Huolestuttavaa, kun tämä kevät tuntuu tulevan liian aikaisin. Joko minä olen reippaasti ajastani jäljessä tai sitten talvi oli poikkeuksellisen lyhyt.
Lunta ainakin oli vähän, yhdessä viikonlopussa se humahti tiehensä ja kohta alkaa nurmi vihertää. Minä en jotenkin pääse vielä mukaan tähän kevättunnelmaan, odotan koko ajan nurkan takaa syöksyvää lumimyrskyä ja uusia lumihankia. Luultavasti aivan turhaan.
Eilen oli taas mukava ratsastussessio. Tytär kävi pikkuhevosen selkään ja teimme lyhyen lenkin peräkylään ja takaisin. Vastaan tuli yksi pelottava asia: traktori, jonka lumiketjut kilisivät ja kolisivat melkoisesti. Siirryimme syrjään sivutielle, mutta hieman sellainen hirvitys silti pelotti. Toivottavasti pikkuinen oppii, etteivät tiellä vastaantulevat autot ja muut kulkuvälineet ole uhkana sille ja siitä saisi luotettavan ratsun. Täytyy pitää peukkuja, että kokemukset ovat jatkossakin mukavia.
Eilen kävi taas kengittäjä. Tällä kertaa olivat vuorossa Vissan etujalat. Laitoin tamman odottelemaan hetkeksi sisäkarsinaan kengittäjää heinäkasan ääreen. Muutamassa sekunnissa se oli kiukuissaan tehnyt etujalallaan naurussa roikkuvasta ämpäristä päreitä. Otus inhoaa ja pelkää sisällä oloa. Kevät vielä pahentaa tilannetta, kun kiima tekee siitä levottomamman. Myöskään nuo sen varsalla tehtävät ratsastusretket eivät varsinaisesti rauhoita sitä. Otus on kuitenkin kiltti eikä halua ihmisille pahaa. Jätimme kuitenkin takajalkojen kengityksen uusimatta, kun kengät näyttävät vielä olevan lujassa.
---
Aamuissa raivostuttavinta on tämä elävänä herätyskellona olo. Jälkikasvu senkun puhisee ja kääntää kylkeä, vaikka kuinka herättelisin. Kaikenlisäksi olen toistuvasti niin tyhmä, että uskon, kun olento ilmoittaa jo nousseensa. Kun menen katsomaan, homma onkin peruuntunut.
Epäilen, että tyttären olotila on jotenkin tällainen: "En tajua asioita näin aikaisin päivällä. Tarkoitan sitä, että kuulen kyllä äänet, mutta en pysty erottamaan verbejä." - Jean Kerr
5 kommenttia:
On kovin hankala herätä kesken unien. Jos suuri ojassa asusteleva lisko käskee jatkaa nukkumista, on siihen paha sanoa mitään. Sehän tietää kaiken. Sitäpaitsi vuosikin on toisinaan 4007 eikä kouluja enää ole. Eikä minuakaan aina oikeastaan ole, joten en voi ymmärtää että mitä sie huutelet ja mesoat. Enhän mie ole paikalla. Ja jos olenkin niin olen luultavasti salainen pingviinitarkkailija, jolloin et kaiken järjen mukaan tiedä että olen paikalla.
Ihanaa! Sait mut, "peikkotyttö", nauramaan!! (ja toi oli siis krissen suusta toi kuvaus sinusta - mie vain lainasin sitä). Saanko lainata selitystäsi vaikeina aamuina? Ja Krisse, ajatteles kuinka ihanan mielikuvituksellinen jälkeläinen sulla onkaan, olisit vain iloinen - kun menettää kyvyn ihmetellä ja kuvitella, menettää kyvyn elää!
Juu, Elina, oikeassa olet - hyvä on tyyppi, jota kotonani herättelen. Vaan helpomi olisi itseään hereillä toteuttaa kuin unessa ;)
Niin, tuon mielikuvituksellisen voi ajatella monella tapaa - miten tilanteeseen vain sopii...
Lähetä kommentti