lauantaina, syyskuuta 26, 2009

MM-kisamatka Itävaltaan

Viime viikonloppu meni huikeissa maisemissa ja huikeissa tunnelmissa Itävällassa, Dornbirn-nimisessä kaupungissa agilityn MM-kisakatsomossa. Maisemat hallissa toki eivät olleet hienot, mutta matkat sinne ja takaisin majapaikastamme olivat upeat.


Suomi sai kisoissa kaksi kultaa, joten kisakatsomossa oli syytäkin riemuita. Eräät matkalaiset olivatkin kotiinpalatessa lähes ilman ääntä, kurkusta tuli vain käheää röhinää.



Torstaina teimme pienimuotoisen ennätyksen maiden lukumäärän suhteen: lähdimme Suomesta, meillä oli välilasku Riikassa, Latviassa. Latviasta jatkoimme Sveitsiin Zürichiin ja sieltä Itävallaan puolelle. Kun olimme majoittuneet, päätimme lähteä Lichtensteiniin olusille ja vielä piipahdimme myös Saksan puolella samoissa merkeissä. Näin tulimme käyneeksi kuudessa maassa samana päivänä. Minulle ainakin tuo lienee henkilökohtainen ennätys yhden päivän aikana.


Olimme pikkupeikon kanssa matkalla 11 hengen ryhmässä ja porukka oli tosi mukavaa ja saimmekin runsaasti ikää lisää nauraessamme omituisille vitseillemme ja kaikenlaisille puolivillaisille jutuille. Samalla saimme muutaman uuden agilityhenkisen ystävyyssuhteen, joten kisoissa ja muissa tapahtumissa on taas uusia ihmisä moikattavaksi.


Itse kisoissa näki kyllä hyvin, millä tasolla agility maailman huipulla on. Koirat menevät todella kovaa, suorilla mennään aivan koiran maksimijuoksunopeutta. Huipuillakin oli taatusti tekemistä ja virheetön suoritus vaati todella hyviä hermoja ja teknistä osaamista.

Itse halli oli valokuvauksen kannalta varsin pimeä, joten kuvia sieltä ei ole oikeastaan ollenkaan. Alle oleva kuva rataantutustumisesta lienee ainoa kamerassani oleva, joka ei ole ihan hämärä.





Sen viiden päivän aikana, jonka olimme poissa, oli syksy Suomessa edennyt jo ruskavaiheeseen ja olemme saaneet nauttia kauniistä päivistä.

---

Tänään saan alkaa nauttia lempipuuhastani, siivouksesta - talo on kuin poltergeistin jäljiltä.

Ukkokulta on golfkisoissa ja pikkupeikko on agilitytreeneissä ja kilpailuissa tänään. Onnea molemmille!

torstaina, syyskuuta 10, 2009

Hajanaisia syyshavaintoja

Tänä vuonna on poikkeuksellisen lämmin syksy. Eilen pidin etäpäivää ja hyppäsin puoli neljän aikoihin ponin selkään ja teimme kolmen vartin vauhdikkaan lenkin Félagin kanssa ja palattuamme se oli monesta kohtaa aivan valkoisen vaahdon peitossa. Talvikarva on lyhyttä, mutta tuuheaa, joten lähes 20 asteen lämmössä ponilla on varmasti kuuma. Halukkaasti se silti liikkui eteenpäin.

Syksy etenee hyvää vauhtia. Nyt luonto on sellaisessa tummanvihreässä vaiheessa. Hyvin harvat puut ovat vaihtaneet värinsä jo punaiseen tai kellastumaan päin, suurin osa luonnosta on aivan tummaa, upeaa vihreää. Kevät on vaaleanvihreä ja syksy upean tummanvihreä. En osaa sanoa, kummasta pidän enemmän.

Äsken, kun kävin postilaatikolla, tupsahti painomusteen tuoksun myötä mieleen vanha muisto niiltä ajoilta, kun mummolassa haettiin yhteislaatikolta sanomalehti ja muukin posti ja ne piti kaikki plärätä läpi, jotta löysi omat postinsa. Mitenkähän nykyisin suhtauduttaisiin siihen, että naapuri voi käpälöidä (ja lukea) kaikki taloon tulevat postikortit ja katsoa lähettäjät kirjeistä?

On hieman masentavaa, kuinka vähän olen viime aikoina harrastanut yhtään mitään. Ratsastusta sentään tulee jonkin verran tehtyä, mutta usein olen töiden jälkeen löpsähtänyt sohvalle nukkumaan ja herättyä on jo ollut sen verran pimeää, etten ole viitsinyt lähteä minnekään. Loppukesästä en myöskään ole käynyt lainkaan agilitytreeneissä ja syksyn kaksi ekaakin vuoroa jäävät väliin. Toinen tosin sentään agilityn vuoksi, sillä lähdemme pikkupeikon kanssa katsomaan MM-kisoja Itävältaan.

Pikkupeikko täytti viime perjantaina 20-vuotta. Uskomaton lukema. On vaikeaa uskoa, että siitä on niin kauan, kun pieni, ryppyinen nunnannäköinen olento putkahti maailmaan. (Ihan totta, sairaalan kuvissa pimu näyttää ihan pieneltä nunnalta.) Peikkolapsi harjoitteli syntymäpäivänään lentokoneeseen ehtimistä. Keflavikissä pääsee koneeseen, vaikka tulisi kentälle vain 5 min ennen koneen lähtöä - se on nyt kokeiltu.

---

Luonto on ennen kaikkea tuhlaavainen. Älä usko niitä, jotka kertovat kuinka taloudellinen ja säästäväinen luonto on. Eikö olisi halvempaa jättää lehdet puihin? - Annie Dillard