Kyllä sitä jonkin aikaa on vaikka aidanvittana, jos niikseen tulee
Perjantai - ihanaa. Todella rankka työviikko takana ja käytännössä se on jo ohi, kun nyt on jo perjantai. Kovin kauan ei jaksa aidanvittanaan olla (kiristää ja ahistaa liikaa ;)) ja siksi on ihanaa aikatauluttaa itselleen välillä tarkoituksella hieman löysempiä päiviä. Tänään pitäisi olla sellainen.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää
Aikataulutuksesta puheen ollen, kun tuossa eräänä päivänä kerroin kahden työn dilemmasta ja siitä johtuvasta mahdollisesti pitkästä päivästä, niin voin kertoa, että siinä hommassa kävi niin, että en ehtinyt kunnolla kumpaakaan. Keskityin sivulta hyökänneeseen kolmanteen juttuun. Ensi viikolla on sitten kaksin verroin taas tehtävää.
Laiska töitään lukee
Tämä sopii töiden suremiseen ja niiden suurenteluun oikein hyvin. Usein törmään siihen, että ihmiset, jotka eivät oikeasti saa paljon mitään aikaiseksi, luettelevat tekosiaan ja tekemättä jättämisiään varsin paljon. Tyypit, jotka saavat kovasti aikaiseksi, eivät ehdi kauheasti hommiaan luetella. (Tämä ei sitten koske kennelpoikaa, jonka projektieista on kiva lukea ja oletan, että vain murto-osa niistä pääsee plokiin.)
Sitä ei koskaan tiedä, mihin pystyy ennen kuin yrittää
Uusien haasteiden tullen tämä kannattaa muistaa. Kannattaa muistaa myös se, että jos haluaa onnistua, niin usein myös onnistuu. Jos etukäteen ajattelee, ettei jutusta tule mitään, niin juuri niin asiassa käykin. - Tämä pätee muuten agilityssäkin, ansaesteisiin ei kannata rataantutustumisvaiheessa keskittyä. Sitä tulee helposti ohjanneeksi koiran sinne ansaan, jos sen ansaksi mieltää...
Ilta on aamua viisaampi.
Se nähdään sitten illalla.
Hauskaa päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti