Telkkarikin oli, mutta sen iltaohjelmana taisi lähinnä olla testikuva uutisten jälkeen. Jostain syystä elokuulle okin sitten ainakin omassa kalenterissani kertynyt useita syntymäpäiviä. Merkitsen siis tärkeät synttärit seinäkalenteriin, jotta muistaisin onnitella tärkeää päivänsankaria.
Tänä vuonna ei olla pidetty vielä yksiäkään synttärijuhlia elokuussa, mutta olen yrittänyt kyllä kaikkia tärkeitä onnitella.
---
Ihan ekana elokuun sankarina on oma ukkokultani, joka syntyi vuonna 1949 elokuun alussa. Edellinen vuosi on ollut Suomen ja maailman historian synkimpiä aikoja - jopa Nobelin rauhan palkinto on päätetty jättää jakamatta - sota on varjostanut koko maailmaa. Suomessa on ollut kommunistien kapinoita ja kaikkea, mitä en edes tiedä. Pelko ja myöskin toivo paremmasta on varmasti ollut silloin läsnä koko ajan.
Voin vain kuvitella, miltä anopistani on tuntunut, kun hän on tajunnut odottavansa lasta ja tuntenut näin elämässään toivon pilkahduksen evakkoajoista ja sodasta ja pelosta huolimatta. Aika monet saman kylän naiset ovat kantaneet lapsia ja sotavuosien taakkoja tuolloin sekä käsivarsillaan että kohdussaan. Rohkeita naisia ja rohkeita miehiä, joiden kokemuksia olen kuullut ja lukenut paljon.
Anoppikin on ollut ensisynnyttäjäksi siihen aikaan melko iäkäs ja varmasti paineitakin on ollut ja poikaa on kovasti toivottu. Tuskinpa synnytys on kovin helppo ollut, kun lapsi on saatettu maailmaan Lohjalla, sairaalassa - mikä ei siihen aikaan ollut kovin tavallista. Ihana appiukkoni on varmasti itkenyt onnesta, kun toivottu lahja on heille annettu vaikka oikea, oma koti onkin jäänyt itäisen rajan taakse. Miksi pojalle on annettu nimeksi se, mikä on - on minulle arvoitus. Ehkä ukkoni tietää - en ole tullut koskaan kysyneeksi.
Ukkokulta on hyvin perehtynyt sukunsa historiaan ja on syystäkin ylpeä juuristaan.
---
Seuraava lähipiirini sankari on tyttäreni - Pikkupeikon (nyttemmin Pikkupeikon, Prinsessan ja Mutrunellan ja ties minkä seppä Ilmattaren yhdistelmä - vahvatahtoinen nainen joka tapauksessa) avopuoliso ja yhtiökumppani, joka on syntynyt 7.8.1987. Pari päivää sitten kyselin hänen äidiltään, miksi pojan nimeksi on annettu Hannu. Tämä kiinnosti minua siksi, että veljenikin on Hannu, enkä tiedä tai muista, miksi.
Kuulemma vävypojalle oli annettu ensin Oulussa sairaalassa paljon verta ja eri nimi, mutta sitten äiti - joka ei itse muistanut tätä, olikin muuttanut nimen Hannuksi, koska oli kuulemma ajatellut mahdollisen tytön nimeksi Kerttua ja koska tulikin poika, nimeksi tulikin sitten Hannu. Ihanaa, että maailmassa on ihmisiä, jotka osaavat nauraa itselleen ja valinnoilleen. Hyvä siitä tuli, olipa Hannu tai Kerttu - ihminen kuitenkin, isolla I:llä.
----
Kolmas elokuinen päivänsankari on ainoa veljeni, Hannu siis nimeltään, jonka syntymästä tiedän, että äitini ei päässyt Turussa kunnan sairaalaan, koska oli kirjoilla muualla ja niin hän käveli ensin kysymään neuvoa isältä silloisen osuuskaupan (Viklundin?) rautaosastolta ja päätyi sitten kalliiseen yksityissairaalaan - kävellen läpi Turun keskustan. Ilmeisesti ainakin osa lapsivedestä oli mennyt jo ekaan sairaalaan yrittäessään, mutta tokikaan en tiedä, onko tämä totta. Rohkea oli pakko silloin olla, 21-vuotiaana ensisynnyttäjänä. Varmaan äitinsä jotain oli neuvonut - niinhän tieto kulki - äidit ja ystävät kertoivat, miten synnytyksen tulisi mennä. Veljeni syntymäpäivä on 18.8.1954.
Sairaala, jonne äiti päätyi, oli Turunmaan sairaala, jonka vierestä vanhempani ostivat minulle opiskelukämpän ja myöhemmin veljeni asui siinä myöskin. Ikkunastamme näkyi sairaalan ikkunat, se oli muistaakseni hoivakotina, kun itse siinä 70-luvun lopulla asuin.
Veljeni elämästä tietenkin tiedän paljon, joskin viime vuosina olemme pitäneet harvakseltaan yhteyttä - silti veljeni on minulle rakas ja ainoa, jonka kanssa voin muistella lapsuuttani aivan alusta asti, jos hän jotain siitä muistaa. Omat muistikuvani ovat varmasti vääriä, kuten jokaisen ihmisen muistikuvat kuulemma ovat - kuulopuheita sekä vääriä muistoja, jotka vain syntyvät jostain.
Veljeni on tietenkin ainutlaatuinen, koska on ainoa veljeni. Hän on myös poikani kummisetä, mikä myös kannattaa muistaa. Kummius on tärkeä kunnianosoitus.
Veljeni tietää kaiken linnuista ja on oikea luonnon ystävä, mikä on minusta upeaa.
-----
Neljäs elokuinen sankari on veljeni vaimo ja serkkuni ( jota pidin lapsena ja nuorena isosiskonani). Hänen syntymäpäivänsä on 24.8.1955. Välillä se ei ole ihan helppoa ymmärtää, että "isosisko" on naimisissa veljeni kanssa, mutta olen siitä ollut aina tyytyväinen ja onnellinen. Varmaan tapaamme piakkoin synttäreiden merkeissä - jonkin verran myöhässä. Haitanneeko tuo, kun kuitenkin velipoika oli ainoa, jolla tasakympit tulivat ja menivät ja hän ei ole nykyisin hirveän juhlijatyyppiä. Vaatimaton kun on, kuten vaimonsakin. "EI meille mitään, kiitos." Marja on myös luonnon ja lintujen ystävä ja heillä on ihana yhteinen talo ja puutarha, jota en ole pitkään aikaan nähnytkään. Lieneekö Marja saanut nimensä sen perusteella, että Marjat kypsyvät juuri noihin aikoihin?
------
Viides elokuinen sankari on ystäväni pohjalaisakka Aila, joka on oman miehensä kanssa taivaltanut vierellämme hyvinä ja pahoina aikoina. He ovat puolestaan tyttäremme kummitäti ja -setä ja me olemme heidän toisen kaksostyttönsä kummit.
Akasta (ja ukostaan) on vuosien kuluessa tullut minulle tärkeä uskottu ystävä, jonka kanssa olemme olleet ystäviä siitä asti, kun hän sai kaksostyttönsä syyskuussa 1987 ja minä ainoan poikani marraskuussa 1987. Aina en muista, että ikäeromme on lähes 10 vuotta - akan syntymäpäivä on 26.8.48 - ja meitä onkin yhdistänyt huumorintajumme sekä se, että osaamme ja uskallamme useimmiten puhua asioista suoraan ja sitä pohjalaista tai muuten hurttia huumoria viljellen. Usein nauru raikaa ja murheet unohtuu, kun tapaamme.
Akalle lauloin synttärilaulun eilen, kun kävi,mme hakemassa uuden perheenjäsenemme, pikkukissa Flikkan, hiirestyshommiin - kunhan vähän kasvaa siitä tulee upea otus tämän muutaman päivän kokemuksella.
Tällä viikolla tapaamme varmaan syksyn tullen sekä kuntosalilla että kissanristiäisissä täällä kotonamme ja ehkä teemme yhdessä jonkin päivän mittaisen lomamatkankin.
----
Flikka muuten sai nimensä siksi, että Anu, jolta hänet "hankin", oli kutsunut tyttöä Tytöksi ja koska olen viime vuosina nimennyt kotieläimet islanninkielisiksi ja vaihtoehtona oli
- Dokka=tyttö tai
- Flicka (lainasana ruots.) ja raumanmurteella Flikk, ruotsiksi Flicka.
Lapsuuteni Pyhärannassa, joka nykyisin on Raumaa sai heti ajatteleman Rauman Flikoi ja niin pikkuisesta tuli Flikka.
Otus on kyllä ihana ilopilleri.
Sadepäivänäkin saa liikuntaa, kun se nyt kolmantena päivänään juoksee ympäriinsä ja koiratkin sitä rakastavat eikä sihinääkään enää kuulu.
Kuvasaastaa vielä lopuksi ja ehkä joku aforismikin, kuten tapana on.
=====
----
Kuvissa Flikka tutkii maailmaa ja viimeisessä apilakuvassa en nähnyt neliapilaa, mutta kauniin violetin kukkasen löysin.
Myönnytyksiä itsellesi
Sinä saat tavoitella unelmaasi
Sinulla on lupa nauraa ja pitää hauskaa
Sinä saat pitää mistä pidät ja olla pitämättä mistä et pidä, siitä riippumatta, kuinka monta ihmistä on kanssasi eri mieltä
Sinä saat varata aikaa itsellesi, vaikka sinun olisi tehtävä kovastikin työtä sen vuoksi
Sinä saat olla luova
Sinulla saa olla huono päivä
Sinä saat, ja ehkä jopa pitääkin, tehdä virheitä
Sinä saat muuttaa mieltäsi
Sinä saat olla tietämättä kaikkia vastauksia
Sinä saat olla ottamatta tätä listaa huomioon
-M. Buckley
