Eilen aamulla herätyskello soitteli jo klo 4:00. Ukko ja tytär lähtivät Itävaltaan laskettelemaan ja heidät piti käydä heittämässä lentokentälle. Uskomattoman hiljaista on kehä III:nkin liikenne lauantaiaamuna viiden aikaan.
Kotiin palattuani otin parinkymmenen minuutin torkut ja sitten lähdin vauhdilla agilityhallille kurssille, joka alkoi klo 8.30. Anne-Mari tuli pitämään koko päiväksi koulutusta Lägin ykkösille ja melkein kisaaville. Olin aika tyytyväinen Marilyniin - vain yksi kontaktivirhepomppu koko treenin aikana ja muutenkin se meni juuri sinne, minne näytin. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisimme suorittaneet virheettömiä ratoja - ei todellakaan. :D Kurssilla kuitenkin alkoi vahvistua se, että joskus voisi jopa mennä kisoihinkin...
Kurssin jälkeen menin ruokaostoksille hankkimaan ravintoa illan vieraille, Sadulle ja Johannalle. Heistä muuten oli kiva juttu lauantaina paikallislehdessä. Kuvat olivat raikkaat ja tekstikin jokseenkin asiallista. Kuvateksti "Paksalon hevoskuiskaaja" pani hiukan naurattamaan, mutta muuten asiallista kamaa.
Eilinen sää oli harvinaisen kaunis, kirkas aurinkoinen pakkaspäivä ja suunnittelinkin ensin ratsastusretkeä, mutta sitten päiväunet veivät voiton. Päiväunien jälkeen olikin kiva laitella ruokaa ja trimmailla paikkoja hiukan kuntoon, kynttilöitä palamaan ja takkatuli vireille vieraita varten. Ruokakin onnistui valtavan hyvin, tein uunilohta, jossa päällä oli katkarapu-valkosipulituorejuusto-purjosipulipeti ja valkosipuliperunoita. Kiitos vaan vinkistä pastanjauhantaa -blogille.
---
Tapasin ystäviä Cittarin foodi-kahviossa päivällä ja mieleeni tuli, että seuraavaksi voisi pitää "hajamielisten pileet".
Mukaan kutsuttaisiin ainakin
- kummityttö Maria, joka sai alokas-poikaystävän asunnon käyttöönsä ja hävitti avaimen. Samalla katosi reppukin selittämättömästi. Molemmat löytyivät pojan ekan loman tultua - sieltä asunnosta
- sisarensa Liisa voisi poimia matkaan naapurista stringinsä
- äitinsä Aila voisi myöskin tulla, samalla saisi matkaansa meille unohtuneen kaulakorun, taskulampun sekä yöpuvun - miten ne voi kaikki unohtaa samalla reissulla? (yhtä epäillään kun mietitään, mistä tyttäret on perineet hajamielisyytensä)
- eilinen vieraani Satu saisi pileissä kännykkänsä - mitäs tuore hevosyrittäjä nyt puhelimella päivittäin tekisikään? ;)
- poikani voisi pitää kännykkälaturin tarpeesta armeijassa pikku luennon
- naapurin Jari voisi samaten opastaa koirien etsintää öisestä maastosta (tarina löytyy myös täältä)
- puheenjohtajaksi kutsuisin entisen esimieheni Mikan vaimoineen - he unohtivat kerran mökille lähtiessään perheen kolmannen lapsosen olohuoneen lattialle turvakaukalossa
Noihin pileisisin ei varmaan tarttisi kauheasti valmistaa tarjottavaakaan, tuskin kaikki kumminkaan muistaisivat tulle ;).
Jaa-a - josko lopettaisin jaarittelun ja lähden katsomaan tyttöjä ja heppoja Hestbakkiin - saapas nähdä, onko sanomalehti, jonka unohdin aamulla tallin taakse vielä yhtenä kappaleena ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti