18 vuotta eikä suotta

Kääk! Nuorimmaiseni täytti muutama tunti sitten 18-vuotta.

Kun häntä ei vielä ollut, mutta talossa oli pieni, iloinen ja villi poikalapsi, haaveilin siitä, kuinka lapsia olisi kaksi ja ne leikkisivät yhdessä hiekkalaatikolla. On ihanaa, että haaveet voivat toteutua.

Odottassani pikkupeikkoa luulin odottavani poikaa, koska potkut olivat niin napakat ja energiset. Sain napakan ja energisen tyttären. (Keneenkähän lienee tullut, äitiini varmaan...)

Synnytyslaitoksella pikkuinen käärö näytti ihan vanhalta nunnalta, kun se on kiedottu lämpimään kapaloon.

Alle vuoden vanhana siitä kysyttiin, että montako kertaa päivässä sen posket puhalletaan täyteen.

Kaksivuotiaana se oli iloinen ja älyllinen.

Kolmevuotiaana uhmakas ja rohkea.

Neljävuotiaana utelias ja oppivainen.

Viisivuotiaana pikkuvanha ja peloton.

...

Ja niin edelleen, lukemattomia muistoja tulee mieleen, kun ajattelen taakse jäänyttä elämäämme. Yhtä monia mukavia hetkiä on tulee toivottavasti vielä eteenkin.

Onnea, pikkupeikko, onnea!

---

Ei omena kauas puusta putoa.