Tänään on kevätpäiväntasaus. Se tarkoittaa sitä, että päivän valoisa ja pimeä aika ovat ihan yhtä pitkät. Varma kevään merkki.
Jotain minussa sisällä on hiukan vinksallaan, kun moni kevätpäivä on saanut minulle syksyisen olon. Yleensä kevät on ollut riemun aihe, mutta nyt tuntuu, että ei paljon naurata. No, ehkä tässä vielä piristyy, kun kevät saa suuremman vallan.
Tänään on kumminkin yksi asia paremmin: tytär menee kouluun vasta puolelta päivin, joten häntä ei tarvitse tänään herätellä - ainakaan vielä.
Sunnuntaina kierretään kelloja eteenpäin ja se tekee taas viikon verran aamuista hankalia. kun millään ei jaksaisi herätä. Jotkut väittävät, että heille ei tunti merkitse mitään, mutta minulle se on kyllä aina ollut vaikea paikka tuo kellojen kiertäminen. Kaikenlisäksi olen edelleen sitä mieltä, että se on aivan turhaa puuhaa.
Kylläpäs on tänä aamuna harmaat ja ankeat mietteet. No, sellaistahan se joskus on... itse kullakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti