Ihanaa, on perjantai! Raskas työviikko on melkein ohi. Vielä kun tämän päivän pinnistelee, niin saa levätä viikonlopun.
Aamut ovat valostuneet kovasti. Melkein voisi jo jättää otsalampun pois, mutta olen kuitenkin pitänyt sitä, jotten astuisi kotitiellämme mihinkään isoon kuoppaan ja katkoisi koipiani tms. Ehkä jo ensi viikolla on niin valoisaa, että lampun voi päästää lepäämään.
Tänä aamuna ihailin tyttären ratsua - Vissa-tammaa, sen liike näytti mukavan tasapainoiselta, kun se tölttäsi vauhdilla alamäkeä metsästä pihaton eteen syömään. Tölttäsi, tosiaan, minusta se on aiemmin tullut ravilla, mutta ehkä märkä lumi oli jotenkin liukasta ja töltissä oli mukavampi tulla. Hevoset näkyvät aamun kajossa hauskoina silhuetteina ja niiden liikkeitä on helppo tarkastella taivasta vasten.
Tänä aamuna oli muutenkin niin mukavan tuntuinen sää, että oikeasti harmitti, ettei ole vapaapäivä. Olisi ollut ihanaa lähteä pitkälle ratsastuslenkille, kun pakkasta ei ole ollenkaan ja maisema on puhtaan valkoinen. Toivottavasti huomenna pääsisi ja jaksaisi mennä. Olen ollut harmillisen saamaton ja väsynyt viikonloppuisin. Toivon, että kevään tulo piristäisi mieltä ja alkaisin luonnostaan aktivoitua. Tai sitten vaan pitää päättää aktivoitua...
---
Aamun lehdessä kerrottiin, että Matti Nykäseltä on ilmestynyt uusi mietelmäkirja. Muutama helmi oli poimittu mukaan. Minusta yksi parhaita oli tämä: "Käyn kielikoulua. Opettelen kaksi sanaa päivässä. Vuodessa se on jo lähes tuhat sanaa. Niillä voi jo keskustella."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti