Hestbakkin tallin sisäänkäynti on idyllinen |
Ai hymy? Ai hampailla? |
Tammamammat ansaitulla tauolla. (Leirikuvat (c) Tiina Hämäläinen) |
Lopullinen kruunu tuli maanantia-illan kotimatkalla, kun Isíng lähti hienoon tölttiin keveästi ja puhtaasti! Kaikki se taivuttelu ja notkistelu pääty-ympyrällä oli tehnyt töltinkin mahdolliseksi. Olin kyllä todella onnellinen!
Tiistaina tutkailimme ukkokullan kanssa säätiedotuksia ja totesimme, että heinähommat saa tältä viikolta unohtaa, joten päätimme lähteä keskiviikkoaamuna pikkupeikon ja Simon luo Myrkkyyn. Heillä on siellä pihasauna, jota eivät ole saaneet käyttöön, koska kuulopuheiden mukaan se oli edellisen asukkaan viimeinen leposija. Suunnitelmissa oli sen siivous ja kunnostus.
Keskiviikkona aamulla pakkasin tavarat reissua varten ja onnittelin Disaa 2-vuotissynntärin vuoksi. Se oli onnitteluista yhtä iloinen kuin mistä tahansa huomioista.
Lisäksi tutkin huolella Kleon takajalan, se oli heittäytynyt tiistaina aivan kolmijalkaiseksi. En nähnyt mitään ulkoista syytä ontumiseen, puristelin ja tunnustelin koko jalan.
Ajelimme Myrkkyyn Tuurin kyläkaupan kautta. Mitään superhalpaa ei tarttunut matkaan/löytynyt, pari kännykkää hintaan 19,80€, työkaluja tulevaa urakkaa varten. Kovinkaan ihastunut en ollut Tuurin miljööseen, liikaa ihmisiä, etenkin väsymyksestä kirkuvia lapsia ja melko lailla samat hinnat kuin muuallakin, mutta tulipahan käytyä.
Perillä olimme viiden maissa ja lähdimme melkein heti tutkailemaan tulevaa työmaata: se ei ollut mieltä ylentävä näky, pukuhuone oli mullinmallin likaisia peittoja, törkyinen vaahtomuovipatja ja lattialla mitälie ja viinapulloja.
Kaivelin juuri kumihanskoja esille, kun Suvi soitti, että oli tullut hoitelemaan koiria ja löytänyt Kleon huonossa kunnossa: se oli kalvanut takatassunsa verille ja oli tuskainen ja läähättävä. Suvi hommasi kiireenvilkkaa Kleolle eläinlääkärin ja sieltä tulikin pian soitto. Ell kertoi, että Kleolla on ilmeisesti luusyöpä tulehduttanut takajalan ja suositteli välittömästi Kleon lopettamista. Mitäpä siihen voisi sanoa? Pitkä, yhteinen taival loppui siihen.
Kleolla oli pitkä elämä, se syntyi 30.1.1998 meidän pyykkitupaan ja se eleli luultavasti onnellisen, vapaan elämän aina kuolinpäiväänsä 11.7.2012. 14½ vuotta on koiralle pitkä taival. Kiitos, Kleo, olit ihana varjo ja paras päiväuniseura ikinä.
Kuvassa Disa antaa 14-vuotissynntärisuukkoa Kleolle. |
Pihalle saatiin komea roihu |
Pukuhuone siivouksen jälkeen - läikät lattiassa ei totisesti miellytä |
Pukuhuoneen lattiaan laitettiin puutarhalaattoja - aika jees! |
Timpurit hommissa |
Sauna uusilla lauteilla, kyllä kelpaa saunoa! |
Pikkupeikko on töissä huskykennelissä, mistähän sen voisi arvata? |
Siinähän se, eka lomaviikko: iloa, surua ja elämää.
* Ja pieni lisäys: tokihan ensimmäisen lomaviikon alkuun - perjantaihin - sijoittui myös poikani Mikon ja avovaimonsa Suvin muutto naapuriin, upouuteen taloon. Perjantai-iltana piipahdimme siellä juomassa muuton kunniaksi lasilliset shampanjaa. Onnea uuteen kotiin! *
2 kommenttia:
Heippa!
on jo muutaman kerran pitänyt kysäistä sun sähköpostia, kun mieluusti kyselisin muutamaa juttua, mutta en tänne viitsis kaikille laittaa. Että voitko mahdollisesti laittaa mulle mailia?
riika.kivirinta@gmail.com
Riika, Imir ja Kári
Krisse,
lämmin osanotto ja Kleolle hyvää matkaa.
Toivoo Anne ja cairn-tytöt
Lähetä kommentti