkäni varmasti pitävät siitä, että teen muutakin, kun lötköttelen sohvalla tai naputtelen tietokonetta. Samaan lupaukseen sisältyy lupaus keventää hieman keskikehoa. Tai toivottavasti saisin sitä kevennetyksi paljon.
Pikkupeikon toivoisin lupaavan, että nousee oma-alotteisesti ylös aamuisin ja velipoikansa toivottavasti hoitaa koulunsa loppuun, kun armeija aivan pian on ohi.
Ukon toivoisin joskus kuuntelevan, mitä sanon, ettei olisi niin turhauttavaa, kun seuraavana päivänä kysytään samaa, mistä edellisenä puhuttiin.
Pikkupeikko taatusti toivoo minun hankkivan mahdollisimman pian opetusluvan ajokorttia varten, jotta hän pääsisi vapaammin kulkemaan. Tokihan minun pitäisikin. Olisihan mukavaa, jos saisin pojankin samalla vielä opetetuksi, vaikkei hän asukaan enää kotona.
HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA 2008 KAIKILLE!
---
Pohjalainen olla-verbin taivutus:
Moon oikias,
soot vääräs,
soon kans vääräs,
moomma oikias,
tootta vääräs,
noon aivan mettäs!
maanantaina, joulukuuta 31, 2007
Vuoden viimeinen päivä
Kiiruhdin äsken valuttamaan vettä kylpytynnyriin, koska vesiletku makaa maassa ja on pikkupakkanen. Onneksi letku ei kuitenkaan ollut jäätynyt aivan tukkoon, vaan sen läpi lähti tulemaan pieni vesinoro, joka sitten aukaisi letkun kokonaan ja nyt vettä tulee reippaalla vauhdilla. Meille tulee tuttavapariskunta ottamaan vastaan Uutta Vuotta ja tietenkin pönttö on taas täytettävä ja lämmitettävä.
Nyt tietenkin pikkupakkanen kääntyi suojaksi ja lumisade loppui jo. Luontoäiti on kyllä melkoinen oikkupussi. Tai tänä "talvena" ei voi oikullisuudesta puhua, mamma on lasettanut vettä niskaan lähes ilman poikkeuksia joka päivä. Jos tuo vesimäärä olisi tullut lumena, olisimme jo aikaa sitten hukkuneet siihen.
Mutta nyt pois turha löpinä, paljon pitäisi vielä saada aikaan ennen iltaa.
---
Nuoruus on sitä, että sinun on lupa valvoa myöhään Uuden Vuoden aattona. Keski-ikä on sitä, että sinun on pakko. - Bill Vaughan
sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007
Tylsä kuin perunanuija!
*** Tiesittekö muuten, että olen 50-vuotias atk-alan konsultti! Itseasiassa olen seniorikonsultti. Kääk. Kirjoitettuna tuo näyttää vielä kammottavammalta kuin ajateltuna. Mutta ehkä se ei olekaan niin kauheaa, kuin tuntuu. Työ ei ole tylsää ja narisevan kuivakasta, se on vaihtelevaa ja hauskaakin välillä. Työkaverit ovat pääosin mukavia ja kaikki ovat omalla laillaan omituisia, kuten asiantuntijaorganisaatioissa usein on. Siitä saisi monta hassua juttua, mutta olen päättänyt jättää työasiat tämän blogin ulkopuolelle, joten ei niistä sen enempiä. ***
Mutta eittämättä olen viime aikoina ollut tylsä. Kun ajattelen asiaa, minua ei juurikaan ole naurattanutkaan mikään. Eikä huvittanut. Samperin kaamos.
No hei, päätin googlettaa "tylsä kuin", kun ei ollut muutakaan tekemistä ja löysin mm. seuraavat:
- tämä teksti
- venäläiset suuret kertojat
- Vanhasen virkaanaastujaispuhe
- mikä
- Kalevalan heksametri
Ja sitten törmäsin tähän: "Googletin “tylsää” kun en keksinyt muutakaan, ja on tylsää just ny!" Siis ei mitään uutta auringon alla, moni ihminen googlettaa tylsinä hetkinään "tylsää". Heh, aika tylsä havainto, että minäkin olen niin tavanomainen.
En ole kyllä koskaan uskonutkaan, että kaikki lumihiutaleet ovat erilaisia, kuka sen edes pystyisi todistamaan? Jotenkin uskon, että jossain on ihminen, joka on lähes täydellinen kopioni. Pienenä ajattelin, että jossain universumin tuolla puolen on planeetta, aivan samanlainen kuin maa, mutta peilikuvana. Siellä elelee tyttö, nyttemmin nainen, joka on muuten aivan samanlainen kuin minä, mutta vasenkätinen ja sen kutsumanimi on Essirk. Lapsena sen vanhemmat kutsuivat sitä nimellä Aniit. Ihan kiva tyyppi. Nyttemmin kyllä melko tylsä.
---
Muista ikivanha totuus: vain tyynessä vedessä voi taivas kuvastua. - Erkki Melartin
lauantaina, joulukuuta 29, 2007
Lauantaihöpinää
Tänäänhän on taas se aamu, kun ei tarvitse mennä tallille aamulla, koska hevoset ovat nauttineet paalinjämää koko yön. Jostain syystä Kleokaan ei herättänyt aikaisin, vaan tosiaan sain nukkua yhdeksään. Ylellistä ja laiskaa. Juuri sitä, mitä olen kaivannut.
Nyt pitäisi laiskuus lopettaa ja alkaa puuhata, olen päättänyt taas leipoa sämpylöitä (valkosipuli-juustomallia), koska ne olivat ihan erikoisen hyviä. Slurps.
Lisäksi olen aloittanut urakalla pyykkivuoren kutistamisen - iso pyykkitupa on kyllä eräänlainen kirous - lakanoita ja pyyhkeitä ei tule pestyä ennekuin ne ovat aivan lopussa. Nyt ne alkavat olla. Luulen lisäksi, että pyykkikasojen alla on muutama pikkupeikon potkuhousukin odottamassa pesuun pääsyä. Olen ehkä ollut laiskana kauemmin kuin kehtaan myöntääkään...
Minulla on neljä päivää vapaata! Siitä on varaa käyttää muutama jo kaikenlaiseen sellaiseen puuhaan, jota on pitänyt tehdä, mutta ei ole ehtinyt tai jaksanut. Tosin en ole ajatellut paineistaa itseäni mitenkään, vaan ottaa käyttöön isäni vanhan kivan metodin: "Ain laulain työtäs tee..". Isä kyllä lopetti laulamisen vuosikausiksi, kun hän kerran antaumuksella lauleli jotain hommia tehdessään ja äiti erehtyi kysymään, mitä hän sanoi. Isä oli loukkaantunut, kun hänen laulunluritteluaan puheeksi luultiin ja siksi ei laulua tosiaan kuulunut vuosikausiin. Ei pelkästään naisten ymmärtäminen ole vaikeaa, kyllä miestenkin maailma on välillä aika outo.
Maanantaina pitäisi tännekin päin maailmaa tulla pikkupakkanen ja kirkkaammat ilmat.
Sitä odotellessa sisähommiin.
--
Laiskottelusta ei pysty nauttimaan täydellisesti, jollei ole paljon tekemistä. Jerome K. Jerome