keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2012

Mummo kanasensa niitylle ajoi...

Pitkin kevättä on ollut mielessä, että Romeon käyttämättä jääneeseen pihattoon saisi näppärästi kanalan.  Kevään aikanahan on muutaman kerran kaupoissakin myyty eioota kananmunien sijaan. Meillähän saa näppärästi mitä vaan, jos saa ukkokullan tekemään.  Hän on kätevä ja pätevä aika moneen hommaan.  Onneksi sainkin hänet innostumaan - tai ainakin tekemään - ja tutulta issikkaihmiseltä löytyi muutama tyrnäväläinen maatiaiskana ja kukko, joten homma oli jo puoliksi valmis.

Juhannusaattoa edeltävänä torstaina lähdettiin Suvin kanssa matkaan muutama banaanilaatikko takaluukussa suuntana Marttila noutamaan kanasia.  Kukko, kaksi munivaa kanaa ja kolme pienen pientä nuorikkoa olikin jo valmiiksi pyydystetty kissankuljetushäkkeihin, joten niistä ne saatiin näppärästi laatikoihin ja kotimatkalle.

Välillä kuului takaluukusta hämentynyttä pientä kotkotusta, mutta muuten matka oli aika rauhaisa.  Ulkotarha oli muuten valmis, mutta kattamatta, joten kanat saivat ensin alkuun asustella sisätiloissa. 

Ulkotarha kiertää kivasti navetan päädyn, on aurinkoa ja varjoa

Orret vielä puuttuvat, mutta ikkunalaudalla ja heinäpaalin päällä voi hyvin nukkua
Tässä munivat kanat ihmettelemässä uusia ulkoiluolojaan
Kukosta en osaa sanoa, onko se nyt musta vai harmaa - pikkuinen se on vielä - ikää kuulemma 13 vk
Isíng oli ensimmäiset päivät vain ihmettelemässä kanoja, välillä se hörhötti niille ja välillä vaan toljotti

Voi olla, että ihmetys on molemminpuolista

Täydellinen muoto: ensimmäinen muna!

 Nyt kanat ovat olleet vajaan viikon ja 4 munaa on saatu. Pikkukanat kuulemma aloittavat munimisen vasta syyskuulla, joten sitten tuotanto on isompaa.  Kanat ovat aika kesyjä ja antavat silittääkin. Pitäisiköhän niille opettaa jotain temppuja naksuttimen avulla, mitä?


torstaina, kesäkuuta 14, 2012

Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani...

Viime viikon alku oli varsinainen jännitysnäytelmä kotikylällä.  Poikani ja tyttöystävänsä talopaketin toimitusaika oli 5.6 klo 7.  Huolenaiheita oli runsaasti: Tulevatko loput talopalikat, nosturi,  sähkö, saadaanko kaivoon vettä, ehditäänkö täyttää talon perustusten ympäriltä riittävästi, tulevatko rakennusmiehet, minne heidät majoitetaan, onko kaikki asiat muistettu... meneekö hermot?

Pikkupeikko - joka ei ole enää pikkupeikon näköinen, koska rastat ovat häipyneet - jäi kotiin pariksi ylimääräiseksi päiväksi todistamaan ja ennekaikkea valokuvaamaan talopaketin ensimmäisen pystytyspäivän.

Toimitusta edeltävänä yönä poika ja ukkokulta ajoivat lisää hiekkaa perustusten ympärille klo 2 asti, koska paikalle tulleet rakentajat kertoivat se olevan ehdoton edellytys, jotta uskaltavat alkaa asentaa elementtejä.

Ensimmäinen päivä



Nosturin paikalle saanti kesti hieman, tässä tilanne klo 7.55

Klo 8:08

Klo 8:09 - Suvi mietti, pitäisikö mennä laittamaan vaatteita kaappin

Klo 8:19 - toinen palanen paikallaan ja pressut pois

Klo 8:48 - saunaosasto on perustuksilla

Klo 9:42 Olohuone ja osa keittiötä laskeutuu alustalleen

Klo 9:52 Pesuhuone on valmiiksi kaakeloitu ja vessanpönttö paikoillaan

Klo 9:54 - viimeinen palikka tipahtaa kohdalleen

Onnellinen emäntä tulevan talonsa päädyssä - klo on 9:55

Toinen päivä


6.6.2012 - seuraava aamu - täyttöä tellinkejä varten (ilta on taas ajettu hiekkaa)

Siitä se alkaa: ensin tellingit ja stten katto päälle

6.6.2012 klo 10:00

 Neljännen päivän aamu

Peltikatto on jo valmis ja keittön kalusteet asennettu:

Kaivo porattiin - vettä ei tullut - tilapäinen vesi saatiin säiliöstä



8.6.2012 Keittön kaapit on asennettu eilen

8.6.2012
8.6.2012 Pääoven pikkukuisti on valmis

Talo on ulkoa maalausta vaille valmis ja  3 päivää on siis kulunut tähän työhön
Seuraavaksi taloon laitetaan lämmöt päälle ja sitä kuivatellaan viikko, että lattia ja tapetit voidaan laittaa paikoilleen.  Alustava muuttopäivä on 6.7.2012. Aivan mahtavaa!

Tätä projektia tähän asti seuratessani olen todennut, että on hienoa, että on keksitty tapa, jolla lyhytpinnainen jälkikasvuni saa oman talon helposti ja mukavasti.

Minusta on hienoa, että nuoret ihmiset - ikää pariskunnalla on vasta vähän, toisella 24 ja toisella 21, uskalsivat ryhtyä tähän suureen projektiin - pidän täydestä sydämestäni heille peukkuja ja toivotan onnea jatkoon!