Tänään on pakko olla maanantaiaamu. Millään ei meinannut saada päätä ylös tyynystä, kun se oli niin mukavasti. Torkkukytkin painui melkein sisään kelloradioon, kun sitä napakasti painelin puolisen tuntia.
Syynä on mitä todennäköisemmin eilisen agilityharkat. Ne venyivät hieman, kun päätimme ottaa Bondin kanssa puomin, koska hallicupissa vaikutti, että se on saanut itselleen puomikammon. Tytär meni sen kanssa ensin kaksi kertaa puomin ja se meni ihan hienosti sen ja ajattelimme, että ei ole pojalla ollenkaan olekaan kammoa. Kolmannella kerralla tuli yhtäkkinen stoppi ja paniikki. Koulutusohjaaja ja tytär maanittelivat namilla ja kehuivat puomin ylöstulon viimeisellä osalla läähättävää isoa koiraa ja hitaasti kuin etana se eteni. Ressukka, aivot varmaan heräsivät vasta kolmannella kerralla tajuamaan, että puomihan se siinä, iik. On tommoinen belgianpaimenkoira sitten viisas. Olisitte taatusti samaa mieltä, kun olisitte nähneet sen eläimen puomin päällä tyhjin katsein läähättäen ja kieli maassa roikkuen. Viisas ja söpö. :D
Viisitoista minuuttia siihen saatiin menemään - toivottavasti ensi kerralla menee paremmin ja kammot katoavat hyvän kokemuksen myötä.
---
Tytärkin tuolla jo reippaana paiskoo tavaroita ehtiäkseen kouluun, joka alkoi vartti sitten. Jotta semmoinen tiistaiaamu tällä kertaa.
No, nyt täytyy laittaa kone kiinni ja lähteä tarkistamaan tilanne maailmalla. Eihän ne ressukat pärjää siellä työmaalla, jos en mene niille rahaa hankkimaan... hehheh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti