Harvinaista puuhaa

Tänään tuli tehtyä jotain todella harvinaista. Viimeksi 22.5.2005 on tullut startattua agilitykisoissa (silloin Nitin kanssa viimeisen kerran). Tänään siis ostin Marilynille kisakirjan ja se hyppeli Riman kisoissa Riihimäellä kaksi starttia. Tuomari kirjoitti kisakirjaan merkinnänkin. Varmensi nimittäin typykän miniksi. Muita merkintöjä kirjaan ei varmaan ihan heti tulekaan...

Karma ja Pikkupeikkokin aloittivat kisauransa. Tuomarina heillä oli Leena Rantamäki-Lahtinen. En osaa sanoa jännittikö peikkolasta, mutta minulla kyllä sydän tykytti tavallista kovempaa kaikkien starttien aikaan. Ekalla radalla Karma kävi aika kuumana ja komensi jopa ohjaajaansa haukkumalla, mikä ei ole tavallista. Radalla melkein kaikille koirakoille tuotti ongelmia puomin ylösmenokontaktin alla melko pitkänä sojottava putki. Ohjaajat joutuivat ottamaan aika reippaan sivuetäisyyden ja koirat pompahtivat siinä vaiheessa pois puomilta. Karmallekin tuo oli hankala kohta.

Itseasiassa minun on tunnustettava, että Karman ekaa rataa jännitin niin, että en edes muista, missä kohtaa pari sai hyllyn. Kolme kieltoa, oletan? Toka rata oli helpompi, myös katsottavaksi. Yhdessä kohtaa Karma meni riman alitse ja liikkui niin nopeasti, että ehti laittaa etutassun puomille ja siitä tuli hyl. Peikkolapsella oli lisäksi niin törkeä yskä, että ratojen jälkeen hän kakoi oksennusta ja pahaa oloa. Äidin sydäntä kivisti moisen katsominen.

Marilynin radoille vaihtui tuomariksi ensimmäisiä kisojaan tuomitseva Sami Topra. Näin molemmat kisaratamme ennen kisoja, koska medit kisasivat järjestyksessä B, A. Radat vaikuttivat mukavan virtaavilta ilman mitään konnankoukkuja.

Kuten pelkäsinkin - ja ehkä juuri siksi - ekassa startissa Marilyn lähti heti, kun komensin sen istumaan ja kävi suorittamassa esteen 10. Kutsuin sen takaisin ja aloitimme radan hylättyinä ja se suoritti muutaman esteen ja kävi sitten tutustumassa johonkuhun ratatoimihenkilöön, luki huolellisesti jotain numerolappua ja mitähän vielä. Joka tapauksessa sain sen radan jälkeen remmiin ja kaikki esteet tuli suoritetuksi. Aikaa kului ihan koko radan edestä ja Marilynillä vaikutti olevan kivaa.

Toka startti meni paremmin. Otus liikkui etupäässä käskyjeni mukaan. Yksi kielto tuli, kun se kävi nuustamassa numerolappua 4 (jota se nuusti jo edellisellä radalla erittäin huolellisesti), mutta sain sen kannustamalla jatkamaan ja rata taisi mennä puhtaasti esteelle 16 asti, siinä tuli toinen kielto. Esteet 16 ja 17 olivat putkia. Kun olin ohjannut Marilynin esteelle no 17:n eli jälkimmäiseen putkeen, liikuin odottamaan sitä putken päähän. Ihmettelin, kun koiraa ei näkynyt ja sitten huomasin sen heiluttavan häntäänsä takanani ja ohjasin sen esteelle 18, joka oli viimeinen. Tuloksena tältäkin radalta siis hyl, koska se oli tullut putkelta takaisin ja sai siis siinä kolmannen kieltovirheen. Tuloksen saaminen oli siis aika pienestä kiinni ja sehän meillä on ekana tavoitteena kilpailuissa.

Plussaa oli ainakin se, että jälkimmäisellä radalla kepit menivät kerrasta oikein ja Marilyn oli oikeasti aika hyvin mukana. Homma maistui paikoitellen ihan agilityltä. Eiköhän me vielä uudelleenkin startata, kun ollaan nyt saatu pää auki kisaamiselle.