Nappiajoituksia ja Pikku-Tsunami

Äijävapaan viikon ensimmäinen päivä sujui melko nappiin suunnitelmien mukaan.  Aamulla, kuten eilen jo kerroin, pesin kylpytynnyrin pohjan, täytin tynnyrin ja esilämmitin tynnyriä aamupäivän. Suunnitelmiin kuului lisäksi avotulen poltto pihalla. Leikkimökkimme kuistille pesän tehneet erilaiset vettyneet pakkauslaatikot - TV, näyttö, kylpyhuoneen kaappi, tiesmitä... ovat aina ärsyttäneet minua, koska ne ovat lähes ensimmäisinä silmissäni, kun ajan pihaan.

Oli kyllä ihanan keväinen olo, kun aamupäivän kuljeskelin kylpytynnyrissä loimuavan uunin ja etupihalla roihuavan nuotion välillä pitäen yllä tulta molemmissa. Savun haju, melkein liian kirkas auringonpaiste, leppeä tuuli - kaikki ne kuuluvat kevääseen.

Seuraavana ohjelmassa oli kauppareissu.  Aamusella olin tutkaillut karppaus.info -sivustoja jä päättänyt klassisen pääruokani uunilohen lisäksi tarjota alkupalaksi täytettyjä herkkusieniä ja jälkiruuaksi suklaamoussea. (Mihin sitä joutuisikaan ilman netin loistavia reseptilinkkejä.) Starkista samalla noudettu ilmainen puukuorma -Kiitokset taas Arskalle, konjakkia luvassa- kulki kiltisti pomppien perässäni aurinkoista tietä ajellessani ja olin lähes aikataulussa, kun tulin kotiin. Ehkä puolisen tuntia liian kauan meni reissussa, koska tie oli niin kaameassa kunnossa, etten peräkärryllä uskaltanut ajella normaalivauhtia.

Olin juuri virittelemässä alkuruuan tekoa, kun Kaisa soitteli ja kyseli, joko saisi lähteä tulemaan - Félagia oli kuulemma pikku heppatytöllä jo kaamea ikävä. Olin ajatellut kohta soittaa ja kehottaa lähtemään, joten nappiin meni ajoitus. Tein alkuruuan, uuniperunat ja jälkiruuan valmiiksi sillä aikaa, kun Kaisa ihasteli akvaarioni uusia pikku asukkeja - rusokiilakylkiä ja muitakin vipeltäjiä.

Ison akvaarion omaa kasvatustoimintaa pieni mustamolli. Taustalla uusin kasvihankintani - hatturuoho.

Pikkuakvaariossa on nyt varmasti noin 60 - 80 eri-ikäistä ja -väristä platynpoikasta. Noin 8 valkoista taitaa olla uusinta kantaa. -Anteeksi kuvanlaatu, mutta nämä ovat vain 2 mm mittaisia. -

Kun sain ruuat jääkaappiin, alkoi olla jo kiire. Kovistelin Kaisaa, ettei sitä hevosta sitten lääpitä tuntikausia - 5 min ja ratsaille, jotta ehditään saada ruoka valmiiksi klo 19:ksi.  Samassa tuli tekstari, jossa yksi illallisvieraista ketoi myöhästyvänsä vähän, jotta ehtisi liikuttaa kaikki hevoset. Siirrettiin illallisen alkua puoli tuntia. Nappiin meni taas tämäkin.

Suvikin ehti porukkaan, joten saimme kopsotella kolmisteen aurinkoista maantietä.  Kaisalla ja Félagilla tosin taisi olla aika yksinäistä välillä, koska Ísing ja Jekki painelivat laukkavauhtia 33km/h ja Félagin maksiminopeus on 24 km/h. Silti oli kivaa ratsastella yhdessä.  Porukalla laitoimme hikisille hevosille takit päälle,  annoimme vedet hevosille ja Romeolle yöruuat. Mukavaa vaihtelua minulle, joka yleensä puuhastelen yksin tallilla. Tosin eihän kukaan nyt niin hyvin osaa, kuin minä, joten koko ajan piti jotain neuvoja antaa toisille. Hymyhuulin tytöt jaksoivat, kävivät varmaan vuorotellen sitten piilossa puimassa nyrkkiä tai jotain besserwisserille.

Meitä oli viisi "hevoshullua" naista illallispöydässä - hyvin maittoi ruoka kaikille ja juttu kulki, vaikka kaikki eivät olletkaan keskenään ennestään tuttuja. Neljä meistä meni sitten loppujen lopuksi pönttöön, viides notkui tarjoilijana pöntön ulkopuolella viihdyttämässä pöntössä olijoita.

Kaisa oli tuonut minulle lahjaksi pienen vaaleanpunaisen kumiankan ja pönttöön mennessä tytöt heittivät sen iloisesti keskelle pönttöä kellumaan.

Pikkuankka ei ihan hallinnut uintia tai sitten se oli juopahtava (kuten lahjansaajakin...), kun ei yhtään kestänyt pystyssä.

Kun me hoikat ja tiukkapeppuiset ratsastajattaret olimme päässeet pönttöön, oli ehkä hieman vettä luiskahtanut pöntön laitojen yli ja hetken kuluttua aloimme kaivata pientä kumiankkaamme.  Voi ei, tämä pienimuotoinen tsunami oli vienyt pikkuisemme laidan yli. Sieltähän se löytyi sitten hangelta vain muutaman metrin päästä ja pääsi taas näyttämään uimataitojaan.  Samalla se sai sitten nimenkin itselleen: Tsunami.

Aamulla Pikku-Tsunami odotteli kylpyyn pääsyä turvallisesti tynnyrin laidalla.

Pöntössä juttu luisti ja aika kului nopeasti.  Kivan illan päätteeksi jäivät Suvi ja Rambo vielä yöksi, mutta muut juhlijat lähtivät autoilla kohti kotiaan. Pikkuisen piti vahtia, ettei kukaan heistä vienyt mennessään Disaa, joka oli tapansa mukaan hurmannut jokaisen lempeällä tuppautuvalla tavallaan.

Tässä iässä rajut juhlat päättyvät jo klo 23:55. Sinänsä hyvä, koska 5:45 herättelin Suvia aamukahville, jotta hän ehtisi aamuvuoroon töihin.  Nyt kello on 9:30 ja olen hoidellut tallihommat ja kaikki 4 koiraa ja kirjoitellut tätä kaikessa rauhassa. Seuraavaksi on päivän ohjelmassa aamupäivätorkut ja sen jälkeen "Katsotaan, mitä keksitään".