perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Aina joku myötäeläjä

Huomenna tulevat laskettelijat Itavallasta kotiin. Tämä on viimeinen yksinäinen aamu, sillä illalla tulee ystävä yökylään.

En ole tuntenut itseäni kovin yksinäiseksi, sillä perässä kulkevat "hännät" ovat seurana. Nytkin, kun istun tässä, makaa Kleo varpaideni päällä. Tai ainakin luulen, että se on Kleo. - (Tarkistan: Joo, Kleo se on.) Koirat tunnistaa näkemättä karvanlaadusta ja tuhinasta, Kleolla karva on karkein ja tuhina kovin.

Ymmärrän hyvin, että tutkimustulokset kertovat lemmikkieläinten parantavan esimerkiksi vanhainkodeissa viihtyvyyttä. Eläimet ovat sensitiivisiä ja vaistovat hyvin ihmisten tunnelmia. En esimerkiksi voi olla pahoilla mielin kovinkaan kauaa, kun Nitti on jo vieressäni. Mikäli yritän salaa ääneti kyynelehtiä jotain, Nitin kieli on aika nopeasti kyyneliä kuivaamassa.

Kaikki koiramme ovat erilaisia, vaikka ovat samaa rotua. Nitti meillä huomaa haikean mielen nopeasti ja on lohduttajana kaikille. Marilyn on koirista se, joka lähtee ilonpitoon heti mukaan. Hiukan jos hymyilet, niin Marilyn jo pomppii riemusta. Kleo on koiristamme se uskollinen puurtaja, merimiehen koira, joka istuu laiturilla kaipaamassa. Kleo on aina mukana aidanteossa, siivoamassa ja kaikissa askareissa. Mikäli sen tassut eivät olisi niin kömpelöt, niin se varmaan hallitsisi kaikki hommat - sen verran tarkasti se on työvaiheet läpi tarkkaillut. Kleo on koirista se, joka lakkaa syömästä, jos joku puuttuu. Nytkin alkuviikon Kleo on syönyt huonosti, vaikka herkkujakin on kuppiin annettu.

Kohta on koko lauma riemusta sekaisin, kun ukko ja tytär tulevat kotiin.

---

Vielä loppuun ISOT onnittelut Kirkkonummelle - serkkuni tytär Aija sai toisen poikalapsen tiistaina 24.1.2007 ja nyt perheessä on siis kaksivuotias ja vaavi. Touhua tulee riittämään ja voimiakin tarvitaan. Uskon kuitenkin Aijan hyvin jaksavan: jo pikkutyttönä hänellä oli luontainen lahja olla lasten kanssa. Tosin luulen, että se johtuu siitä, että hänelle lapsetkin ovat ihmisiä jo vaavista lähtien. Lämmöllä muistan niitä päiviä, jolloin Aija oli minua auttelemassa, kun omat lapseni olivat aivan pieniä.

Ei kommentteja: