keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Ihonkuorintalakanat ja muuta näpsää

Eilisen pitkän päivän jälkeen pötkähdin nukkumaan ja heti alkoi jotenkin tuntua kiusalliselta. Nousin uudelleen ylös katsomaan, minkä päälle olin käynyt nukkumaan ja lakanoilla oli sellaista hienoa, kuivaa hiesua n. 2 mm kerros. Sininen lakana oli kauttaaltaan kauniin punaruskea. En jaksanut enää puolen yön jälkeen lähteä vaihtamaan puhtaisiin, joten häädin ensin kolme onnellista, kerälle kiertynyttä koirakaveria alas sängystä ja rapsautin sitten suurimman osan hiekasta lattialle. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisi voinut kokeilla nuorentaako tuollainen kokovartalokuorinta... heh.



Maanantaina piti olla Marilynin agilitytreenit, mutta jouduin kokouksen vuoksi perumaan menomme. Yritin olla vitsikäs sähköpostissani ja kerroin, että Marilyn tod.näk. osaa tulla itse paikalle, mutta ei pärjää ilman ohjaajaa. Toisinaanhan Marilyn karkureisuuillaan on käynyt ainakin melko lähellä Salimäenpolun treenikeskusta, sinne lienee meiltä n. km linnuntietä matkaa. Kun olin lähdössä kokoukseen viiden aikoihin, hyökkäsi Marilyn takaani ja ponkaisi oven vaudilla auki ja singahti hurjasti haukkuen kohti kylää. En voinut kuin naurahtaa itsekseni: "Nyt se tyttö on tuntia liian aikaisin treeneissä - voi voi - tyhmänä pitävät, kun ei edes kelloa tunne."


Kun lähes viiden tunnin reissun jälkeen palasin kotiin, istui keskellä ajotietä uupuneen ja tyytyväisen näköinen kurainen koiratyttö. Avasin auton oven ja se loikkasi syliini ja nukahti heti. Oli kuulemma pitemmän aikaa juoksennellut haukkuen pihapiirissä, mutta ei ollut ilman vaivaa antanut itseään ukkkokullalle kiinni. Hän oli vain ikkunasta naureskellut jaloista ja mahasta täysin mustaa koiraa. Sen verran oli koiratypykkä juoksennellut märässä nurmikossa ettei ollut aivan musta, kun pomppasi autossa syliini.


Luultavasti se ei kumminkaan ollut treeneissä käynyt.


---
Ja ihan muihin asioihin - kesäiseen pihapiiriimme: Saimme aikanaan tupaantuliaislahjaksi alppiruusun (lähes 20 vuotta sitten) ja koskaan se ei ole tehnyt niin upeita kukkia kuin tänä vuonna. Sitä tulee hyvälle mielelle aamuisin, kun se kurkistaa ikkunasta sisään.

3 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Minua on höynäytetty. Meillä on ollut käytössä monta erilaista ihonkuorintalakanaa jo useamman kuukauden ajan - nyttemmin höystettynä öttiäisillä - mutta hipiä ei ole edelleenkään yhtään sen heleämpi...

Kennelpoika kirjoitti...

Haukku kuului meille asti. Ajattelin vaan illalla mielessäni että täytyypä käydä lukemassa aamulla Krissen ploki. Eiköhän siellä ole kuitenkin tapaus mainittuna...ja niinhän se olikin :)

#krissenjutut -blogi kirjoitti...

Äsken taas tuli viesti kotoa, ettei pikkupeikko osaa laskea. Luuli koiria olevan kolme ja niin pääsi neljäs pihalle :). Haukku kuulunee taas. :)