Suurin harminaihe tänä vuonna on kieltämättä tämä sää: loputon marraskuu jatkuu jo viidettä kuukautta. Sataa lähes joka päivä, on kuraista, koleaa ja tuulista. Nyt, kun on jo maaliskuu, alkavat päivät kuitenkin jo pidetä ja illalla näkee ulkona kauemmaksi kuin kädenojennuksen päähän.
Välillä on ihanaa istua sisällä lukemassa kirjaa, kun räntäsade piiskaa maisemaa pihalla. |
Jonain helmikuisena päivänä oli pakko ikuistaa harvinainen hetki, aurinko paistoi ja jää kimalsi kotilammella. |
Hiukan hommiakin tulee välillä tehdyksi: putsasin kanoilta likaiset kuivikkeet pois ja lisäsin hamppupaalin päälle. Alla olevasta kuvasta näkee hyvin, miten rohkelikko kukko tutustuttaa kanat uusiin asioihin.
Perin rohkea kukko, luulee varmaan, että uudet kuivikkeet polttavat jaloissa |
Keramiikassa käyn edelleen joka viikko. Tekeminen on mukavaa ja molemmissa ryhmissä on todella mukava ilmapiiri. Tiistaipäiviä aina ihan odotan keramiikan vuoksi. Sääli, ettei tätä aktiviteettiä ole kesäisin.
Hedelmävati. Mielestäni onnistuin melko hyvin. |
Pari kynttilälyhtyä. |
Uusi lintulauta. Näyttää kaukaa Nuuskamuikkusen hatulta. |
Alla ennen, päällä nykytila. |
Jokaviikkoisiin puuhiin kuluu siis maanantaisin kuntosali ja illalla improvisaatioteatteri, tiistaina 5 tuntia keramiikkaa, keskiviikkoisin kuntosali, torstaisin vesijumppa ja loppuviikko menee sitten ihan kotipuuhissa. Tänä keskiviikkona ei kuntoilla, koska flunssa iski kimppuun. Onneksi ei liene pelkoa koronaviruksesta.
Mukavaa loppuviikkoa muillekin!
---
Eilinen on ohi. Huomista et tunne. Elä siis tätä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti