Viime yönä tulivat espanjalaiset muuttolinnut - ukon sisko perheineen - ja tekivät pesänsä ylämökille. Tämä vuonna ovat vain kolme viikkoa ja siitäkin olen itse viikon Norjassa, joten yhdessäoloaika jää varsin pieneksi. Viimeinen viikko on minullakin lomaa, joten panostamme sitten siihen.
Muitakin muuttolintuja on näkynyt: muutamia kurkiauroja olen jo nähnyt lentävän etelää kohti. Syksy tulee. Minusta kurkien huuto taivaalta on haikeaa kuultavaa. Niiden äänten kaiku pysäyttää aina miettimään eroja ja kaipausta, kuolemaakin.
En kylläkään ole yhtään surullinen tänään, viikko on jo puolessa ja se on hyvä niin. Pe-la menee issikkanäyttelyssä, mutta olettaisin sen olevan taas mukavaa. Jotenkin minusta on kehkeytynyt taas muonittaja. Sinänsä outoa, että olin sitä jo keväällä. Luulisi heidän halunneen vaihtaa tyyppiä. Tosin tyyppejähän ei istu joka oksalla valmiina hommiin.
Mutta nyt aamukahville, ei tästä muuten mitään kehkeydy tällekään päivälle.
1 kommentti:
anteeksi jos tulee virheita mutta olen kiinostunut hevosteen pidosta
Lähetä kommentti