lauantaina, tammikuuta 27, 2007

Jäähyväisiä

En jaksa olla ihastelematta sitä, että on lopultakin talvi. Puhdas lumivaippa peittää kaiken alleen ja aamuisin otsalampun valo heijastuu takaisin tuhansin pikku timantein kuurasta ja lumesta.

Hevoset ovat pörhöllään, ilmava 'turkki' saa ne näyttämään paljon paksummilta kuin ne oikeasti ovat. Oikeastikin ne ovat tosi paksuja, joten nyt ne näyttävät tölttäävältä mammuttilaumalta, kun ne kiirehtivät aamulla ruokintapaikalle. Ne pukittelevat ja hyppelevät pystyyn ja ovat selvästi saaneet energiaa pikkupakkasesta.

Ikävä vain, että tuskin tänäänkään ehdin selkään kiivetä. Pitää käydä kaupoilla, yksinollessani en käynyt kuin kerran ja nyt jääkaapissa suorastaa kaikuu, kun huutelen sieltä ruokaa itselleni. Iltapäivällä tulevat Alppimatkailijat takaisin kotiin, käyn heidät noutamassa lentokentältä. Matkailijat ovat kuulostaneet niin onnellisilta päivittäisissä puhelinraporteissaan. Ihanaa, että reissu toteutui ja kivaa, että siellä on ollut luntakin.

Itsellä oli eilen hieman haikea päivä. Työpaikkani on ollut koko viikon hyrskyn myrskyn ja muuttolaatikoita on ollut kaikki käytävät täynnä. Eilen pakkasin omatkin tavarani ja maanantaina muutamme uusiin tiloihin Pitäjänmäkeen. Pienestä on tullut suuri. Oli mukavaa olla pikkufirman pikkukonttorissa töissä - varmasti on erilaista olla ison talon maisemassa.

---

Illalla myöhään kännykkääni oli tullut viesti, että pieni Osku-koira on siirtynyt koirien taivaaseen. Varmasti Oskun on parempi olla siellä, kivut ja vanhuuden kolotukset ovat nyt poissa.

En kuitenkaan luultavasti koskaan unohda sitä, millaista oli seurata häkissä eläneen, aran, käyräjalkaisen ja lähes liikuntakyvyttömän takkuisen peikon muuttumista luottavaiseksi ja iloiseksi pieneksi kiinanpalatsikoiraksi.

Mieleeni on piirtynyt kuva kukkapurkin takana lymyilevästä otuksesta, joka ärisi, haukkui ja yritti purra lähes hampaattomalla suullaan heti, kun jokin meni sen luo. Vastakohtana muistan pienen häntää heiluttavan karvakasan, joka luottavaisin mielin kipitti hevosia katsomaan. Ei olisi uskonut samaksi otukseksi, jollei olisi tiennyt.

Ei kommentteja: