Wappuaatto

Aamukahvia tässä siemailen, kohta pitäisi lähteä töihin. Onneksi taas huomenna on vapaapäivä, niin meneminen ei tunnu niin masentavalta. Muu perhe jää nukkumaan ja se tietenkin vähän kadehduttaa..

Viikonloppu meni taas nopeasti ja mukavasti. Lauantaina tein pienen ratsastuslenkin heposella. Lenkin jälkeen teimme tyttären kanssa yhdessä tonnikala-katkarapupiirakkaa. Sellainen yhdessä leipominen on niin yleistä meillä, että tytär tuumasi, ettei tiennyt minun osaavan leipoa.. hmmm... no vastahan tuo on 17-vuotias. Ei sitä kaikkea kerkiä heti näyttää. :D

Sitten kuskasin tyttären ja Ransun agilitytreeneihin. Tehokkaat ja mielenkiintoiset olivat taas Jaakon treenit. Treenien jälkeen menimme naapuriin katsomaan seitsemää pientä porokoirapalloa. On ne vaan niin lutuisia, koiranpennut. Sääli, ettei niitä voi kerätä taloa täyteen saamatta samalla taloa täyteen pissiä ja kakkikikkareita.












Sitten kiireesti hakemaan poikaa lomakuljetusbussilta. Nyt hän tuli ekaa kertaa Haminasta. Uskomatonta, poikani pääsi RUK'iin. Uskomatonta, poikani halusi RUK'iin. Armeija on tehnyt kaverille hyvää, painokin on tippunut ainakin 10 kg.

Sunnuntai menikin sitten ratsastellessa (tytär hyppeli esteitäkin naapurin kentällä, hauskan näköistä) ja ruokaa laitellen. Poikakin tuli päivällä lihapatojen ääreen.

Grr, uskomattoman vaikea saada kuvat kauniisti tähän vehkeeseen. Nyt en jaksa säätää enää yhtään, vaan lähden laittamaan konsulttihyntteet ylle, jotta pääsen joskus kotiinkin. Turuntie on kuulemma aivan tukossa, pitänee mennä Veikkolan kautta, vanhaa Turkutietä töihin.

Mukavaa vappuaattoa, ottakaa iisisti.

Hiirenkorvalauantai

Eilen illalla kävelin hetkisen ulkona kameran kanssa.

Olen jotenkin jymähtänyt noihin koivun hiirenkorviin. Sanoin kai jo aikaisemminkin, että odotan niitä ja olen niihin ihastunut. Se ihana vaaleanvihreä väri, joka koivussa on vain hetkisen - tuon hiirenkorvavaiheen ajan - on jotenkin toivoa antava. Oikea kevään lupaus. Ymmärtääkö kukaan moista kielikuvaa?

Tänään on vapaa lauantai, viimeinen pitkään aikaan. Ensi viikonloppuna on agilitykouluttajien koulutusta koko viikonlopun ja seuraavana viikonloppuna on issikkanäyttely Ypäjällä. Sitten onkin tavallaan vapaa viikonloppu, koska lähdemme ukon kanssa viikoksi Espanjaan. Puuhaa kyllä riittää ennen kuin sinne päästään.

Tänään ajattelin kohtapuoleen lähteä rastastuslenkille kokeilemaan Félagin uusia kesälenkkareita. Ulkona on kylmä tuuli, mutta muuten sää näyttää aika siedettävältä. Tänä viikonloppuna hepot pääsevät kaikki hiukan laitumellekin, aittapelto näyttää siltä, että sinne voisi päästää syömään. Mahtavat olla innoissaan...

Perjantailöpinää

Päivät ja viikot rullaavat tasaiseen tahtiin. Taas on perjantai ja huhtikuu loppuu pian. Vappu, kesän eka juhla on edessä. Vapustahan kesä alkaa, eikö? Tosin eipä Vappua luultavasti hirmuisesti tule juhlittua, mutta onhan se taas yksi rajapyykki vuoden kulussa.

Kengittäjä ei päässytkään keskiviikkona, mutta hän tuli sitten eilen illalla. Nyt on Félagilla kesälenkkarit ja Ísingillä vuollut kaviot. Mukavaa, että tänä viikonloppunaa pääsee sitten ratsaillekin. Kengitys tehtiin ulkona puomissa, siinä oli ihanan lämmintä. Ísing oli vain pakko ottaa kesken vuolun sisälle, kun se alkoi hyppiä pystyyn. Sisällä se oli aivan erilainen ja paljon helpompi käsitellä.

Romeo sai oman pikku kesälaitumen kaivopellolle. Kävin ostamassa Ollin valkoisia muovitolppia ja tytär teki pikkuaitauksen. Talven ajan Romeo on saanut kaksi kertaa päivässä kauhallisen viherpellettiä ja onkin pysynyt ihanan pulskana. Nyt se saa uutta tuoretta ruohoa, mikä on varmasti vitamiinipitoisempaa vanhuksen syödä.

On se vaan aika pirtsakka vielä: sunnuntaina kun otin Félagia ulos tarhasta lähteäkseni ratsastamaan, Romeo kiilasi ohitse sivusta ja kiitolaukkasi isolle laitumelle kuin pikkuvarsa. Taisi pukittaakin hieman mennessään. Sillä on ikää kuitenkin jo 28 vuotta, joten yllättävän reipas otus se on. Uskoisin, että tuo pihattoelämä pidentää ikää ja pitää terveenä.

Tässä tunnelmakuva vanhuksesta, tyttären kuvaama.

Kirkas keskiviikkoaamu

Yllättävää, aurinko paistoi ja linnut visertelivät ihanasti tänä aamuna. Olin jo odottanut, että tulee kokonaan harmaa viikkko, mutta ei sittenkään. Tosin tätä kirjoittaessani on aurinko jo mennyt pilveen, joten ihan väärässä en ollut. Illalla kuulemma jo sataa ropisee.

Teen tänään etäpäivän. On kaikenlaista ihmiskuljetusta poikkeuksellisiin aikoihin ja samalla sitten sain kengittäjän tulemaan päivällä. Varmaan vaihdetaan ruunapojalle ihan kesäkengät saman tien, kun sillä taitaa olla vielä tilsakumit ja hokit alla jäljellä olevissa kenkäjaloissa.

Nämä sateet ja kurailmat tekeät hevosista varsin savisia ja suttaisen näköisiä. Tässä päivänä muutamana kuvasin Vissan rapanaamaa, kun savi on melkoisen paksuna kerroksena tammaa kuorruttamassa. Tuosta voi päätellä, että se ilmeisesti estoitta ottaa välillä mutakylpyjä. Lieneekö tuolla jotain terveysvaikutusta? Tiedä häntä, mutta ei se ainakaan ole kipeä ollut.

Harmaa tiistai

Aamu valkeni taas tasaisen harmaana - iltapäiväksi on kylläkin luvattu aurinkoa ja lämmintä - saas nähdä, onko meittiä huijattu kumminkin...

Eilen oli viimeiset hallissa pidettävät agilityharkat ja olin oikeastaan tyytyväinen Marilyniin. Siitä on tullut kohtuullisen kuuliainen ja viime aikojen totaaliset yhteyskatkokset olivat poissa. Pari mukavaa 14 esteen rataa tehtiin. Kiitokset Virvelle tästä hallikaudesta, paljon ollaan saatu oppia ja toivottavasti osattu ottaa sitä jonkin verran vastaankin.

Nyt alkaa muutaman viikon agilitytauko ja sitten taidamme siirtyä Minnan ohjaukseen. Mukavaa, kun pääsee harkkaamaan ihan naapuriin. Haaveilin jo, että menisimme polkupyörällä harkkoihin, niin saisin itsekin edes aavistuksen verran liikuntaa.

Jos on itselläkin tylsiä päiviä, niin millaistahan olisi olla pieni koira, joka päivästä toiseen istuisi ikkunassa lintuja tiiraamassa? Tylsistäisiköhän se lisää?

Tosin tämä pieni epeli osa ottaa ilon irti juoksuliinassakin olosta, Viihtyy hyvin pihalla ja välillä retuuttaa naruaan ihan tosissaan. Koskakohan se menee poikki ja oikea riemu repeää, kun pääsee metsään lintuja jahtaamaan?

No, ei auta, nyt on taas mentävä oli aamu harmaa tai ei, työ ja velvollisuudet kutsuvat.

Harmaa maanantai

Just sopivan värinen taivas maanantaiaamulle. Torkkuherätystä tökitty 5 kertaa 7 minuuttia eli 35 minuuttia yhteensä. Puuh, sittenkään en olisi jaksanut nousta.

Eilinen hujahti taas aivan liian nopeasti, niinhän vapaapäivät tuppaavat tekemään. Ensin käytiin Lohjan kevätmarkkinoilla. Ostin itselleni uuden kauppakorin, pajusta. Tytär tosin oli sitä mieltä (ivaa, oletan), että "nythän voit punoa sen ihan itse, kun olet alkanut harrastaa noita pajutöitä", mutta pidin viisaimpana ostaa korin, jotta siellä jotain myös pysyisi sisällä.

Ratsastamaankin piti eilen mennä. Ekaa kertaa puoleen vuoteen olisi menty yhdessä naapurin Katjan kanssa (mammaloma on ohi tuolta osin), mutta Felagin kenkä oli tippunut ja niin en päässyt mukaan. Harmillista, kun sääkin olisi ollut niin ihana. Tytär pääsi kokeilemaan naapurin nuorta hevosta, Alvaria. Kun yritin kysellä, kumpi on kivampi, oma Ísingimme vai Alvar, niin tytär vain tokaisi diplomaattisesti, että molemmissa on puolensa.

No, kevät sentään etenee. Hiirenkorva on melkein auki koivussa. Kuva on lauantailta, sateen jälkeen.

Mitenhän sitä taas jaksaa yhden viikon? Pitäisi olla joku tapa nostaa maanantaiaamun mielialoja... ideoita - somebody?

Semmoinen lauantai

Kevään lämpimistä päivistä on tullut kevään kylmiä päiviä vaihteeksi.


Tänään oli juuri sopiva päivä lähteä Kevätpuutarhamessuille Messukeskukseen.

Odotin näkeväni suuria, näyttäviä ja erikoisia kukkaistutuksia. Olihan siellä upeat tulppaanipenkit, mutta mielestäni ei juuri muuta suurta ja näyttävää.

Tytär lähti ihmeekseni mukaan ja hänen lempiosastoksensa näytti muodostuvan Kuohuviinibaari, jossa kävimmekin siemailemassa pari lasillista. Pahantuulinen tytär kuulemma pysyy puolisen tuntia hyväntuulisena tällä konstilla. Oujee, olen tosi hyvä äiti, kun tahdon piristää pikkuista.



Olen viehättynyt pajutöistä ja joskus aina ajatellutkin, että pihassa olisi mukava tuollainen pajusta ja heinästä tehty siili. Nyt kun olen kunnostautunut pajutöiden alalla, niin mikäpä ettei. :D

Kaamean väsyneeksi tekee tommoinen messuilla ramppaaminen. Kun tulin kotiin, söin lämpimät tonnikalavoileivät ja ajattelin ottaa tunnin torkut. Niistähän tuli sitten mojovat kolmen tunnin torkut. Ja ihan yhtäkkiä onkin jo ilta.

Semmoinen lauantai.

Sade raikastaa

Eilisillan ja varmaan yönkin on satanut rankasti. Ilma on ihanan raikas ja heti huomaa, että on helpompi hengittää. Sade antaa varmaan melkoisen potkaisun kasvullekin. Tosin tänään on luvattu räntäsadetta ja sehän nyt ei ole kauhean kivaa.

Kivaa on se, että on kumminkin perjantai. Viikko onkin mennyt taas nopeasti. Miten ihmeessä saisi viikonlopun kulumaan hitaammin?

Tytär on aloittanut kampanjan koiran hankkimiseksi meille ja haluaisi malin. Minä en juuri sitä rotua tahtoisi, mutta mielelläni ottaisin vinkkejä vastaan mukavista, pienemmistä paimenkoiraroduista. Malin vikana on mielestäni rodun nykyinen tilanne: paljon näkee arkoja ja hermostuneita koiria ja hieman liian suureksikin tuon miellän.

Meillä koiralla on tilaa juosta ja varmasti koiran kanssa myös harrastettaisiin agilityä, joten mitäpäs rotua suosittelette? Kommentteja saa antaa ja vinkkejä hyvistä kasvattajista.

Maanantai tuli taas liian pian

Taas ne on laittaneet maanantai-aamun liian aikaisin, olisi voinut tulla vaikka pari päivää myöhemmin - mihin saa valittaa?

Eilinen Sihy-päivä oli pieni pettymys fasiliteettien osalta: katsomopaikkoja oli ehkä neljännes siitä, mitä olisi tarvittu ja kuulutukset eivät kuuluneet. Johtokunta voi tietenkin syyttää Ypäjää siitä, että maneesi vaihdettiin, mutta todennäköisesti itseään siitä, ettei vaatinut paikalle ainakin kahta siirrettävää katsomoa. Katsomon koon nähtyään pystyi kyllä heti päättelemään, että tila ei riitä.

Ohjelma-anti oli aivan sitä, mitä odotinkin. Anki-tallin pikkuratsastajien kanssa oli puvustuksessa nähty paljon vaivaa. Ihanat siivet ja kukkaset ratsastajatytöillä oli.

Erityisen ihanat olivat nuo hopeapallosarvet hevosilla. Mukavaa, että vaivaa jaksetaan nähdä.

Aika ristiriitaisia tunteita aiheutti esteratsastusnäytös. Katsomon joukosta kuului ilkeitä huutoja siitä, kuinka hevosta pitäisi aina ensisijaisesti ajatella ja kuinka tätä ei sitten kokeilla kotona. Hevonen liikkui kuitenkin aivan tyytyväisenä, estekorkeus oli maks 60 cm ja ratsastaja ei mitenkään tömähdellyt. Tarkoituksena oli näyttää, miten monipuolinen issikka on, sillä voi myös hypätä esteitä eikä vain askellasjiratsastaa.

Fengur frá Shuluholti ihastutti taas peikko-otsatukallaan ja harjallaan. Onhan se tosin muutenkin upea ori, mutta tuo jouhien määrä tekee siitä varsin näyttävän.

Mutta tosiaan, on maanantaiaamu ja pitää taas lähteä hoputtamaan omaan peikkotyttöään koulua kohti.

Kylmä ei ainakaan pitäisi tulla, sääennuste oli +15C - +20C. Melko hurjaa tähän aikaan vuodesta!

Hevostelusunnuntai edessä

On sunnuntaiaamu, ilma on niin lämmin ja aurinkoinen, että luulisi olevan jo kesän. Tulin aamukahvin kanssa tähän koneen äärelle ennen kuin lähdemme tyttären kanssa Ypäjälle issikkapäiville.

Harmillisesti kaikki kivat menot osuvat aina päällekäin - tänään olisi ollut myös Kotkassa Agi-Kotkien ja Lägin välinen agilitymaaottelu ja sinnekin olisi ollut kiva mennä. Nyt vaaka kuitenkin kallistui issikointiin, kun noita issikkajuttuja kuitenkin on tosi paljon harvemmin.

Eilinen ratsastusretki muuten oli ottanut Isingin voimille, se nukkui monta tuntia pihalla auringossa melkein niillä sijoillaan. Toivottavasti se kunto alkaa siitä kohota ja vartalo muotoutua sellaiseksi, että sille saa joskus jonkin satulankin sopimaan.

Päätin liittää tämän päivän kuvaksi tämän tyttären varsin mukavan otoksen viime maanantailta, jossa Félagi ja Ísing nuhjaavat jotain yhdessä.

Kuvassa on selvästi kevättä ilmassa. Hevostarha on keväisin paljon vilkkaampi, kun tammojen kiimat tekevät ne hieman levottomiksi ja vingahteleviksi.

No, pitemmittä puheitta pitää lähteä herättelemään tytärtä ja keräillä hiukan kamoja kasaan lähtöä varten.

Aurinkoista ja mukavaa päivää muillekin!

Kevätpäivän taidepläjäys

Yksikseni istuskelen (onneksi en yskiskele) ja poikkeuksellisesti ajattelin kirjata vielä iltapäivän ja illankin tekosia tänään.

Puolilta päivin tehtiin pitkä ratsastusretki. Tytär Isingillä, sen kanssa ei ollakaan koskaan tehty yli tunnin lenkkiä. On vielä hirmuisen kuuma, joten pikkuhepo sai todella hien pintaan. Kyllä se on järkevä ja mukavan oloinen ratsastettava. Ihanaa.

Elina, Doris ja Mila piipahtivat iltapäivällä kyläilemassä ja heidän stoorit ja kuvat voit lukaista tuolta. Oli kiva saada seuraa - sattuneesta syystä on hieman yksinäistä kotona nyt.

Ostin yhtenä päivänä pajutyökirjan - tätä kirjaa ei ehkä olisi kantsinut mainita, koska nyt aion julkaista äsken (huom! selvin päin) tekemäni kukkatuet.

Tämä ensimmäinen ei kertakaikkiaan pysynyt muodossaan ilman runsasta paalinarumäärää. Ajattelin, että kun se on "muotoutunut" irrottelen ne pois ja katsotaan, räpsähtääkö koko viritys iloisesti.

Toinen pikkutelele ei narua kaivannut. Siitä tuli tämmöinen. Taiteellinen vaikutelma hyvin lähellä yhdeksikköä, vai mitä?

Pääsisiköhän missään edullisesti pajutyökurssille?

Sitä kirjassa olevaa riippumattoa en nimittäin ainakaan ihan heti ala tehdä...

Voisi lepääjälle tulla vaikka vammoja... :D

Kevään merkkejä ulkona

Nyt jo näkyy, että kohta tulee hiirenkorvat koivuun, silmut on sillä lailla pullistuneet. Se on aina upea hetki, kun koivu on hiirenkorvilla. Kesä on niin ovella kun voi!

Taitaa muuten olla tulossa eka oikein kesäinen viikonloppu, tässä todisteena sunnuntain sääennuste.

Suupielet ylöspäin ja ulkoilemaan!

Kevään merkkejä ikkunalaudalla

Jo ihan pikkutyttönä oli tapanani kasvattaa ikkunalaudalla köynnöksiä.

Ihan joka vuosi en ole jaksanut tai muistanut tätä tehdä, mutta taas tänä vuonna mustasilmäsusannan ja päivänsinin taimet tunkevat mullasta esiin.

Minusta on ihanaa päivittäin nähdä, miten ne kasvavat ja voimistuvat.

Lisäksi tuollaiset köynnökset, jotka sitten isona tekevät joka päivä kukkia, kuten päivänsini tekee, ovat virkistäviä. Joka aamu ilmestyy uusi suuri kukkanen - tai tietenkin jopa useita - jota ihailla.

Kahleissa

Työn ja arjen kahleissa ollaan taas. Pääsiäinen on vietetty. Odotin vapaapäiviltä keväisiä uloilupäiviä ja ratsastelua. Sain kaamean tuulisen ja kylmän viikonlopun ja paljon sohvalla makoilua.

Nyt joku älähtää, että ulkoilu on pukeutumiskysymys. Sehän on aivan totta. Ei vaan huvita ulkoilla naparetkeilijän varusteissa, joten sitten luurailtiin sisällä.

Tosin yhden kivan jutun bongasin viikonloppuna. Ruoho kasvaa jo. Sitäkö tässä pitäisi alkaa seurailla, että saisi elämään vaihtelua? ;)

Vieläkin on Nittiä ikävä. Eilen, kun istuin yksin kotona ja kyynel pyrki silmänurkkaan ei tullut mistään lohduttajaa. Kaksi jäljelle jäänyttä koiraa vaan kuorsasi jossain selällään. Nitti olisi huomannut ja tullut lipaisemaan ja kertomaan, että en ole yksin.

Avokämmenellä kasvoihin

Olin kaksikymppinen kun vaarini, isäni isä, kuoli. Yllättäen. Hän ei ollut koskaan kipeä. Meni tajuttomaksi, joutui sairaalaan ja kuoli kolmen päivän kuluttua. Tuli hetkeksi tajuihinsa ja sai kerrottua mummolle, missä ovat pankkikirjat piilossa ja kuinka paljon hänestä välitti.

Vietin kaikki lapsuuteni kesät maalla. Isällä oli kolmen kuukauden kesäloma ja olimme aina mummolassa sen ajan. Rakastin vaaria, kävimme yhdessä kalassa, aamuviideltä lähdimme jo verkkoja kokemaan, etteivät kalat ehtisi kuolla. Kärsivällisesti vaari opetti verkonsoudun pienelle tytölle.

Vaarin kuolemasta oli kulunut kolmisen viikkoa, kun päätin mennä puistokonserttiin. Tuntui hyvältä ajatukselta muistella vaaria ulkona, musiikin pauhatessa. Istuimme jo odottamassa konsertin alkua, kun yhtäkkiä lähelläni olevan naisen eteen tuli mies ja löi häntä lujaa avokämmenellä kasvoihin sanomatta sanaakaan. Nainen järkyttyi kovasti, sopersi, ettei koskaan ollut nähnytkään miestä. Seurue lähti pois ja naisen seurana ollut mies piti hänen harteistaan kiinni ja lohdutti: "Sellaista on elämä, joskus tulee iskuja vasten kasvoja aivan arvaamatta."

Istuin koko konsertin silmät kyynelissä ja päässäni soi: "Isku vasten kasvoja, vaari on kuollut, isku vasten kasvoja, vaari on kuollut...."

---

Nitin eilinen kuolema oli myös yllätys. Se oli aina terve, vain toinen takajalka kremppasi viime talvena jonkin aikaa. Sunnuntaina se sai vielä tehdä agilityä rimat alimmissa kannakkeissa ja se oli todella iloinen ja reipas. Ihanaa, että tytär tajusi antaa sen cairnpäivämme lopuksi tehdä rataa. Olihan se koko päivän istunut ja kaihoten katsellut, kun nuoremmat saivat mennä.

Maanantai-iltana yhtäkkiä tuli jokin kohtaus. Nitti tärisi ja oli jotenkin säikky. Lähdimme kiireesti päivystävälle lääkärille, joka olikin ystävämme Elina, mikä oli mukava yllätys. Kohtaus loppui vasta diapamiin ja Nitti rauhoittui. Yöllä kohtaus uusi, paljon pahempana. Ajoimme kovalla kiireellää EKK:lle yöllä, kouristeleva Nitti tyttären sylissä. Tyttären itkiessä se selvästi ainakin kerran yritti lohtunuolla häntä, empaattinen lohduttajakoiramme. Nitti jäi yöksi sinne, vain nukutettuna kohtaus laantui. Kun se aamulla yritettiin herättää, kohtaus jatkui ja omatoiminen hengitys pysähtyi. Pyysin, että sen annettaisiin kuolla. Vanhan ystävän tuskaa ei saanut enää jatkaa. Olin sille velkaa sen, että kaikki loppuisi nopeasti ilman enempiä kipuja.

Hautasimme ystävämme toisten vanhojen koiraystäviemme kanssa samaan riviin. Haudalla paloi vielä aamullakin kynttilä.


Nitti ei ollut mikään näyttelystara, se oli kunnon maalaiskoira omine puuhineen ja sai elää hyvää, vapaata elämää kaikkine tonkimisineen.

Yritimme eilen löytää siitä sliipattua ja upeaa kuvaa, mutta tämä vieressä oleva kuvaa parhaiten sen normaaliolemusta. Tässä kuvassa se näyttää ehkä hieman syylliseltä, saattaa olla, että jokin roskispussi on saanut hieman kyytiä...

Päässäni soi ajatus: "Isku vasten kasvoja, Nitti on kuollut, isku vasten kasvoja, Nitti on kuollut."

Nitti 4.6.1995 - 3.4.2007

Tänään ei ole sanoja - on vain kaipausta. Hyvästi Nitti, kanssasi oli hyvä olla, aina.

Leskenlehtiä

Oho, viikko on taas vierähtänyt. Ilmeisesti muun kevätväsymyksen rinnalle on tullut pieni blogiväsymys, kun mitään ei ole tullut kirjattua tänne.

Kevät kuitenkin etenee huimaa vauhtia. Eilen bongasin jo navetan päädystä ihan omat leskenlehdet. Kevään ekat leskenlehdet bongasin autosta Tarvontien viereltä. Tuo keltainen kirkas väri loistaa kauas muuten harmaasta maasta. Minikokoisia aurinkoja maahan tippuineina. Saavat aina hyvälle tuulelle.

Välillä tuntuu, että elämä soljuu tasaisen harmaana päivästä toiseen, viikosta toiseen - joka aamu ja ilta ja päivä ihan samaa, just sitä samaa kuin eilenkin. Se on varmasti yksi syy tähän blogitaukoon. Ajatuksetkaan eivät oikein lennä korkealle, kun tallaa tasaisen harmaata arkea eteenpäin.

Onneksi edessä on pari nelipäiväistä työviikkoa. Pääsiäisen pitkä viikonloppu tekee varmasti hyvää. Tosin viimeaikoina viikonloppujen suurin vaihtelujen tuoja on ollut se, että päivän mittaan vaihdan sohvaa, jossa otan torkut. Aamupäivä-, päivä- ja iltapäivätorkut. Hohhoijaa.

---

Miksi muuten tuon kukan nimi on leskenlehti?

Paistaa se päivä risukasaankin

Wau, eilisen päivän sää oli kerrassaan loistava! Ihanaa, että aurinkokin joskus paistaa tähän risukasaan, ettei tarvitse joka päivä vain ruikuttaa. Teimme tyttären kanssa kunnon lenkit hevosilla - hänellä ensin allaan Ísing ja sitten Vissa. Vissan kanssa meno näyttää välillä ihan tanssilta, kun poni ei millään malttaisi pyydettäessä pysähtyä, vaan tarjoaa pohkeenväistöä joka tilanteessa. Ísing taas on meko mukavan oloinen - yhden säpsyn se sai, kun tappajatintti hyökkäsi sireenipuskasta liian liki, mutta muuten meno oli tasaista ja mukavaa.

Lauantai menikin taas siihen, että nukahtelin päiväunia ja aamu- ja iltäpäivätorkkuja milloin minnekin. Olisi tyytyväinen, kun saisin jostain niin paljon energiaa, ettei yksi päivä viikonlopusta menisi pelkkään torkkumiseen. Ehkäpä, kun päästään vielä pitemmälle kevääseen...

---

Vaan nyt on maanantaiaamu ja kellojen kääntämisen vuoksi en ole kyllä pirteimmilläni. Eikä tunnu olevan peikkolapsikaan - pitää mennä katsomaan löytyisikö sille mistään virkistävää jääpalapussia tyynyn tilalle. Saisikohan sillä sen reippaammin liikkeelle?

Vihdoinkin!

Tämä työntäyteinen ja iloton viikko on viimeinkin perjantaissa. Älkää kysykö, miksi iloton. Ilo tulee ihmisen sisältäpäin ja jostain syystä minulla ei nyt ole oikein ilo irronnut. Voihan vika olla vaikka auringonpilkuissa tai siinä, ettei aurinko paista - tai niskakivussa tai... Anti olla, kyllä sitä joskus varmaan tulee vastaan parempiakin päiviä.

Tämä ilottomuus ei edes ole mitenkään dramaattista, onpahan normaalia keski-ikäisen akan rämpimistä arjessa ilman varsinaisia valopilkkuja elämässä. Asenteena "olen nähnyt kaiken, kokenut kaiken eikä missään ole mitään sykähdyttävää".

Mutta voihan olla, että minä olen kevään kukkasipuli - hiukan liian syvään istutettu, joten en vielä tunne lämpöä enkä ole herännyt. Kyllä se tästä vielä muuttuu ja sitten saatte lukea yltiöpostitiivisia lausuntoja tuhahdellen.

---

Elämä on sitä miksi me sen teemme, ja maailma on sellainen kuin miksi sen teemme. Iloisen ja melankolisen ihmisen silmät kohdistuvat samaan luomakuntaan; mutta se näyttää heille kovin erilaiset puolet. - Albert Pike

Harmaat ajatukset

Tänään on kevätpäiväntasaus. Se tarkoittaa sitä, että päivän valoisa ja pimeä aika ovat ihan yhtä pitkät. Varma kevään merkki.

Jotain minussa sisällä on hiukan vinksallaan, kun moni kevätpäivä on saanut minulle syksyisen olon. Yleensä kevät on ollut riemun aihe, mutta nyt tuntuu, että ei paljon naurata. No, ehkä tässä vielä piristyy, kun kevät saa suuremman vallan.

Tänään on kumminkin yksi asia paremmin: tytär menee kouluun vasta puolelta päivin, joten häntä ei tarvitse tänään herätellä - ainakaan vielä.

Sunnuntaina kierretään kelloja eteenpäin ja se tekee taas viikon verran aamuista hankalia. kun millään ei jaksaisi herätä. Jotkut väittävät, että heille ei tunti merkitse mitään, mutta minulle se on kyllä aina ollut vaikea paikka tuo kellojen kiertäminen. Kaikenlisäksi olen edelleen sitä mieltä, että se on aivan turhaa puuhaa.

Kylläpäs on tänä aamuna harmaat ja ankeat mietteet. No, sellaistahan se joskus on... itse kullakin.

Pakko mikä pakko

Pakkohan se on taas herätä ja liikkeelle lähteä. Sää ja yleiset tunnelmat eivät kyllä innosta pätkääkään lähtemään minnekään. Ilma on harmaa ja tuulinen ja olo jotenkin iloton.

Eilen oli taas agilitytreenit, kuten aina maanantaisin. Marju veti meille vauhdikkaat treenit, itse ilahduin siitä, kuinka mallikkaasti sain Marilynin kääntymään ja ylipäätään toimimaan. Tyttärellä ohjaus on ison koiran kanssa huomattavasti tarkempaa, homman onnistuminen on sekunnista kiinni. Hekin saivat kyllä muutaman todella onnistuneen pätkän aikaan. Ja rasti seinään, ilman puremia. Bondilla on tapana haukata aika reippaasti, kun se innostuu. Ikävä harrastaa käsivarret kipeillä mustelmilla.

Aamu on taas melkoisen rikkonainen, olen jo ainakin kolme kertaa herättänyt tuon tyttären. Joka kerta hän nousee istumaan ja ilmoittaa heränneensä. Kun palaan takaisin viiden minuutin päästä, siellä tuhistaan taas täydessä unessa. Voiskohan sen sängyn päälle virittää vaikka kauko-ohjattavan kastelukannun? Napista kun painaisi, niin neito saisi virkistävän lirauksen vettä kuonoonsa...

---

Mistä te muut saatte energiaa päiviinne? Minua ei ainakaan juuri nyt innosta mikään. Pitäisikö aloittaa b-vitamiinikuuri vai häh?

Vauvakuvia

Viikonlopun saalis: musta silmä. Menin sunnuntaiaamuna ruokkimaan hevosia ja portin metallinen linkku oli jäätynyt kiinni ja kun oikein reippaasti rytkäisin, sain se vauhdilla silmäkulmaani. Koko eilisen päivän silmää pakotti ja tykytti. Onneksi sitä ei niin hirveän hyvin huomaa silmälasien alta, yläluomi ja silmäkulma kuitenkin ovat mustanpuhuvat ja turvoksissa.

Lauantaina sain kuin sainkin kuvatuksi naapurin Pikku-Venlan kädet. Tuollainen vastasyntynyt on kyllä liikuttavan pieni. Toisaalta katselimme häntä ja mietimme, että onhan vauva yllättävän suuri, kun ajattelee, että hän on elänyt toisen ihmisen sisällä.








Toinenkin vaavi, Teijan pikkuinen Heta ( parson, 8 viikkoa) tarttui kameraan. Heta oli seuraamassa hallicuppia lauantaina. Ihana pentu, melko hyvä hermorakenne, siellä se puseron sisällä köllötteli ja katseli ja kuunteli kovaa menoa hallissa. Alussa hiukan vapisutti, mutta se meni pian ohi.




Minä ja Marilyn muuten voitimme hallicupin kokonaiskilpailun minimölleissä. Ihan mukava saavutus. Joskos ensi vuonna jo voisi olla mukana kisaavissa... Varsinainen kisaratasuorituksemme ei mennyt aivan putkeen, putkeltä tuli hylly, kun koira meni väärään päähän putkea. Uusinnassa sitten saimme virheettömän ratasuorituksen aikaan.

---

Ja-a, minun pitää nyt kyllä ryhtyä aktiivisemmin herättelemään tuota mielikuvitusmaailmassaan tuhisevaa jälkikasvua, jotta pääsisimme tänäänkin baanalle edes jonkinlaisessa aikataulussa.



Ulkona on muuten mahdottoman kylmä, tuuli on niin kova, että saa pitää päästään kiinni, ettei se irtoa. Takatalvi siis tosiaan tuli ja maassa on kymmenkunta senttimetriä märkää räntälunta,

Puuhapäivä edessä

Lauantaiaamuisin yleensä olen tähän aikaan jo uudelleen unten mailla, mutta nyt juon tässä aamukahvia ja ajattelein kuittailla jotain tännekin taas. Hereillä olen siksi, että tänään on hallicupimme - agilityä siis - grande finale ja kohtapuoleen pitäisi lähteä sinne.

Eilen jo valmistelin Marilynin vauhtikuntoon trimmamalla suuren osan karvoista pois. Kyllä nyt pitäisi kulkea. ;) Tosin ongelmana tuon koiran kanssa ei koskaan ole ollut vauhti vaan lähinnä ohjauksen toimimattomuus.

Takatalvea taitaa sittenkin pukata, äsken kun olin aamuhommissa tuiskutti terävää räntää naamaan. Melko ällöttävää. Eilen juuri tytär meni illaksi ystävien luokse ja he virittelivät kevään ekaa grilli-iltaa riemuissaan kesän tulosta. Eikös sitä sanota, että kevät on kuin oikullinen nainen? Tai jos kukaan muu ei ole niin sanonut, niin nytpä tulin sen todenneeksi.

Illalla tulee vieraita, tai siis tuttuja tietenkin. - Omituinen sanonta tuo "vieraita". - Ukon tytär perheineen tulee iltaa viettämään. Katsastavat samalla itselleen tontinpaikkaa - heillä on haaveena omakotitalon teko tähän meidän kylään. Se on mukava ajatus, että muuttaisivat ihan lähelle. Ilmeisesti aloitus olisi ihan pian, kunhan saadaan paperihommat alta pois.

Iltapäivällä menemme katsomaan toissapäivänä syntynyttä naapurin pikkutyttöä sairaalaan. Täytyy muistaa ottaa kamera mukaan, jos saisi muutaman kuvan vaikka pikkusormista. Minusta vauvoissa melkein ihaninta ovat pienen pienet kädet ja aivan kävelemättömät jalkapohjat.

Joten, kun tässä katselen päivän ohjelmaa, niin puuhaa on aivan riittävästi. Toivottavasti tulee mukava päivä - ja mikä ettei tulisi?

Lisää nahkavekkareita

Perjantai - perjantai - perjantai. Hip - hip - hurraa.

Aamulla nahkavekkari nimeltä Nitti herätti pöyristyttävästi kahdeksan minuuttia ennen herätyskellon soittoa. Päästin koirat ulos ja kipitin ensimmäisenä katsomaan, onko tullut tekstiviestiä. Viime päivinä se on todellakin ollut aamun ensimmäinen tekoni. Unisin silmin näin kirjekuoren kuvan kännykässä ja !yes! viesti oli kuin olikin odottamani: naapurin Emma on saanut eilen pikkusiskon: 53 cm ja 4090 g. Mahtaa siellä olla Isä-Mikalla hymy päällä koko ajan. Nyt on perheessä kaksi pikkuista rimpsessaa (tai kaksi omaa nahkavekkaria, miten sen vain ajattelee).

Eilisissä kommenteissä Elinan kehuma ihanan mielikuvituksellinen jälkeläinen *keneltä lienee ominaisuutensa perinyt? ;)* meni velipojan luokse yöksi, joten ainoa nahkavekkari tässä talossa on tänä aamuna on tuo Nitti, joka siis on hommansa jo hoitanut. Huojentavaa, kun ei tarvitse koko ajan välillä karjahdella kun kirjoittaa.

Mulle muuten tulee mielikuvituksellisesta mieleen jotain epämuodostunutta tai muuten kummallisen näköistä - luulen kuitenkin Elinan tarkoittaneen, että tyttärellä on rikas mielikuvitus. Tietty on: vilkas mielikuvitus on köyhän ainut huvitus. Heh.

Mutta nyt pitää kiitää, jotta ehdin saada itseni ihmisen näköiseksi ennen aamun palaverisessioita. Tässä iässä se ei edes aina onnistu. :D

Kevät keikkuen tulevi

Huolestuttavaa, kun tämä kevät tuntuu tulevan liian aikaisin. Joko minä olen reippaasti ajastani jäljessä tai sitten talvi oli poikkeuksellisen lyhyt.

Lunta ainakin oli vähän, yhdessä viikonlopussa se humahti tiehensä ja kohta alkaa nurmi vihertää. Minä en jotenkin pääse vielä mukaan tähän kevättunnelmaan, odotan koko ajan nurkan takaa syöksyvää lumimyrskyä ja uusia lumihankia. Luultavasti aivan turhaan.

Eilen oli taas mukava ratsastussessio. Tytär kävi pikkuhevosen selkään ja teimme lyhyen lenkin peräkylään ja takaisin. Vastaan tuli yksi pelottava asia: traktori, jonka lumiketjut kilisivät ja kolisivat melkoisesti. Siirryimme syrjään sivutielle, mutta hieman sellainen hirvitys silti pelotti. Toivottavasti pikkuinen oppii, etteivät tiellä vastaantulevat autot ja muut kulkuvälineet ole uhkana sille ja siitä saisi luotettavan ratsun. Täytyy pitää peukkuja, että kokemukset ovat jatkossakin mukavia.

Eilen kävi taas kengittäjä. Tällä kertaa olivat vuorossa Vissan etujalat. Laitoin tamman odottelemaan hetkeksi sisäkarsinaan kengittäjää heinäkasan ääreen. Muutamassa sekunnissa se oli kiukuissaan tehnyt etujalallaan naurussa roikkuvasta ämpäristä päreitä. Otus inhoaa ja pelkää sisällä oloa. Kevät vielä pahentaa tilannetta, kun kiima tekee siitä levottomamman. Myöskään nuo sen varsalla tehtävät ratsastusretket eivät varsinaisesti rauhoita sitä. Otus on kuitenkin kiltti eikä halua ihmisille pahaa. Jätimme kuitenkin takajalkojen kengityksen uusimatta, kun kengät näyttävät vielä olevan lujassa.

---

Aamuissa raivostuttavinta on tämä elävänä herätyskellona olo. Jälkikasvu senkun puhisee ja kääntää kylkeä, vaikka kuinka herättelisin. Kaikenlisäksi olen toistuvasti niin tyhmä, että uskon, kun olento ilmoittaa jo nousseensa. Kun menen katsomaan, homma onkin peruuntunut.

Epäilen, että tyttären olotila on jotenkin tällainen: "En tajua asioita näin aikaisin päivällä. Tarkoitan sitä, että kuulen kyllä äänet, mutta en pysty erottamaan verbejä." - Jean Kerr

Kengurupallosta maastoratsuksi

Sain eilen houkuteltua tyttären Ísingin selkään ja sen ekalle maastolenkille. Luottavaisena pikkuhepo lähti kanssamme peräkylälle ja yhtä luottavaisena tytär istui selässä. Vaikka ohjaus oli hiukan hakusessa, reissu meni muuten mukavasti.

Pikkuhepo jopa ravasi pikku pätkiä ratsastaja selässään. Ravi näytti mukavan pehmeältä ja jotenkin letkeältä. Tytär sanoi, että hepo muutaman kerran hiukan "säpsähti sisältäpäin" ja otti muutaman reippaamman askelen, mutta sitten meno taas tasaantui. Varmaan sekin vaikutti hevosen mielialoihin, että ratsastaja itse ei turhia säpsyile ja istuu tasapainossa, jolloin hevosella on luottavainen olo koko ajan.

En olisi uskonut, että viisi vuotta menee niin nopeasti. Muistan hyvin aamun, jona Ísing syntyi. Yöllä oli ollut kova ukonilma ja rankkasade ja kun aamulla menin tallille, Vissalla oli useammat jalat. Sen vieressä seisoi laiha ja suloinen pikkuotus ja imemisen ääni kuului kauas. Pikkuvarsaa olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan, kun se laukkaili ja leikki laitumella.

Nyt tuo pikkuinen koipeliini on hyvää vauhtia kasvamassa ratsuksi. Erityisen iloinen olen tuon hevosen luonteesta, sillä on selvästi halu tehdä siten, kun siltä pyydetään. Sen katse on aina jotenkin luottavainen ja ystävällinen, kun sen kanssa jotain puuhailee.

---

Säästä voisi sanoa sen verran, että kevät on tullut, lumi on häipynyt muutamassa päivässä aivan kokonaan ja lämpöasteita on reippaasti. Elina voi laittaa sen untuvatakkinsa talvisäilöön, ettei tule unenpöpperössä laitetuksi sitä vahingossa päälle liikkelle lähtiessä.

Kengurupallojen kevätpäivää

Ensimmäinen sunnuntai pitkään aikaan, kun sää ulkona näyttää houkuttelevalta. Aurinko paistaa niin että melkein silmiin tekee kipeää valon määrä.

Olen tässä vetkutellut aamua kaikessa rauhassa. Kun olin ruokkinut hevoset ja koirat puoli seitsemän aikoihin, nukahdin uudelleen tunniksi, sitten joimme ukon kanssa yhdessä aamukahvit ja söimme pekonia ja munia. Nyt olen surffailut netissä, lueskellut blogeja ja keskustelupalstoja ja etsinyt halpoja lentolippuja Espanjaan toukokuulle.

Kohta varmaan voisi lähteä ratsastuslenkille. Eilenkin oli tarkoitus ratsastaa, ilma olisi ollut kohtuullinen, mutta laiskuus voitti. Olin päivällä agilitykurssilla Marilynin kanssa - Riikka oli taas meitä kouluttamassa. Huolestuttaa, että minun ja Marilynin välinen linkkiyhteys katkeilee välillä kesken radan. Epäilen, että en palkkaa riittävästi tai jotain, koska pikkuotuksen mielenkiinto herpaantuu niin helposti...

Erityisen vaikeat Marilynille olivat ne hetket, kun kentän toisessa päässä joku muu koira suoritti agilityä. Millään se ei olisi jaksanut keskittyä minun komentoihini, vaan olisi pitänyt mennä suorittamaan samaa kuin muutkin - doing doing doing vaan se pompotteli häntä ilosta viuhtoen muualle. Sellainen tilanne onkin Marilynille aivan uusi, koska omassa vakiotreeniryhmässämme olemme aina radalla yksin. Mukavaa oli se, että otus kuitenkin tuli takaisin meko pian, kun kutsuin.

Viikko on ollut jotenkin erityisen raskas ja olin eilenkin koko ajan hiukan väsynyt. Agitreenien jälkeen kotiin tultuani söimme ukon keittelemät hernerokat ja hänen katsellessaan mäkihyppyä minä menin "tunnin torkuille". Tarkoituksena oli ottaa tosiaan tunnit torkut ja mennä sitten tunniksi ratsaille, kun valo olisi vielä riittänyt, mutta torkut venähtivät kaksituntisiksi ja sitten olikin jo melkein pimeää. Hiukan harmitti, olin ajatellut ottaa Ísingin käsihevoseksi, jotta sekin saisi hieman liikuntaa ja laihtuisi ja kehittäisi vaikkapa jonkun lihaksen.

Yritimme sovittaa Ísingille viime viikolla satulaa. Kaiken asiasta kertoo tyhjentävästi se, että seuraavana yönä näin unta siitä, miten yritin sovittaa satulaa valtavalle oranssille kengurupallolle.

---

Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa. - Tove Jansson

Susijuttua

Ei ole tullut kirjoitettua pariin päivään. Valon lisääntyminen aamuissa saa puuhaamaan muuta kuin istumaan koneen äärellä. Kahviakaan ei tarvitse niin paljon kuin pimeinä aamuina, kun herää helpommin.

Tänä aamuna jäin lehden ääressä pohtimaan susia. Ne ovat kuulemma Uudellamaallakin lisääntymässä, jopa pentueen epäillään syntyneen Tammisaaren suunnalla. Ilveksiäkin on tosiaan laskennan mukaan enemmän, mutta niiden läsnäolo ei huolestuta ihmisiä varmaankaan samalla lailla kuin suden.

Tietenkin ilves voi viedä suloisen Bella-kissamme, mutta koska se saa kulkea vapaana luonnossa, se on alttiina vaaroille. Kissan elämään ei minusta kuitenkaan kuulu pelkkä sisälläolo, joten hyväksyn tuon riskin. Samalla laillahan hyväksyn riskin, kun lähden itse ulos talosta vaikkapa autolla tai kävellen. Eläminen tarkoittaa riskin ottoa.

Mutta susi, kotipihalla? Miten siihen pitäisi suhtautua? Ok, hyväksyn senkin, mikäli eläin suostuu käyttäytymään lajilleen ominaisella tavalla eli väistää ihmistä ja pysyy pääosin metsässä. Tästä suden läsnäolosta varmaan voidaan olla monta mieltä, mutta asun kuitenkin niin maaseudulla, että ei ole ihmeellistä, vaikka susi näillä seuduilla jolkottelisikin.

Urbaanisusi tai urbaanikarhu, joka käy roskalaatikoilla ja käyttäytyy ihmistä kohtaan täysin pelottomasti on mielestäni vaarallinen ja on perusteltua hävittää sellaiset yksilöt. Mutta varjo, joka häilähtää joskus metsässä ja nauttii aamupalakseen lähinnä rusakkoja ja kauriita kuuluu luontoon. Jos pelottaa, voi muuttaa kaupunkiin. Kaupungista voi saada halvalla kerrostaloasunnon eikä tarvitse tehdä lumitöitä, leikata nurmikkoa eikä surra susia. Leffateatterikin on lähempänä.

---

Mutta, nyt en ehdi pohdiskella enempiä, pitää painella töihin, jotta pääsee kotiinkin joskus.
Tähän kohtaan sopii taas yksi suomalainen sananlasku: "Jos työ olisi herkkua, niin herrat tekisivät sen itse."

Vielä aamun sää kiinnostuneille: +0,3C, sumuinen aamu

Hevosharrastusviikonloppu

Olipa hevosharrastuspainotteinen viikonloppu pitkästä aikaa. Välillä nimittäin tuntuu, etten harrasta hevosia ollenkaan, ruokin niitä vaan.

Perjantaina kävimme katsomassa, miten pitkälle naapurin viisivuotiaan ruunapojan koulutus oli edennyt kolmeviikoisella ratsutussessiolla. Ihan vakuuttava alku oli pienen hevosen ratsu-uralle tullut. Oli jotenkin liikuttavaa, kun se meni kentällä korvat tötteröllä. Nuoren hevosen ilme oli luottavainen ja kiinnostunutkin. Ratsun elämän esimmäiset viikot olivat selvästi olleet mukava kokemus. Oletettettavasti sille oli ollut terveellistä vaihtelua saada puuhastaa ihmisten kanssa ja olla uudessakin ympäristössä. Ratsuttaja esitti omana mielipiteenään, että ruunapoika oli kolmessa viikossa kasvanut henkisesti melkoisen harppauksen. Kiva nädä, miten homma etenee ja millainen hevonen siitä kuoriutuu.

Lauantaina tein pitkästä aikaa oikein kunnollisen ratsastuslenkin omalla hepolla. Ihanaa, että sillä on lopultakin tilsakumit alla, niin ei tarvitse koko ajan posottaa kovaa vauhtia. Félagista on välillä hauska seurata edellä menneen otuksen jälkiä, ihan nuuskimalla kuin koira. Nytkin oli hiljaisella mökkitiellä hiukan vastasatanutta lunta ja ennen meitä oli mennyt ihminen ja koira. Félagi seurasi koiran jälkiä välillä hirmuisesti tuhistellen. Huvittavaa.

Loppulenkille saimme vielä seuraksemme tyttären omalla ratsullaan ja siinä vaiheessa oma ratsuni virkistyi kuin olisi saanut lisää virtaa jostakin. Mukavaa sekin.

Eilinen päivä meni sitten issikkayhdistyksen johtokunnan kokouksessa. Juu, ihan koko päivä. Ne kokoukset eivät ihan lyhyeen lopu - kokous kesti yhdeksän tuntia. Mukavaa oli se, että kokous oli hyvähenkinen siitäkin huolimatta, että kaikki eivät olleet koko ajan samaa mieltä. Toivottavasti se ei ollut vain uuden johtokunnan vieraskoreutta...

---

Mutta nyt pitä tehdä syöksähdys maanantaiaamun arkeen, jotta pääsisi tästä tekemään ansiotyötään edes jollain aikataululla. Kouluun kuljettettava lapsonen ei ole käynnistynyt, joten pitää mennä katsomaan, onko sen akussa yhtään virtaa jäljellä...

---

Ainiin, Elinan tarpeet meinasivat unehtua: -3C, ei tuule, ei sada.

Sananlaskuja arkikäyttöön

Kyllä sitä jonkin aikaa on vaikka aidanvittana, jos niikseen tulee
Perjantai - ihanaa. Todella rankka työviikko takana ja käytännössä se on jo ohi, kun nyt on jo perjantai. Kovin kauan ei jaksa aidanvittanaan olla (kiristää ja ahistaa liikaa ;)) ja siksi on ihanaa aikatauluttaa itselleen välillä tarkoituksella hieman löysempiä päiviä. Tänään pitäisi olla sellainen.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää
Aikataulutuksesta puheen ollen, kun tuossa eräänä päivänä kerroin kahden työn dilemmasta ja siitä johtuvasta mahdollisesti pitkästä päivästä, niin voin kertoa, että siinä hommassa kävi niin, että en ehtinyt kunnolla kumpaakaan. Keskityin sivulta hyökänneeseen kolmanteen juttuun. Ensi viikolla on sitten kaksin verroin taas tehtävää.

Laiska töitään lukee
Tämä sopii töiden suremiseen ja niiden suurenteluun oikein hyvin. Usein törmään siihen, että ihmiset, jotka eivät oikeasti saa paljon mitään aikaiseksi, luettelevat tekosiaan ja tekemättä jättämisiään varsin paljon. Tyypit, jotka saavat kovasti aikaiseksi, eivät ehdi kauheasti hommiaan luetella. (Tämä ei sitten koske kennelpoikaa, jonka projektieista on kiva lukea ja oletan, että vain murto-osa niistä pääsee plokiin.)

Sitä ei koskaan tiedä, mihin pystyy ennen kuin yrittää
Uusien haasteiden tullen tämä kannattaa muistaa. Kannattaa muistaa myös se, että jos haluaa onnistua, niin usein myös onnistuu. Jos etukäteen ajattelee, ettei jutusta tule mitään, niin juuri niin asiassa käykin. - Tämä pätee muuten agilityssäkin, ansaesteisiin ei kannata rataantutustumisvaiheessa keskittyä. Sitä tulee helposti ohjanneeksi koiran sinne ansaan, jos sen ansaksi mieltää...

Ilta on aamua viisaampi.
Se nähdään sitten illalla.

Hauskaa päivää!

Optimisti - realisti - pessimisti

Olen taas mietiskellyt asenteen vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen. Se, onko ihminen pessimisti, realisti vai optimisti on merkityksellistä aivan kaikelle. Joskus ihmettelen, mihin pessimistejä tarvitaan, mutta voihan olla, että jonain päivänä keksin niillekin jonkin käyttökohteen.

Itseasiassa keksin aivan heti yhden: pessimistit kiskovat yltiöoptimisteja realismin suuntaan. Liika optimismikin on vahingollista, kuten liika pessimismi ja realismikin.

Aika hassua on sekin, että usen pessimistit ja optimistit liikkuvat tosiaan pareina. Monissa parisuhteissa toinen on pessimisti (tai realisti) ja toinen optimisti.

Tätä pitää miettiä... Hieman myöhemmin tosin, koska optimistinen luonteeni on työntänyt tälle päivälle kaksi työtehtävää, joiden molempien pitää olla huomenna valmiit. Eilen, kun arvioin niiden kestoa tarkemmin, totesin, että kumpikin on yhden työpäivän mittainen, jos menee huonosti ja puolikkaan, jos menee hyvin. - Saattaa tulla pitkäkin työpäivä. ;)

---

Optimisti on ihminen, joka näkee vihreää valoa kaikkialla, kun taas pessimisti näkee vain punaisen pysähtymisvalon. ... Todella viisas ihminen on värisokea. - Albert Schweitzer

Optimisti säteilee onnesta: Olen ainoa jonossa, olen siis ensimmäinen. Pessimisti marisee: Olen ainoa jonossa, olen siis viimeinen. -Žarko Petan

Turha pelätä tulevaisuutta - se alkaa vasta huomenna. -Žarko Petan

Nestorin päivä

Tänään on juuri sopivasti Nestorin nimipäivä. Eikös sitä sanota, että on jäänyt nestoriksi, jos on hävinnyt jotain? Sanotaan myös, että hopea ei ole häpeä, joten päädyn siihen sanontaan.

Eilen oli issikkayhdistyksen vuosikokous ja olin ehdolla puheenjohtajaksi. Äänin 35-30 hävisin vaalin Aimolle. Voin vilpittömästi sanoa, että minua ei harmita yhtään. Onneksi elämässäni riittää tekemistä, luultavasti myös Sihyssä. Nyt pääsen toimintaan mukaan tavalla, jolla alunperin halusinkin eli aloittamalla hallituksessa "sivuhenkilönä" ja tutustumalla siten yhdistyksen toimintaan. Uskon myös, että Aimo halusi homman ja olen varma, että hän kykenee tehtävän hyvin hoitamaan. Minnan jälkeen saappaat ovat suuret, sillä niin tyylikkäästi ja karismaattisesti hän hommansa on hoitanut. Seuran elinvoimaakin osoittaa se, että puheenjohtajaksi on vaihtoehtoja - ensinhän näytti siltä, että olen ainoa ja sellainen ei mielestäni ole tervettä.

Kokous kesti muuten uskomattoman kauan - viisi tuntia. Pelkästään jäsenmaksusta päättäminen vuodelle 2008 kesti melkein tunnin keskusteluineen, lippuäänestyksineen ja kaikkineen. Loistavaa muuten, että jäsenmaksuun tulee vuoden kuluttua World Fengur-lukuoikeus kaikille jäsenille.

---

Ja täällä kotona on taas tyypillinen maanantaiaamu. Tytär ei lähde käyntiin millään. Taitaa olla vieteri poikki tai lataus huonona tai jotain. Täytynee mennä vetämään moottori käsin käyntiin. Onneksi tuo kuitenkin lähtee ilman ryyppyä. ;)

Hauskaa viikkoa kaikille! Kevättä on jo ilmassa, vaikka pakkasta onkin tänä aamuna -10C.

Älä ajattele...

... omilla aivoillasi, lue ensin käyttöohjeet. Tänään sain taas pikkuisen kärsiä siitä, että ajattelen omilla aivoillani enkä usko käyttöohjeita. Kärsimyksenä oli vain hikoileminen ja ähinä, joka itseasiassa tekee ylipainoiselle, rapakuntoiselle keholleni vain hyvää. - Näin taas kaikki kääntyi hyväksi, huomasitteko? :) –





Tuossahan siis lukee melko isolla präntillä, että talvikaudella suosittelemme siirrettäväksi lämpimään hyvissä ajoin ennen käyttöä.

No, en ole ennenkään siirtänyt niitä minnekään ja hyvin on lohjennut turvesiivuja hieman jäisestä paalista irti. Nyt ei lohjennut juuri murustakaan, vaikka hyppelin päällä ja hakkasin lapiolla ja vaikka mitä. Kiva, ettei lapio haljennut. Siitä olisi tullut varmaan sanomista.

Sain aamullakin hikoilla melko mukavasti, kun pääsin peruutuspaikalle agilitytreeneihin, joita veti Riikka Suomen B-maajoukkueesta.

Marilyn yllätti taas minut taitavuudellaan. Välillä yhteinen lankamme kuitenkin katkesi ja Marilyn paineli ohitseni puuhaamaan ihan muuta. Varsin usein itselleni sattui joku naurettava kämmi ja tein jotain aivan muuta kuin mitä olimme suunnitelleet. Valssit unohtuivat tai ne tuli tehdyksi eri paikkaan kuin oli tarkoitus.

Oli kuitenkin hyödyllistä ja mukavaa. Sain paljon vinkkejä siitä, mitä kannattaa treenata, kun koira on nopea ja ohjaaja ei. - Niitä voin sitten joskus jakaa jollekulle, joka sopii paremmin siihen konseptiin. *Kaikki, jotka tuntevat minut tietävät, että tässä kohtaa on tarkoitus nauraa :)*

Minusta oli hienoa, että Riikka osasi antaa kaikille ohjeita, jotka sopivat nimenomaan koirakolle kokonaisuutena - ei pelkästään rataan tai koiraan.

Kunpa halli olisi lähempänä, niin varmaan tulisi treenatuksi useamminkin.

Treenikavereiksi minulle osui kyllä vähän eri luokan koirakoita kuin mitä itse olemme. Oli mahtavaa nähdä, kuinka Doris kääntyy esteen jälkeen melkein napin päällä. Virven ja Roopen yhteinen sävel paranee koko ajan. Minun veikkaukseni on, että olemmat parit tullaan kyllä näkemään vähintäinkin SM-kisoissa lähiaikoina.

Tiaisen pääluu

Ile Jokinen (Radionova) sanoo usein, että tie on liukas kuin tiaisen pääluu. Mielestäni erittäin omaperäinen ja osuva vertaus. Tänne maalle se sopii hyvin, kun omaa tietä on muutama sata metriä eikä hiekotukseen ole sulaa hiekkaa eikä energiaakaan juuri sopivaan aikaan.

Terveisin nimimerkki "polvet mustelmilla".

---
Joitakin yksinkertaisen elämän palkkioita on se, että maailman yleiset elementit riittävät, että ilma ja vesi virkistävät, aamukävely tai iltavaellus uudistavat, että yön tähdet sykähdyttävät, että mieli ylentyy linnunpesän tai kevään villikukan äärellä. - John Burroughs

Hyvin sanottu, mutta uskaltaisin väittää, että Burroughsilla ei ole aamukävelyllä polvet iskeytyneet jäähän koskaan. ;)

-21C - villahousut jalkaan!

Se on sitten taas torstai. Lempipäiväni. Kahdesta syystä: illalla tulee leppoisaa sohvaperunaohjelmaa telkkarista: Kuningaskuluttaja, Kotikatu ja Lost ja päivällä käyvät siivoojat. Tosin nyt on kahtena viikkona käynyt niin, että siivoojille on tullut ikävä este. Ikävällä en tarkoita sitä, että koti jää siivoamatta, vaan sitä, että siivoojilla on ollut henkilökohtaista harmia. Koska he ovat molemmat ystäviäni, minua harmittaa enemmän heidän elämänsä takaiskut kuin oman kotini sotkuisuus.

Joo, ihmettelijöille voin kertoa, että aivan totta se on on. Meidän perheen sotkuisuusaste on niin maailmanluokkaa, ettei yhdellä siivoojalla pärjää. Niitä tulee kaksi joka viikko. Minusta on upeaa, että jossain olemme todella hyviä ihan joukkueena kotona. Meillä osataan jättää korjaamatta roskat lattialta ja pyyhkimättä koirien tassut kurailmoilla. Meillä voidaan löpsähtää työpäivän jälkeen sohvalle lepäämään, vaikka lattialla olisi taiteellinen asetelma limupulloja, mandariininkuoria ja euron kolikoita.

Kyllä, tosinaan se harmittaa, mutta nyt kun joka torstai on käyty siivoamassa ei kotikaan ole päässyt infernaalisen hirveään kuntoon. Siivoojat eivät edes uskalla pitää vapaaviikkoja, koska sitten on niin rankkaa seuraavalla viikolla. Mutta en nyt hehkuttele tällä asialla enempää, ettette oikeasti luule, että olemme aivan sikoja. Syömme puhtailta astioilta ruokaa, jonka viimeinen myyntipäivä on kaukana edessäpäin. Se on oleellista.

---

Mutta nyt lähden töihin. Mottona voisi tänään olla vaikkapa:
Parhaiten ihminen voisi testata valmiuttaan kohdata ihmiskunnan tavallinen edustaja olisi kiivetä sattumanvaraiseen taloon savupiippua alas ja tulla niin hyvin kuin mahdollista toimeen sisällä olevien ihmisten kanssa. Ja näin itse asiassa jokainen meistä teki sinä päivänä, jona syntyi. - G. K. Chesterton

---

Ps. tuo päivän otsake oli tietenkin Elinalle - nyt sinun ei tarvinnut lukea koko juttua saadaksesi selville, mitä pukea päälle tänään. ;) Hauskaa päivää pakkasessa!

Aamukahvitapoja

Tästä blogin kirjoittamisesta on tullut aamukahvitapa. Paikallislehti on niin ohut, että se ei riitä aamukahvieni ajaksi. Tarvitsen nimittäin joka-aamuiseen käynnistymiseen ainakin kolme mukillista. Hesarin luen vasta iltapäivällä, kun se anoppilasta siirtyy meidän postilaatikkoomme päivän aikana. - Se on minusta aika ekologinen teko, tuo Hesarin jako kahteen talouteen. - Teen aamulla myös puolisen tuntia/tunnin töitä, ennenkuin lähden konttorille. Tänä aamuna täytyy siksikin hieman viivytellä, että auto ehtisi lämmetä.

Katselen myös melkein päivittäin, montako ihmistä ja mistä tulee blogiani lukemaan. Itseasiassa on hämmästyttävää, että päivittäin parikymmentä tyyppiä käy näillä sivuilla. Kerran on yksi ihminen kertonut tämän olevan mukavaa luettavaa. Olisi kiva, jos säännöillinen kävijä kertoisi vaikka tuonne kommettiosioon joskus, mikä ihme saa lukemaan tätä haircuttia ja kuka kumma siellä on.

Jos et ole varma, mitä kirjoittaisit kommenttiin, niin ehkä pari mietelmää kritiikistä yleensä olisi paikallaan:

Ah, parhaat arvostelut ovat pahimpia. Ne johtavat enemmän harhaan kuin huonot, koska ne vain ruokkivat egoasi. Haluat vain lisää niitä, kuten perunalastuja tai muuta, ja tulos on, että lihot ja paisut. Minä kieltäydyn siitä, kiitoksia vain.
- Chazz Palminteri

Ketään ei voi arvostella kuin se joka on häntä suurempi. Joten älä lue arvosteluja. - Ralph Waldo Emerson

---

Ja pakkasraportti: -20C varustettuna toiveella, että sää iltapäivää kohti lauhtuisi, jotta tytär pääsisi nauttimaan hiihtolomasta lautailemalla.

Ilves

Elämään tuo paljon vaihtelua se, että käy töissä pääkaupungissa ja asuu silti aivan maalla. Eilen aamulla, kun läksin ajelemaan töihin istui tiellä ilves korviaan heilutellen. Ohikiitävän hetken katselimme toisiamme ja sitten se ponkaisi yhdellä loikalla metsään. Mielikuva eläimestä ei ollut kissamainen vaan menninkäismäinen. Varmaan tuo johtui sen paksuista, villavista takareisistä ja siitä , että otus näytti takakorkealta, ikäänkuin se olisi ketterää vauhtia kontannut.

Olen nähnyt ilveksen kotipellollamme kerran aiemminkin, mutta en noin läheltä. Miten toivonkaan sen säästyvän metsästäjiltä. Tällä seudulla kun on kuulemma tarkoitus kaataa muutamia ilveksiä. En ymmärrä miksi. Luulisi, että jäniksillä, myyrillä ja rotilla on liian vähän luontaisia vihollisia nykyisin.

*****
Tällaisen löysin Ylen läntisen uutissivuilta:
"Ilveksen kaatoluvista kärhämää Lohjan seudulla 04.01.2007
Uudenmaan riistanhoitopiirin myöntämät ilveksen pyyntiluvat ovat joutuneet eläinsuojelutahojen hampaisiin.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri vaatii muun muassa Siuntioon annetun pyyntiluvan peruuttamista.

Länsi-Uudenmaan alueelle on myönnetty lupa ilveksen kaatamiseen Siuntion lisäksi myös Tammisaareen, Lohjalle ja Nummi-Pusulaan.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemän vuoden 2005 tilaston mukaan alueella eli yli sata ilvestä ja kanta on ollut kasvussa."
*****

Tuo ei selitä mitenkään sitä, miksi ilveksen kaatolupia on myönnetty. Sata ilvestä tällä Läntisen Uudenmaan alueella ei kuulosta kuitenkaan hirveän suurelta määrältä. Paljonko niitä pitäisi olla, vai 95, jos kaatolupia on vain 4 kpl? Tietääkö joku muu? Pelottaako ihmisiä nykyään se, että metsissä asuu isompia eläimiä? Sellaiset ihmiset voisivat mielestäni muuttaa kerrostaloon aivan jonkin kaupungin keskustaan. Maalaiselämään kuuluu muutakin kuin se, että ruoho kasvaa ympärillä ja söpöt pikkupuput ja oravat liikkuvat lähimaastossa. Ei sekään ole mielestäni mukavaa, että niitä pupuja on liikaa.

---

Talvi muuten jatkuu, tänä aamuna -15,7 C. Ihmeen nopeasti sitä tottuu kylmään, tänä aamuna tuo tuntui varsin vähältä.

Kevättä ilmassa

Tänään tein henkilökohtaista historiaa: aamuhommat (siis hevosten ruokinta, koirien ulkoilutus ja sanomalehden haku) saattoi toimittaa ilman otsalamppua.

Se on kevään merkki! Muita kevään merkkejä pihapiirissä esittelevät hepot, joiden talvikarva alkaa jo irrota. Ja sekin taita olla kevään merkki, että nukuttaa enemmän kuin yleensä. ;)

Kohta saa jo aamut aloittaa lintujen laulussa. Se onkin kovin meteli täällä maalla.

Tosin talvi ei kyllä ihan heti irrota otettaan: tänä aamuna pakkasta on yli 12 astetta.

---

Mutta tavalliseen tapaan, kiire painaa, joten hauskaa viikkoa. Minulla ei ole lomaa, tyttärellä on - ja se helpottaa tietysti omiakin aamujani.

Yllätys: on sunnuntai

Olipa riemullista huomata, että tänään onkin sunnuntai. Perjantaina pidetty vapaapäivä pidensi viikonloppua varsin oivallisella tavalla.

Perjantaina poikani vannoi sotilasvalan. Oli aika juhlallisen näköistä, kun runsas tuhat alokasta oli järjestäytynyt varuskunnan urheilukentälle valaa vannomaan. Olin ylpeä itsestäni, kun viiden minuutin tiirailun jälkeen löysin oman poikani tuosta joukosta. Ympärilläni olevien joukosta saatoin kuulla, ettei se niin kovin tavallista ollut omaansa tunnistaa porukasta.

Jotkut äidit kuulemma itkeä tuhistavat katsoessaan poikansa valanvannontaa, mutta minulle ei tullut sellaista oloa. Kuitenkin tuli lohdullinen olo siitä, että nykyajankin nuoret miehet osaavat noudattaa armeijan kuria ja säntillisiä tapoja. Lisäksi minusta on hienoa, että poika selvästi viihtyy armeijassa ja pärjää mukavasti noissakin oloissa. Ensi viikolla hän saanee tietää jatkosta eli minkälaisen koulutuksen hän armeijasta saa.

Eilen aamupäivällä käväisin ratsastamassa. Sää on kääntynyt lämpöasteiden puolelle ja Félagilla oli taas vaikeuksia pysyä pystyssä, kun tilsoja kertyi jalkoihin niin kovasti. Saimme taas mennä melkoisen vauhdikkaasti. Ihan mukavaa pitkästä aikaa taas ratsastellakin. Kotiintultua huomasin, että toisesta takakengästä oli jäljellä vain puolikas, sekin saattoi vaikuttaa tuohon pystyssä pysymiseen jonkin verran.

Iltapäivällä starttasimme autolla kohti Lietoa - olimme varanneet Jaakolta erikoiskoulutusta agilitystä pariksi tunniksi kolmelle koirakolle: Teija & Osku, Maija & Bondi ja minä & Marilyn. Korakondiksen halli, jossa koulutus tapahtui oli lämmin, valoisa, jotenkin kotoisa ja mattopohja oli loistava.

Bondia hämmensi ilmeisesti suunnattomasti hyppyesteiden siiveekkeettömyys ja osa heidän koulutusajastaan menikin hyppyjen opettelemiseen. No, sehän on hyvin oleellista, että agilitykoira osaa hypätä. ;)

Teija ja Osku puolestaan sahasivat puomia ja keppejä aika pitkään. Oskua myös hämmensi uusi paikka ja uudet tuoksut, joten se välillä lähti nuuskimaan omiaan.

Minulla ja Marilynillä eniten vaikeuksia tuotti keppien vääränpuoleinen ohjaus ja se, että itse en osannut yhtään ohjata kepeillä koiraa. Marilynhän on kepeissä vielä ihan aloittelija ja sen joutuu namilla ohjaamaan etenkin "vääränpuoleisilla" kepeillä ja se ei minulta kertakaikkiaan sujunut. Jouduimmekin nauraen toteamaan, että minun pitää asiaa harjoitella ilman koiraa, ennen kun se sujuu.

Me kaikki saimme kotiläksyksi palkkauksen muuttamisen. Meistä jokainen palkkaa koiran yleensä säännönmukaisesti kädestä annetulla namilla ja se johtaa siihen, että koira ei irtoa tarpeeksi. Hankalammissa tilanteissa koira myös jää pyörimään käteen eikä sekään tietenkään ole hyvä juttu.

Kotimatkalla päätimme, että ei ollut turha reissu ja varaamme varmasti pari koulutuskertaa lisää. Vaikka sitä hieman masentuukin omasta taitamattomuudestaan, niin Jaakon tyyli opettaa on kuitenkin positiivinen. Matkoineen hommaan meni kuutisen tuntia, mutta se kai on harrastusten tarkoituskin: ajan kulu ja hauskuus.

---

Jaaha - mitähän kivaa tänään tekisi? Oliskohan pikkutorkut vaikka paikallaan vaihteeksi?

Aika kiitää, kello käy

Torstait tulevat aina vain useammin ja nopeammin. Aika kuluu kuin siivillä. Joskus tuntuu, että ei saa mitään aikaiseksi, mutta ehkäpä se ei kuitenkaan ole ihan totta.

Tänään pitäisi yrittää päättää, mitä pitää saada aikaiseksi ensi viikolla. Työnteko ennen ja nyt ei taida kuitenkaan olla niin erilaista. Maanviljelijä on tehnyt näihin aikoihin viljelysuunnitelmia aina ja laskeskellut siemenviljan riittävyyttä. Silti viidakossa elävät luonnonkansat tuskin ymmärtäisivät käsitteitä, jotka omassa hommassani ovat pääosassa: asiakaspalvelu, lisäarvon tuottaminen, ammattimaisuus, suunnitelmallisuus...

Joskus toivon, että me kaikki voisimme palata takaisin agraariyhteiskuntaan ja oravannahat olisivat taas rahaa. Ehkä se olisi karumpaa ja julmempaa elämää, mutta olisi ehkä kuitenkin kiva kokeilla.

Vai olisikohan?

---

Sitä miettiessä kiidetään taas töihin... Hauskaa päivää.

Oppia ikä kaikki

Joka päivä pitäisi oppia jotain uutta, niin pysyisi pirteänä, tiedättehän?

Olen viime päivinä pari uutta ja hyödyllistä juttua

1. Miten helpoiten peittää paniikissa olevan hevosen silmät, jos sitä joutuu siirtämään (esim. tallitulipalo tms.)? - Rintsikat päähän, kupit silmille, olkaimet korvien taa ja kiinnitys leuan alta. - Lähde: Hippos-lehti
2. Mikä on votiivi? - Pieni kynttilä. -Lähde: kynttiläkutsuilla eilen Katjalla esittelijä käytti tätä nimeä ja esitteessäkin luki niin.
3. Never say never. - Ei kannata vannoa, ettei tee jotain ikinä. -Esimerkkejä: a) sunnuntainen pojan kämpän lattian pesu. b) Eiliset kynttiläkutsut: "-Tulen, mutta en taatusti osta mitään." "-Ja tämä tekisi sitten 62,20 - mikä maksutapa?"

On kovin seurallinen viikko menossa: sunnuntaina oli vieraita (siis tuttuja, tottakai), maanantaina agilityharkat ja eilen tosiaan olimme kynttiläkutsuilla naapurissa Katjalla. Tänäänkin tulee vieraita (ne samat kuin sunnuntaina), perjantaina on pojan valatilaisuus ja lauantaina menemme Lietoon agilityä harrastamaan. Mahtaa taas sunnuntaina nukuttaa. Tosin sunnuntaina olisi Hestbakissa laskiaisrieha, pitänee käydä kurkkaamassa.

---

Ja niin nukuttaa tytärtäkin tänäkin aamuna. Täytyy ihan taas lähteä tästä koneen äärestä sitä tökkimään. Kohta ollaan taas myöhässä. Ei mitään uutta...

Juu, ja jotain on unohtunut täältä viime aikoina, talvi jatkuu: -8C ja puolipilvistä.

Maanantain toimitusaika viivästynyt?

Tänään on pakko olla maanantaiaamu. Millään ei meinannut saada päätä ylös tyynystä, kun se oli niin mukavasti. Torkkukytkin painui melkein sisään kelloradioon, kun sitä napakasti painelin puolisen tuntia.

Syynä on mitä todennäköisemmin eilisen agilityharkat. Ne venyivät hieman, kun päätimme ottaa Bondin kanssa puomin, koska hallicupissa vaikutti, että se on saanut itselleen puomikammon. Tytär meni sen kanssa ensin kaksi kertaa puomin ja se meni ihan hienosti sen ja ajattelimme, että ei ole pojalla ollenkaan olekaan kammoa. Kolmannella kerralla tuli yhtäkkinen stoppi ja paniikki. Koulutusohjaaja ja tytär maanittelivat namilla ja kehuivat puomin ylöstulon viimeisellä osalla läähättävää isoa koiraa ja hitaasti kuin etana se eteni. Ressukka, aivot varmaan heräsivät vasta kolmannella kerralla tajuamaan, että puomihan se siinä, iik. On tommoinen belgianpaimenkoira sitten viisas. Olisitte taatusti samaa mieltä, kun olisitte nähneet sen eläimen puomin päällä tyhjin katsein läähättäen ja kieli maassa roikkuen. Viisas ja söpö. :D

Viisitoista minuuttia siihen saatiin menemään - toivottavasti ensi kerralla menee paremmin ja kammot katoavat hyvän kokemuksen myötä.

---

Tytärkin tuolla jo reippaana paiskoo tavaroita ehtiäkseen kouluun, joka alkoi vartti sitten. Jotta semmoinen tiistaiaamu tällä kertaa.

No, nyt täytyy laittaa kone kiinni ja lähteä tarkistamaan tilanne maailmalla. Eihän ne ressukat pärjää siellä työmaalla, jos en mene niille rahaa hankkimaan... hehheh.

Lapsosten puuhailuja

Sunnuntaina kävin tekemässä jotain, josta olen useasti sanonut, että sellaiseen en sorru. Vannomatta paras elämässä, näköjään. Kävin nimittäinen imuroimassa ja pesemässä poikani kämpän lattiat. Mitäpä sitä ei tekisi, jos toinen kauniisti pyytää. - Juu, kauniimmat pyynnöt tulivat sanallisesti, aiemmin tänne kopioitu tekstari ei todennäköisesti olisi saanut minua liikkumaan. -

Melko älyllistä muuten säilöä ylimääräisisä olutmäyräkoiria parvekkeelle. Naapureita on varmaan ilahduttanut niiden paukahtelu ja lemu. Hohhoijaa.

Sunnuntaina oli taas vierailulla ukon lapsenlapsi, Wilma, joka tyttää siis toukokuussa 2 vuotta. Vilkas tyyppi, täytyy sanoa. Eilen suurinta riemua näytti tuottavan tasajalkahyppy. Ja sitä riitti. Miten ihmeessä pikkuihminen voi jaksaa koko ajan juosta ja hyppiä? Luultavasti henki menisi, jos yrittäisi perässä samaa. Onneksi ei tarvitse.

Ihana lapsi Wilma joka tapauksessa on. Iloinen ja hymyileväinen enimmäkseen. Tosin näkeehän sitä draamaakin jonkin verran, jos kaikki ei mene aivan niinkuin neito haluaa.

Illalla olin vielä kylässä naapurin Katjalla. Siellä Emma, joka myös täyttää toukokuussa 2 vuotta, on hyvin toisenlainen pikkutyttö. Paljon rauhallisempi, mutta tasajalkahypyt olivat myöskin hanskassa. Ja Emma oli ilmeisesti isommilta lapsilta oppinut hauskan leikin: silmät kiinni kävelemisen. Katjan kannalta varsin kätevää, että Emma on nk. "helppo lapsi", seuraavaa lasta perheeseen odotetaan ensi kuun puolessa välissä.
---

Mutta nyt oma lapsoseni heräsi ja viiden minuutin päästä pitäisi kuulemma olla autossa, että hän ehtii kouluun. Saattaa tulla kiire, kun olen vielä tallivaatteissa.

Joten kipinkapin menoksi - hauskaa viikkoa muillekin.

Talvitunnelmia

Näkymiä pihaltamme. Aina en ymmärrä, miksi joku haluaa asua kaupungissa.

Tässä kuvassa näkyy nuo hevosten alaleuassa kilisevät jääklöntit, joista kerroin tuolla.

Felagi haukottelee usein, kun sitä alkaa urakalla valokuvata - hämmentyy varmaan siitä tähtäilystä jotenkin.

Romeo on ihanan punainen auringonvalossa, eipä uskoisi, että herra on jo 28 vuotias.

"Harmaa pallo" eli Ísing on pelkkää ihraa ja pehmeää karvaa.

Ja ihan lopuksi, päivän agilityhymynaihe, hallicupin minimöllien voitto ainoalla nollaradalla, kiitos tuomarin, joka ei antanut kieltoa, kun seisoskelimme esteen edessä huitomassa suuntaa aika kauan. :) Kisaavissa tuli sitten hylly, kun kokeilimme rataa, mutta ei se haitannut. Se rata oli paljon vaikeampikin. On muuten ainoa nollarata, jonka olemme koskaan Marilynin kanssa tehneet epiksissä. :) Vielä kun pääsisi siitä motorisesta pyllistelyhäiriöstä, niin kehtaisi esiintyä julkisesti vaikka kisoissa joskus.

Juu, piti ottaa valokuva, kun skanneri on kadoksissa tyttären pöydällä. ;)

---

Grr. Tähän bloggeriin ei saa mukavan näköisesti näitä valokuveja sitten millään. Ei haittaa, nyt on kumminki valtava kiire päiväunille, että jaksaa taas porskuttaa. ;)

Norsukissa ja skandaaleja

Näin viime yönä unta norsukissasta - tiedättehän sen? Ai ette? No, se on kissan näköinen otus, millä on pieni kärsä, norsun töppöjalat ja se on harmaaraitainen ja se tömistää ja naukuu tosi lujaa.

Kun havahduin unestani, kuulin, kun oma kissamme paineli ympäri tupaa hepulissa, kuten joskus öisin. Hirveä töminä - töm töm töm töm - otus juoksee toiseen päähän taloa ja naukuu täysillä ja sitten pieni tauko ja taas töminä - töm töm töm töm - otus juoksee toiseen päähän taloa ja naukuu täysillä. Melko omituisen kuuloista yöpuuhaa. Kissat ovat kummalisia otuksia. Hassua on se, että koirat eivät reagoi tähän menoon mitenkään. Nukkuvat makkarissa aivan rauhassa. En tiedä, millainen meno olisi, jos ovi olisi auki.

Skandaaleista: pääministerin lyhytaikainen heila - Susan Kuronen - on julkaissut kirjan, jossa kuulemma on Vanhasen lähettämiä tekstiviestejä. Kirjaa ei ole tietenkään julkaistu rahan toivossa tai katkeruuttaan vaan aivan siksi, että kauniin rakkauden saisi kuvattua maailmalle. ;)
Tässä oman perheeni minulle lähettämiä tekstiviestejä.

Skandaalinkäryä ilmassa:

1. poika: 8.2.07 klo 12:46 voisiks käydä siivoo vähän siellä mun kämpässä?
2. tytär: 2.2.07 12:02 Hölmö
3. tytär: 1.2.07 14:23 Pääsen iskän kyydillä
4. tytär: 30.1.07 14:41 OK :)
5. poika: 26.1.07 20:12 Samaan aikaan ku viimeks vissii.
6. ..

Ikävä kyllä, ukkokulta ei paljon tekstiviestejä lähettele, joten niitä ei tässä nyt ole. Niissähän toki olisi skandaalinkäryä ja romantiikkaa. Me yleensä puhutaan, jos on asiaa.

---

Ja sää -13C ja ihan jees. Ihan jees on sekin, että on perjantai.

Hrrr - kylmää, mutta ihanaa

Tämmöistä kuuluukin olla talvella: tänä aamuna -22C , kirkas tähtitaivas ja lumen narina jalkojen alla. Minusta ihanaa, jotenkin rauhoittavaa - tai mikäköhän olisi oikea sana: kuulas - seesteinen? Ainoa haittapuoli on se, ettei enää ole lapsi, vaan pitää murehtia kaikenlaisista turhista: jäätyykö tallin patterit, hyytyykö auto työpaikan parkkikselle yms.

Hevoset ovat hauskan näköisiä näillä ilmoilla. Näinä päivinä hevosten turkki on valkoinen, ne ovat kuurassa ja jotenkin aika eksoottisen näköisiä. Minähän pidän issikat ulkona yötä päivää, niillä on suojaisa pihatto (jossa ne eivät tietenkään oleile öisin, vaan nukkuvat metsässä) ja ne saavat tuplamäärän ruokaa näin kylminä päivinä. Koskaan en ole nähnyt niiden palelevan.

---

Mutta nyt pitää kipittää. Velvollisuudet kutsuvat.

Joulu?

Nonni, nytte on kunnon talvi, -24C. Ei tarvitse kitistä vesisateesta keskellä talvea. Autokin onneksi suostui eilen lähtemään kotiin eikä jäätynyt sinne työpaikan parkkihalliin. Luultavasti se auttoi, että kävin sen luona päivällä antamassa vähän lämpöä. Tänään pitää käydä varmasti ainakin kahdesti ja ajellakin hiukan, että lämpenee kunnolla. Melko älytöntä, että parkkihallissa on säästetty lämmitinpistokkeissa. No, toivottavasti talon välikatoissa ei ole säästetty, kun olen kumminkin viidennessä kerroksessa.

Eilen oli varmaan muuten jokin myöhästynyt joulu tai muu sellainen lahjuspäivä. Päivällä saimme työpaikalla uudet litteät näytöt, uudet näppikset ja hiiret koko tiimille. Toimitusaika siitä, kun pyysimme niitä oli vain 1v 8kk! Välillä pikkufirmoissa hommat jää vaiheeseen... Illalla puolestaan soitteli kennelpoika ja kyseli, saapiko tilaamani agilitykeinun maalata punavalkoiseksi. Sen toimitusaika taitaa olla samaa luokkaa kuin noiden näyttöjen. ;) -Tosin pitää muistaa, että kennelpoika ei tee keinuja ammatikseen on tehnyt paljon muutakin tässä välissä, mm. pikkuisen tyttären, joten olen ihan tyytyväinen, kun edes ehtii tehdä jotain ylimääräistä. -

Muuta kummalista ei eilen tapahtunutkaan - paitsi tietenkin se tuntuu oudolta, että tytär heräsi kouluun ihan itse eikä häntä tarvinnut käydä kuuttatoista (vai paljonko tähän kohtaan liioittelisi?) kertaa herättämässä. Nyt on sellainen herättelyaamu, joten pitää poistua, jotta pääsisi nauttimaan pakkasesta ja työstä.

---

Elämä on parempaa, kun se on hauskaa. Veljet, tuo oli syvällistä, eikö vain? - Kevin Costner

Tarpeellinen tyyppi

Tänä aamuna -16C ja kuulemma kylmenee. Taitaa olla talven kylmimmät päivät edessä, aamulla luvattiin tänne Etelä-Suomeenkin -20 - -30C. Uuden toimitalomme autoparkkihallissa ei ole meille lämmitinpistokkeita ja autoni on diesel. Ihanaa, saa päivällä käydä raikkaassa ulkoilmassa tuulettamassa ajatuksiaan. (Lukija saa arvata, olenko oikeasti tästä asiasta näin iloinen. ;))

Aamulla, kun lähdin ruokkimaan hevosia, ulkoiluttamaan koiria ja hakemaan lehtiä, kuului jo pihamaalle Romeo-ponin innostunut hörinä. Se ilmoitti todella äänekkäästi ilonsa tulostani jo kun avasin ulko-oven ja lakkaamaton matala hörinä kuului koko matkan kävellessäni tallille.

Tulin ajatelleeksi, että ihminen on varmasti tyytyväisimmillään silloin, kun hän on tarpeellinen. Ainakin itselleni suuri surun aihe olisi, jos olisin aivan turha. Lemmikkien pidossa, äitiydessä, työssä, harrastuksissa ja monissa muissakin asioissa voimaa tehdä asioita saa siitä, että oma panos on tapeellinen.

"Olen onneton jos ojennan tyhjän käden ja kukaan ei anna. Olen toivoton, jos ojennan täyden ja kukaan ei halua."

---

Mutta nyt pukeutumaan, että pääsee ihailemaan Tarvontien talviruuhkia.

Virkistävä sunnuntaipäivä takana

Viikonloppuna tuli huomattua, että se parempi tapa virkistyä on puuhailla kivoja juttuja. Tosin voihan se olla, että jos en olisi nukkunut koko lauantaita lähes putkeen, niin en olisi jaksanut puuhailla sunnuntaina.

Elina, Dino ja Mila piipahtivat tosiaan sunnuntaina. Mila on ihana, tervepäinen pikkuotus. Tervetuloa vaan toistekin! Kuvia löytyy Elinan dorkajengin elämää -blogista. Marilyn sai kerrankin ihan kunnolla leikkiä jonkun toisen kanssa ja se uupuikin ennen Milaa. Tosin se saattoi johtua siitäkin, että ennen vierailua vein koirajengin lumihankilenkille. Nittikin touhusi pellolla hangessa melkein tunnin kaivellen ja pomppien, ennenkuin päätti siirtyä metsään, missä lunta on vähemmän.

Elinan visiitin jälkeen kävin tekemässä ratsastuslenkin. Félagi oli taas tauon jälkeen vauhdikkaana, laukannostoissa tuli pieniä pukkisarjojakin ja töltti tuntui kevyeltä ja liitävältä. Lenkin jälkeen oli pihalla Ísingin ratsuttaja ja sain nousta 'harmaan pallon' selkään. Opetimme taas liikkeellelähtöä, peruutusta ja pysähdyksiä. Otus on oppinut hyvin ja toimii todella kevein avuin. Lähiaikoina aloitamme varmaan jo ilman taluttajaa, jännää.

Illalla hain poikani saunaan ja ukko kuskasi hänet lomabussille. Oli kiva nähdä poikaakin, vaikka vain lyhyen aikaa. Parin viikon päästä tapaamme seuraavan kerran ja sitten hän ei ole enää alokas, vaan jääkäri tai aliupseerioppilas.

Ainoa varjopuoli viikonlopussa oli tyttärelle sunnuntai-iltana noussut korkea kuume. Ressukka oli tosi kipeän oloinen, tylsää kun ei voi mitenkään auttaa. Vaikka tyär on jo melkein täysi-ikäinen, niin tuntuu ikävältä jättää hänet yksin kotiin.

Mutta kyllä nyt on lähedettävä sonnustautumaan töihin, että pääsee poiskin. Tämänhetkinen työmatkani Pitäjänmäkeen on ärsyttävästi pitempi kuin vanha...

---

Ainiin, sää unohtui: -5C ja tähtikirkas taivas.

Ei terve ruumis työtä kaipaa

Ja heti alkuun sää: -1C, pilvistä. Ihan yhtä selkeästi ulkoiluilma kuin eilenkin. Tosin ei kyllä tullut ulkoiltua juuri ollenkaan. Oli meinaan muuta puuhaa...

Tein nimittäin ulkoilun sijaan lähes oman elämäni ennätyksen tuossa lepäilyssä: tempaisin ainakin neljät päiväunet aivan vaivatta. Viime viikot ovat olleet aika kiireisiä ja työpäivät ovat venyneet pitkään ja se taitaa väsyttää. Tiedän kyllä, että jos lähtisi ulos vaikkapa reippaalle kävelylenkille ja haukkaisi happea päiväunten sijaan, niin varmaan virkistyisi enemmän kuin torkkumalla. Tiedän, mutten tee niin. Tervetuloa vaan kaikki terveysintoilijat tönimään meikämannea liikkeelle. Liikun jos liikun... ;)

Koirapoppookin on ollut oikein onnellinen, kun koko jengi on löhöillyt kanssani milloin sängyllä ja milloin sohvalla. Ei terve ruumis työtä ja liikuntaa kaipaa.

No, vakavasti puhuen - tänään ajattelin lähteä ratsastuslenkillekin. Mikäli keli pysyy pikkuisen pakkasen puolella, se on nautittavampaakin, kun lumitilsat eivät kerry hepon kavioihin ja se pysyy pystyssä ilman pinnistelyä.

---

Jotain vaihtelua elämäänkin on luvassa: Iltapäivällä lupaili Elina tulla kelpiepentu Milan kanssa meitä moikkaamaan. Mila taitaa olla jotain 13-viikkoinen eli siis hurjan ihana. Lisäinfoa Milasta löytyy tuolta.

Mistähän se muuten johtuu, että minusta kelpiet näyttävät jotenkin nokkelilta katupojilta. - Tämä on siis ranskalaisista vanhoista elokuvista saatu mielikuva katupojista. - Onko kenelläkään muulla samaa mielleyhtymää?

Sääennusteita ja energian nostoa

Pitäisiköhän laittaa blogin tietoihin, että tämä on säätiedotusblogi? ;) Tänään +1C, onneksi ei sada vettä. Eilen satoi, kun köröttelin töistä kotiin illalla kuuden pintaan. Lupasivat runsasta lumisadetta ja oikein odotin sitä ja sitten antoivat vettä. Paljonkohan tuonne ilmatieteen laitokselle tulee reklamaatioita? Tekisi mieleni laittaa, vaikka korvausvaatimuksen kera. Paljonkohan voisi pyytää pahasta mielestä virheellisen toimituksen vuoksi?

Muutenhan tuo +1C olisi ihan kiva, mutta juuri aamulla muistin, että hevosellani ei ole tilsakumeja kengissään. Se tarkoittaa sitä, että ratsastusvauhdin on ainakin ajoittain oltava melko kova, että kavioihin kertyneet tilsat lentävät taivaan tuuliin. Jos ei pidä kovaa vauhtia ja saa tilsoja häipymään voi kopukka kaatua ja se ei ole mukavaa. Me olemme molemmat (heppa & minä) sen verran hyvässä lihassa, että moisesta kuuluu kova tömäys ja vammojakin voi tulla. Tähän tietenkin lähiomaiset sanoisivat, että pehmeästihän sinä putoaisit, jos massullesi tulisit. Meillä ollaan aina niin herttaisia, joo.

Energiaa ei kyllä ole mistään tullut lisää sitten eilisaamun. Yritin kyllä illalla jouluisilla suklailla ja roséviinillä nostaa energiatasoa, mutta nuo aineet varmaan jotenkin kumosivat toistensa vaikutuksen. Suklaasta tuli energiaa ja viini väsyttää. Tilanne nyt aamulla on siis jonkin verran huonompi kuin illalla.

Nittikin on nostellut energiatasojaan viime päivinä. Ilmeisesti roskasäiliömme tai kompostimme on räjähtänyt tai jotain, kun se seutu on Nitistä niin houkutteleva. Eilen illalla se viipyi kauan ulkona ja kun se tuli sohvalle makaamaan ja kääntyi selälleen oli massu aivan killillään. Paksu ja kiiltävä kuin sian selkä. Yöllä koiruus herätti pariin kertaan ja joi varmaan ämpärillisen vettä ja halusi ulos. Terrierit ovat kyllä ahnetta porukkaa.

Marilynkin on varmasti bulimikko. Päivänä muutaman se oli ahmaissut lattialle tipahtaneen lihapullan yhtenä nielaisuna ja oksenteli sitten koko illan keltaista vaahtoa, kunnes kokonainen lihapulla pullahti lattialle. Olisikohan se takertunut jonnekin kurkkuun? Mitään hengitysvaikeuksia sillä ei ollut. Ajattelin että koiruus on saanut taas vatsataudin, kun sellaista on kuulemma liikkeellä. Kun ukolle ihmettelin, mistä se oli lihapullan saanut, hän kertoi otuksen napanneen sen suunnilleen ilmasta, vaikka se oli nukkumassa, kun lihapulla tipahti. ;)

---

Ajattelin nostaa omaa energiatasoani tavanomiseen lauantaiaamupäivän tapaan. Arvatkaapas miten?

• Ei, en lähde shoppailemaan.
• Ei, en lähde kävelylle.
• Ei, en lähde hiihtämään.
• Ei, en lähde sauvakävelylle.
• Ei, en lähde ratsastamaan.
• Ei, en lähde kyläilemään.
• Ei, en aio siivota.
• Joo, menen aamupäivätorkuille.

Piste takkutukkaiselle naapurihuoneeseen. :)

Odotettu päivä - perjantai

Ihanaa, on perjantai! Raskas työviikko on melkein ohi. Vielä kun tämän päivän pinnistelee, niin saa levätä viikonlopun.

Aamut ovat valostuneet kovasti. Melkein voisi jo jättää otsalampun pois, mutta olen kuitenkin pitänyt sitä, jotten astuisi kotitiellämme mihinkään isoon kuoppaan ja katkoisi koipiani tms. Ehkä jo ensi viikolla on niin valoisaa, että lampun voi päästää lepäämään.

Tänä aamuna ihailin tyttären ratsua - Vissa-tammaa, sen liike näytti mukavan tasapainoiselta, kun se tölttäsi vauhdilla alamäkeä metsästä pihaton eteen syömään. Tölttäsi, tosiaan, minusta se on aiemmin tullut ravilla, mutta ehkä märkä lumi oli jotenkin liukasta ja töltissä oli mukavampi tulla. Hevoset näkyvät aamun kajossa hauskoina silhuetteina ja niiden liikkeitä on helppo tarkastella taivasta vasten.

Tänä aamuna oli muutenkin niin mukavan tuntuinen sää, että oikeasti harmitti, ettei ole vapaapäivä. Olisi ollut ihanaa lähteä pitkälle ratsastuslenkille, kun pakkasta ei ole ollenkaan ja maisema on puhtaan valkoinen. Toivottavasti huomenna pääsisi ja jaksaisi mennä. Olen ollut harmillisen saamaton ja väsynyt viikonloppuisin. Toivon, että kevään tulo piristäisi mieltä ja alkaisin luonnostaan aktivoitua. Tai sitten vaan pitää päättää aktivoitua...

---

Aamun lehdessä kerrottiin, että Matti Nykäseltä on ilmestynyt uusi mietelmäkirja. Muutama helmi oli poimittu mukaan. Minusta yksi parhaita oli tämä: "Käyn kielikoulua. Opettelen kaksi sanaa päivässä. Vuodessa se on jo lähes tuhat sanaa. Niillä voi jo keskustella."