tiistaina, kesäkuuta 23, 2009

22.6.2009 Romeo - 30 vuotta

Ihana vanhus on hyvinkin harmaantunut, mutta toissatalvisen sairastelun jälkeen kuntoutunut aivan entiselleen.

Laukka, jopa pukkilaukka, sujuu ja elämä maistuu.

Poika on kova hörisemään ja seuraa tarkkana maailmaa ympärillään.

Eilistä syntymäpäiväänsä herra vietti lepäillen auringossa, syöden ja tyylikkäästi - ehkä hieman kuola suupielestä valuen - vettä siemaillen. Illalla pikkupeikko kävi rapsimassa talvikarvaa pois ja se oli kovasti nautittavaa.

Onnittelut vielä kerran!

keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Ihonkuorintalakanat ja muuta näpsää

Eilisen pitkän päivän jälkeen pötkähdin nukkumaan ja heti alkoi jotenkin tuntua kiusalliselta. Nousin uudelleen ylös katsomaan, minkä päälle olin käynyt nukkumaan ja lakanoilla oli sellaista hienoa, kuivaa hiesua n. 2 mm kerros. Sininen lakana oli kauttaaltaan kauniin punaruskea. En jaksanut enää puolen yön jälkeen lähteä vaihtamaan puhtaisiin, joten häädin ensin kolme onnellista, kerälle kiertynyttä koirakaveria alas sängystä ja rapsautin sitten suurimman osan hiekasta lattialle. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisi voinut kokeilla nuorentaako tuollainen kokovartalokuorinta... heh.



Maanantaina piti olla Marilynin agilitytreenit, mutta jouduin kokouksen vuoksi perumaan menomme. Yritin olla vitsikäs sähköpostissani ja kerroin, että Marilyn tod.näk. osaa tulla itse paikalle, mutta ei pärjää ilman ohjaajaa. Toisinaanhan Marilyn karkureisuuillaan on käynyt ainakin melko lähellä Salimäenpolun treenikeskusta, sinne lienee meiltä n. km linnuntietä matkaa. Kun olin lähdössä kokoukseen viiden aikoihin, hyökkäsi Marilyn takaani ja ponkaisi oven vaudilla auki ja singahti hurjasti haukkuen kohti kylää. En voinut kuin naurahtaa itsekseni: "Nyt se tyttö on tuntia liian aikaisin treeneissä - voi voi - tyhmänä pitävät, kun ei edes kelloa tunne."


Kun lähes viiden tunnin reissun jälkeen palasin kotiin, istui keskellä ajotietä uupuneen ja tyytyväisen näköinen kurainen koiratyttö. Avasin auton oven ja se loikkasi syliini ja nukahti heti. Oli kuulemma pitemmän aikaa juoksennellut haukkuen pihapiirissä, mutta ei ollut ilman vaivaa antanut itseään ukkkokullalle kiinni. Hän oli vain ikkunasta naureskellut jaloista ja mahasta täysin mustaa koiraa. Sen verran oli koiratypykkä juoksennellut märässä nurmikossa ettei ollut aivan musta, kun pomppasi autossa syliini.


Luultavasti se ei kumminkaan ollut treeneissä käynyt.


---
Ja ihan muihin asioihin - kesäiseen pihapiiriimme: Saimme aikanaan tupaantuliaislahjaksi alppiruusun (lähes 20 vuotta sitten) ja koskaan se ei ole tehnyt niin upeita kukkia kuin tänä vuonna. Sitä tulee hyvälle mielelle aamuisin, kun se kurkistaa ikkunasta sisään.

sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009

Suvisunnuntai

Viime yönä oli hurja ukonilma, vettä tuli ja salamoi. Päivällä olikin todella painostavaa ja ensimmäistä kertaa kesän ratsastuslenkin jälkeen huuhtelin hikisen Félagin letkulla. Se selvästi nautti siitä, vaikka vesi oli kaivokylmää.


Tänään olen hiukan yrittänyt kaunistaa pihapiiriä.

Tästä lähdettiin.








Ja tähän päädyttiin. Kunhan taimet hiukan kasvavat, niin tulos voi olla mukavan näköinen.


Muutapa en sitten ole tänään saanutkaan aikaiseksi. Tosin en tiedä, miksi kaiken aikaa pitäisikään puurtaa. Kesä etenee muutenkin: Ensi viikonloppuna on jo juhannus!

perjantaina, kesäkuuta 12, 2009

Kesä jatkuu

Nyt kesä on alun hellejakson jälkeen normalisoitunut sille "lyhyt ja vähäluminen" -tasolle, jota Suomessa odottaakin saavansa. Päivänä muutamana olemme saaneet nauttia jopa +4C -lämmöstä. Hrr.

Vielä on viikko juhannukseen ja siitähän päivät sitten alkavat lyhetä ja syksy tulee. No, en itseasiassa ajattele niin kovinkaan usein, etenkin kun oma lomani asettuu heinäkuun loppuun - elokuun alkuun. Olisin kyllä mielestäni jo kovin loman tarpeessa. Sitä huomaa niin hyvin, miten saamaton ja jaksamaton sitä nykyisin on. Päikkärit töiden jälkeen ei ole mikään harvinaisuus.

Tosin olenhan toki tehnyt aika paljon töitä issikkamestaruuskisojen eteen, joten ihan saamattomaksi en sentään ole jäänyt. Liikkuminen ja ratsastaminen vain on jäänyt kovin vähälle.

Josko tänään saisi edes sen verran intoa, että punkeaisi itsensä ruunapojan kyytiin ja kävisi heittämässä ratsastuslenkin. Säät ainakin taitaisivat suosia: ei ole liian kuuma eikä kylmä.

---

Onneksi on perjantai. Onneksi.