Taivalsin läpi tuulen ja tuiskun...

... ja istun nyt iltaa täällä Joensuun "opiskelijakämpässäni".  Tulin siis eilen illalla taas tänne työmatkalle ja enpä muista, koska olisi ollut niin ällöttävä ilma ajella.

Ensimmäisen puolikkaan matkasta - välin Lohja-Mikkeli  n. 250 km - satoi rankasti.  Uutisia vesiliirtojen aiheuttamista kolareista tuli radiosta muutamia, se piti sopivasti vireänä ajon ajan.  Mikkelin paikkeilla tuli jo pimeää ja silloin alkoi puolestaan rankka räntäsade.  Kun käytti pitkiä valoja, räntäsade teki metkan ilmiön, tuntui siltä kuin ajelisi valkoisen ilotulitusraketin sisällä.

Räntäsade jatkui sitten rankkana ja vieläkin rankempana loppumatkan eli Mikkeli-Joensuu-välin, joka on myös sen noin 250 km. Pari tuntia myöhemmin Joensuuhun saapunut kollegani, joka yleensä ajelee varsin reipasta vauhtia, kertoi ajelleensa viimeiset pätkät  paksussa räntäloskassa 60km/h. Onneksi en ollut silloin enää liikkeellä.

Huomenna ajelen taas kotiinpäin - toivottavasti sää on hiukan mukavampi.

Kun oli viime viikollakin täällä sain ukkokullalta sähköpostiviestiä kotipuolesta kuvina.  Vinossa tönöttänyt latomme oli saanut uuden ilmeen. Toinen pää onkin nyt varmaan pitkään pystyssä, kun toinen pää kaatui noinkin hallitusti.

Komeasti on mennyt ladon toinen pää littanaksi -
varmaan ohi kävellyt jättiläinen istahtanut siihen lepäämään illan pimeydessä.

Viime viikon lopulla oli paikoitellen ihan kivakin sää.  Ratsastelin torstaista sunnuntaihin joka päivä, vuorotellen Isíngillä ja Vissalla.  Nyt, kun Isíng on ollut terveen ja reippaan oloinen ja kelit ovat olleet mukavia, on minulla ollut aika hyvä motivaatio ratsastella.  Hirveä hevoskuume minulla on myös ja katselinkin yhtä silmääni sopivaa tammaa Islannista "sillä silmällä", mutta uuden hevosen hankkiminen taitaa siirtyä kuitenkin jonnekin tulevaisuuteen.  Pari asiaa pitää saada kuntoon: rahat hevoseen ja ukkokullan puoltoääni asialle - tai ainakin ne rahat olisi hyvä olla...

Vissa on ollut ratsastettaessa vuoroin hurjan mukava ja vuoroin aivan kilipäinen.  Siitä sitä saa oivaa vaihtelua lenkkeihin, kun ratsu reima yhtäkkiä päättää kesken lenkin tehdä napakäännöksen ja laukata tulosuuntaan sieraimet levällään.  

Kaikki märkyys ei ole tarhasta, Isígillä on lenkin jälkeen ihan reipas hikikin.

Tulisipa jo talvi ja lunta, saisimme valoa ja hevosten tarhat ja muutkin paikat pysyisivät kuivempina.

Vielä oli hautausmaalla ruska, kun kävimme laittamassa pyhäinpäivän kynttilät haudalle.