Aamulla katselin ikkunasta ulos ankein ajatuksin. Lumisade näytti piiskaavan kovalta ja terävältä ja tuuli kylmältä. Värisytti sisäisesti ajatuskin ulos menosta.
Pakkohan ulos kuitenkin oli mennä: koiratytöt odottelivat pisulle pääsyä, hevoset aamuruokiaan ja aamun lehti kaipasi laatikossaan aamukahviseuraksi pääsyä.
Totuus oli toisenlainen: Lumi oli pehmeää, tuuli oli leppeä. Itseasiassa vastasataneen lumen päällä kävely tuntui aivan pumpulilta, aivan kuin olisin ääneti voinut liidellä maata pitkin. (Näillä kiloilla se on saavutus, että voi noin ajatella.)
---
Uusi maisemakonttorimme näytti ankean harmaalta eilen. Lähes kaikki työtoverit olivat pahantuulisia ja ympärillä oli käsittämätön muuttokaaos, kun melkein jokainen oli muuttanut majaa viikon alussa. Jokaisella oli jotain valittamista, myös itselläni.
Pliis, anna senkin olla väärä ensivaikutelma, pliis....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti