Lepoa ja rauhaa

Toinen lomaviikko meni kotihommissa tai ehkä pikemminkin kotona oleillessa - hommia en paljon tehnyt.

Maanantaina kävi hevoshieroja ja hieroi kaikki issikat ja pari Suvin mastodonttihevosta.  Vissalla oli niskajäykkyyttä, joka tulee siitä, että pitää koko ajan olla tarkkana, ettei mikään uhkaa laumaa.  Isíngillä oli toinen lapa jumissa (johtunee mun vinoudesta), mutta ei mitään muuta pahempaa.  Félagi - jonka vuoksi hieroja paikalle oikeastaan oli kutsuttu -oli aivan jumissa selästään.  Ahkera hieronta kuitenkin vapautti lihaksiston pinteestä ja ihan silmällä näki, miten hevosen selkä käsittelyn jälkeen oli joustavampi. Mukavaa, että kaviokipua ei hieroja havainnut kummassakaan, Isíngissä tai Félagissa.

Tiistaina ratsastin sekä Vissalla että Isíngillä ja ehkäpä ne molemmat olivat jotenkin pehmeämpiä liikkumaan ja taipumaan. Keskiviikkona kokeilin Félagia ja sehän oli aivan eri hevonen! Liikkui mielellään eteenpäin, tarjosi oma-aloitteisesti tölttiä, ravia ja laukkaa.  Kyllä tulin iloiseksi.  Eihän Félagi tokikaan ole mikään uljas kisahevonen, mutta on mukavaa ajatella, että sen on pienen hoidon jälkeen helpompi liikkua.

Muuten en oikeastaan edes muista, mitä on tullut tehtyä.  Pari kirjaa on tullut luettua viikon aikana - kuistilla, uuden markiisin varjossa on mukava lueskella ja tarkkailla samalla kylän elämää. Pääpaino on ollut säätiedotusten tarkkailulla, jotta saisi nuo pari pikkupeltoa paalattua, jotka laitamme omalla paalaimella. Loppuviikosta ukkokulta saikin heinät kaadettua ja ne saivat vain yhden sadekuuron päälleen.  Eilen saimme ystävien avustuksella hyvänhajuisia, kuivia paaleja sateen alta turvaan. Mukava tunne.  Toivonpa, että kuivia kelejä riittäisi myös pääsadon korjaamiseen isoihin paaleihin.

Lisäksi olemme lopultakin ehtineet Disan kanssa harjoittelemaan paimennusta.  Disa on mukavan maltillinen, mutta silti innokas.  Oma liikkumiseni ja ohjaukseni on se heikoin lenkki tässä harrastuksessa.  Ensi sunnuntaina ja maanantaina pääsemme seuraamaan ja osallistumaan jonkun gurun oppeihin mukavasti ja näppärästi ihan omilla pelloilla.

Maisemat kotipihalta muuttuvat hieman: Suvin hevosaitaus ja hevoset näkyvät meille.

Kaiken kaikkiaan leppoisa viikko.  Juuri nyt sataa, mutta ennusteiden mukaan huomiseksi kirkastuu.  Mikäpä tässä on lomaillessa - vapaa ihminen valmiissa maailmassa.  Vielä viikko jäljellä tätä rauhaa.

Ensimmäinen lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko alkoi mukavasti: heti perjantaina ratsastimme Kaisan kanssa Vissan ja Isíngin Hestbakkiin ladyleiriä varten, joka starttasi lauantaiaamuna neljän reippaan leiriläisen voimin. Luvassa oli Siivosen Anun pitämiä tunteja 2*30min päivässä ja saunomista ja yhdessäoloa samanhenkisten ladyjen kesken.

Hestbakkin tallin sisäänkäynti on idyllinen

Ai hymy? Ai hampailla?

Tammamammat ansaitulla tauolla. (Leirikuvat (c) Tiina Hämäläinen)

Leiri oli aivan odotusten mukainen, mahtava irtiotto lomaan - juuri se mitä kaipasinkin.  Kiitos kaikille asianosaisille!

Lopullinen kruunu tuli maanantia-illan kotimatkalla, kun Isíng lähti hienoon tölttiin keveästi ja puhtaasti!  Kaikki se taivuttelu ja notkistelu pääty-ympyrällä oli tehnyt töltinkin mahdolliseksi.  Olin kyllä todella onnellinen!

Tiistaina tutkailimme ukkokullan kanssa säätiedotuksia ja totesimme, että heinähommat saa tältä viikolta unohtaa, joten päätimme lähteä keskiviikkoaamuna pikkupeikon ja Simon luo Myrkkyyn.  Heillä on siellä pihasauna, jota eivät ole saaneet käyttöön, koska kuulopuheiden mukaan se oli edellisen asukkaan viimeinen leposija.  Suunnitelmissa oli sen siivous ja kunnostus.

Keskiviikkona aamulla pakkasin tavarat reissua varten ja onnittelin Disaa 2-vuotissynntärin vuoksi.  Se oli onnitteluista yhtä iloinen kuin mistä tahansa huomioista.

Lisäksi tutkin huolella Kleon takajalan, se oli heittäytynyt tiistaina aivan kolmijalkaiseksi.  En nähnyt mitään ulkoista syytä ontumiseen, puristelin ja tunnustelin koko jalan.

Ajelimme Myrkkyyn Tuurin kyläkaupan kautta. Mitään superhalpaa ei tarttunut matkaan/löytynyt, pari kännykkää hintaan 19,80€, työkaluja tulevaa urakkaa varten. Kovinkaan ihastunut en ollut Tuurin miljööseen, liikaa ihmisiä, etenkin väsymyksestä kirkuvia lapsia ja melko lailla samat hinnat kuin muuallakin, mutta tulipahan käytyä.

Perillä olimme viiden maissa ja lähdimme melkein heti tutkailemaan tulevaa työmaata: se ei ollut mieltä ylentävä näky, pukuhuone oli mullinmallin likaisia peittoja, törkyinen vaahtomuovipatja ja lattialla mitälie ja viinapulloja.

Kaivelin juuri kumihanskoja esille, kun Suvi soitti, että oli tullut hoitelemaan koiria ja löytänyt Kleon huonossa kunnossa: se oli kalvanut takatassunsa verille ja oli tuskainen ja läähättävä.  Suvi hommasi kiireenvilkkaa Kleolle eläinlääkärin ja sieltä tulikin pian soitto.  Ell kertoi, että Kleolla on ilmeisesti luusyöpä tulehduttanut takajalan ja suositteli välittömästi Kleon lopettamista.  Mitäpä siihen voisi sanoa?  Pitkä, yhteinen taival loppui siihen.

Kleolla oli pitkä elämä, se syntyi 30.1.1998 meidän pyykkitupaan ja se eleli luultavasti onnellisen, vapaan elämän aina kuolinpäiväänsä 11.7.2012.  14½ vuotta on koiralle pitkä taival.  Kiitos, Kleo, olit ihana varjo ja paras päiväuniseura ikinä.

Kuvassa Disa antaa 14-vuotissynntärisuukkoa Kleolle.

No, me jatkoimme urakkaa saunan kanssa - ensin tyhjennettiin ja purettiin kaikki, mikä vaikutti törkyiselta ja sitten rakennettiin uutta.  Minä toimin pääasiassa dokumentaristina, mutta aivan siitä lähtötilanteesta en edes kuvaa halunnut - yök.  Aivan riittävää oli se, että kannoin kaiken ällöttävän sieltä poltettavkasi.  Ukkokulta ja Pikkupeikko olivat yhdessä oikein hyvä timpuritiimi.

Pihalle saatiin komea roihu

Pukuhuone siivouksen jälkeen - läikät lattiassa ei totisesti miellytä

Pukuhuoneen lattiaan laitettiin puutarhalaattoja - aika jees!

Timpurit hommissa

Sauna uusilla lauteilla, kyllä kelpaa saunoa!

Pikkupeikko on töissä huskykennelissä, mistähän sen voisi arvata?

 Paluumatkalle lähdettiin perjantaina - Pikkupeikko lähti Ilosaarirockiin Joensuuhun ja me kohti kotia.  Kyllä maistuivat päiväunet, kun pääsin kotiin.

Siinähän se, eka lomaviikko: iloa, surua ja elämää.

* Ja pieni lisäys: tokihan ensimmäisen lomaviikon alkuun - perjantaihin - sijoittui myös poikani Mikon ja avovaimonsa Suvin muutto naapuriin, upouuteen taloon.  Perjantai-iltana piipahdimme siellä juomassa muuton kunniaksi lasilliset shampanjaa. Onnea uuteen kotiin! *