Aamulla tuli vastaan Romeo-poni, poissa aidoista. Taas yksi tolppa katkennut. :( Tyhmää, viime kesä oli niin kuiva, että tolppia ei oikeen saanut maahan, kun ei saanut aikaan kunnon reikiä. Syksy ja talvi ovat sitten olleet niin märkiä, että kyllästämättömät purilastolpat, joita käytän aidantolppina, lahoavat juuresta ja katkeavat. Ne katkeavat jopa tuulen voimasta. Ärsyttävää.
Ukkokulta lisäksi inhoaa jostain syystä juuri tolppien lekaamista. Tottakai, tietenkin voisin sen tehdä itsekin. Kun on alle 160 cm pitkä ja yrittää lyödä lekalla maahan 160 cm pitkää tolppaa, niin tuntee itsensä tosi pieneksi ja naurettavaksi. Saunajakkarakin tuntuu aika kiikkerältä, mutta joskus sitäkin on joutunut hommassa apuna käyttämään.
Mutta nyt on perjantai. Ei surra. Eihän?
---
Pari toivetta tämän päivän loppuun:
- saisikos lunta Itävällan Alpeille?
- voisikos poikani saada jossain puhelimen akkunsa ladattua, että kuulisi armeijakuulumisia?
Kiitos etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti