tiistaina, toukokuuta 24, 2016

Oi ihana toukokuu!

Tänä vuonna toukokuu on ollut erityisen lämmin ja aurinkoinen.  Välillä melkein on toivonut vesisadetta, kun ilma on niin kuiva ja pölyinen, mutta onhan se mukavaa, kun on kesäistä.  Kesä taitaa olla kymmenisen päivää etuajassa juuri nyt, kirsikka- ja omenapuut kukkivat ja on kaunista.
Kirsikkapuu kukkii pihallamme niin ihanasti


Tähän toukokuuhun on mahtunut mukavia juttuja.  Äitienpäivänä Maija ja poikaystävänsä Hannu (vai pitäisikö sanoa avomiehensä, kun asuvat yhdessä?) tulivat Lapista piipahtamaan täällä etelässä ja saimme viettää heidän kanssaan muutaman mukavan päivän.

Äitienpäivänä söimme yhdessä etukuistilla illallisen, jonka valmistimmekin yhdessä. Oli mukavaa.  Maanantaina  matkasimme Halkjärvelle katsomaan, mitä ukkokulta on siellä saanut aikaan.  Sielläkin grillasimme lounaan ja nautimme kesäisestä päivästä.

Nuoret kävivät soutelemassa läheisellä saarella.  Tunnelmallinen hetki.
Maija kerkisi jopa Vissan selkäänkin.
(Hetkeä ennen kuvanottoa kuului pellolta
melkoinen muksaus, kun Vissa ilopukitti
nauravan Maijan selästään.)
Liian pian he kuitenkin lähtivät junalla takaisin kotiin.  Milloinkahan sitä taas tavataan?   Ehkäpä pääsen elokuussa piipahtamaan siellä päin, jos he eivät sitä ennen ennätä uudelleen tänne etelään.

Tämänkertaiset solumyrkkyhoidot väsyttävät enemmän kuin aiempi satsi, mutta olen silti yrittänyt päivittäin tehdä jotain.  Välillä on ollut pakko siirtää tehtävälistaa seuraaville päiville, kun ei ole jaksanut, mutta olen toki jotain saanut joka päivä tehdyksi.  Olen yrittänyt lenkkeillä koirien kanssa, tehdä arkisia askareita ja laittaa hiukan kukkia ulos ilahduttamaan mieltä.  Jotain varmaan kertoo se, että usein tehtävälistalta siirtyy imurointi seuraavalle päivälle.

Disa ja Kleppa ovat nauttineet parin km:n lenkeistä ja pääosin ne ovat pysyneet
vapainakin matkassa.  Välillä Disa tekee jonkin pitemmän piston metsään, mutta
se on tullut nopeasti takaisin.


Kanatkin pääsivät lopulta kesäkanlan puolelle, hommaa hieman viivästytti se, että ulkotarhan katto ja muutama tolppa oli taas romahtanut lumen painosta.

Kyllä taas kanat olivat mielissään, kun saivat isomman alueen kuopsuteltavaksi.
Kaksi kukkoakin näyttävät tulevan toimeen, koska tilaa on riittävästi ja nuorempi - viime kesänä kuoriutunut Elvis - näyttää olevan kilttiä ja alistuvaa mallia.  Munia ne eivät ensin malttaneet juuri lainkaan, munia tuli 2-3 päivässä, mutta nyt viime päivinä on taas munittu 7-9 munaa per päivä.


Lahjaksi saatu kasvihuone on edennyt hieman, eiköhän se piakkoin saada pystyyn.  Nyt se on vielä pihalla palapelinä, mutta olen toiveikas projektin suhteen.

Ukkokulta on saanut jo perustukset valmiiksi. kunhan saadaan hieman apukäsiä paikalle,
niin eiköhän se siitä etene.
Muuten kasvihuone on vielä palapelinä pihalla.
Ylihuomenna on toiseksi viimeinen solumyrkkytiputus.  Pian tämä on ohi!

torstaina, toukokuuta 05, 2016

Johan pomppas!

Parisen viikkoa sitten sunnuntaina kyllästyin pälvikaljuiseen ja ohenevaan hiuksistooni, se olisi kaivannut jokatapauksessa parturia, kun oli niin ylikasvanut ja kauhean näköinen.  Menin kuitenkin naapuriin, jossa Mikko ajeli minut kaljuksi.  Vieläkin hypähdän sisäisestä kauhusta, kun näen itseni peilistä: "Kuka kumma tuo on?!"

Eilen sain neljännen solumyrkkytiputuksen, siinä annetaan kolmea eri myrkkyä.  Kolmas puteli on aivan oranssin väristä ja se värjää noin vuorokaudeksi virtsan samanväriseksi.  Nyt pomppaan siis aina pytyltäkin noustessani: "Apua! Miksi näin?"

Ei siis puutu jännitystä minun elämästäni.  Jännitystä on nyt viime aikoina aiheuttanut myös Isíng, joka Kiviojan tielle pyrkiessäni tekee kiivaan napakäännöksen ja ryntää laukalla Lehmijärven tien yli vastapäisen autiotalon pihaan pöllöilemaan.  Useimmiten saan sen toki pysähtymään ennen isompaa tietä, mutta kyllä sellainen nk. kylmä rinki on perseen alla, kun ei saakaan ja kuuntelee vain, että tuleeko tiellä autoja.  Siitä tulisi melkoinen mäiskäys, jos törmäisimme.

Tänään olen päättänyt taas yrittää ja mikäli noin taas tapahtuu, tulen alas selästä ja talutan sen otuksen haluamalleni reitille.  Arvelimme Sadun kanssa käytöksen johtuvan kiiman aiheuttamasta pölöpäisyydestä, joten olen nyt kolmena päivänä syöttänyt sille rauhottavaa yrttivalmistetta.  Toivottavasti se on jonkin verran auttanut.  Pitäkäähän peukkuja!

Päivät soljuvat yllättävän nopeast, vaikka tuntuukin, etten saa oikein mitään aikaiseksi.  Syöpähoidot ovat kuitenkin jo yli puolenvälin ja se tuntuu mukavalta.  Ennen niiden alkua tuntui, että kestää kovin kauan ennekuin ne ovat ohi.

Kevät on tullut kohisten, eilen puhkesi useimpiin koivuihin hiirenkorvat, nurmikoita voi jo leikata ja heinäpellon heinät kasvavat ihan silmissä.  Silmät melkein räjähtävät siitä vihreydestä ja valosta, kun menee ulos.  Kyllä, kyllä kevät on ihanaa aikaa!

Sinivuokkojen seuraksi pihallemme ovat tupsahtaneet valkovuokotkin.
Niitä on ihan merenä alapihallamme.

Sillä pienten asioiden aamun kasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy. 
- Kahlil Gibran -
 Ja ensi yönä saapuu useasti ikävöimanii tytär Lapista tervehtimään. En olekaan häntä nähnyt kuin syyskuussa.  Matkassa on myös poikaystävä Hannu, jonka tapaamista myös kovasti odotan.