sunnuntaina, lokakuuta 05, 2014

Syksyn tuokiokuvia

Syksy on edennyt jo lokakuun puolelle.  Päivät viipottavat melkoista vauhtia, mutta omat tunnelmani ovat jotenkin seesteiset.  Toki töissä on omat kiireensä ja tärkeät dead-line -päivät, joita on noudatettava, mutta jotenkin se jopa kuuluu työhöni, joten en ole siitä stressaantunut.  Nyt olen pääosin tehnyt kolmepäiväistä viikkoa, joten vapaa-aikaa on paljon ja torstaista sunnuntaihin tuntuu, että kaikki päivät ovat sunnuntaipäiviä.

Sitä ehtii tehdä kyllä aika paljon kaikenlaista kivaa, kun on paljon vapaa-aikaa. 

Ihania maastolenkkejä Isíngin kanssa, syksyinen metsä on niin kaunis
Melkein kaikki Tassumäet piipahtivat Hyvinkäällä näyttelyssä. Kossi valitettavasti puuttui, mutta muu porukka oli paikalla. Hemuli ja Kleppa saivat EH:n, Disa ja Kleima SA:n.  Disasta tuomari mainitsi erikseen että antaa 'korvista huolimatta' SA:n.  Meillä oli Lellun kanssa mukava yhteinen retki ja koska pienet koiranäyttelyt ovat meistä mukavia, niin päätimme seuraavaksi mennä Maailmanvoittajanäyttelyyn Helsinkiin.

Äiti ja lapset: Hemuli, Kleppa, Disa ja Kleima
Kyllä tekisi mieleni tehdä toisetkin pennut Disalle, niin kauniita ja mukavan luonteisia nämä lapsoset ovat.  Mitä nyt melkoinen haukku kuului, kun nämä olivat yhdessä, mutta se lienee islantilaiselle lähinnä rotutyypillistä eikä meillä kotona kyllä jatkuvasti räksytetä.

Säät ovat suosineet melkein koko syksyn, mutta kun ilmat kylmenivät syyskuun puolenvälin paikkeilla, se tapahtui aivan kertaheitolla ja viikon verran luulin, että jäätyisin pystyyn.

Ensimmäinen kunnon sadepäivä 22.9 teki auton ikkunanäkymästä impressionistisen maalauksen

Se kaunis iltahetki, kun aurinko kultaa metsälaidan.

Aamuiset, mystiset sumut aloittavt aina päivän ihanasti

Jaksan aina ihailla näitä hämähäkinverkkoja kastepisaroineen, luonnon oma taideteos ja aina erilainen

Yhden syksyisen kauniin perjantai-iltapäivän vietimme ystäväpariskunnan rantasaunalla nauttien hyvästä seurasta ruuasta, saunasta ja erityisen kauniista maisemista.

Suomalainen järvimaisema on aina kaunis
Tein myös pitkästä aikaa työmatkan Joensuuhun.  Kesällä sinne ajelee omalla autolla 5,5 tuntiin, mikä kyllä on aika puuduttavaa, mutta huomattavasti siedettävämpää kuin talvinen kuusituntinen pääosin säkkipimeässä.  Tikkamäen kämppäni alapuolella tehdään sairaalan uutta hallintorakennusta ja kaivinkoneet alkoivat möristä jo kuuden aikaan aamulla.  Ei ihan ihanimpia herätyksiä tämmöiselle maalla eläjälle, joka heräilee yleensä linnunlauluun tai kukon kiekunaan.

Onneksi kaunis aamurusko työmaan takana sai mielen virkistymään. 
Kotimatkalla aina ihailen Lahdentiellä Mäntsälän kohdalla olevaa puuta (tai oikeastaan niitä on kaksi yhdessä), joka näyttää aivan vanhalta pitkätukkaiselta intiaanilta vartioimassa matkalaisten menoa.  Tuossa kohdassa tuntuu, että on jo melkein kotona, vaikka vielä tunti on kaasua poljettava.

Näetkö sinäkin tuossa vanhan intiaanin?
Tällä viikolla vietimme päivän myös mökkitontilla Halkjärvellä.  Ukkokulta oli vuokrannut pienen kaivinkoneen, jonka avulla hän teki maaperätutkimusta, jotta saisimme selville, mihin kohtaan tonttia saunamökkimme kannattaa rakentaa.
Kaivelun jäljiltä näytti siltä kuin hullu jättiläismyyrä olisi hyökännyt

Valitettavasti mökinpaikka siirtyi kymmenisen metriä kauemmaksi rannasta, mutta eiköhän sieltäkin pääse saunaan - uimaan - saunaan yhtä hyvin kuin aiemmin kaavaillusta 15 metrin etäisyydestä.

Hiukan Disaa kyllästytti,kun tarkkailtavia lintuja ei ollut yhtä paljon kuin kesällä.    

Minä nautin nuotiotulesta ja ruuan laittamisesta nuotiolla.
Toivon kovasti, että kaunis syksy jatkuisi vielä pitkään ja syksy loppuisi nopeasti lumen tuloon.  Sellaista kurajaksoa, joka joinakin vuosina on ollut, en kaipaisi ollenkaan.