Perjantai - perjantai - perjantai. Hip - hip - hurraa.
Aamulla nahkavekkari nimeltä Nitti herätti pöyristyttävästi kahdeksan minuuttia ennen herätyskellon soittoa. Päästin koirat ulos ja kipitin ensimmäisenä katsomaan, onko tullut tekstiviestiä. Viime päivinä se on todellakin ollut aamun ensimmäinen tekoni. Unisin silmin näin kirjekuoren kuvan kännykässä ja !yes! viesti oli kuin olikin odottamani: naapurin Emma on saanut eilen pikkusiskon: 53 cm ja 4090 g. Mahtaa siellä olla Isä-Mikalla hymy päällä koko ajan. Nyt on perheessä kaksi pikkuista rimpsessaa (tai kaksi omaa nahkavekkaria, miten sen vain ajattelee).
Eilisissä kommenteissä Elinan kehuma ihanan mielikuvituksellinen jälkeläinen *keneltä lienee ominaisuutensa perinyt? ;)* meni velipojan luokse yöksi, joten ainoa nahkavekkari tässä talossa on tänä aamuna on tuo Nitti, joka siis on hommansa jo hoitanut. Huojentavaa, kun ei tarvitse koko ajan välillä karjahdella kun kirjoittaa.
Mulle muuten tulee mielikuvituksellisesta mieleen jotain epämuodostunutta tai muuten kummallisen näköistä - luulen kuitenkin Elinan tarkoittaneen, että tyttärellä on rikas mielikuvitus. Tietty on: vilkas mielikuvitus on köyhän ainut huvitus. Heh.
Mutta nyt pitää kiitää, jotta ehdin saada itseni ihmisen näköiseksi ennen aamun palaverisessioita. Tässä iässä se ei edes aina onnistu. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti