Viime viikolla kävimme teatterissa, Vaahterateatteri esitti Lohjan Puu-Anttilassa näytelmän 'Yksinäisen miehen ansa'. Tarina ja näyttelijäsuoritukset olivat erinomaiset, ainoastaan äänenkäyttö kävi välillä korviin, volyymit olivat melkoiset.
 |
| Nappasin valokuvan ennen näytelmän alkua: Näissä lavasteissa kaikki tapahtui. |
Kävin myös elokuvissa, ohjelmassa Tuukka Temosen ohjaus 'Aika, jonka sain'. Elokuva kertoo pararatsastaja Jaana Kivimäen elämästä, joka muuttui radikaalisti vakavan lastausonnettomuuden seurauksena. Tarina oli väkevä ja näyttelijäsuoritukset uskottavat. Valitut näyttelijät olivat myös aivan nappivalintoja. Jotain kertoo varmasti se, että jopa minulle meni muutama kerran roskia silmiin leffan edetessä.
Kehonkulttuuria
Kuntosalilla kävin viime viikolla kolmesti. Vesijumpat saavat nyt jäädä väliin, mutta kuntosalilla aiomme jatkaa entiseen tahtiin. Koronavirusvaara toki vaikuttaa sen verran, että käsihygienia ei enää unohdu. Hieman olen jo harkinnut ensi kerralla laitteidenkin sumuttelua desinfiointiaineella ennen ja jälkeen käytön.
Ratsastuksesta en ole pahemmin maininnut viime aikoina. Syynä on se, ettei ole mainittavaa, koska en ole noussut lokakuun jälkeen hevosen selkään. Viime aikojen hevostelukokokemukset eivät ole rohkaisseet lähtemään yksin maastolenkille ja Maijan jalan kuntoutus on vielä estänyt yhteiset lenkit.
Eilen sitten nousin hevosen selkään. Ei ollut helppoa, jännitti kovasti, vaikka lenkki oli niin yksinkertainen, että olin Dugurin selässä ja Dugur oli Maijalla käsihevosena. Melkein hävettää kertoa, että olen tullut näin araksi, mutta jostainhan se on taas aloitettava. Jälkeenpäin olin helpottunut ja onnellinen edes tästä pienestä askeleesta takaisin hevosen selkään. Dugurhan on ihanteellinen ratsu, rauhallinen ja luotettava.
 |
| Leppoisa harjoituslenkki tuolla Dugurin satulassa. Enköhän kesällä jo tee yksinkin lenkkejä. |
Koronavirus varjostaa nyt kaikkea ja uutisista tulee infoa aivan tuutin täydeltä. Useat maat ovat sulkeneet rajansa ja useissa maissa on koulut suljettu ja joukkotapahtumat on peruttu.
Oma tilanne lienee aika turvallinen, kun ihmiskontakteja täällä maalla ei juurikaan ole. Toki kaupassa on käytävä ja toistaiseksi en kyllä ole innokas harrastuksiakaan lopettamaan.
Keramiikassa olen käynyt entiseen malliin. Tässä alla viime aikojen valmistuneita juttuja.
 |
| Pari kukkapurkkia aluslautasineen. |
 |
| Nämä ovat kesämökin osoitenumerot, vielä pitää tehdä mökin seinäänkin numerot. |
 |
| Kevät tulee: kliivia kukkii |
---
Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista, ja niiden voittaminen tekee elämästämme tarkoituksellista. —Joshua J. Marine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti