Kolmen K:n viikko

Kulttuuria

Viime viikolla kävimme teatterissa, Vaahterateatteri esitti Lohjan Puu-Anttilassa näytelmän 'Yksinäisen miehen ansa'.  Tarina ja näyttelijäsuoritukset olivat erinomaiset, ainoastaan äänenkäyttö kävi välillä korviin, volyymit olivat melkoiset.

Nappasin valokuvan ennen näytelmän alkua:
Näissä lavasteissa kaikki tapahtui.

Kävin myös elokuvissa, ohjelmassa Tuukka Temosen ohjaus 'Aika, jonka sain'.  Elokuva kertoo pararatsastaja Jaana Kivimäen elämästä, joka muuttui radikaalisti vakavan lastausonnettomuuden seurauksena.  Tarina oli väkevä ja näyttelijäsuoritukset uskottavat.  Valitut näyttelijät olivat myös aivan nappivalintoja.  Jotain kertoo varmasti se, että jopa minulle meni muutama  kerran roskia silmiin leffan edetessä.

Kehonkulttuuria

Kuntosalilla kävin viime viikolla kolmesti.  Vesijumpat saavat nyt jäädä väliin, mutta kuntosalilla aiomme jatkaa entiseen tahtiin.  Koronavirusvaara toki vaikuttaa sen verran, että käsihygienia ei enää unohdu.  Hieman olen jo harkinnut ensi kerralla laitteidenkin sumuttelua desinfiointiaineella ennen ja jälkeen käytön.

Ratsastuksesta en ole pahemmin maininnut viime aikoina.  Syynä on se, ettei ole mainittavaa, koska en ole noussut lokakuun jälkeen hevosen selkään.  Viime aikojen hevostelukokokemukset eivät ole rohkaisseet lähtemään yksin maastolenkille ja Maijan jalan kuntoutus on vielä estänyt yhteiset lenkit.

Eilen sitten nousin hevosen selkään.  Ei ollut helppoa, jännitti kovasti, vaikka lenkki oli niin yksinkertainen, että olin Dugurin selässä ja Dugur oli Maijalla  käsihevosena.  Melkein hävettää kertoa, että olen tullut näin araksi, mutta jostainhan se on taas aloitettava.  Jälkeenpäin olin helpottunut ja onnellinen edes tästä pienestä askeleesta takaisin hevosen selkään.  Dugurhan on ihanteellinen ratsu, rauhallinen ja luotettava.

Leppoisa harjoituslenkki tuolla Dugurin satulassa.
Enköhän kesällä jo tee yksinkin lenkkejä.

Koronaa

Koronavirus varjostaa nyt kaikkea ja uutisista tulee infoa aivan tuutin täydeltä.  Useat maat ovat sulkeneet rajansa ja useissa maissa on koulut suljettu ja joukkotapahtumat on peruttu.

Oma tilanne lienee aika turvallinen, kun ihmiskontakteja täällä maalla ei juurikaan ole.  Toki kaupassa on käytävä ja toistaiseksi en kyllä ole innokas harrastuksiakaan lopettamaan.

 Muuta

Keramiikassa olen käynyt entiseen malliin. Tässä alla viime aikojen valmistuneita juttuja.

Pari kukkapurkkia aluslautasineen.

Nämä ovat kesämökin osoitenumerot,
vielä pitää tehdä mökin seinäänkin numerot.

Kevät

Kevät tulee: kliivia kukkii

---
Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista, ja niiden voittaminen tekee elämästämme tarkoituksellista. —Joshua J. Marine

3½ viikkoa pentuiloa

Pennut ovat jo 3½ viikkoiset.  Vieläkään ei ihan juosta, mutta toisinaan hypähdellään huvittavasti.  Painoa on noin 1700 g jokaisella eli ruokaa on riittänyt.  En ole aloittanut vielä antaa muuta ruokaa imetyksen rinnalle, kun painot nousevat niin hyvin, mutta varmaan loppuviikosta jo aletaan maistella penturuokaa.

Ao. videokuvasta näkyy 3-viikkoisten tyttöjen leikkiharjoitukset.  Muutamassa päivässä on jo askel tullut vakaammaksi ja leikki käy reippaammin.  Ovat nämä kyllä aika hellyyttäviä.

Disa on edelleenkin melko tarkkana pennuistaan, mutta on Kleppa jo muutaman kerran päässyt niitä nuolemaan.  Disa ei tiedä vielä, miten arvokas leikkitäti isosisko Kleppa jatkossa onkaan.

Otin kakkosen olohuoneeseen poseerauskuvia varten ja kun hetkeksi laskin
sen lattialle olikin jo imetys käynnissä.  Näin lähelle Kleppakin jo pääsee välillä.

Poika

Poika

Tyttö kakkonen

Tyttö kakkonen

Tyttö ykkönen

Tyttö ykkönen

Vielä pennut ovat aika hämillään, kun ne tuo pois pentulaatikosta, mutta eiköhän loppuviikosta jo ala vilistys käymään.   Jokainen pennuista tietenkin pissasi sohvalle poseerauskuvia otettaessa, niin tyypillistä... 

Tässä vaiheessa pentujen hoito on kyllä yksinkertaista.  Riittää, että Disa saa riittävästi ruokaa ja vettä ja Disa huolehtii sitten lopusta.  Disa onkin kyllä varsin mallikelpoinen äitimuori.

Kleppa on saanut nauttia ihan omista jutuista pentujen aikaan.  Pari kertaa se on päässyt ukkokullan kanssa Halkjärven mökille yöksi, kun me toiset on jääty kotimiehiksi.  Viime viikonloppuna minäkin pistäydyin mukana, kun kävimme tarkistamassa, että mökillä on kaikki hyvin.

Osui usvainen päivä, kun ilma oli jäähtymassä.  Mukavat näkymät.

Keramiikassakin olen käynyt viikottain.  Viime ja edelliskerralla teimme nericomi-tekniikalla eli yhdistellään useamman värisiä savia ja saadaan sillä tavalla kuvioita.  Mielenkiintoista ja kivan näköistä.

Savi siis kaulitaan ja yhdistellään saadut liuskat ja taas kaulitaan.

Edelliskerralla syntyi tällainen "maastokuvioinen" ruukku

Tästä tulee jonkinlainen kaareva tarjoiluvati. Näyttää hiukan korityöltä. 
Näitä on kyllä mukava tehdä.

Olen jotenkin alkanut jo odottaa kevättä.  Tämän talven säät ovat voittopuolisesti olleet joko sateisen tuhnuisia tai hirvittävän liukkaita.  En tykkää. 

Talviset tunnelmat

Nyt on täällä Uudellamaallakin, eteläisessä Suomessa, kunnon talvikelit.  Tai sillä lailla kunnon talvikelit, että ei ole hirmuisia pakkasia.  Lämpömittari huitelee -2 ja +2 välillä ja on mukavat ulkoilusäät.  Lunta on tullut paljon ja maisemat ovat todella kauniit.  Nautin kovasti lumen tuomasta valosta pimeän ja märän syksyn jälkeen. 

Olin viime kuun lopulla viikon itsekseni koirien kanssa, kun ukkokulta vietti aikaansa Maijan luona Levillä.  Siellä oli joitakin hyviä laskettelupäiviä, mutta välillä satoi liikaa lunta tai oli liian tuulista.  Luultavasti heillä kuitenkin oli mukavaa yhdessä.  Minulla on aika kova ikävä tyttöstä, nyt on tasan kaksi kuukautta siitä, kun olemme viimeksi nähneet. Kuukausi vielä, niin minäkin pääsen sinne Lappiin visiittiin.

Yksinoloviikkoni meni ihan hujahtamalla, olihan minulla tosin seuraakin, kerran pääsin leffaan ja pari kertaa sain ajella Suvia Helsinkiin hammasleikkaukseen ja piipahdin jopa tekemässä konttorityöpäivänkin. Minusta yksin on mukava puuhailla ja olla.  Tosin ilman koiria olisin ihan hukassa.  On mukava tunne, kun nukkumaan käydessä Marilyn kiepsahtaa polvitaipeisiin lämmittämään.  Turvallista ja lämmintä nukkua yhdessä.

Tämä kuva on otettu 1.2.2015 kotitien varrelta
Kuuran peittämät puut ovat niin herkän kauniita.

Samalta kävelyreissulta, lunta lepän oksilla

 Isíng on taas oireillut jalkojaan, se vaikutti kaviokuumeiselta ja sai akupunktiohoitoa, kraniosakraalia ja kipulääkettä vaivoihinsa.  Kun kengittäjä sitten kävi, niin hän ei havainnut kavioissa muuta ongelmaa kuin liian kireät kengät.  Laitettiin kuitenkin tytölle varmuuden vuoksi idioottikengät jalkaan (siis kaikki kengät takaperin jalkoihin), jotta kannoille olisi riittävästi tukea ja kavion kasvaessa painetta ei tulisi kärjille.  Harmillista, että se kipuilee, vaikka kengitysväli on pyritty pitämään hyvin lyhyenä.

Kun en ole voinut ratsastaa Isíngillä, niin olen taas opetellut ratsastamaan Vissalla.  Se on todella mukava ratsu, mutta vähäisen käyttönsä vuoksi se on taas löytänyt menneisyyden haamut ja on hurjan levoton ja peloissaan selkäännousutilanteissa.  Olen mennyt sieltä, mistä aita on matalin ja mennyt selkään siten, että typykkä syö prixiä vadista.  Se eliminoi mukavasti pystyynhyppimiset.  Kun selkään pääsee, on hevonen kuin ihmisen mieli.  Pitää ratsastella sillä enemmän, nyt olemme taas löytäneet yhteisen sävelen ja askellajit tulevat mukavasti vain painoa siirtämällä. Mukavaa, että vanhakin hevonen selvästi nauttii liikkumisesta ja lähtee laukalle ihan iloissaan, kun siirrän painon eteen.  Onhan Vissa jo 25-vuotias, mutta se ei kyllä yhtään tunnu vanhalta.

Lumi on painavaa ja oksat tekevät joka paikkaan koristeellisä portteja.

Tämä kuva on napattu 3.2.2015 meidän kaukoladolta
- puut ovat edelleen niiiiiiin kauniita lumipeittonsa alla.

Tällä viikolla pilkisteli täysikuukin.
Tässä räpsy, jossa auto ajelee kylätiellämme kotiin kuun valossa.

Olen alkanut tottua näihin osa-aikaisiin viikkoihin liiankin hyvin.  Nyt olen tehnyt kolmipäiväistä viikkoa ja olen 2 päivää viikosta lomautettuna.  On mukavasti aikaa ratsastella, tehdä lenkkejä koirien kanssa ja jopa siivoillakin.  Ukkokullan poissaollessa siivosin melkein kaikki kaapit. Palkitsevaa hommaa, nyt on taas tilaa laittaa tavaroita paikalleen ja mukava avata kaapit, kun mitään ei tipu päähän.

Vasemmalla ennen ja oikealla nyt. Paljon tilaa lyhyessä ajassa!

Tänäänkin kävin pyörähtämässä Vissan kanssa pienen maastolenkin.  Se on kyllä hyvää mielen terapiaa, kun liikkuu kauniissa maisemassa mukavan otuksen selässä.  Tein vielä peltolenkin koirien kanssa, kun ukkokulta aurasi meille taas pellolle reitin kulkea eikä tarvitse umpihangssa rämpiä.

Lumen ihmemaa, jota en jaksa olla ihastelematta.

Terapiasta puheen ollen, olen aloittanut tänä vuonna uuden harrastuksen. Käyn kerran viikossa Kirkkonummella, Kylmälässä keramiikkapajassa tekemässä savitöitä.  Tekeleeni eivät varmaan ole mestariteoksia, mutta nautin kovasti tekemisestä ja ideoimisesta.

Tässä ekat valmiit työni: pupu, pöllö, kukkanen (kynttilälyhty) ja kukan alla on dreijaamani kuppi.

Noita kukkas-kynttlälyhtyjä olen tehnyt erilaisia, niistä tulee pieni kukkatarha Halkjärven tuvan seinälle, kunhan tupa valmistuu.
 

Olen tyytyväinen pupun ilmeeseen, tässä pupu juuri muotoiltuna.

Huomenna menen rakutyökurssille.  Pää on täynnä ideoita, mutta en yhtään tiedä, saanko niistä mitään toteutettua sellaisian, kuin nyt ajattelen.  Uskon kuitenkin, että päivästä tulee mukava.

Ihanaa, kun päivät valostuvat!  Silti en ihan vielä odota kevättä.  Talvi on hyvä just nyt.