Jackpots!

Pääsiäinen oli ja meni. Oli kyllä odotusten mukainen: joutilas ja silti mukavan touhukas viikonloppu.  Sää helli suomalaisia lähes helteellä.  Mahtavaa, että joskus osuu noille pitkille vapaillekin kaikki kohdalleen.

Ratsailla olin joka päivä. Palmusunnuntaina oli Vaanilan kartanossa Hestbakkin siivoustalkoot. Olin ajatellut mennä mukaan auttamaan, mutta sitten päätinkin lähteä Félagilla metsän poikki katsastamaan paikkaa. Sää oli mahtava: aurinkoa taivaan täydeltä ja lähes 20C lämmintä.  Ruunapoika oli innoissaan uusista maisemista. En halunnut toipilasta rasittaa liian kovalla menolla, mutta laitoin sen liikkumaan reippaassa käynnissä tai ravissa koko reissun.

Kun pääsimme perille, hirnahteli Félagi aivan innoissaan uudesta miljööstä. Se selvästi kuvitteli, että saa tavata uusia hevosia ja oli niin pörheänä.  Laitoimme Félagin lepäämään ensimmäiseen karsinaan vesiämpärin kera. Sitä ei yhtään haitannut ympärillä hääräävä talkooporukka: yhdellä oli sirkkeli, toisella vasara, kolmannella luuta ja neljäs pörräsi imurin kanssa. Poika vaan kurkisteli paksun otsatukkansa alta kiinnostuneena: Mitä te teette?

Jännää olla uudessa paikassa!

Kotimatka sujui mallikkaasti - noin tunti meni sinne ja tunti takaisin. Pääosin käyntiä, vain pari pätkää ravattiin, jottei poika kyllästyisi ja rasittuisi liikaa.

Yksi hassu viikonlopun vieras oli Finna.  Osa porukasta oli päättänyt haravoida mummon pihan ja Finna syöksyi ensimmäisenä isoimpaan lehtikasaan sellaisen nähdessään. Varsinainen lapsonen!

Kyllä lehdet lentää ja kahisee kivasti!

Jos oli viikonloppu säineen ja puuhineen varsinainen jackpot, niin tiistaina sain ihan oikean - varmaan ainukaisen elämässäni - jackpotin. Mikkopoikani kertoi muutama viikko sitten voittaneensa 700€ RAY:n nettipeleistä ja minäkin rekisteröidyin sinne pelaajaksi kokeillakseni onneani. Tiistaiaamuna koneeni näyttö näytti ensin tältä:

2€ panoksella 4 659,67€ - ei huono!

Siirsin 4600€ välittömästi pankkitilille ja jatkoin vielä muutaman pelin ja sitten näytti tältä:

Melko uskomatonta tuuria!

Olin juuri edellisenä päivänä Kaisalle sanonut, että pitää laittaa rahaa sukanvarteen, jotta voisi hankkia heposille sopivammat satulat, kun niiden vartalot ovat niin paljon muuttuneet viime aikoina. Nyt voin tilata sataula-auton paikalle huolettomin mielin, vaikka en ihan kaikkea rahaa tuohon laittaisikaan.

---

Mutta kaipa se on taas töihin käytävä, senhän tietää suomalainen sananlaskukin:

Jokaista juhlaa seuraa arki.

Joutenoloa tiedossa

Ohra iti parissa päivässä - niin on meilläkin pääsiäinen sisällä.

Pitkät pyhät edessä: Pääsiäinen ja neljä vapaapäivää perätysten. Juuri nyt sataa kaatamalla, mutta sateen pitäisi loppua pian ja sitten kuulemma alkaa lämpöinen viikonloppu. En ole varannut itselleni sen suuremmin ohjelmaa pyhien ajaksi: ratsastusta, koiralenkkejä ja koirakavereita, pyykinpesua ja ennenkaikkea lepoa. Ehkä piipahdan Hestbakkin talkoissa, ehkä en.

Täksi illaksi ovat Kake, Arska ja Wilma kutsuneet saunomaan ja syömään ylämökille. Enpä muistakaan, koska joku olisi kutsunut minut syömään. Virkistävää vaihtelua, kun yleensä itse häärään kapustan varressa.

Viikonlopun onnellisin taitaa olla Disa, joka on kolmen viikon juoksun jälkeen taas saanut olla vapaana.  Kyllä se on juossutkin - riemukasta on meno.  Mukavaa on se, ettei se ole paria satunnaista auton-perään-peltoa-pitkin -hurhadusta lukuunottamatta yhtään yrittänyt karata, vaan tottelee aivan entiseen tapaan.  Eilen tallin päädyssä, kun kutsuin sitä, jottei juoksisi tielle - se pysähtyi ja kääntyi niin nopsaan, että teki kuperkeikan.

Keskiviikkon kävi kengittäjä: kaikki issikat ovat nyt terveitä ja nyt niillä on kesäkengät alla - Félagi ja Ísing alkavat kerätä kuntoa ja etenkin Ísing on selvästi tohkeissaan siitä, että sillä taas ratsastellaan. Vissa taas on saanut hieman solakamman muodon ja näyttää aika kivalta. Tämä tuo mukanaan yhden pulman: satulat. Pitää pikkuisen laittaa sukanvarteen talteen, että saan satula-auton paikalle ja voimme katsastaa jokaiselle sopivan.

Romeo pääsi tänään omalle laitumelleen - pientä heinnännysää siinä kasvaa, vaikka onkin melko pahasti sammaleen vallassa. Muutan Romeon omaan pihattoonsa tämän viikonlopun aikana ja siirrän vedenkeittimen sinne, jotta saan tehdyksi Romeolle edelleen lämmintä greenlinepuuroa, joka on sen elämän pelastus.

Joka päivä minua hämmästyttää se vauhti, jona kevät tänä vuonna tuli. Lunta on vain muutamassa paikassa ja uskoisin, että tämänhetkinen rankkasade vie nekin kokonaan mennessään. Itseasiassa ihan mukavaa, että sataa - se tekee ilmasta raikkaan ja vie talven pölyt mennessään.

Joutsenet ja kurjet toitottelevat päivittäin ja pikkulinnut ovat aamuisin jopa häiritsevän meluisia. Maalaiselämän melut ovat kyllä aika mukavia.

---

Nyt pyykkikoneen kimppuun.

Hyvää hopeahääpäivää, kulta!

Minä: Huomenta, onkos tänään jotain erityistä?
Hän: Ei, ihan normipäivä, flunssaa pukkaa.
Minä: Hyvää hopeahääpäivää, kulta.
Hän: Ai, miten se tällain maanantaina? (Hymy)
Minä: Jaa-a, eikö ole hämmentävää. (Hymy)
Hän: Yhtään muistanu. Miksei missään ollu keltaisia lappuja seinällä.
Minä: Niinpä. Tuot sitten kukkia illalla, jos muistat. Ajele erityisen varovasti ja hyvää työpäivää.
Hän: Oikeestiko me oltiin tosiaan Lapissa viikko ennen Vappua eikä ollut noin sohjoista?
Minä: Oikeesti oltiin. Silloin oli vuodet kylmempiä. 
Hän: Näkemisiin. (Lähtee töihin.)

Kevät on tullut etukuistillekin.

---

Harvahampaita tai muuten höpsöjä

Torstaina kävi kahden naisen tehotiimi raspaamassa ja rokottamassa hevosporukan. Ensiksi käsittelyyn otettiin Romeo, jonka hampaistosta olen jo tuoksunkin vuoksi ollut huolissani.  Enpä ollut turhaan - kolme hammasta jouduttiin ottamaan pois ja kuulemma ainakin kolme lisää ylhäällä heiluu.  Niiden tilanne tarkistetaan syksyllä uudelleen. Kaikki kolme pois otettua hammasta olivat äärimmäisen huonossa kunnossa. Jäljelle ei jäänyt kuin muutama hammas taakse. Etuhampaisto on olemassa ja sillä Romeo ilmeisesti vetää ruuan suuhunsa ja sitten lähinnä ikenien avulla se saa syödyksi.

Minna tosin ilokseni sanoi, ettei ole koskaan ennen nähnyt hevosta, jolla olisi noin surkeat hampaat ja joka silti olisi noin mahtavassa kunnossa. Romeo on itseasiassa pulskanpuoleinen ja hyvinkin reipas. Nytkin kun otin sen riimuun otsatukasta kuljettelun sijaan, se ilahtui suunnattomasti ja lähti heti laukkaan. Silti mielessä on pieni haikeus, eikpä tuokaan kullanmuru loputtomiin voi elää.

Muiden hevosten hoito meni mallikkaasti, vain Vissa piti rauhoittaa. Käsittämätön purenta noilla issikoillani on - viisi vuotta sitten ne oli raspattu viimeksi eikä mainittavia piikkejä ollut kellään. Se, jos joku, on suoraa rahansaäästöä.  Johtunee osittain perimästä ja osittain siitä, että ne elävät niin luonnonmukaista elämää suuressa aitauksessaan, jossa on monenmoista purtavaa.

---

Äijävapaa viikko päättyi viime yönä, kun pojat tulivat Lapin matkaltaan kotiin päivää aiemmin, kun oli kerrottu. Minulle toki oli kerrottu, mutta poikani Mikko halusi yllättää Suvin.  Suvilla olikin jo valtava ikävä ja minusta oli hupaisaa kuulla poikien antamia väliaikatietoja päivän mittaan: nyt ollaan pizzalla, nyt siivotaan mökkiä, huomenna lähdetään klo 7 tulemaan jne.

Suvi ja Rami tulivat taas yöksi, luvassa oli kylpytynnyröintia kaksiteen. Alkuillasta oli vilskettä talossa, kun Pikkupeikko koirineen, Sarkku oliivinenineen, Suvi ja Rami ja meidän perheen koirat olivat kaikki talossa. Pari epäsosiaalista koirapersoonaa piti laittaa omiin huoneisiinsa ja Rami-nössö halusi jäädä ulos, mutta muuten tuvassa paini yhtenä könttänä 6 koiraa sinne ja tänne. Disa oli hiljaisen viikon jälkeen todella mielissään. Se kun ei ole pariin viikkoon saanut juoksunsa vuoksi edes juosta vapaana, niin vaikuttaa välillä tosi masentuneelta.

Talo oli kyllä melko hiljainen sen jälkeen, kun muut, paitsi Suvi, nopeasti vääntämäni illallisen jälkeen lähtivät koteihinsa. Kyllä on kivaa, kun välillä on huisketta!  Oli kyllä rattoisaa istuskella hiljaisessa yössä kaksisteen tynnyrissäkin maailmaa parantamassa.

Yöllä kotiutuneet pojat olivat toivoneet, että saisin pidettyä kylpytynnyrin heille lämpimänä ja laitoin vielä pesällisen sinne, kun poistuimme Suvin kanssa. Tynnyri oli kuulemma sitten liiankin kuuma, joten se ei mennyt ihan putkeen. No, illalla uusiksi sopivammassa lämmössä.

Loppuun pari valokuvaa viikon varrelta ennkuin lähden lauantaipäivän puuhiin.

Suvi imuroi autoni ja aamulla etupenkit näyttivät tältä.

Kleo nappaa nykyisin aina aamuisin leipäpalan Romeon kupista ja kanniskelee sitä sitten suussaan malttamatta syödä sitä. Vaikuttaa hieman hupsulta, mutta sellaistahan omistamisen ilo joskus on.

My treasure!

Kevät-kevät-kevät -jippiaijee!

Tuoksupelargonioiden taimet etukuistilla - kevät!

Nyt on jo tiistai - aurinko ei enää kirvele silmiä, mutta mustarastas huhuilee ikkunani takana. On huikean ihanaa, kun kevät tulee näin valtavalla kohinalla. Metriset hanget ovat jo lähes kadonneet, vaikka luulin, että vielä jussinakin saa lunta katsella. Onneksi olin väärässä. Minähän toki harvoin olen.

Äijävapaa viikko on tullut puolimatkaan. Tuskinpa puuhailen mitään se kummenpaa kuin äijälliselläkään viikolla, mutta tavallaan on mukavaa olla omin nokkinensa, kun harvoin olen.  Sunnuntai-iltapäivällä korjailin hevosaitoja.  Se on oleellinen osa harrastusta, kun hevoset asuvat kotipihalla. Toista tuntia kesti pelkästään se, että nostelin kaikki alalangat maasta ja katselin silmämääräisesti, ettei lanka näytä katkenneen. Joko olen hidas tai sitten aitaus on melko iso.

Kun sain homman tehdyksi, tuli Kaisa taas kopsottelemaan Félagilla yhteislenkille. Minä arvoin itselleni tällä kertaa Vissan. Vissa oli viimeksi aivan "kilipäinen", mutta sunnuntaina se esitti aivan parastaan - se oli niin kuuliainen ja ihana, että harvoin sellaista kokee. Onni on omistaa mukava hevonen.

Karvaa näistä tyypeistä irtoaa mahdottomasti.  Syksyllä katkennut puomi pakottaa harjaamaan hevoset sisällä ja se on kyllä aika aivastuttavaa puuhaa. Olenkin alkanut kerätä irtokarvaa talteen ja nyt sitä on jo lähes saavillinen koossa.  Tänä aamuna katselin, kun varispariskunta kokoili ulkoa itselleen pesäaineita.  Varmaan tulee lämmin pesä, kun siihen käyttää issikanvillaa.  Ajattelin saada jonku kehräämään tuosta lankaa, josko vaikka villasukkia läheisille saisi teetetyksi (tai jopa tehdyksi, mitä kyllä epäilen).

Suvi - miniäkokelas - tuli Ramin kanssa vielä yöksi sunnuntai-iltana.  Istuskelimme iltaa katsellen Idolsien semifinaalia, kummallakin oli ulkoilun hehkuttama posket ja raukea olo. Melkoisen rattoisaa.  Saunan jälkeen olinkin aika aikaisin kypsä unille - etenkin kun herätys oli 5:30, jotta Suvi ehtisi töihin.

Maanantaina piipahdin töissä palaverissa aamupäivällä ja lounaan jälkeen tulin jatkamaan töitä kotiin. Alkuillasta oli taas vuorossa Disan toinen pentuagilitykerta.  Marilyn ei tällä kertaa jäänyt itkemään, vaan posahti varovaisuudestani huolimatta vauhdilla ovesta pihalle treeniliivin innoittamana.  Se kimmahtaa sopivan tilaisuuden tullen jousen lailla ovesta ulos varsin riemukkaana, eikä ole toivoakaan, että se tulisi luokse. Pikkukoiruus on kuitenkin määrätyllä lailla kuulolla ja tällä kertaa kiinnisaamiseksi riitti se, että lähdin autolla kohti peräkylää, kovasti kutsuin sitä takaluukkuun kumikanaa vinguttaen ennen lähtöä. Marilyn meni halpaan ja lähti juoksemaan perääni ja vastaantullut kävelylenkkeijä sai sen napatuksi kiinni heti alkumatkasta.  Palautin tyypin kotiin, annoin sille sonninsutin pureksittavaksi ja niin pääsin lähtemään.

Toisella treenikerralla oli ensin edellisen kertausta. Ensin leikittiin oman ohjaajn kanssa.  Seuraavaksi tarkistettiin oravaistunnan tilanne, mikä ei vielä ihan ollut hanskassa. Disa osaa nousta takajaloilleen, mutta kyykky on hieman hakusassa vielä. No, treenataan lisää.

Kolmas ja neljäs kertausosio oli puomin yli juoksu ja maassa olevien rimojen yli juoksu.  Puomi meni hyvin, Disa ihan hakeutui sille.  Maarimat kopsahtelivat aika lailla, mutta kun muutimme hieman niiden etäisyyttä, meni paremmin.

Lopuksi tutustuttiin renkaaseen. Sepolla oli moottoripyörän irtorengas.  Siihen tutustuttiin ensin siten, että se makasi maassa. Sitten se nostettiin pystyyn ja pentu sai mennä edestakaisin ja aina läpimenosta palkattiin se namilla.  Ihan reippaasti ja pelkäämättä Disa meni renkaasta, mutta ei se kyllä itsestään toimintoa tarjonnut, mitä hiukan toivottiin.  Voipi olla, että koiralla oli hiukan vetoveks, koska tätä tehtiin ihan lopuksi.

Kotiläksyksi saatiin lisää oravaistuntaa ja uutena juttuna tuolin tms. alitusta siten, että laitetaan pikkuhiljaa pyyheliina tuolin päälle niin, että koira joutuu menemään lopulta siten. että pitää tuupata pyyhe päällään pois tieltä.  Tämä helpottaa pussin oppimista sitten myöhemmin.

Nappiajoituksia ja Pikku-Tsunami

Äijävapaan viikon ensimmäinen päivä sujui melko nappiin suunnitelmien mukaan.  Aamulla, kuten eilen jo kerroin, pesin kylpytynnyrin pohjan, täytin tynnyrin ja esilämmitin tynnyriä aamupäivän. Suunnitelmiin kuului lisäksi avotulen poltto pihalla. Leikkimökkimme kuistille pesän tehneet erilaiset vettyneet pakkauslaatikot - TV, näyttö, kylpyhuoneen kaappi, tiesmitä... ovat aina ärsyttäneet minua, koska ne ovat lähes ensimmäisinä silmissäni, kun ajan pihaan.

Oli kyllä ihanan keväinen olo, kun aamupäivän kuljeskelin kylpytynnyrissä loimuavan uunin ja etupihalla roihuavan nuotion välillä pitäen yllä tulta molemmissa. Savun haju, melkein liian kirkas auringonpaiste, leppeä tuuli - kaikki ne kuuluvat kevääseen.

Seuraavana ohjelmassa oli kauppareissu.  Aamusella olin tutkaillut karppaus.info -sivustoja jä päättänyt klassisen pääruokani uunilohen lisäksi tarjota alkupalaksi täytettyjä herkkusieniä ja jälkiruuaksi suklaamoussea. (Mihin sitä joutuisikaan ilman netin loistavia reseptilinkkejä.) Starkista samalla noudettu ilmainen puukuorma -Kiitokset taas Arskalle, konjakkia luvassa- kulki kiltisti pomppien perässäni aurinkoista tietä ajellessani ja olin lähes aikataulussa, kun tulin kotiin. Ehkä puolisen tuntia liian kauan meni reissussa, koska tie oli niin kaameassa kunnossa, etten peräkärryllä uskaltanut ajella normaalivauhtia.

Olin juuri virittelemässä alkuruuan tekoa, kun Kaisa soitteli ja kyseli, joko saisi lähteä tulemaan - Félagia oli kuulemma pikku heppatytöllä jo kaamea ikävä. Olin ajatellut kohta soittaa ja kehottaa lähtemään, joten nappiin meni ajoitus. Tein alkuruuan, uuniperunat ja jälkiruuan valmiiksi sillä aikaa, kun Kaisa ihasteli akvaarioni uusia pikku asukkeja - rusokiilakylkiä ja muitakin vipeltäjiä.

Ison akvaarion omaa kasvatustoimintaa pieni mustamolli. Taustalla uusin kasvihankintani - hatturuoho.

Pikkuakvaariossa on nyt varmasti noin 60 - 80 eri-ikäistä ja -väristä platynpoikasta. Noin 8 valkoista taitaa olla uusinta kantaa. -Anteeksi kuvanlaatu, mutta nämä ovat vain 2 mm mittaisia. -

Kun sain ruuat jääkaappiin, alkoi olla jo kiire. Kovistelin Kaisaa, ettei sitä hevosta sitten lääpitä tuntikausia - 5 min ja ratsaille, jotta ehditään saada ruoka valmiiksi klo 19:ksi.  Samassa tuli tekstari, jossa yksi illallisvieraista ketoi myöhästyvänsä vähän, jotta ehtisi liikuttaa kaikki hevoset. Siirrettiin illallisen alkua puoli tuntia. Nappiin meni taas tämäkin.

Suvikin ehti porukkaan, joten saimme kopsotella kolmisteen aurinkoista maantietä.  Kaisalla ja Félagilla tosin taisi olla aika yksinäistä välillä, koska Ísing ja Jekki painelivat laukkavauhtia 33km/h ja Félagin maksiminopeus on 24 km/h. Silti oli kivaa ratsastella yhdessä.  Porukalla laitoimme hikisille hevosille takit päälle,  annoimme vedet hevosille ja Romeolle yöruuat. Mukavaa vaihtelua minulle, joka yleensä puuhastelen yksin tallilla. Tosin eihän kukaan nyt niin hyvin osaa, kuin minä, joten koko ajan piti jotain neuvoja antaa toisille. Hymyhuulin tytöt jaksoivat, kävivät varmaan vuorotellen sitten piilossa puimassa nyrkkiä tai jotain besserwisserille.

Meitä oli viisi "hevoshullua" naista illallispöydässä - hyvin maittoi ruoka kaikille ja juttu kulki, vaikka kaikki eivät olletkaan keskenään ennestään tuttuja. Neljä meistä meni sitten loppujen lopuksi pönttöön, viides notkui tarjoilijana pöntön ulkopuolella viihdyttämässä pöntössä olijoita.

Kaisa oli tuonut minulle lahjaksi pienen vaaleanpunaisen kumiankan ja pönttöön mennessä tytöt heittivät sen iloisesti keskelle pönttöä kellumaan.

Pikkuankka ei ihan hallinnut uintia tai sitten se oli juopahtava (kuten lahjansaajakin...), kun ei yhtään kestänyt pystyssä.

Kun me hoikat ja tiukkapeppuiset ratsastajattaret olimme päässeet pönttöön, oli ehkä hieman vettä luiskahtanut pöntön laitojen yli ja hetken kuluttua aloimme kaivata pientä kumiankkaamme.  Voi ei, tämä pienimuotoinen tsunami oli vienyt pikkuisemme laidan yli. Sieltähän se löytyi sitten hangelta vain muutaman metrin päästä ja pääsi taas näyttämään uimataitojaan.  Samalla se sai sitten nimenkin itselleen: Tsunami.

Aamulla Pikku-Tsunami odotteli kylpyyn pääsyä turvallisesti tynnyrin laidalla.

Pöntössä juttu luisti ja aika kului nopeasti.  Kivan illan päätteeksi jäivät Suvi ja Rambo vielä yöksi, mutta muut juhlijat lähtivät autoilla kohti kotiaan. Pikkuisen piti vahtia, ettei kukaan heistä vienyt mennessään Disaa, joka oli tapansa mukaan hurmannut jokaisen lempeällä tuppautuvalla tavallaan.

Tässä iässä rajut juhlat päättyvät jo klo 23:55. Sinänsä hyvä, koska 5:45 herättelin Suvia aamukahville, jotta hän ehtisi aamuvuoroon töihin.  Nyt kello on 9:30 ja olen hoidellut tallihommat ja kaikki 4 koiraa ja kirjoitellut tätä kaikessa rauhassa. Seuraavaksi on päivän ohjelmassa aamupäivätorkut ja sen jälkeen "Katsotaan, mitä keksitään".

Kevätkivaa

Maanantaina alkoivat kevään koiranilmat. Kylmää vettä satoi taivaan täydeltä. Lähes kaikki Suomen konttorirotat luultavasti kauhistelivat sadetta ikkunoistaan kehuskellen mielessään "koulutuksen takaamaa siistiä sisätyötä".  Tuota tosin itsekin kiittelin, mutta samalla myötätuntoni oli pikkupeikon matkassa hevostallitöissä.  Tosin enpä tiedä, oliko hän työvuorossa, kun liiemmälti ei ole itsestään ilmoitellut. Se lausahdukseni pikkupeikon kuulumisista ei kohta ole edes mikään vitsi, että "eipä ole mitään kuulunut, on vissiin rahat riittäneet".  
*Mistähän peikko aavistikin virtuaalijäkätykseni, juuri kun olin kirjoittamassa tätä pärähti puhelin ja ei- ei tarvinnut rahaa - yhden puhelinnumeron vain!*

Koiranilma tai ei, maanantaina oli vuorossa Disan eka pentuagilitykerta - onneksi nykyisin treenaillaan sisähalleissa, sopii myös tämmöisille säärajotteisille vanhemmille ihmisille (suom. huom "kermaperseille"). Yritin lähtiessäni piilottaa treeniliivin reppuun, ettei Marilyn masentuisi.  Luulin, ettei se tajuaisi koko asiaa, koska on taas viettänyt eteisen nurkassa hiirentuoksuja vikisten ainakin viikon - uloskin on saanut kaulapannasta kiskoa.  Erehdyin pahasti.  Kun tungin juustolla ja kissannappuloilla täytettyä treeniliiviäni reppuun, oli pieni musta nenä välittömästi vieressäni ja trimmaamaton porkkanahäntä huiskasi riemuissaan. Hieman syyllisenä kerroin Marilynille, että nyt on Disan vuoro. Oven ulkopuolelle kuului Marilynin itku - ei haukku, ei ulvonta - oikeasti pikkuinen koira itki. Huoh.


Disalle oli ostettu uudet turvavyöt, jotta pikkuinen voisi istuskella vieressäni matkan aikana.  Se onkin aina repsikan paikalla tosi kiltisti ja tuijottaa napakkana eteensä. Olimme paikalla yli-innokkaina aivan liian varhain ja vettä satoi lotisemalla. Kylmää vettä. Minulla oli öljykangastakkini päällä, mutta toki sen kaula-aukosta lirisi niskaani hyhmäistä vettä. Onneksi en ollut ainoa, Eijakin jo hytisi märkänä pikkuisen partacollietypykkänsä kanssa pihalla. Hän oli fiksuna varautunut sadevaattein - tosin jostain syystä ne olivat repussa - eivät päällä. Heh. Naisen logiikkaa, oletan.

Eka "vaaviagilitytunti" oli nopeasti ohi. Sporttikoirahalli vaikutti aika kivalta treenipaikalta eikä sinne ollutkaan kotoa ihan niin pitkä matka kuin kuvittelin. Meitä oli neljä ryhmässä, joten saimme kyllä kivasti treeniaikaa. Ensin harjoiteltiin ohjaajaan keskittymistä. Disa osaa aika hyvin tuijottaa namia ja minua vaikka paikalla olisi muita koiria, vaikkei se kauhean ahne olekaan. Harmillista, että en osaa leikkiä koiran kanssa. Leikkikoulutkin on käyty, mutta en vaan osaa. Ilmeisesti koirani tietävät, etten ole erityisen ihastunut repimisleikkeihin. Pikkupeikon kanssa koirat kyllä leikkivät repimisleikkejä, joten se on minusta kiinni - ei koirasta.

Seuraavaksi laitettiin koira juoksemaan maassa olevan puomin yli namivanaa seuraten. Kaikki tekivät tuonkin tosi reippaasti ja varmasti.

Kolmenneksi harjoiteltiin oravaistuntaa. Se saatiin kotiläksyksikin. Oravaistunta kehittää kuulemma takajalkojen tuntemusta ja opettaa koiraa ponnistamaan oikein.

Neljäs tehtävä oli laittaa koira juoksemaan maassa olevien rimojen yli ja palkata se eteen - ei kädestä.  Arvatkaapas muuten, muistinko palkata eteen? Tässä harjoituksessa on ideana saada koira tiedostamaan kaikkien jalkojen liike. Takajalat saattavat aluksi töksähdellä rimoihin, mutta se ei tunnu kivalta, joten koira oppii äkkiä sijoittamaan jakansa oikein.

Lopuksi otettiin ohjaajasta irtoamisharjoitus eli koira laitettiin kirmaamaan "Nakkisetä-Sepon" perään. Tätäkin pitäisi harjoitella kotona. (Arvatkaapas, olenko muistanut harjoitella kotiläksyjä juuri yhtään?)

Ei jaksanut Disa enää kotimatkalla seurata liikennettä. Ihan kohta se nukahtaa taas...

Vaikka tehtävät olivat helppoja oli pikkuinen ihan uninen, kun päästiin autoon. Loppuillan se retkotti  reporankana eteisessä. Maalaiskoiralle uudet asiat ja uusi paikka olivat selvästi tuottaneet päänvaivaa. Ihan kiva, että maanantai-illoille on odotettavissa jotain kivaa. Yleensä maanantait ovat olleet enemmän tai vähemmän väsymyspäiviä.

Nyt on jo lauantai eikä ole koiranilmasta tietoakaan. Kevätsade on hävittänyt lumet kokonaan monesta paikkaa ja juuri nyt aurinko paistaa kirkkaasti.  Ukkokulta ja poikamme lähtivät aamulla hiihtolomalle Pyhätunturille, joten vuorossa on "äijävapaa viikko". Aloitin sen reippaasti aamulla klo 7 hinkkaamalla kylpytynnyrin pohjaa kaakelinpesimellä ja saunanpesuaineella. Kuvitelkaa pikkupakkanen ja kaivokylmä vesi, niin tiedätte, miten paljon se virkistää.

Nyt tynnyriin on jo vesi valumassa. Illalla tulee kylävieraita kylpemään ja sitä ennen Kaisa ratsastamaan. Minä taidan siirtyä siivoilemaan, ensin akvaario ja sitten muuta, varmaan voisi pihalle laittaa pienen vainovalkean ja poltella pahveja ja muuta roskaa. Ja jos vaikka pieniä puroja tekisi kuraiseen tiehen. Se se on parasta keväässä.