Tämä työntäyteinen ja iloton viikko on viimeinkin perjantaissa. Älkää kysykö, miksi iloton. Ilo tulee ihmisen sisältäpäin ja jostain syystä minulla ei nyt ole oikein ilo irronnut. Voihan vika olla vaikka auringonpilkuissa tai siinä, ettei aurinko paista - tai niskakivussa tai... Anti olla, kyllä sitä joskus varmaan tulee vastaan parempiakin päiviä.
Tämä ilottomuus ei edes ole mitenkään dramaattista, onpahan normaalia keski-ikäisen akan rämpimistä arjessa ilman varsinaisia valopilkkuja elämässä. Asenteena "olen nähnyt kaiken, kokenut kaiken eikä missään ole mitään sykähdyttävää".
Mutta voihan olla, että minä olen kevään kukkasipuli - hiukan liian syvään istutettu, joten en vielä tunne lämpöä enkä ole herännyt. Kyllä se tästä vielä muuttuu ja sitten saatte lukea yltiöpostitiivisia lausuntoja tuhahdellen.
---
Elämä on sitä miksi me sen teemme, ja maailma on sellainen kuin miksi sen teemme. Iloisen ja melankolisen ihmisen silmät kohdistuvat samaan luomakuntaan; mutta se näyttää heille kovin erilaiset puolet. - Albert Pike
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti