Onkin näköjään jo viikko vierähtänyt, enkä ole yhtään tänne kirjoitellut. Aika kuluu nopeasti, kun on lystiä, sanotaan. No, lystiä ei kyllä ihmeemmin ole ollut. Haipakkaa senkin edestä. Töissä on ollut kiirettä, kotirintamalla ei niinkään.
Romeon vointi on entisellään, se syö yhtä vähän kuin aiemminkin, mutta on hengissä edelleen. Kohta lähden tekemään sille pienen aitauksen aurinkoisimmalle pihanurmellemme, jos vihreä ruoho virkistäisi sitä. Minusta se syö niin vähän, ettei se ollenkaan ulosta ja se ei liene hirveän hyvä asia. Eläinlääkäri tulee maanantaina sitä katsomaan, jos keksittäisiin, mikä sen suussa niin vaivaa, ettei ruoka maista.
On aivan upea aamu. Aurinko paistaa ja paljastaa kaikki liat pölyt ja likaiset ikkunat. Pakko päästä ulos, ettei niitä näkisi. Siivoaminen ei tule kuuloonkaan... kai.
1 kommentti:
Kovasti parempaa vointia toivon Romeolle! (sitä joskus miettii että mitä sitten kun hevoselle ikää tulee, vaikka siihen onkin vielä aikaa..)
Lähetä kommentti