Ensimmäinen sunnuntai pitkään aikaan, kun sää ulkona näyttää houkuttelevalta. Aurinko paistaa niin että melkein silmiin tekee kipeää valon määrä.
Olen tässä vetkutellut aamua kaikessa rauhassa. Kun olin ruokkinut hevoset ja koirat puoli seitsemän aikoihin, nukahdin uudelleen tunniksi, sitten joimme ukon kanssa yhdessä aamukahvit ja söimme pekonia ja munia. Nyt olen surffailut netissä, lueskellut blogeja ja keskustelupalstoja ja etsinyt halpoja lentolippuja Espanjaan toukokuulle.
Kohta varmaan voisi lähteä ratsastuslenkille. Eilenkin oli tarkoitus ratsastaa, ilma olisi ollut kohtuullinen, mutta laiskuus voitti. Olin päivällä agilitykurssilla Marilynin kanssa - Riikka oli taas meitä kouluttamassa. Huolestuttaa, että minun ja Marilynin välinen linkkiyhteys katkeilee välillä kesken radan. Epäilen, että en palkkaa riittävästi tai jotain, koska pikkuotuksen mielenkiinto herpaantuu niin helposti...
Erityisen vaikeat Marilynille olivat ne hetket, kun kentän toisessa päässä joku muu koira suoritti agilityä. Millään se ei olisi jaksanut keskittyä minun komentoihini, vaan olisi pitänyt mennä suorittamaan samaa kuin muutkin - doing doing doing vaan se pompotteli häntä ilosta viuhtoen muualle. Sellainen tilanne onkin Marilynille aivan uusi, koska omassa vakiotreeniryhmässämme olemme aina radalla yksin. Mukavaa oli se, että otus kuitenkin tuli takaisin meko pian, kun kutsuin.
Viikko on ollut jotenkin erityisen raskas ja olin eilenkin koko ajan hiukan väsynyt. Agitreenien jälkeen kotiin tultuani söimme ukon keittelemät hernerokat ja hänen katsellessaan mäkihyppyä minä menin "tunnin torkuille". Tarkoituksena oli ottaa tosiaan tunnit torkut ja mennä sitten tunniksi ratsaille, kun valo olisi vielä riittänyt, mutta torkut venähtivät kaksituntisiksi ja sitten olikin jo melkein pimeää. Hiukan harmitti, olin ajatellut ottaa Ísingin käsihevoseksi, jotta sekin saisi hieman liikuntaa ja laihtuisi ja kehittäisi vaikkapa jonkun lihaksen.
Yritimme sovittaa Ísingille viime viikolla satulaa. Kaiken asiasta kertoo tyhjentävästi se, että seuraavana yönä näin unta siitä, miten yritin sovittaa satulaa valtavalle oranssille kengurupallolle.
---
Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa. - Tove Jansson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti