sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Kleo kertoo

Eilinen päivä alkoi yhtä tylsästi kuin aina ennenkin. Olin juuri kääntämässä kylkeä ja päättänyt nukkua niiiin pitkään kuin mahdollista kun Nitti-mamma alkoi vikistä. Äiti on nykyisin niin omituinen, kun se ei jaksa nukkua edes kahtatoista tuntia yhteen mittaan. Taitaa vanhuus vaivata.

No, uloshan se oli lähdettävä - venyttelin ihan rauhassa, kun muut jo kipitti hirveetä vauhtia ulos. Hirveetä hoputtamista aina aamuisin, kuka sitä nyt heti jaksaa. Sit kuului vierashuoneesta haukkumista - joo, se mustavalkoinen pitkänokka oli meillä yötä. Se on ihme tyyppi, muuten, kun ei kerrasta tajua, että mun kanssa ei kannata yrittää leikkiä, hyppelee ympärillä ja ei usko, vaikka murisen. Islannista on kuulemma tullut, en usko, että sellaista paikkaa edes on olemassa. Emäntä kyllä kanssa kesällä valehteli semmoisessa Islannissa olleensa, mutta en usko kumminkaan.

No, se vieras koira laittoi typerän näköisen keltaisen takin päällensä - ei kunnon koirat mitään takkeja käytä, niillä on turkki - ja lähti onneksi pois. Sitten tuo emännän äitikin - sanon sitä ruuanantaja-emännäksi - lähti pois jonnekin ja sain lopultakin ryhtyä lempipuuhaani, nukkumiseen.

Kun se sitten tuli takaisin - se ruuanantaja-emäntä, niin mikä siinäkin on, ettei se voi avata ovea heti reippaasti, vaikka kuinka kauan saa raapia ovilasia ja vinkua ennekuin se tajuu. Ja vesikuppi oli taas jätetty ihan liian tyhjäksi, ihan hyvin olis voitu kuolla janoon sillä aikaa - mitään noi ihmiset ei ymmärrä tarpeeksi hyvin.

Sitten se tuijoitteli tietokonettaan ja kelloa ja aika pian otti harjan - ja alkoi harjata mua. Ihan niinkuin olisin edes joskus takkuinen tai jotain. Yhtään en tykkää harjauksesta, mutta toisaalta se meinaa jotain erikoista, jos harjataan. Eläinlääkäri? Yäk, eikä. Miksi se harjasi vaan mut? Sit se otti mukaan vaan mut. Eikä laittanut peräluukkuun, vaan takapenkille, sanoi että on kova pakkanen ja siellä on lämpimämpää. Oli aika jännää. Hetken katselin innokkaana ja heiluttelin häntää, mut sitten nukahdin kumminki, kun auto lähti. Ei autolla ajossa oo mitään jännää.

Sitten kun tultiin perille jonnekin, niin en olisi yhtään halunnut niitä tyhmiä valjaita päälle. Kyllä kunnon koirat voi kulkee aina vapaana. Enhän minä minnekään lähtisi, aina olen totellut. Tai melkein aina olen. Perillä oli hirveästi autoja ja semmoinen omituinen ovi, joka oli lasia ja liukui edes takaisin sivulle ja takaisin. Panin ihan täydet jarrut päälle, ajattelin että se on varmaan semmoinen giljotiini, kerran näin emännän vidofilmillä kun jonkun pää putos irtipoikki just tommoisessa. Se tuli ylhäältä kyllä, mutta samanmoinen oli. No, ihan vahingossa päästiin siitä elävinä sisälle.

Siellä sisällä oli kamalan liukkaat ja kiiltävät lattiat. Ei mua kyllä liukastuttanut, menin vaan reippaana eteenpäin. Vähän muistui mieleen, että tänne on ennekin tultu. Jotain kuulutuksia kuului, ihan kuin agilitykilpailuissa, mutta eri kielillä. Ruuanantajaemäntä sanoi, että lento on hiukan myöhässä. Lento? Emäntäkin on puhunut joskus lentokoneista, ja se pitkänokka leuhki kanssa lentäneensä sieltä Islannista (mitä ei edes oo olemassa). Mun häntä alkoi yhtäkkiä viuhtoa ihan kuin itsestään ja mieleen tuli emäntä ja se, että se sanoi, että se lentää jonnekin ja takaisin. Ihan piti istahtaa. Istuin ja heilutin häntää, kun näin semmoisen harmaan giljotiinioven - muistin, että emäntä oli kerran tullut semmoisesta. Ruuanantaja sanoi, että se on väärä ovi, mutta en heti kyllä uskonut. Sit se sanoi, että mennään ensin kahville ja mentiin.

Istuin ja katselin kaikkia ihmisiä, tosi kivoja olivat kaikki. Ne hymyili mulle melkein jokainen ja heilutin niille häntää. Mut sitten kumminkin nukahdin, kuorsasinkin kuulemma.

Sitten mentiin semmoisen toisen harmaan giljotiinioven luokse ja odotin, heilutin häntää ja odotin, heilutin häntää ja odotin. Ihan varma olin, että nyt emäntä ja sen isä tulee sieltä ihan just. No, ei ne tullu ihan just. Taas ehdin nukahtaakin.

Ja sitten yhtäkkiä - siinä ne oli! Emäntä otti mut syliin ja rutisti ja oli niin hyvä olla. Se kantoi mut koko matkan autolle ja piti mua koko matkan kotiin sylissä ja nukuin koko matkan. Oli ihanaa, oli turvallista, oli lämmintä. Koko lauma on taas koossa. Mullakin on taas nälkä. Ihanaa.

Ei kommentteja: