Heräsin aamulla tuntia ennen kellonsoittoa salamointiin ja jyrinään. Istuin hetken lasikuistilla katsomassa, kun salamat valaisivat koko tienoon. Upean näköistä. Sitten väsymys vei voiton ja menin takaisin nukkumaan. Väsyttää vieläkin, mutta onneksi on perjantai eikä viikonlopulle ole hirveästi varattuna ohjelmaa.
Viime päivät ovat olleet yhtä haipakkaa. Kiireistä menoa, mutta pääosin mukavaa. Yhteen turhaan mutta tuliseen riitaan jouduin alkuviikosta välimieheksi, mutta siinä hommassa epäonnistuin kyllä. Taitaa olla niin, että kahden luupään väliin ei kannata mennä vaikka pyydettäsiin. Ne kun hakkaavat päitään yhteen ja oma pääsi on välissä, niin kipiää se tekee.
Eilen pääsin taas pitkästä aikaa Marilynin kanssa agilityä treenaamaan. Kun tutustun rataan, minulla on nykyisin aina suhteettoman kädetön ja toivoton olo. Eilenkin teki mieleni lähteä pois jo ennen rataa. En ymmärrä, mistä nuo suorituspaineet ovat tulleet. Kun teimme kolme pikkuista radanpätkää, Marilyn meni pääosin juuri sinne minne sen ohjasin - siis myös väärille esteille, koska valssailin liian aikaisin yms. - ja tuntui siltä, että pikkukoiruus oli kiinnostunut sekä minusta että porsaanfileestä. Mukava tunne.
Pitkällä radalla taas oli Marilynin keskittyminen huonoa, varmaan omankin huonon skarppaukseni vuoksi. Mikä ihme siinä on, ettei jaksa olla terävänä edes sitä varttia, minkä oikeasti radalla viettää?
Tänään varmaan mennään pihacuppiin kokeilemaan yhteistyön laatua vieraassa paikassa.
---
Mutta nyt pitää liikkua, että pääsen töihinkin tänään. Tai siis lähinnä poiskin sieltä.
---
Suuttua saa vaan ei äkeissään olla.
perjantaina, elokuuta 24, 2007
tiistaina, elokuuta 21, 2007
Kylläpä aika rientää, kun on rattoisaa!
Moneen päivään en ole ehtinyt mitään kirjoitella. Pikapäivitys tästäkin taitaa tulla. Ajatuksia hajauttaa myöskin tuo peikonherättely aika-ajoin, joten tekstistä voi tulla sekavaa.
Viikonlopun ilonaiheet alkoivat jo perjantaina, kun tapasin lounaalla vanhan pomoni seitsemän vuoden takaa. Mehän ei oltu kumpikaan yhtään vanhempia ulkonäöltämme, viisaus vaan oli karttunut ja edelleen olimme kumpikin älyttömän hyviä tyyppejä. Semmoiseksi hyvä pomo saa sinut tuntemaan itsesi. Toivottavasti lounastamme toistekin yhdessä ja saamme sekaan vielä muitakin vanhoja, hyviä duunikavereita.
Lauantaina aamupäivällä laitettiin sitten auton nokka pikkupeikkosen kanssa kohti Pyhärantaa ja Raumaa. Käytiin velipoikaa moikkaamassa yhteisellä kesämökillämme. Mökin viereen oli ilmestynyt *kauhistuksen-kamaluus* omakotitalo, mutta muuten kaikki oli ennallaan. "Aika on pysähtynyt täällä", kuten velipoikani totesi onnellisena. Joskus ihmettelen, miksi en ehdi käydä tuolla edes kertaa kesässä, nytkin oli edellisestä visiitistä jo kaksi vuotta.
Lauantai-ilta vietettiin sitten vanhan opiskelukaverin, tyttären kummitädin, luona Raumalla. Hänkään ei ollut vanhentunut yhtään, muuten oli kyllä parissa vuodessa paljon muuttunut: uusi talo oli valmistunut ja muuttunut jo kodiksi. Tytär kiteytti tämän visiitin seuraavana päivänä sarkastisen ytimekkäästi: "Vanhat naiset muistelivat nuoruuttaan. Oli tosi rattoisaa."
Sunnuntaina istuin Porissa 6½ tuntia erään yhdistyksen johtokunnan kokouksessa. Sielläkin oli mukavaa, mutta välillä kaipaisin vähän napakampaa puheenjohtajaotetta, jotta kokoukset eivät kestäisi niin loputtoman kauan. Itsekin voin jaaritella niitä näitä, jos kukaan ei siirrä asiaa eteenpäin...
Sunnuntain peikkolapsi vietti pojan vanhan tyttöystävän hoteissa Laitilassa ja heilläkin taisi olla mukavaa. Minullekin tarjottiin kahvia ja voileipää ja istuksimme tytön vanhempien kanssa juttelemassa leppoisia. Siitä perheestä olisi ehkä tullut kivat appivanhemmat pojalle. No, nyt se on myöhäistä, tyttö odottelee vauvaa ja perustaa omaa perhettään jo. Ehkä on hyvä, että isänä ei ole oma poikani, joka ei todellakaan ole siihen vielä kypsä. (Hmm. Herättää kyllä mielessäni kysymyksen, että voiko kukaan mies koskaan olla aikuinen ja kypsä... hmmm, tuota pitää miettiä enemmän...)
Eilenkin oli kivaa, vaikka oli maanantai. Poika piipahti asentamassa appivanhemmille kiukaan, laittamassa meille lämpimät voileivät iltapalaksi ja istuksi isänsä kanssa kylpytynnyrissä sillä aikaa, kun minä kuskasin pikkupeikkoa agilityharkkoihin. Sitten taas kuskailin poikaa kotiin Lohjan keskustaan. Hyväntuulista seuraa oli saatavana koko ajan. Autolla on muuten taas tullut ajeltua muutamassa päivässä yli tuhat kilometriä.
---
Tässä samalla olen karjahdellut ja saanut typykän hereille, joten kohta toivottavasti päästään liikkeelle...
Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa.
Viikonlopun ilonaiheet alkoivat jo perjantaina, kun tapasin lounaalla vanhan pomoni seitsemän vuoden takaa. Mehän ei oltu kumpikaan yhtään vanhempia ulkonäöltämme, viisaus vaan oli karttunut ja edelleen olimme kumpikin älyttömän hyviä tyyppejä. Semmoiseksi hyvä pomo saa sinut tuntemaan itsesi. Toivottavasti lounastamme toistekin yhdessä ja saamme sekaan vielä muitakin vanhoja, hyviä duunikavereita.
Lauantaina aamupäivällä laitettiin sitten auton nokka pikkupeikkosen kanssa kohti Pyhärantaa ja Raumaa. Käytiin velipoikaa moikkaamassa yhteisellä kesämökillämme. Mökin viereen oli ilmestynyt *kauhistuksen-kamaluus* omakotitalo, mutta muuten kaikki oli ennallaan. "Aika on pysähtynyt täällä", kuten velipoikani totesi onnellisena. Joskus ihmettelen, miksi en ehdi käydä tuolla edes kertaa kesässä, nytkin oli edellisestä visiitistä jo kaksi vuotta.
Lauantai-ilta vietettiin sitten vanhan opiskelukaverin, tyttären kummitädin, luona Raumalla. Hänkään ei ollut vanhentunut yhtään, muuten oli kyllä parissa vuodessa paljon muuttunut: uusi talo oli valmistunut ja muuttunut jo kodiksi. Tytär kiteytti tämän visiitin seuraavana päivänä sarkastisen ytimekkäästi: "Vanhat naiset muistelivat nuoruuttaan. Oli tosi rattoisaa."
Sunnuntaina istuin Porissa 6½ tuntia erään yhdistyksen johtokunnan kokouksessa. Sielläkin oli mukavaa, mutta välillä kaipaisin vähän napakampaa puheenjohtajaotetta, jotta kokoukset eivät kestäisi niin loputtoman kauan. Itsekin voin jaaritella niitä näitä, jos kukaan ei siirrä asiaa eteenpäin...
Sunnuntain peikkolapsi vietti pojan vanhan tyttöystävän hoteissa Laitilassa ja heilläkin taisi olla mukavaa. Minullekin tarjottiin kahvia ja voileipää ja istuksimme tytön vanhempien kanssa juttelemassa leppoisia. Siitä perheestä olisi ehkä tullut kivat appivanhemmat pojalle. No, nyt se on myöhäistä, tyttö odottelee vauvaa ja perustaa omaa perhettään jo. Ehkä on hyvä, että isänä ei ole oma poikani, joka ei todellakaan ole siihen vielä kypsä. (Hmm. Herättää kyllä mielessäni kysymyksen, että voiko kukaan mies koskaan olla aikuinen ja kypsä... hmmm, tuota pitää miettiä enemmän...)
Eilenkin oli kivaa, vaikka oli maanantai. Poika piipahti asentamassa appivanhemmille kiukaan, laittamassa meille lämpimät voileivät iltapalaksi ja istuksi isänsä kanssa kylpytynnyrissä sillä aikaa, kun minä kuskasin pikkupeikkoa agilityharkkoihin. Sitten taas kuskailin poikaa kotiin Lohjan keskustaan. Hyväntuulista seuraa oli saatavana koko ajan. Autolla on muuten taas tullut ajeltua muutamassa päivässä yli tuhat kilometriä.
---
Tässä samalla olen karjahdellut ja saanut typykän hereille, joten kohta toivottavasti päästään liikkeelle...
Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa.
torstaina, elokuuta 16, 2007
Juhlahumua
Eilen oli juhlan tuntua ilmassa, kun appiukko täytti 85-vuotta. Jalka ei enää nouse, kuten muutamia vuosia sitten, mutta mieli on pirteä, kun nuoriso käy tapaamassa. Erityisesti Pikku-Wilma 2-vee saa sydämen sulamaan. Sitä on mukavaa katsoa.
Lupasin appiukolle onnittelukorttina ja lisälahjana pienen kirjasen valokuvia juhlilta. Kuvia tuli räpsittyä lähes 400, joten pikkuisen saattaa olla vaikeuksia päättää, mitä valitsisin. Onneksi vieraita oli vain kourallinen, joten riittänee, kun otan parhaan otoksen jokaisesta, ryhmäkuvan ja lisäksi sikermän villinä kirmaavasta Wilmasta nurmikolla.
Tiesittekö muuten, että 2-vuotiaan saa uskomaan, että kiven sisällä on mörkö ja sen murinaa voi kuulla, jos laittaa korvan sitä vasten?
*kuvan copyright pikkupeikko-takkutukka*
Lupasin appiukolle onnittelukorttina ja lisälahjana pienen kirjasen valokuvia juhlilta. Kuvia tuli räpsittyä lähes 400, joten pikkuisen saattaa olla vaikeuksia päättää, mitä valitsisin. Onneksi vieraita oli vain kourallinen, joten riittänee, kun otan parhaan otoksen jokaisesta, ryhmäkuvan ja lisäksi sikermän villinä kirmaavasta Wilmasta nurmikolla.
Tiesittekö muuten, että 2-vuotiaan saa uskomaan, että kiven sisällä on mörkö ja sen murinaa voi kuulla, jos laittaa korvan sitä vasten?
*kuvan copyright pikkupeikko-takkutukka*
---
Ei ilman toimeenkaan tule, ettei yhtä kertaa päivässä hullutella saa.
keskiviikkona, elokuuta 15, 2007
Syksy on kivaa aikaa
Vuodenajoista minulle tuntuisi sopivan parhaiten joko syksy tai kevät. Viime päivinä ainakin on tuntunut siltä, että syksyn tullen olen paljon toimeliaampi. Kesä meni aika tavalla löntystellessä paikasta toiseen, mutta nyt viileämpien kelien ja upeiden sumuisten aamujen myötä tuntuu olo heti aamusta tosi energiseltä. Onpa mennyt muutama päivä, etten ole kaivannut päiväuniakaan. Tietenkään en pääse päiväunille työpäivinä, mutta voihan sitä silti kaivata.
---
Eilen oli Marilynin parturipäivä. Olen mennyt ystävän yllytyksestä ilmoittamaan sen Tuomarinkylään terriereiden erikoisnäyttelyyn. Siellä on varmaan massiiviset mahdollisuudet pärjätä. Typykän eka näyttely, itse en ole esittänyt koiraa näyttelyssä varmaan 20 vuoteen ja cairneja on kuulemma paikalla n. 60 kpl. Lisäksi koira on liian niukassa turkissa. Trimmaaja kuitenkin kehui pikkuisen hyviä puolia: kauniit korvat, kiva ilme, runsas, hyvälaatuinen turkki. Haluaisin kuitenkin siitä jonkinlaisen tuomariarvion tietääkseni, kannattaisiko se pennuttaa. Yllättäen se on yhtäkkiä jo yli 3 v ja asialla alkaa olla kiire... Tahtooko joku jo tilata pennun? Etuostajille 10% alennus. Heh.
---
Naapurihuoneessa tapahtuu ihmeitä. Pikkupeikko heräsi yhdellä hihkaisulla ja laittelee itseään kuntoon kouluun laittoa varten. Upeaa.
Nättinä korppikin poikaansa pitää.
---
Eilen oli Marilynin parturipäivä. Olen mennyt ystävän yllytyksestä ilmoittamaan sen Tuomarinkylään terriereiden erikoisnäyttelyyn. Siellä on varmaan massiiviset mahdollisuudet pärjätä. Typykän eka näyttely, itse en ole esittänyt koiraa näyttelyssä varmaan 20 vuoteen ja cairneja on kuulemma paikalla n. 60 kpl. Lisäksi koira on liian niukassa turkissa. Trimmaaja kuitenkin kehui pikkuisen hyviä puolia: kauniit korvat, kiva ilme, runsas, hyvälaatuinen turkki. Haluaisin kuitenkin siitä jonkinlaisen tuomariarvion tietääkseni, kannattaisiko se pennuttaa. Yllättäen se on yhtäkkiä jo yli 3 v ja asialla alkaa olla kiire... Tahtooko joku jo tilata pennun? Etuostajille 10% alennus. Heh.
---
Naapurihuoneessa tapahtuu ihmeitä. Pikkupeikko heräsi yhdellä hihkaisulla ja laittelee itseään kuntoon kouluun laittoa varten. Upeaa.
Nättinä korppikin poikaansa pitää.
tiistaina, elokuuta 14, 2007
Vapaaehtoinen pakko
Siihen aikaan, kun meidän lapsia vielä pystyi kasvattamaan (nythän he alkavat olla siihen jo liian vanhoja), oli käytössä termi vapaaehtoinen pakko. Tämä tarkoittaa mielestäni käsitteenä sitä, että paljon muita järkeviä vaihtoehtoja ei ole kuin se, minkä aikuinen on hyväksi ajatellut. Yleensä vapaaehtoisella pakolla pakotetaan siis johonkin, jossa vanhempi on ajatellut asian olevan eduksi lapselle. Yhteiskunta tekee samaa, joitain äitiyskorvauksia ei taida saada, jollei ole lopputarkastus tehtynä jne.
Olen viime päivinä saanut maistaa omaa lääkettäni. Takkulapsi on "pakottanut" minut joka päivä ratsastamaan. Maanantaisin olen lähes poikkeuksetta väsymystä tekosyynä käyttäen nukkunut työpäivän jälkeen sohvalla, vaikka olisin aivan hyvin voinut piristää mieleni ratsastamalla.
Kyllä oli eilenkin hauskaa. Ensin tallilla tietenkin oli normaalia lapsi-vanhempi -tappelua, jonka vuoksi tytär ja harmaa pallo ampuivat pihasta kuin tykin suusta. Meikäläinen ampui perään hetkisen kuluttua ei-aivan-niin-nopealla uljaalla mustalla. Takaisin tullessa tytär päätti koettaa eräällä suoranpätkällä kuinka kovaa pallon saa laukkaamaan. Minä seisoin oman hevoseni kanssa suoran päässä odottamassa, kun valtavaa vauhtia laukkaava lihapulla korvat riemusta tötteröllä tuli kohti.
Hetkisen oli sellainen tunne, että pienimuotoinen tankki aikoo jyrätä minut. Suoran lopussa tytär jarrutti, mutta hieman liian myöhään. Lihat olivat jo sen verran reippaassa liikkeessä, että ainoa mahdollisuus oli kääntää otus niin, että se ei mennyt päistikkaa ruusuaidan läpi, vaan päätyi ainoastaan aidassa olevan kolon läpi naapurin takapihalle. Taisivat islantilaiset pikkuheposet olla yleisesti ottaen kevyemmässä lihassa ja näin ollen pysähtyivät lyhyemmällä matkalla. Mielestäni ei nimittäin näyttänyt siltä etteikö hepo olisi heti aloittanut pysähtyä, se ei vaan saanut itseään tarpeeksi nopeasti seisahtumaan.
---
Ja juu, tyttären ekasta aamuherätyksestä olisi hieman narisemista. Mutta en jaksa nyt, en etenkään, kun sitä valittamista on vain hieman.
Ei elämä irvistellen somene.
Olen viime päivinä saanut maistaa omaa lääkettäni. Takkulapsi on "pakottanut" minut joka päivä ratsastamaan. Maanantaisin olen lähes poikkeuksetta väsymystä tekosyynä käyttäen nukkunut työpäivän jälkeen sohvalla, vaikka olisin aivan hyvin voinut piristää mieleni ratsastamalla.
Kyllä oli eilenkin hauskaa. Ensin tallilla tietenkin oli normaalia lapsi-vanhempi -tappelua, jonka vuoksi tytär ja harmaa pallo ampuivat pihasta kuin tykin suusta. Meikäläinen ampui perään hetkisen kuluttua ei-aivan-niin-nopealla uljaalla mustalla. Takaisin tullessa tytär päätti koettaa eräällä suoranpätkällä kuinka kovaa pallon saa laukkaamaan. Minä seisoin oman hevoseni kanssa suoran päässä odottamassa, kun valtavaa vauhtia laukkaava lihapulla korvat riemusta tötteröllä tuli kohti.
Hetkisen oli sellainen tunne, että pienimuotoinen tankki aikoo jyrätä minut. Suoran lopussa tytär jarrutti, mutta hieman liian myöhään. Lihat olivat jo sen verran reippaassa liikkeessä, että ainoa mahdollisuus oli kääntää otus niin, että se ei mennyt päistikkaa ruusuaidan läpi, vaan päätyi ainoastaan aidassa olevan kolon läpi naapurin takapihalle. Taisivat islantilaiset pikkuheposet olla yleisesti ottaen kevyemmässä lihassa ja näin ollen pysähtyivät lyhyemmällä matkalla. Mielestäni ei nimittäin näyttänyt siltä etteikö hepo olisi heti aloittanut pysähtyä, se ei vaan saanut itseään tarpeeksi nopeasti seisahtumaan.
---
Ja juu, tyttären ekasta aamuherätyksestä olisi hieman narisemista. Mutta en jaksa nyt, en etenkään, kun sitä valittamista on vain hieman.
Ei elämä irvistellen somene.
maanantaina, elokuuta 13, 2007
Sekalaista aamulöpinää
Ulkona ei kyllä näytä siltä, että kesä olisi ohi, vaikka suurin osa kouluista alkaa tänään. On todella kaunis aamu, tuntuu kylläkin siltä, että tulee taas *liian* lämmin päivä.
Siirsimme eilen hevoset uudelle laidunlohkolle ja pikkulauma oli kaunis puhtaalla vihreällä. Kyseessä on siis palanen, josta korjattiin heinä pois ja nyt se kasvaa upeaa uutta ruohoa.
Matkalla pihatietä alas huomasin rusakon nurmikolla aivan minun ja koirien vieressä. Se yritti silminnähden painautua littanaksi, korvakin olivat ihan takana. Kumpikaan koirista ei huomannut sitä, kun se lyhyin syöksyin karkasi metsään. Takasin tullessamme flexissä ollut Marilyn sai siitä vainun ja ja syöksähti valtavalla vauhdilla tismalleen rusakon jälkiä niin pitkälle kuin flexiä riitti. Toiminto, joka vakuuttaa minut siitä, että pihassa pysyminen ei tule olemaan Marilynin juttu ainakaan muutamaan vuoteen. Huoh.
Eilisen päivän imurointi- ja siivoussuunnitelmat painuivat jonnekin ruuanlaiton ja muun puuhastelun taakse, joten se homma on edelleen tekemättä. Vinkkejä luotettavista kotisiivoojista Lohjan seudulla otetaan vastaan, lisäpisteitä saa siitä, ettei päästä koiraa karkuun...
Pikkupeikko ratsastaa edelleen ainakin yhdellä hevosella päivässä. Eilen hän kapusi harmaan pallon selkään ja minä olin Félagilla kirittäjän hommassa. Lyhyt, nopeatempoinen lenkki peräkylään ja takaisin sai koko porukan tursumaan hikeä. Eniten sitä tuli joko minusta tai Félagista, melkoisesti Ísingistäkin ja taisi typykältäkin jokunen pisara irrota. Tyttären ratsastuskunto ja -varmuus ovat Islannin viikkojen jälkeen kyllä kehittyneet valtavasti. Jos hän ennenkin näytti siltä, että on kotonaan hevosen selässä, niin nyt hän näyttää siltä vielä enemmän.
---
Siirryn kakkoskahvikupillisen ajaksi lukemaan aamun lehteä. Sitten on pakko lähteä päivän touhuihin sorvin ääreen, vaikka ei kauheasti nappaisi näin maanantaiaamuna. Taitaa olla viimonen aamu, kun ei tarvitse typykkää repiä sängystä ylös kouluun, kun koulu alkaa vasta puolelta päivin. Huomenna sitä varmaan sitten taas on siitäkin valittamista...
Herrathan ne työn tekis jos se herkkua oes.
Siirsimme eilen hevoset uudelle laidunlohkolle ja pikkulauma oli kaunis puhtaalla vihreällä. Kyseessä on siis palanen, josta korjattiin heinä pois ja nyt se kasvaa upeaa uutta ruohoa.
Matkalla pihatietä alas huomasin rusakon nurmikolla aivan minun ja koirien vieressä. Se yritti silminnähden painautua littanaksi, korvakin olivat ihan takana. Kumpikaan koirista ei huomannut sitä, kun se lyhyin syöksyin karkasi metsään. Takasin tullessamme flexissä ollut Marilyn sai siitä vainun ja ja syöksähti valtavalla vauhdilla tismalleen rusakon jälkiä niin pitkälle kuin flexiä riitti. Toiminto, joka vakuuttaa minut siitä, että pihassa pysyminen ei tule olemaan Marilynin juttu ainakaan muutamaan vuoteen. Huoh.
Eilisen päivän imurointi- ja siivoussuunnitelmat painuivat jonnekin ruuanlaiton ja muun puuhastelun taakse, joten se homma on edelleen tekemättä. Vinkkejä luotettavista kotisiivoojista Lohjan seudulla otetaan vastaan, lisäpisteitä saa siitä, ettei päästä koiraa karkuun...
Pikkupeikko ratsastaa edelleen ainakin yhdellä hevosella päivässä. Eilen hän kapusi harmaan pallon selkään ja minä olin Félagilla kirittäjän hommassa. Lyhyt, nopeatempoinen lenkki peräkylään ja takaisin sai koko porukan tursumaan hikeä. Eniten sitä tuli joko minusta tai Félagista, melkoisesti Ísingistäkin ja taisi typykältäkin jokunen pisara irrota. Tyttären ratsastuskunto ja -varmuus ovat Islannin viikkojen jälkeen kyllä kehittyneet valtavasti. Jos hän ennenkin näytti siltä, että on kotonaan hevosen selässä, niin nyt hän näyttää siltä vielä enemmän.
---
Siirryn kakkoskahvikupillisen ajaksi lukemaan aamun lehteä. Sitten on pakko lähteä päivän touhuihin sorvin ääreen, vaikka ei kauheasti nappaisi näin maanantaiaamuna. Taitaa olla viimonen aamu, kun ei tarvitse typykkää repiä sängystä ylös kouluun, kun koulu alkaa vasta puolelta päivin. Huomenna sitä varmaan sitten taas on siitäkin valittamista...
Herrathan ne työn tekis jos se herkkua oes.
sunnuntaina, elokuuta 12, 2007
Sateen jälkeen
Ai mahtava, miten ihanaa oli herätä tänään, kun pieni sade pyyhki maisemaa. On ollut kuuma, helle ja lomalaisten ihannesää (lainauksia lehtien jutuista). Joo, eri kivaa viettää vapaapäivää, kun ei jaksa edes hengittää ja iho on koko ajan hieman kostea. No ei ole! Kohtuus kaikessa, sanon minä.
Nyt kun on hieman viileämpää jaksaa ehkä hiukan tehdäkin jotain. Lueskelin tuossa yhtenä päivänä viime vuotisia lomamerkintöjä ja siellä olevaa tehtävälistaa ja huomasin, että osa viimevuoden hommista on jäänyt tänäkin vuonna tekemättä. Hui, hai - ei mahda mitään, kun tämänkin vuoden kesälomat on melkein pidetty!
Sitten päätin, että tänään voisin imuroida ja pestä lattioita ja laittaa puhtaita mattoja lattiaan. Ja siksipä syöksähdin ulos ja vietin siellä rapiat puoli tuntia ja kuvasin vesipisaroita. Takkutyttären kommentti näistä oli, että keskityn liikaa siihen, että olennainen on kuvan keskellä. Otin jotain kolmisenkymmentä kuvaa ja valkkasin tähän muutamia. Pitäisi varmaan raapia rahaa kasaan ja ostaa kunnon makroputki.
Nyt kun on hieman viileämpää jaksaa ehkä hiukan tehdäkin jotain. Lueskelin tuossa yhtenä päivänä viime vuotisia lomamerkintöjä ja siellä olevaa tehtävälistaa ja huomasin, että osa viimevuoden hommista on jäänyt tänäkin vuonna tekemättä. Hui, hai - ei mahda mitään, kun tämänkin vuoden kesälomat on melkein pidetty!
Sitten päätin, että tänään voisin imuroida ja pestä lattioita ja laittaa puhtaita mattoja lattiaan. Ja siksipä syöksähdin ulos ja vietin siellä rapiat puoli tuntia ja kuvasin vesipisaroita. Takkutyttären kommentti näistä oli, että keskityn liikaa siihen, että olennainen on kuvan keskellä. Otin jotain kolmisenkymmentä kuvaa ja valkkasin tähän muutamia. Pitäisi varmaan raapia rahaa kasaan ja ostaa kunnon makroputki.
Tyttären huoneesta kaikuu niin raukeaa musiikkia, että jos en kohta lähde liikkeelle, istun tässä koko päivän haaveksimassa jotain ja kaikki moskan siivoaminen kotoa jää tekemättä. Siinäköhän on syy siihen, että en tätä Islannissa ahkeraksi kuvattua tytärtä meinaa saada kotona motivoitua mihinkään hommaan? Täytynee mennä tuonne ja kieltää raukean musiikin kuuntelu.
lauantaina, elokuuta 11, 2007
Palloille kengät
Meidän pikkuhevonen on aikuinen. Eilen kengittäjä kävi laittamassa sille kengät. Ensimmäiset. Otus käyttäytyi mallikelpoisesti, aivan kuin sille olisi ihan jokapäiväistä, että jalkapohjia hakataan vasaralla ja niihin naulataan rautaiset kengät kiinni.
Kengittäjä ihaili tyypin tyyneyttä ja kyseli, onko jalkojen nostoa paljonkin harjoiteltu, kun homma sujui niin mallikkaasti. Viimeksi jalat nosteltiin heinäkuussa, kun pikkuinen ontui hieman. Ja sitä ennen varmaan viimeksi, kun kengittäjä kävi ne vuolemassa muutama kuukausi sitten.
Oletin, että otusta olisi enemmänkin häirinnyt uusi paino jaloissa, mutta ei se siltä näyttänyt. Tyynesti se käveli takaisin tarhaan, hieman nuuski koipiaan ja paineli tiehensä. Tänä aamuna näytti siltä, että nostelee hieman korostetusti jalkojaan, ehkä uusi paino kuitenkin tuntuu oudolta.
Kengittäjä sanoi pikkuista jytkyksi - meidän pikkuinen onkin iso jytky. Omituista, minustakin se näytti siltä. Varsahan tuo vasta on. Vai onko?
Toinenkin pallo, Vissa, sai kengät jalkaan. Se on kesän saanut olla ilman, kun takkutyttö on ollut poissa. Vissakin yllätti tyyneydellään. Kengittäjä on viime aikoina pelännyt sitä ja asia on heijastunut heposeen. Nyt vieressä mekko päällä seissyt paljasjalkainen luonnonlapsi rauhoitti sekä kengittäjän että hevosen ja kengitys sujui oikein mukavasti.
Ja perheen kolmas pallo, minä itse, sai myös eilen uudet kengät. Työkaveri on kehunut kehumistaan, kuinka ihanat jalassa ovat nämä tämän vuoden hittikengät ja lopultakin löysin omankokoiseni. Voin vakuuttaa, että niissä on sitä jotain. Juuri sopivat pihakuljeskeluun kodin, kasvihuoneen ja tallin väliä. Liian kalliit ne kyllä ovat, mutta elämä on.
---
Aamun rauha on poissa, ukko heräsi ja hötkyilee taas jotain, joten mentävä on.
Kengittäjä ihaili tyypin tyyneyttä ja kyseli, onko jalkojen nostoa paljonkin harjoiteltu, kun homma sujui niin mallikkaasti. Viimeksi jalat nosteltiin heinäkuussa, kun pikkuinen ontui hieman. Ja sitä ennen varmaan viimeksi, kun kengittäjä kävi ne vuolemassa muutama kuukausi sitten.
Oletin, että otusta olisi enemmänkin häirinnyt uusi paino jaloissa, mutta ei se siltä näyttänyt. Tyynesti se käveli takaisin tarhaan, hieman nuuski koipiaan ja paineli tiehensä. Tänä aamuna näytti siltä, että nostelee hieman korostetusti jalkojaan, ehkä uusi paino kuitenkin tuntuu oudolta.
Kengittäjä sanoi pikkuista jytkyksi - meidän pikkuinen onkin iso jytky. Omituista, minustakin se näytti siltä. Varsahan tuo vasta on. Vai onko?
Toinenkin pallo, Vissa, sai kengät jalkaan. Se on kesän saanut olla ilman, kun takkutyttö on ollut poissa. Vissakin yllätti tyyneydellään. Kengittäjä on viime aikoina pelännyt sitä ja asia on heijastunut heposeen. Nyt vieressä mekko päällä seissyt paljasjalkainen luonnonlapsi rauhoitti sekä kengittäjän että hevosen ja kengitys sujui oikein mukavasti.
Ja perheen kolmas pallo, minä itse, sai myös eilen uudet kengät. Työkaveri on kehunut kehumistaan, kuinka ihanat jalassa ovat nämä tämän vuoden hittikengät ja lopultakin löysin omankokoiseni. Voin vakuuttaa, että niissä on sitä jotain. Juuri sopivat pihakuljeskeluun kodin, kasvihuoneen ja tallin väliä. Liian kalliit ne kyllä ovat, mutta elämä on.
---
Aamun rauha on poissa, ukko heräsi ja hötkyilee taas jotain, joten mentävä on.
perjantaina, elokuuta 10, 2007
Sunnuntaiksi naamioitunut torstai
Minulla oli kaksi lomapäivää tällä viikolla: keskiviikko ja torstai. Eilen olisi ollut se torstai. Päivällä pyyhältelin Lohjan suuressa kaupungissa tekemässä - tai pikemminkin yrittämässä - kaikenlaisia pikkujuttuja ja erikoisostoksia, joita ei muulloin muka ehdi. Jossain kaupassakin myyjä epäili haluamani tuotteen tulevan torstaina, jolloin kerroin hänelle, että tänään on torstai. Sitä sitten yhdessä nauroimme, kuinka kummasti päivät kiitää. Ko. tavaraa ei tietenkään ollut eikä myyjällä mitään tietoa, milloin sellaista oikeasti tulisi. Että sellaista palvelua.
Illansuussa sovimme pikkupeikon ja naapurin Katjan kanssa aikataulun, joka käsitti hevostelua, koiran noutoa pikkuharkkoihin ja kolmistaan yhdessä ratsastusta (mitä emme ole tehneet varmaan vuoteen, kun on ollut kaikenlaisia vauvan saamisia ja Islannin kesiä tiellä). Félagi on aina ihanasti reippaampi, kun väkeä on enemmän ja pikku lenkkime oli mukavan vauhdikas ja itsellekin tuli hienosti hiki. Joskus on mukavaa ratsastaa yksin, mutta seurakin on ihan mukavaa, vallankin kun sitä ei juuri ole ollut.
Lenkin jälkeen menin suihkuun ja sitten istahdin katsomaan Lostin kertausjaksoa. Kauhea torstaiongelma: katsooko Lostia vai ER:ää jatkossa - näitä kiintoisan elämäni suurimpia pulmia - pyöriskeli päässäni. Olin jo päätynyt Lostiin, kun tajusin, että on torstai. Ei sunnuntai, joka henkisesti minulla oli koko ajan ollut. En siis muistanut mennä agilityharkkoihin Marilynin kanssa.
Täällä dementikko-osastolla on muuten melko samannäköiset olot kuin meillä kotona on. Ja nyt pitäisi muistaa lähteä töihin, koska tänään on perjantai. Kai.
Illansuussa sovimme pikkupeikon ja naapurin Katjan kanssa aikataulun, joka käsitti hevostelua, koiran noutoa pikkuharkkoihin ja kolmistaan yhdessä ratsastusta (mitä emme ole tehneet varmaan vuoteen, kun on ollut kaikenlaisia vauvan saamisia ja Islannin kesiä tiellä). Félagi on aina ihanasti reippaampi, kun väkeä on enemmän ja pikku lenkkime oli mukavan vauhdikas ja itsellekin tuli hienosti hiki. Joskus on mukavaa ratsastaa yksin, mutta seurakin on ihan mukavaa, vallankin kun sitä ei juuri ole ollut.
Lenkin jälkeen menin suihkuun ja sitten istahdin katsomaan Lostin kertausjaksoa. Kauhea torstaiongelma: katsooko Lostia vai ER:ää jatkossa - näitä kiintoisan elämäni suurimpia pulmia - pyöriskeli päässäni. Olin jo päätynyt Lostiin, kun tajusin, että on torstai. Ei sunnuntai, joka henkisesti minulla oli koko ajan ollut. En siis muistanut mennä agilityharkkoihin Marilynin kanssa.
Täällä dementikko-osastolla on muuten melko samannäköiset olot kuin meillä kotona on. Ja nyt pitäisi muistaa lähteä töihin, koska tänään on perjantai. Kai.
torstaina, elokuuta 09, 2007
Mattopyykkiraportti
Oletteko koskaan menneet kunnan julkiselle matonpesupaikalle pesemään mattoa (koko 4*2 m), jonka sisältä paljastuu auki leväytettäessä Neitsyt Marian kuva homeella piirrettynä?
Minä tein niin eilen. Pojan matto oli yllättäen alkanut kasvaa harmaata karvaa, kun siihen oli armeijassaollessa kaatunut lähes täysinäinen mehupurkki. Pojan viime lomalla siivoilimme yhdessä ja silloin tuo rullalle kääritty ilmestysmatto kulkeutui minulle kotiin pesua odottamaan. En halunnut sitä kotona alkaa ollenkaan käsitellä, joten nostin nyytin auton takapaksiin ja kannoin sen muina miehinä matonpesupaikalle. Paikalla olikin jo pienehkö lauma niitä ihannekotirouvia muoviessuineen, jotka pesevät niitä lähes puhtaita matojaan hiljalleen hyräillen mäntysuovan puhdas tuoksu ympärillään leijuen.
Avasin maton, pläjäytin valtaisan tahrakohdan täyteen Bäckmanin tahrasuolaa ja aloin hinkata nukkapintaa pois kevyesti hymyillen. Ihannerouvien katset harhailivat mattoni pinnalla muutamia kertoja, mutta sitten heidän mielenkiintonsa keskittyi muualle. Luulen silti, että ompeluseurassa saatetaan jälkeenpäin ihmetellä moista iljetystä.
---
Ja odotettu pikkupeikko saapui eilen kotiin aikataulun mukaisesti. Kodissa on taas hieman enemmän ääntä ja elämää. Musiikkia ilmassa ja likapyykkiä lattialla. Olimme tytärtä vastassa tyttären parhaan ystävän kanssa varustettuna Kleolla, ruusulla ja valtaisalla plakaatilla, jossa oli tyttären nimi. Höpsöiksi nimitteli meitä. Ja mikä ettei, sellaisia ollaan.
Niin, pakko vielä mainita, että kaksi läskipossuhevosta sai jo eilen kyytiä tyttäreltä luvatun mukaisesti. Islannissa saatu hevoskärpäsen purema vaikuttaa vielä.
Minä tein niin eilen. Pojan matto oli yllättäen alkanut kasvaa harmaata karvaa, kun siihen oli armeijassaollessa kaatunut lähes täysinäinen mehupurkki. Pojan viime lomalla siivoilimme yhdessä ja silloin tuo rullalle kääritty ilmestysmatto kulkeutui minulle kotiin pesua odottamaan. En halunnut sitä kotona alkaa ollenkaan käsitellä, joten nostin nyytin auton takapaksiin ja kannoin sen muina miehinä matonpesupaikalle. Paikalla olikin jo pienehkö lauma niitä ihannekotirouvia muoviessuineen, jotka pesevät niitä lähes puhtaita matojaan hiljalleen hyräillen mäntysuovan puhdas tuoksu ympärillään leijuen.
Avasin maton, pläjäytin valtaisan tahrakohdan täyteen Bäckmanin tahrasuolaa ja aloin hinkata nukkapintaa pois kevyesti hymyillen. Ihannerouvien katset harhailivat mattoni pinnalla muutamia kertoja, mutta sitten heidän mielenkiintonsa keskittyi muualle. Luulen silti, että ompeluseurassa saatetaan jälkeenpäin ihmetellä moista iljetystä.
---
Ja odotettu pikkupeikko saapui eilen kotiin aikataulun mukaisesti. Kodissa on taas hieman enemmän ääntä ja elämää. Musiikkia ilmassa ja likapyykkiä lattialla. Olimme tytärtä vastassa tyttären parhaan ystävän kanssa varustettuna Kleolla, ruusulla ja valtaisalla plakaatilla, jossa oli tyttären nimi. Höpsöiksi nimitteli meitä. Ja mikä ettei, sellaisia ollaan.
Niin, pakko vielä mainita, että kaksi läskipossuhevosta sai jo eilen kyytiä tyttäreltä luvatun mukaisesti. Islannissa saatu hevoskärpäsen purema vaikuttaa vielä.
keskiviikkona, elokuuta 08, 2007
Pikkupeikon paluupäivä
Koko aamun olen vain ajatellut, paljonko kello on nyt Islannissa ja missä kohtaa matkaa mahdollisesti pikkupeikkotytär on. Nyt kello on siellä n. 7 ja hän on jo lentokentällä, näin uskoisin.
Eilen puhelimessa hän sanoi iloisella äänellä olevansa ihan masentunut, koska hänet on varastettu kotoa. Ihanaa, että hänellä on tuollainen tunne Islannissa vietetyn kesän jälkeen. Ajatelkaa, miten kauheaa olisi tuntea syvää koti-ikävää koko ajan, kun kulkee maailmalla näkemässä ja kokemassa uusia asioita.
Koti pikkuipeikolla on täälläkin ja kovasti yritämme tehdä siitä paikan, jonne olisi mukava palata. Kodin pitäisi olla lapsille kuin leiritulen kivikauden aikaan. Sitä kohden on ihana kulkea kylmänä iltana ja sen läheisyyten on mukava käpertyä lepäämään. Sen ääreen voi tulla lämmittelemään ja tulen loimottaessa on mukava kertoa siitä, mitä maailmalla on nähnyt. Mikäli haluaa, voi vain istuskella, tuijotella tuleen ja muistella kaikkea kokemaansa. Kun on riittävän kauan lepäillyt ja nauttinut, voi taas lähteä.
Jonakin päivänä lapset ovat niin isoja, että ne sytyttävät jonnekin oman nuotion, jonka ääressä voi sitten vaikka vanha sukulainen käydä puolestaan lämmittelemässä. Ja niin kauan, kun me vanhemmat jaksamme, pidämme omaa tultamme odottamassa lapsia, ystäviä ja vieraita lämmittelemään ja jutustelemaan.
Tervetuloa!
---
Minulla on lomapäivä ja nyt lähden mattopyykille. Sillä aikaa, kun pikkuinen lentää ilmojen halki minä ehdin hyvin pestä pari mattoa.
Eilen puhelimessa hän sanoi iloisella äänellä olevansa ihan masentunut, koska hänet on varastettu kotoa. Ihanaa, että hänellä on tuollainen tunne Islannissa vietetyn kesän jälkeen. Ajatelkaa, miten kauheaa olisi tuntea syvää koti-ikävää koko ajan, kun kulkee maailmalla näkemässä ja kokemassa uusia asioita.
Koti pikkuipeikolla on täälläkin ja kovasti yritämme tehdä siitä paikan, jonne olisi mukava palata. Kodin pitäisi olla lapsille kuin leiritulen kivikauden aikaan. Sitä kohden on ihana kulkea kylmänä iltana ja sen läheisyyten on mukava käpertyä lepäämään. Sen ääreen voi tulla lämmittelemään ja tulen loimottaessa on mukava kertoa siitä, mitä maailmalla on nähnyt. Mikäli haluaa, voi vain istuskella, tuijotella tuleen ja muistella kaikkea kokemaansa. Kun on riittävän kauan lepäillyt ja nauttinut, voi taas lähteä.
Jonakin päivänä lapset ovat niin isoja, että ne sytyttävät jonnekin oman nuotion, jonka ääressä voi sitten vaikka vanha sukulainen käydä puolestaan lämmittelemässä. Ja niin kauan, kun me vanhemmat jaksamme, pidämme omaa tultamme odottamassa lapsia, ystäviä ja vieraita lämmittelemään ja jutustelemaan.
Tervetuloa!
---
Minulla on lomapäivä ja nyt lähden mattopyykille. Sillä aikaa, kun pikkuinen lentää ilmojen halki minä ehdin hyvin pestä pari mattoa.
maanantaina, elokuuta 06, 2007
Aamusumun aikaan
Elokuisina hellepäivien aamuina sumu elää omaa nopeaa elämäänsä. Kun nousen ylös ja kävelen alas pihatietämme siirtämään hevoset pois laidunlohkolta, sumu lepää maassa ja sen kosteat pisarat hyväilevät ihoa. Tänä aamuna se tuntui erityisen mukavalta, koska kasvoni saivat eilen aivan liikaa aurinkoa.
Kun tulen takaisin noin 15 minuutin kuluttua, sumu roikkuu jo puiden alaoksilla ja nouseva aurinko häämöttää sumun keskellä.
Kun lähden töihin noin puolen tunnin kuluttua, sumua ei enää ole.
Näiden hetkien vuoksi kannattaa herätä aikaisin.
lauantaina, elokuuta 04, 2007
Harrastustoimintaa
Minulla on kasvihuone. On taas mukava huomata, kuinka kivasti ja vähällä vaivalla itselleen saa kurkkuja ja vieläpä paljon paremman makuisia kuin kaupan kurkut.Kasvattamani pesusienikurkku sen sijaan saattaa jääda kypsymättä, kun on vielä noin pieni (huomaathan, että vieressä tallustelee muurahainen, johon voit kurkkua verrata helposti).
Loppuun on pakko laittaa otos pihamaalta, siitä voi hyvähoksottiminen henkilö (jollaisia kaikki blogiani lukevat ovat) päätellä, kuinka ahkerassa käytössä meillä ovat agilityesteet ollet tänä kesänä. (Minulla on siis kaksi minikoiraa.) 
---
Ja ihan loppuun Viivi ja Wagner kaikille muille bloggaajille, tällaistahan tämä teilläkin on. :D
perjantaina, elokuuta 03, 2007
Osaa ne kumminkin kellon
Hevoset tuntevat näköjään kellon. Tänä aamuna olin parikymmentä minuuttia myöhässä viikon aikataulusta, kun oli tyyny niin kovin hyvin aamulla.
Kun avasin oven, niin näin, että hevoset olivat matkalla aamupalalleen pitkässä jonossa kuin alakoululaiset koulun ovella välitunnin jälkeen. Kovin kuuliaisen ja rauhallisen näköinen joukko. En jaksanut hakea kameraa, kun olin muutenkin niin myöhässä töihin lähdöstä *sehän olisi kestänyt ainakin 2 min*, mutta voin vakuuttaa, että oli näkemisen arvoinen juttu.
Vielä kun tämän päivän jaksaisi, niin olisi viikko taas pulkassa. On ollutkin niin helppoa käydä töissä loman jälkeen kun on ollut tuo antabusvaikutteinen antibioottikuuri päällä. Viime aikoinahan on kovasti uutisoitu siitä, että naisillekin jää ryyppy päälle ja joutuu menemään klinikalle, kun työt alkavat. Minulla ei ole ollut mitään hankaluuksia. Suosittelen muillekin, vaikka Matti Nykänen on kuulemma sanonut, ettei antabusta suosittele kenellekään, kun siitä tulee alkoholin kanssa niin hemmetin paha olo.
Kun avasin oven, niin näin, että hevoset olivat matkalla aamupalalleen pitkässä jonossa kuin alakoululaiset koulun ovella välitunnin jälkeen. Kovin kuuliaisen ja rauhallisen näköinen joukko. En jaksanut hakea kameraa, kun olin muutenkin niin myöhässä töihin lähdöstä *sehän olisi kestänyt ainakin 2 min*, mutta voin vakuuttaa, että oli näkemisen arvoinen juttu.
Vielä kun tämän päivän jaksaisi, niin olisi viikko taas pulkassa. On ollutkin niin helppoa käydä töissä loman jälkeen kun on ollut tuo antabusvaikutteinen antibioottikuuri päällä. Viime aikoinahan on kovasti uutisoitu siitä, että naisillekin jää ryyppy päälle ja joutuu menemään klinikalle, kun työt alkavat. Minulla ei ole ollut mitään hankaluuksia. Suosittelen muillekin, vaikka Matti Nykänen on kuulemma sanonut, ettei antabusta suosittele kenellekään, kun siitä tulee alkoholin kanssa niin hemmetin paha olo.
keskiviikkona, elokuuta 01, 2007
Hevosetko viisaita?
Aina kaikki eläintenkouluttajat kehuvat hevosten ylivertaista viisautta. No, älyähän on tietenkin useaa lajia. Omat heppani ainakin ovat viime päivinä osoittaneet päättelykyvyttömyytensä täydelleen.
Olen tällä viikolla alkanut antaa niille kivennäisiä, leipää, ruokaöljyä ja kauraa, jotta syyskarva kasvaisi komeana. Jatkossa ajattelin myös kauran antavan energiaa laiskalle Félagi-ruunalleni. Homma siis menee niin, että hevoset ovat yön 2 hehtaarin laitumella ja aamulla tulen portille ja rapistelen muovipussia. Ne laukkaavat pois laitumelta, laitan portin kiinni ja jakelen otuksille herkkuruokavadit: 2 rkl kauraa, leipäpala, hiukan mineraaleja & 1 rkl ruokaöljyä.
Ne vaihtavat siis 2 hehtaarin laidunpalasen 2 ruokalusikalliseen kauraa! Voi jee, kun pääsisi tuollaisten ihmistyyppien kanssa vaihtokauppoja tekemään tyyliin vaihdatko 10 senttiä euroon?
On muuten melko nopeaa nykyisin saada nuo otukset pois laitumelta. Tyhmähän olen ollut minä, kun en ole tehnyt tuota koko kesää. Parin päivän kuluttua nuo nimittäin tulevat vihellyksestä pois laitumelta. Ja se on näppärää siinä vaiheessa, kun aamut ovat säkkipimeitä.
Laitetaan nyt loppuun potretit koko porukasta:
Vasemmalla ylhäässä Ísing, alla Romeo. Oikealla ylhäällä Félagi, alla Vissa.
Olen tällä viikolla alkanut antaa niille kivennäisiä, leipää, ruokaöljyä ja kauraa, jotta syyskarva kasvaisi komeana. Jatkossa ajattelin myös kauran antavan energiaa laiskalle Félagi-ruunalleni. Homma siis menee niin, että hevoset ovat yön 2 hehtaarin laitumella ja aamulla tulen portille ja rapistelen muovipussia. Ne laukkaavat pois laitumelta, laitan portin kiinni ja jakelen otuksille herkkuruokavadit: 2 rkl kauraa, leipäpala, hiukan mineraaleja & 1 rkl ruokaöljyä.
Ne vaihtavat siis 2 hehtaarin laidunpalasen 2 ruokalusikalliseen kauraa! Voi jee, kun pääsisi tuollaisten ihmistyyppien kanssa vaihtokauppoja tekemään tyyliin vaihdatko 10 senttiä euroon?
On muuten melko nopeaa nykyisin saada nuo otukset pois laitumelta. Tyhmähän olen ollut minä, kun en ole tehnyt tuota koko kesää. Parin päivän kuluttua nuo nimittäin tulevat vihellyksestä pois laitumelta. Ja se on näppärää siinä vaiheessa, kun aamut ovat säkkipimeitä.
Laitetaan nyt loppuun potretit koko porukasta:
Vasemmalla ylhäässä Ísing, alla Romeo. Oikealla ylhäällä Félagi, alla Vissa.
tiistaina, heinäkuuta 31, 2007
Heinäkuu loppuu!
Järjetöntä, heinäkuu loppuu tänään! Minne se on mennyt? :O
Mutta hei! Laulakaamme yhdessä, sillä elokuu on vielä ihan kokonaan kesää:
Sä etsit vielä tilaisuutta,
kaipaat jotain,
etsit uutta,
on kuin ois kuuma kesä
jo mennyt menojaan.
Mutta vielä tulee noita
lämpimiä öitä joita
sä koko pitkän talven
jaksoit odottaa.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
Kesä sulle paljon antaa,
lämpö sylissään kun kantaa,
sen hetken toivot ikuisesti kestävän.
Elämä on niin kuin unta,
kukkii koko luomakunta,
sydän vain uutta tilaisuutta odottaa.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
(Mamba - Vielä on kesää jäljellä)
Mutta hei! Laulakaamme yhdessä, sillä elokuu on vielä ihan kokonaan kesää:
Sä etsit vielä tilaisuutta,
kaipaat jotain,
etsit uutta,
on kuin ois kuuma kesä
jo mennyt menojaan.
Mutta vielä tulee noita
lämpimiä öitä joita
sä koko pitkän talven
jaksoit odottaa.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
Kesä sulle paljon antaa,
lämpö sylissään kun kantaa,
sen hetken toivot ikuisesti kestävän.
Elämä on niin kuin unta,
kukkii koko luomakunta,
sydän vain uutta tilaisuutta odottaa.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
(Mamba - Vielä on kesää jäljellä)
maanantaina, heinäkuuta 30, 2007
Puhiseva harmaa pallo
Otsikosta luulisi, että kyseessä on siili. Mutta ei, kyseessä on tietenkin Ísing. Kuvasta näkee, että se on epäilemättä harmaa ja pallo.
Puhina syntyi siitä, kun eilen iltapäivällä hyppäsin lopultakin sen selkään (kiipesin jakkaralta, suom.huom.) ja lähdin sen kanssa tietä pitkin peräkylää kohti. Koska pikkuinen oli ensimmäistä kertaa liikkellä ilman turvahevosta, kaikelle piti puhista. *Puh* korjauksen alla oleva aitatolppa, *Puh* naapurin navettaremontti, *Puh* autotallin seinällä roikkuva pölykapseli... sitä rataa koko matka perälle asti.
Puhina syntyi siitä, kun eilen iltapäivällä hyppäsin lopultakin sen selkään (kiipesin jakkaralta, suom.huom.) ja lähdin sen kanssa tietä pitkin peräkylää kohti. Koska pikkuinen oli ensimmäistä kertaa liikkellä ilman turvahevosta, kaikelle piti puhista. *Puh* korjauksen alla oleva aitatolppa, *Puh* naapurin navettaremontti, *Puh* autotallin seinällä roikkuva pölykapseli... sitä rataa koko matka perälle asti.Se hyöty heposen hämmästys-kauhistus-puhinasta oli, että se meni ajoittain tölttiä. Kun kehuin sitä, se meni jopa kymmenkunta metriä kerralla tölttiä. Sitä askellajia en ole selästä sille vielä saanutkaan. Tätä pitää saada lisää!
Mukavinta tuossa hevosessa on se, että kauhistuksestaan huolimatta sillä ei kaikesta päättäen ollut mitään sitä vastaan, että istuin sen selässä ja ohjailin sitä noita kauhistuksia kohtaamaan. Takaisin tullessa kuului jo suusta rentoutunutta pörinää ja pikkuhevonen muuttui huomattavasti letkeämmäksi. Aivan ihana hevonen!
--
Ennen kuin voin kiivetä uudelleen sen selkään on pakko mennä töihin, joten "näihin kuviin ja tunnelmiin".
sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2007
Sunnuntaitunnelmia
Sunnuntaiaamun rauha lepää taas talossa. Eilen olivat pojan kaverit saunomassa ja kylpytynnyrissä. Yhteensä 8 nuorta. Taisivat nauttia olostaan. Oli ihan mukavaa saada taloon vähän elämää ja kiva nähdä, että nuorten miesten joukosta löytyy iso porukka ihan mukavia kavereita. Tai olihan joukossa yksi tyttökin. Ovat kyllä tervetulleita toistekin, niin mukavia ovat.
Loppukesä alkaa jo näkyä luonnossa. Tosin kesä loppui ennenvanhaan vasta elokuun lopussa, kun koulut alkoivat aina syyskuussa. Nyt tuntuu, että kesä loppuu jo elokuun puolessa välissä, koska koulut alkavat aikaisemmin. Tyhmä muutos, kyllä minusta koko elokuukin voisi olla lomaa. (Tämän toiveen varmaan allekirjoittavat kaikki koululaiset ja opiskelijat kanssani.)
Liitän tähän pari kesäkukkakuvaa sen varmistamiseksi, ettei syksyä vielä näy.
---
Ja nyt voisi vaihtaa kylpytakin kunnon vaatteisiin ja mennä katsomaan, mitä ukon tyttärentytär vanhempineen puuhaa tuolla toisella mäellä.
En ole muuten tainnut mainitakaan, että espanjalaisvieraamme (ukon sisko perheineen) tulivat Suomeen samana päivänä kun me lähdimme Islantiin. Viipyvät taas toista kuukautta hellettä paossa täällä Suomessa.
Loppukesä alkaa jo näkyä luonnossa. Tosin kesä loppui ennenvanhaan vasta elokuun lopussa, kun koulut alkoivat aina syyskuussa. Nyt tuntuu, että kesä loppuu jo elokuun puolessa välissä, koska koulut alkavat aikaisemmin. Tyhmä muutos, kyllä minusta koko elokuukin voisi olla lomaa. (Tämän toiveen varmaan allekirjoittavat kaikki koululaiset ja opiskelijat kanssani.)
Liitän tähän pari kesäkukkakuvaa sen varmistamiseksi, ettei syksyä vielä näy.
---
Ja nyt voisi vaihtaa kylpytakin kunnon vaatteisiin ja mennä katsomaan, mitä ukon tyttärentytär vanhempineen puuhaa tuolla toisella mäellä.
En ole muuten tainnut mainitakaan, että espanjalaisvieraamme (ukon sisko perheineen) tulivat Suomeen samana päivänä kun me lähdimme Islantiin. Viipyvät taas toista kuukautta hellettä paossa täällä Suomessa.
torstaina, heinäkuuta 26, 2007
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Nythän tietenkin kaikkia on kiinnostanut jo pitkään, että minkälainen maku sillä tyttärellä on, kun hän on niin pohjiaan myöden rakastunut.
Kas tässä teille pari kuvaa Reksistä:
Se on tuollaista matalajalkaista paimenkoiratyyppiä ja pään väritys on aikas hauska, se on myönnettävä. Tuskin otus tyhmäkään on, päinvastoin.
Kun näin sen juoksemassa vapaana hevosten mukana ja kierimässä mudassa ja taas riemuissaan kiitämässä lähes ääretöntä peltoa järjettömän kovaa sydäntäni riipaisi eniten ajatus siitä, miltä pienestä koirasta tuntuisi olla sisään teljettynä sillä aikaa kun me muut olemme töissä ja koulussa. Tuskin sellainen ihan helppoa olisi vapaalle islantilaiselle koiransielulle.
Tietenkin sydäntäni riipaisee sekin, että tyttären tulee pikkueläintä varmasti ikävä - enhän toki ole kovasydäminen, päinvastoin. Kuitenkin oma sydämeni ja järkeni sanovat, että ei olisi oikein riistää sitä omasta vapaasta ympäristöstään.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, miten kokonaan ulkokoirana elänyt eläin sopeutuu seurapiirielämään? Alkaako yksinollessa riemukas sisustusvimma vai tuleeko apatia? Osoittaako otus mieltään sotkemalla, kakkimalla, puremalla ja rikkomalla vai sopeutuuko hyvin?
Kas tässä teille pari kuvaa Reksistä:
Se on tuollaista matalajalkaista paimenkoiratyyppiä ja pään väritys on aikas hauska, se on myönnettävä. Tuskin otus tyhmäkään on, päinvastoin.Kun näin sen juoksemassa vapaana hevosten mukana ja kierimässä mudassa ja taas riemuissaan kiitämässä lähes ääretöntä peltoa järjettömän kovaa sydäntäni riipaisi eniten ajatus siitä, miltä pienestä koirasta tuntuisi olla sisään teljettynä sillä aikaa kun me muut olemme töissä ja koulussa. Tuskin sellainen ihan helppoa olisi vapaalle islantilaiselle koiransielulle.
Tietenkin sydäntäni riipaisee sekin, että tyttären tulee pikkueläintä varmasti ikävä - enhän toki ole kovasydäminen, päinvastoin. Kuitenkin oma sydämeni ja järkeni sanovat, että ei olisi oikein riistää sitä omasta vapaasta ympäristöstään.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, miten kokonaan ulkokoirana elänyt eläin sopeutuu seurapiirielämään? Alkaako yksinollessa riemukas sisustusvimma vai tuleeko apatia? Osoittaako otus mieltään sotkemalla, kakkimalla, puremalla ja rikkomalla vai sopeutuuko hyvin?
---
juokse henkesi edestä
taivas on täynnä kuumaa terästä
vangitsin valkoisen kyyhkysen
panin häkkiin ja kuulin sen nyyhkytyksen
(Pelle Miljoona/Kulkurin kyynel)
keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007
Islantiraportti
Eilen jo loppui lomakin ja työmaalle oli pakko ajella. Töissä on hiljaista, tänäänkin paikalla olen toistaiseksi yksin (normaalisti meitä on n. 20 tässä maisemassa). Ei tarvinne kertoa kenellekkään, että on hiukan tylsää.
Þingvellir
Reykjavikin satamaa
Geysir
Kerid on tuo kraateri tuossa alapuolella (tässä bloggerissa ei oikein ole helppoa laitella kuvatekstejä)
Lomaraportin Islannista voisin antaa kuvareportaasina, joka tulee siis tässä:
Þingvellir
Vuorimaisema
Reykjavikin satamaa
Geysir
Kerid on tuo kraateri tuossa alapuolella (tässä bloggerissa ei oikein ole helppoa laitella kuvatekstejä)
Lunneista sai tänä vuonna mukavasti kuvia Dyrhólaeyn kallioilta
Yö laskeutui jo Islantiin kun lähdimme pois maatilalta ja sinne tytär jäi - keskelle ei-mitään - pieneen taloon Islannin etelärannikolle. Haikeaa oli jotenkin hänet jättää, mutta oli ihanaa nähdä, että hän viihtyy. Kahden viikon kulutuua tytär on jo kotona ja uskoisin, että hänen lähtönsä Islannista on paljon haikeampi.
Tuntui oudolta eilen illalla, kun täällä Koto-Suomessa illat ovat jo aivan pimeät ja siellä Islannissa oli vielä puolen yön aikaan noin valoisaa.
---
Blogi täyttää muuten tänään vuoden. Ihmeen ahkerasti olen viime vuoden kirjoitellut tänne, 213 tekstiä yhteensä eli 80% päivistä on saanut jonkin merkinnän.
torstaina, heinäkuuta 19, 2007
Lähtötunnelmissa
Pakattavat tavarat odottavat eteisen sohvalla. Vieressä tavaroille suunniteltu laukku, joka on selvästi liian pieni tuolle määrälle. Shit happens.
Eilen vasta *shit* kävikin. Olen pari yötä kärvistellyt särkylääkkeillä, kun ien on ollut niin kipeä. Nyt sitten päätin, että on pakko kuitenkin mennä hammaslääkäriin. Ja *iik*, homma oli niin huonossa hapessa, että oli pakko repiä yksi hammas pois. Nyt sitten on tikki suussa ja särkylääkkeet ja antibiootit matkassa. Antibiootteja tosin saa lykätä matkan ohi, jos siltä tuntuu. Niillä on kuulemma niin vahva antabusvaikutus, että illallisviinit saa jättää väliin, jos niitä nauttii. Harkitsen vielä.
Ja nyt on loputkin heinät paaleissa. Eilen illalla 22 jälkeen tuli valtava kone pellolle ja pläjäytti muoviin n. 30 paalia heinää. Sai hepatkin mukavasti liikuntaa, kun pörräävä kone naapuripellolla oli niin hirmuisa.
---
Mutta nyt pakkaamaan. Blogitaukoa tulee ainakin maanantai-iltaan. Onnea tutuille agilityn MM-karsintoihin!
Eilen vasta *shit* kävikin. Olen pari yötä kärvistellyt särkylääkkeillä, kun ien on ollut niin kipeä. Nyt sitten päätin, että on pakko kuitenkin mennä hammaslääkäriin. Ja *iik*, homma oli niin huonossa hapessa, että oli pakko repiä yksi hammas pois. Nyt sitten on tikki suussa ja särkylääkkeet ja antibiootit matkassa. Antibiootteja tosin saa lykätä matkan ohi, jos siltä tuntuu. Niillä on kuulemma niin vahva antabusvaikutus, että illallisviinit saa jättää väliin, jos niitä nauttii. Harkitsen vielä.
Ja nyt on loputkin heinät paaleissa. Eilen illalla 22 jälkeen tuli valtava kone pellolle ja pläjäytti muoviin n. 30 paalia heinää. Sai hepatkin mukavasti liikuntaa, kun pörräävä kone naapuripellolla oli niin hirmuisa.
---
Mutta nyt pakkaamaan. Blogitaukoa tulee ainakin maanantai-iltaan. Onnea tutuille agilityn MM-karsintoihin!
keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007
Heinästressi on poissa!
Veks, poissa, ihan koko stressi heinien saamisesta sisätiloihin kuivana! Upea fiilis! Ulkona makaa tosin vielä kaadettuna n. 3 ha heinää, mutta jotenkin ne ei tunnu omalta murheelta, koska ne käy paalamassa urakoija isoihin pyöröpaaleihin. Hiukan tietenkin harmitti se, että niiden piti saada viime yönä sadekuuro niskaansa (onko heinäkarhella niska?) Sääennusteet kuitenkin lupaavat hellettä koko loppuviikoksi, joten niiden heinien tilanne on ok.
Eilen tosiaan ahkera heinätalkooväki kävi kolmessa tunnissa pyöräyttämässä paalit peräkärryihin. Kolme peräkärryä on odottamassa pyrkua katon alla nyt. Ihanaa, että heinäväkeä vielä saa tulemaan. Illalla vielä kylpytynnyröitiin yhdessä. Oli mukavaa välillä tavata muitakin ihmisiä kuin tuo oma mörökölliukko. Joka tosin on ihan hyvää seuraa silloin, kun se ei ole mörököllituulella...
---
Ukko tuolla hoputtaa, pitäisi lähteä Selloon ostamaan sille ulkoiluvaatteita, että sen kehtaa ottaa mukaan Islantiin. No - ehkä tässä itsekin voisi ostaa parit farkut, ku kerran sinne asti lähdetään. Mutta ilman kolmatta kahvikupillista en kyllä lähde minnekkään, nih.
Eilen tosiaan ahkera heinätalkooväki kävi kolmessa tunnissa pyöräyttämässä paalit peräkärryihin. Kolme peräkärryä on odottamassa pyrkua katon alla nyt. Ihanaa, että heinäväkeä vielä saa tulemaan. Illalla vielä kylpytynnyröitiin yhdessä. Oli mukavaa välillä tavata muitakin ihmisiä kuin tuo oma mörökölliukko. Joka tosin on ihan hyvää seuraa silloin, kun se ei ole mörököllituulella...
---
Ukko tuolla hoputtaa, pitäisi lähteä Selloon ostamaan sille ulkoiluvaatteita, että sen kehtaa ottaa mukaan Islantiin. No - ehkä tässä itsekin voisi ostaa parit farkut, ku kerran sinne asti lähdetään. Mutta ilman kolmatta kahvikupillista en kyllä lähde minnekkään, nih.
maanantaina, heinäkuuta 16, 2007
Viimeistä viedään
Viimeinen lomaviikko alkamassa, muutaman päivän pörräämme tässä kotopuolessa ja sitten nokka kohti Islantia.
Huoli heinäsadosta edelleen päällimäisenä, vasta sitten voi miettiä lomamatkaa. Äsken soitti pyöröpaaliurakoija ja kertoi, että niittää voisi tänään. Hieman huolettaa, kun keskiviikkona kuulemma sataa - en jaksa uskoa, että nuo päivässä kuivuisivat pyöröpaaliinkaan sopiviksi. Tosin se sade näyttäisi ennusteiden mukaan olevan keskiviikkoyönä ja keskiviikkona päivällä sitten olisi taas jo kova helle. Hermostuttavaa, kun elämä on säistä kiinni.
Hermostuttavaa tuntuu olevan ukostakin. Sitä huomaa taas, miten miehet vanhemmiten muuttuvat mörökölleiksi. Puheisiin vastataan yksittäisin murahduksin tai ei ollenkaan. No, riitaahan tuo ei haasta, kunhan menee ja murisee. Toki on murinankin aihetta: heinänpöyhimestä katkesivat ketjut ja se pitää korjata. Lisäksi hän on siirtänyt viljaa puimalassa paikasta toiseen saadakseen yhden laarin tyhjäksi mahdollista heinänkuivausta varten. Se työ on raskasta, pölyistä ja yksitoikkoista. Ei käy kateeksi.
Eipä taida moni nykypäivän palkkatyöntekijä maataloustukia kadehtiessaan ajatella, miten ankeaa olisi, mikäli palkka tulisi sen mukaan sataako vai paistaako. Voisi hiukan harmittaa, jos palkkapussi jossain kuussa olisikin vain puolet edellisestä ja selityksenä vähennykseen olisi: 10 sadepäivää tässä kuussa. Olen kyllä iloinen, että elanto ei tule maanviljelyksestä.
---
Ajattelin tänään jossain vaiheessa lähteä mattopyykille. En ole koskaan kokeillut noita kunnan tarjoamia matonpesupaikkoja ja sunnittelin tänään katsastaa sellaisen. Pojan kämpästä tuli jokseenkin epämääräisen näköinen matto, noinkohan tuon kanssa kehtaa julkisesti näyttäytyä...
No, en ole herkkä häpeämään...
Huoli heinäsadosta edelleen päällimäisenä, vasta sitten voi miettiä lomamatkaa. Äsken soitti pyöröpaaliurakoija ja kertoi, että niittää voisi tänään. Hieman huolettaa, kun keskiviikkona kuulemma sataa - en jaksa uskoa, että nuo päivässä kuivuisivat pyöröpaaliinkaan sopiviksi. Tosin se sade näyttäisi ennusteiden mukaan olevan keskiviikkoyönä ja keskiviikkona päivällä sitten olisi taas jo kova helle. Hermostuttavaa, kun elämä on säistä kiinni.
Hermostuttavaa tuntuu olevan ukostakin. Sitä huomaa taas, miten miehet vanhemmiten muuttuvat mörökölleiksi. Puheisiin vastataan yksittäisin murahduksin tai ei ollenkaan. No, riitaahan tuo ei haasta, kunhan menee ja murisee. Toki on murinankin aihetta: heinänpöyhimestä katkesivat ketjut ja se pitää korjata. Lisäksi hän on siirtänyt viljaa puimalassa paikasta toiseen saadakseen yhden laarin tyhjäksi mahdollista heinänkuivausta varten. Se työ on raskasta, pölyistä ja yksitoikkoista. Ei käy kateeksi.
Eipä taida moni nykypäivän palkkatyöntekijä maataloustukia kadehtiessaan ajatella, miten ankeaa olisi, mikäli palkka tulisi sen mukaan sataako vai paistaako. Voisi hiukan harmittaa, jos palkkapussi jossain kuussa olisikin vain puolet edellisestä ja selityksenä vähennykseen olisi: 10 sadepäivää tässä kuussa. Olen kyllä iloinen, että elanto ei tule maanviljelyksestä.
---
Ajattelin tänään jossain vaiheessa lähteä mattopyykille. En ole koskaan kokeillut noita kunnan tarjoamia matonpesupaikkoja ja sunnittelin tänään katsastaa sellaisen. Pojan kämpästä tuli jokseenkin epämääräisen näköinen matto, noinkohan tuon kanssa kehtaa julkisesti näyttäytyä...
No, en ole herkkä häpeämään...
sunnuntaina, heinäkuuta 15, 2007
Plääh, satoi sittenkin
Tottahan se oli: aamu valkeni sateisena. Harmittaa. Sääennusteet näyttävät nyt siltä, että heinät on korjattava huomenna, satoi tai paistoi. Ne pitää latoa kuivuriin ja kuivata loppuun siellä. No, toivoa on, että heinät saadaan kuitenkin syömäkelpoisiksi niin.
Eilenen pojan kämpän siivousoperaatio onnistui suhteellisen hyvin. Pojan keittiö oli totuttuun tapaan aivan täynnä melkoisen vanhaa tiskiä. Yököttävää tavaraa. Ladoin astiat leipälaatikkoon ja toin ne kotiin koneella tiskattaviksi. Inhoan käsin tiskaamista ja niin inhoavat kätenikin. Pojan kämpästä tuli 4 jätesäkillistä mainospostia ja muuta roskaa pois heitettäväksi. Aika hyvin, kun kyseessä on kuitenkin pieni yksiö. Pojan pitäisi kyllä saada tyttöystävä!
Miten ällöttävän stereotyyppistä, jos hänellä olisi tyttöystävä, se raukka joutuisi siivoamaan tuon moskan. En muista itse siivonneeni kenenkään poikaystäväni kämppää. Itseasiassa muistan kerran lopettaneeni suhteen siihen, kun poika olisi välttämättä halunnut minun silittävän paitansa ulos lähtiessämme. Emme sitten menneet enää yhdessä ulos, emme sinä iltana emmekä koskaan myöhemminkään.
---
Pari päivää sitten valjastin Romeon kärryjen eteen. Se aivan nuoreni silmissä ja silmiin syttyi ilo toiminnasta. Kepeää ravia poni päästeli peräkylään ja takaisin. Se ei edes hionnut. Takaisin tullessamme pitkän suoran päässä se ryösti vielä laukallekin. Romeo on aivan ihana ajettava, pienellä ohjan hipaisulla se muuttaa suuntaa ja pienellä suun naksauksella lisää vauhtia.
Eilenen pojan kämpän siivousoperaatio onnistui suhteellisen hyvin. Pojan keittiö oli totuttuun tapaan aivan täynnä melkoisen vanhaa tiskiä. Yököttävää tavaraa. Ladoin astiat leipälaatikkoon ja toin ne kotiin koneella tiskattaviksi. Inhoan käsin tiskaamista ja niin inhoavat kätenikin. Pojan kämpästä tuli 4 jätesäkillistä mainospostia ja muuta roskaa pois heitettäväksi. Aika hyvin, kun kyseessä on kuitenkin pieni yksiö. Pojan pitäisi kyllä saada tyttöystävä!
Miten ällöttävän stereotyyppistä, jos hänellä olisi tyttöystävä, se raukka joutuisi siivoamaan tuon moskan. En muista itse siivonneeni kenenkään poikaystäväni kämppää. Itseasiassa muistan kerran lopettaneeni suhteen siihen, kun poika olisi välttämättä halunnut minun silittävän paitansa ulos lähtiessämme. Emme sitten menneet enää yhdessä ulos, emme sinä iltana emmekä koskaan myöhemminkään.
---
Pari päivää sitten valjastin Romeon kärryjen eteen. Se aivan nuoreni silmissä ja silmiin syttyi ilo toiminnasta. Kepeää ravia poni päästeli peräkylään ja takaisin. Se ei edes hionnut. Takaisin tullessamme pitkän suoran päässä se ryösti vielä laukallekin. Romeo on aivan ihana ajettava, pienellä ohjan hipaisulla se muuttaa suuntaa ja pienellä suun naksauksella lisää vauhtia.
lauantaina, heinäkuuta 14, 2007
Päivät liitää
Käsittämättömän nopeasti aika kuluu. Pojan intti on puolessa välissä ja tyttären Islannissaolo on myös puolessa välissä.
Tytär on rakastunut siellä Islannissa. Koiraan tosin, ei poikaan. Haluaisi tuoda tullessaan vuoden vanhan Rex-paimenkoirapojan. Aiheesta on käyty kiivasta keskustelua viime aikoina. Uskon kyllä, että otus on söpö ja mukava ja vaikka mitä... Eniten harmittaa kuitenkin se, että haaveet päästä agilityn huipulle se sitten hautaisi. X-rotuisella kun ei arvokisoihin toistaiseksi mennä. Jonkun ei-agilityä harrastavan mielestä varmaan aika typerä syy haluta nimenomaan rotukoira. Minusta se ei kuitenkaan ole vähäpätöinen asia. Harmittaahan tuo minua siksikin, että olen jo pennun tilannutkin, vaikka sen saaminen ei varmaa olekaan.
Tänään on luvassa ahkerointia. Lupasin auttaa poikaa asunnon raivaamisessa. Tai siivoukseksi hän sitä kutsuu, mutta hommaan sopisi varmaan puskutraktori paremmin kuin moni muu vehje. Toivottavasti päivästä pojan kanssa kuitenkin tulee mukava.
Ukko puolestaan rehkii tänään golfkisoissa. Toivottavasti pärjää. Harjoittelemaan ei ole tänä vuonna ehtinyt kuin kerran.
Ja säästä vielä sananen: aluesää lupaa huomiseksi sadetta Lohjalle, älä anna sen olla totta! Kaadetut heinät eivät suuresti kaipaisi nyt sadetta.
Tytär on rakastunut siellä Islannissa. Koiraan tosin, ei poikaan. Haluaisi tuoda tullessaan vuoden vanhan Rex-paimenkoirapojan. Aiheesta on käyty kiivasta keskustelua viime aikoina. Uskon kyllä, että otus on söpö ja mukava ja vaikka mitä... Eniten harmittaa kuitenkin se, että haaveet päästä agilityn huipulle se sitten hautaisi. X-rotuisella kun ei arvokisoihin toistaiseksi mennä. Jonkun ei-agilityä harrastavan mielestä varmaan aika typerä syy haluta nimenomaan rotukoira. Minusta se ei kuitenkaan ole vähäpätöinen asia. Harmittaahan tuo minua siksikin, että olen jo pennun tilannutkin, vaikka sen saaminen ei varmaa olekaan.
Tänään on luvassa ahkerointia. Lupasin auttaa poikaa asunnon raivaamisessa. Tai siivoukseksi hän sitä kutsuu, mutta hommaan sopisi varmaan puskutraktori paremmin kuin moni muu vehje. Toivottavasti päivästä pojan kanssa kuitenkin tulee mukava.
Ukko puolestaan rehkii tänään golfkisoissa. Toivottavasti pärjää. Harjoittelemaan ei ole tänä vuonna ehtinyt kuin kerran.
Ja säästä vielä sananen: aluesää lupaa huomiseksi sadetta Lohjalle, älä anna sen olla totta! Kaadetut heinät eivät suuresti kaipaisi nyt sadetta.
perjantaina, heinäkuuta 13, 2007
13. päivä ja perjantai
Onneksi en ole taikauskoinen. Sen huomaa jo siitä, että ekan kerran tällä viikolla heräsin jo ennen yhdeksää - 8:57 näytti kello, kun rämmin suihkuun. Ihmeesti on uni maittanut. Yleensä minä nousen ensin ja käyn kastelemassa kasvihuoneen, siirtämässä hevoset pois laitumelta ja haen lehden. Tällä viikolla ukko on tehnyt nuo hommat joka aamu, kun minä olen vain käännellyt kylkeä.
Paitsi tänään - ei ole vielä edes aamulehteä, kun molemmat vaan surfaa netissä ilman aikomustakaan lähteä liikkeelle. Kohta varmaan tarttis liikkua ulospäin.
Eilen kaadetuista heinistä toinen pelto oli ihan kummallinen, melkein pelkkää vahvaa saunakukkaa täynnä. Sitä eivät hevoset syö, mietimme, kannattaako moista edes paalata. Se on juuri uudistettu laidun ja ennen kylvöä se on asianmukaisesti myrkytetty. Omituista.
Säätiedotukset näyttävät, että iltapäivällä sataisi hieman ja sitten olisi koko loppuviikon taas poutaa. Paikkakuntakohtaiset ennusteet heittelevät kyllä melkoisesti päivien mittaan. Taitaa olla aika vaikea laji tuo sään ennustaminen.
Poikakin tulee taas vaihteeksi intistä lomille. Heillä oli tällä viikolla melko rankka harjoitus: maanantaista keskiviikkoon marssivat n. 150 km. Eilen kertoi olevansa portinvartijana kahden muun kaverin kanssa 24 h. Kuulemma tylsä homma.
Kävin eilen taas ratsastamassa. Vaikka olinkin ajatellut alunperin ottaa Ísingin, niin päätin sittenkin tehdä pitkän, rentouttavan lenkin Félagilla. Se on kuitenkin noista ratsuista se ikioma tuttu lapanen, jonka mielenliikkeet tietää tarkkaan etukäteen korvan liikahduksesta. Oli mukavaa. Lenkin jälkeen pesin ja öljysin otuksen Prob-shampoolla ja -öljyllä. Olen ollut viime aikoina yllättävän reipas ratsastelemaan. Varmaan tänäänkin tulee jollain kopukalla lähdettyä liikkeelle.
Kesämökkinaapuri pysähtyi juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Kun kerroin tyttären olevan Islannissa hevostilalla töissä, hän totesi, että meidän pitää sitten varmaan vaihtaa hevoset issikoihin, jos hän niistä kovasti innostuu. Suuri oli naisen hämmästys, kun kerroin hevostemme olevan issikoita jo valmiiksi.
Paitsi tänään - ei ole vielä edes aamulehteä, kun molemmat vaan surfaa netissä ilman aikomustakaan lähteä liikkeelle. Kohta varmaan tarttis liikkua ulospäin.
Eilen kaadetuista heinistä toinen pelto oli ihan kummallinen, melkein pelkkää vahvaa saunakukkaa täynnä. Sitä eivät hevoset syö, mietimme, kannattaako moista edes paalata. Se on juuri uudistettu laidun ja ennen kylvöä se on asianmukaisesti myrkytetty. Omituista.
Säätiedotukset näyttävät, että iltapäivällä sataisi hieman ja sitten olisi koko loppuviikon taas poutaa. Paikkakuntakohtaiset ennusteet heittelevät kyllä melkoisesti päivien mittaan. Taitaa olla aika vaikea laji tuo sään ennustaminen.
Poikakin tulee taas vaihteeksi intistä lomille. Heillä oli tällä viikolla melko rankka harjoitus: maanantaista keskiviikkoon marssivat n. 150 km. Eilen kertoi olevansa portinvartijana kahden muun kaverin kanssa 24 h. Kuulemma tylsä homma.
Kävin eilen taas ratsastamassa. Vaikka olinkin ajatellut alunperin ottaa Ísingin, niin päätin sittenkin tehdä pitkän, rentouttavan lenkin Félagilla. Se on kuitenkin noista ratsuista se ikioma tuttu lapanen, jonka mielenliikkeet tietää tarkkaan etukäteen korvan liikahduksesta. Oli mukavaa. Lenkin jälkeen pesin ja öljysin otuksen Prob-shampoolla ja -öljyllä. Olen ollut viime aikoina yllättävän reipas ratsastelemaan. Varmaan tänäänkin tulee jollain kopukalla lähdettyä liikkeelle.
Kesämökkinaapuri pysähtyi juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Kun kerroin tyttären olevan Islannissa hevostilalla töissä, hän totesi, että meidän pitää sitten varmaan vaihtaa hevoset issikoihin, jos hän niistä kovasti innostuu. Suuri oli naisen hämmästys, kun kerroin hevostemme olevan issikoita jo valmiiksi.
torstaina, heinäkuuta 12, 2007
Se loppui sittenkin!
Sade on loppunut. Eilen en nenääni ulos juuri laittanut, kun vettä tuli koko ajan kuin ämpäristä kaatamalla. Nyt säätiedotus näyttäisi siltä, että loppuviikon on kaunista. Illalla varmasti kaadetaan lisää heinää, kunhan maa on hieman kuivunut. Sunnuntaina sitten saisi taas rehkiä pellolla paaleja kantaen (vinkvink, talkooväki!)
Eilen en kuitenkaan juurikaan saanut taloa siivotuksi, joten tänään pitää tarttua imuriin ja alkaa pörryyttää ympäri taloa. Pyykkitupakin on - ylläri, ylläri - aivan samassa tilassa kuin eilenkin. Sadeilma tekee minusta aina laiskan ja velton. Tosin ihan saman tekee aurinkoinenkin ilma, joten erityisen energinen olen vain pilvipoutaisella kelillä. Jos silloinkaan...
Olen alkanut odottaa matkaamme Islantiin. Viikon päästä mennään. Uskomattoman nopeasti kuluvat päivät ja viikot. Pian on tytärkin taas kotona ja syksy käsillä. Mutta ei mietitä nyt syksyä, kauniit kesäpäivät ovat taas täällä ja niistä pitää osata nauttia nyt.
Eilen en kuitenkaan juurikaan saanut taloa siivotuksi, joten tänään pitää tarttua imuriin ja alkaa pörryyttää ympäri taloa. Pyykkitupakin on - ylläri, ylläri - aivan samassa tilassa kuin eilenkin. Sadeilma tekee minusta aina laiskan ja velton. Tosin ihan saman tekee aurinkoinenkin ilma, joten erityisen energinen olen vain pilvipoutaisella kelillä. Jos silloinkaan...
Olen alkanut odottaa matkaamme Islantiin. Viikon päästä mennään. Uskomattoman nopeasti kuluvat päivät ja viikot. Pian on tytärkin taas kotona ja syksy käsillä. Mutta ei mietitä nyt syksyä, kauniit kesäpäivät ovat taas täällä ja niistä pitää osata nauttia nyt.
keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007
Mikä päivä menossa?
Ohhoh, taitaa olla jo keskiviikko. Lomalla päivät jotenkin soljuvat niin ettei yhtään tiedä mikä päivä milloinkin on menossa. Tytär sanoi samaa olostaan Islannissa. Hyvähän se niin on, ettei tarvitse stressata viikonpäiviä.
Ulkona sataa kaatamalla. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja aloittaa talon siivous, kun ulkona ei viitsi olla. Pyykkitupa kaipaisi erikoishuomiota, siellä on niin törkeä kaaos ettei paremmasta väliä. Jotenkin sitä vaan jysähtää tähän netin ääreen eikä saa mitään aikaiseksi.
Ratsastin eilen pitkästä aikaa Vissalla. Tamma oli ekat 500 m aivan hermona, mutta sitten se rentoutui ja loppulenkki oli kiva. Se on mukava, kun se rakastaa kovavauhtista laukkaa ja päästinkin sen posottamaan ihan tosissaan yhden suoranpätkän. Itsellekin tuli todella hyvä mieli, pää jotenkin tuulettuu, kun saa painaa menemään niin kovaa kun pääsee.
Tänään, jos tuo sade lakkaa illaksi, olen päättänyt ottaa alleni Ísingin. Sillä ei ollakaan koskaan menty ilman seurahevosta. Voi olla mielenkiintoista...
Ulkona sataa kaatamalla. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja aloittaa talon siivous, kun ulkona ei viitsi olla. Pyykkitupa kaipaisi erikoishuomiota, siellä on niin törkeä kaaos ettei paremmasta väliä. Jotenkin sitä vaan jysähtää tähän netin ääreen eikä saa mitään aikaiseksi.
Ratsastin eilen pitkästä aikaa Vissalla. Tamma oli ekat 500 m aivan hermona, mutta sitten se rentoutui ja loppulenkki oli kiva. Se on mukava, kun se rakastaa kovavauhtista laukkaa ja päästinkin sen posottamaan ihan tosissaan yhden suoranpätkän. Itsellekin tuli todella hyvä mieli, pää jotenkin tuulettuu, kun saa painaa menemään niin kovaa kun pääsee.
Tänään, jos tuo sade lakkaa illaksi, olen päättänyt ottaa alleni Ísingin. Sillä ei ollakaan koskaan menty ilman seurahevosta. Voi olla mielenkiintoista...
maanantaina, heinäkuuta 09, 2007
Ohi on!
Päivä on mennyt levätessä. Viikonloppu issikkakisojen parissa oli mukava, mutta perin juurin uuvuttava. Olen kuitenkin saanut ihanan paljon positiivisia kommntteja siitä, miten kisat läpi vedin ja olo on onnellinen. Jotkut ovat ihmetelleet sitä, että olin niin tyyni ja rauhallinen kaikkien tilanteiden tullen.
Sanoinkin alussa, että jos minä hermostun, niin olemme kusessa. En hermostunut, joten emme kai sitten olleet. Pahimmillaan kisat olivat yli tunnin myöhässä aikataulusta, mutta se olikin pahinta, mitä tapahtui.
Kaikki toimihenkilöt olivat ihania, iloisia ja tunnollisia.
Ehkä ensi vuonna uudelleen?
Sanoinkin alussa, että jos minä hermostun, niin olemme kusessa. En hermostunut, joten emme kai sitten olleet. Pahimmillaan kisat olivat yli tunnin myöhässä aikataulusta, mutta se olikin pahinta, mitä tapahtui.
Kaikki toimihenkilöt olivat ihania, iloisia ja tunnollisia.
Ehkä ensi vuonna uudelleen?
torstaina, heinäkuuta 05, 2007
Ilman viime tippaa ei mikään valmistuisi
Ypäjälle pitäisi kohtapuoleen startata, mutta ei voi pakata kassia, kun vaatteet on kuivurissa. Joo, lomalla oon ollut koko viikon enkä ole oikeastaan suurinta osaa noista vaatteista edes käyttänyt, joten suunnitelmallisuus on taas huipussaan.
Toisaalta mentaliteettiini ei ole koskaan kuulunut etukäteen höseltäminen. Eilen illalla jo suunnittelin näin toimivani, joten kaipa se sitten kumminkin on suunnitelmallisuutta.
Mutta se ei ole, että kaikenlaista piti printata mukaan ja nyt kun olen kaiken printannut on enää 6 arkkia paperia jäljellä. No, eipä loppunut kesken.
---
Eilinen Kleon elänlääkärikäynti ei ollut varsinaisesti enää käynti, eläinlääkäriviipyminen voisi olla sopivampi sana. Kolme ja puoli tuntia pikkuotuksen nenää roplattiin. Otetiin verikokeet. Kaikki aivan normaalia. Otettiin röntgenkuvat alta ja sivulta, suu auki ja suu kiinni. Tulos: ei kasvainta, ei vierasesineitä. Otettiin näytteet molemmista sieraimista. Tulos: pieni tulehdus, bakteereita, joita kuuluukin olla. Diagnoosi on siis edelleen arvailun varassa. Nenäpunkkilääkkeet uudistettiin, nyt molemmille koirillemme 3 kertaa 2 viikon välein. Lisäksi viikon antibioottikuuri mahdollista tulehdusta nutistamaan.
Kallista oli, melkein 300 egee. Lääkäri oli kyllä mukava ja asiantuntevan oloinen, mutta vaiva lienee sellinen, ettei siitä oikein saa selvää. Tuon pikkuisen sieraimet kun ovat niin ahtaat, etti sinne oikein mitään näe eikä sopivia välineitä ole.
Hassua oli Kleon rauhoitukseen vaipumisaika. Lääkäri pisti piikin ja sanoi, että kestänee 10 min. Otin Kleon syliin ja kävelin kolme askelta ovelle. Sillä aikaa otus simahti totaalisti.
---
Mutta ehkä ne vaatteet nyt olisi kuivuneet, niin pääsisi baanalle.
Toisaalta mentaliteettiini ei ole koskaan kuulunut etukäteen höseltäminen. Eilen illalla jo suunnittelin näin toimivani, joten kaipa se sitten kumminkin on suunnitelmallisuutta.
Mutta se ei ole, että kaikenlaista piti printata mukaan ja nyt kun olen kaiken printannut on enää 6 arkkia paperia jäljellä. No, eipä loppunut kesken.
---
Eilinen Kleon elänlääkärikäynti ei ollut varsinaisesti enää käynti, eläinlääkäriviipyminen voisi olla sopivampi sana. Kolme ja puoli tuntia pikkuotuksen nenää roplattiin. Otetiin verikokeet. Kaikki aivan normaalia. Otettiin röntgenkuvat alta ja sivulta, suu auki ja suu kiinni. Tulos: ei kasvainta, ei vierasesineitä. Otettiin näytteet molemmista sieraimista. Tulos: pieni tulehdus, bakteereita, joita kuuluukin olla. Diagnoosi on siis edelleen arvailun varassa. Nenäpunkkilääkkeet uudistettiin, nyt molemmille koirillemme 3 kertaa 2 viikon välein. Lisäksi viikon antibioottikuuri mahdollista tulehdusta nutistamaan.
Kallista oli, melkein 300 egee. Lääkäri oli kyllä mukava ja asiantuntevan oloinen, mutta vaiva lienee sellinen, ettei siitä oikein saa selvää. Tuon pikkuisen sieraimet kun ovat niin ahtaat, etti sinne oikein mitään näe eikä sopivia välineitä ole.
Hassua oli Kleon rauhoitukseen vaipumisaika. Lääkäri pisti piikin ja sanoi, että kestänee 10 min. Otin Kleon syliin ja kävelin kolme askelta ovelle. Sillä aikaa otus simahti totaalisti.
---
Mutta ehkä ne vaatteet nyt olisi kuivuneet, niin pääsisi baanalle.
keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007
Kolotusta hartioissa
Ehkä se on hyvä merkki, että hiukan kolottaa. Tietää ainakin olevansa vielä elossa. Kaikki tällä erää kaadetut heinät on saatu katon alle. Suuri kiitos siitä kuuluu akalle tyttärineen, jotka riuskasti tulivat meitä eilen illalla auttamaan. Kyllä on mukavaa, kun saa heinätalkoisiin porukkaa. Ja mikä ilo, että saa vielä kauniita ihmisiä talkoisiin, kuten toinen tyttäristä totesi lähtiessään.
Appiukko se on ihme teräsvaari, ajeli paalainta muutaman tunnin avuksemme. Ikää tulee elokuussa hänelle 85 v.
Juon tässä aamun ekaa kahvikupillista. Vielä on sanomalehti hakematta ja hepot siirtämättä pois laitumelta, mutta eipä tässä kiirettä. Tänään on Kleolla taas lääkäri, kun nuo nuuskutuskohtaukset eivät mene ohi, vaikka miten lääkittäisiin. Jääkaappikin näytti melko tyhjältä, joten varmaan kaupassakin pitää piipahtaa. Matkahuoltoon pitäisi myöskin tänään läpsähtää paketti passinaruja viikonlopun kisoja varten.
Loppuviikko, huomisesta eteenpäin, meneekin Ypäjällä, issikkakisoissa. Päivässä on viime aikoina tullut noin 50-60 sähköpostia aiheen tiimoilta. Repikää siitä.
Marilyn karkasi eilen. Tai ei se oikeastaan karannut. Otin sen takaovesta sisään ja etuovi oli auki. Katselin telkkaria, kävin suihkussa ja sitten tajusin tilanteen. Laitoin päälleni ja lähdimme Kleon kanssa etsimään. Marilynin löytäminen ei ole vaikeaa, koska se haukkuu koko ajan. Läheisellä mökkitiellä näin sen ja se minut. Käännyin välittömästi ympäri ja lähdin juoksemaan karkuun samalla Kleoa hillittömästi kehuen. Otus meni halpaan ja lähti viivana perään. Aikani heiteltyäni sille pekoninpalasia, se päätti tulla syliin kiittämään. Olisi ehkä pitänyt päästää se uudelleen vapaaksi, mutta tein pihlajasta talutusremmin ja tulimme kotiin syömään lisää pekonia ruokakupista. Tai siis se söi pekonia, minä otin ansaitun keskarin.
Appiukko se on ihme teräsvaari, ajeli paalainta muutaman tunnin avuksemme. Ikää tulee elokuussa hänelle 85 v.
Juon tässä aamun ekaa kahvikupillista. Vielä on sanomalehti hakematta ja hepot siirtämättä pois laitumelta, mutta eipä tässä kiirettä. Tänään on Kleolla taas lääkäri, kun nuo nuuskutuskohtaukset eivät mene ohi, vaikka miten lääkittäisiin. Jääkaappikin näytti melko tyhjältä, joten varmaan kaupassakin pitää piipahtaa. Matkahuoltoon pitäisi myöskin tänään läpsähtää paketti passinaruja viikonlopun kisoja varten.
Loppuviikko, huomisesta eteenpäin, meneekin Ypäjällä, issikkakisoissa. Päivässä on viime aikoina tullut noin 50-60 sähköpostia aiheen tiimoilta. Repikää siitä.
Marilyn karkasi eilen. Tai ei se oikeastaan karannut. Otin sen takaovesta sisään ja etuovi oli auki. Katselin telkkaria, kävin suihkussa ja sitten tajusin tilanteen. Laitoin päälleni ja lähdimme Kleon kanssa etsimään. Marilynin löytäminen ei ole vaikeaa, koska se haukkuu koko ajan. Läheisellä mökkitiellä näin sen ja se minut. Käännyin välittömästi ympäri ja lähdin juoksemaan karkuun samalla Kleoa hillittömästi kehuen. Otus meni halpaan ja lähti viivana perään. Aikani heiteltyäni sille pekoninpalasia, se päätti tulla syliin kiittämään. Olisi ehkä pitänyt päästää se uudelleen vapaaksi, mutta tein pihlajasta talutusremmin ja tulimme kotiin syömään lisää pekonia ruokakupista. Tai siis se söi pekonia, minä otin ansaitun keskarin.
tiistaina, heinäkuuta 03, 2007
Typeriä yrityksiä
Harmittaa pahuksesti tuo karkaileva Marilyn. Olisi niin kiva pitää koirat aina mukana, kun puuhailee ulkosalla, mutta kun tuota otusta on pakko pitää koko ajan kiinni, niin ei saa mitään tehdyksi, kun toinen käsi on varattuna.
Päätin sitten eilen kokeilla sellaista, että laitoin Kleolle valjaat ja Marilynin kiinni niihin. Olisi ollut näpsä paketti ja kulkenut kiltisti mukana, koska Kleo ei ikinä karkaa.
Sata metriä näytti hyvältä. Koirat kirmasivat kivasti vierekkäin, mutta sitten alkoi tapahtua. Marilyn on niin vauhdikas, että se haluaa sinkoilla sinne ja tänne. Kleon naamasta näki aika pian, että alkaa riittää. Luonteelleen tyypillisenä tyynenä pakkauksena se istui. Kuin kivi. Ei liikettä. Kleon ilme oli sen näköinen, että istun tässä niin kauan, kunnes tuo hemmetin riiviö otetaan irti. Ja olihan se pakko irrottaa.
Mitähän seuraavaksi yrittäisi?
Päätin sitten eilen kokeilla sellaista, että laitoin Kleolle valjaat ja Marilynin kiinni niihin. Olisi ollut näpsä paketti ja kulkenut kiltisti mukana, koska Kleo ei ikinä karkaa.
Sata metriä näytti hyvältä. Koirat kirmasivat kivasti vierekkäin, mutta sitten alkoi tapahtua. Marilyn on niin vauhdikas, että se haluaa sinkoilla sinne ja tänne. Kleon naamasta näki aika pian, että alkaa riittää. Luonteelleen tyypillisenä tyynenä pakkauksena se istui. Kuin kivi. Ei liikettä. Kleon ilme oli sen näköinen, että istun tässä niin kauan, kunnes tuo hemmetin riiviö otetaan irti. Ja olihan se pakko irrottaa.
Mitähän seuraavaksi yrittäisi?
maanantaina, heinäkuuta 02, 2007
Hämäysreippautta ilmassa
Olen hereillä klo 7 ekana kesälomapäivänä! Se on hämäystä, sillä kun olen lukenut lehden ja kietaissut kitusiini kupillisen kahvia, aion köllähtää takaisin vaaka-asentoon.Talossa on täydellinen rauha. Ukonkin piti aloittaa loma, mutta se siirtyikin muutaman päivän ja hän lähti jo töihin.
Pari ensimmäistä heinäpeltoa on kaadettu. Tiistaina toivottavasti pääsee paalaamaan. Tänä aamuna sääennuste näyttää, että perjantaina sataa seuraavan kerran. Anna sen olla totta! Yleensä sääennusteet puhuvat potaskaa, mutta todella toivon, että nyt ei ole niin.
Elinen päivä meni mukavasti. Aamupäivällä kävin eilen esiteltyä "kultapoikaa" katsomassa ja iltapäivän olimme ukon serkkutytön 60-vuotispäivillä tuolla kylän perällä. Paikalla oli runsaat sata vierasta, 3-miehinen orkesteri, mukava tunnelma, hyvää ruokaa. Kaikin puolin priimat kesäjuhlat.
Jep, jep - näin paljon ehtii kirjoittaa yhden kahvikupillisen aikana.
sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2007
Kultapoika
Viime yönä syntyi ystäväni Sadun tammalle tällainen pieni kultapoika.
Näissä kuvissa pikkuinen on n. 11 tuntia vanha.
Näissä kuvissa pikkuinen on n. 11 tuntia vanha.
perjantaina, kesäkuuta 29, 2007
Ruusuilla tanssimisen iloa
Viimeinen työaamu. Olen tilannut itselleni kampaajan, joten teen lisäksi tynkäpäivän. Ihanaa.
Eiliset terveiset tyttäreltä kommenteissa saivat hymyn huulille - jep, olen niin raaka ihminen, että läpimärkä, viluinen tytär kuhmu päässään ja haavoja käsissään naurattaa. Ei, ei se minua naurattanut, vaan se, että neidillä oli omasta mielestään hyvä tuuri, kun ei istunut lehmänläjässä. (Tai ei ainakaan huomannut sitä. ) Hymyilyttää se, että tytöllä on luonnetta. Sitä maailmalla tarvitaan. Sitkeyttä ja huumorintajua. Loistavaa, että sitä olemme onnistuneet hänelle periyttämään ja varmaan hiukan tartuttamaankin.
Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, ei ole. Tai ainakin, jos se sitä on, niin sitä tanssii paljain jaloin. Mutta kyllä tanssiminen kannattaa. Tarkoitan tällä sitä, että elämä kannattaa yrittää elää hymyillen niille asioille, joille voi. Muutenhan kaikki olisi vain karua ja ankeaa puurtamista. Jos katkeroituu kaikelle ja elää elämänsä hampaat irvessä, eläminen on aika turhaa.
---
Viime yönä ja eilen illalla satoi kaatamalla. Kaikki heinät ovat laossa eikä hirveästi naurata. Nyt kaikki toivomaan poutaa pari viikkoa perätyksiin, että saisimme heinää tehtyä. Tilasin kyllä puolelle sadosta pyöröpaalauksen, mutta kaipaa sekin kuivaa ilmaa ja olisi se mukava saada tuo toinenkin puoli paalatuksi.
Kuten sanottu, loma on edessä. Parhaalla puolella siis.
Eiliset terveiset tyttäreltä kommenteissa saivat hymyn huulille - jep, olen niin raaka ihminen, että läpimärkä, viluinen tytär kuhmu päässään ja haavoja käsissään naurattaa. Ei, ei se minua naurattanut, vaan se, että neidillä oli omasta mielestään hyvä tuuri, kun ei istunut lehmänläjässä. (Tai ei ainakaan huomannut sitä. ) Hymyilyttää se, että tytöllä on luonnetta. Sitä maailmalla tarvitaan. Sitkeyttä ja huumorintajua. Loistavaa, että sitä olemme onnistuneet hänelle periyttämään ja varmaan hiukan tartuttamaankin.
Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, ei ole. Tai ainakin, jos se sitä on, niin sitä tanssii paljain jaloin. Mutta kyllä tanssiminen kannattaa. Tarkoitan tällä sitä, että elämä kannattaa yrittää elää hymyillen niille asioille, joille voi. Muutenhan kaikki olisi vain karua ja ankeaa puurtamista. Jos katkeroituu kaikelle ja elää elämänsä hampaat irvessä, eläminen on aika turhaa.
---
Viime yönä ja eilen illalla satoi kaatamalla. Kaikki heinät ovat laossa eikä hirveästi naurata. Nyt kaikki toivomaan poutaa pari viikkoa perätyksiin, että saisimme heinää tehtyä. Tilasin kyllä puolelle sadosta pyöröpaalauksen, mutta kaipaa sekin kuivaa ilmaa ja olisi se mukava saada tuo toinenkin puoli paalatuksi.
Kuten sanottu, loma on edessä. Parhaalla puolella siis.
torstaina, kesäkuuta 28, 2007
Sataa, sataa, lotisee...
Ei haittaa vielä tuo sade. Kohta voi alkaa potuttaa, koska heinäpoudat olisi kiva saada lähiaikoina. Itseä on kyllä alkanut kiinnostaa jokin vaihtoehtoinen heinäntekotapa noiden kuivaheinäpienpaalien sijaan. Niiden teko on niin säiden armoilla, että joka vuosi pinna kiristyy. Lisäksi tuntuu olevan mahdotonta saada tarpeeksi talkooväkeä ja heinätyöt ovat aika raskaita, jos väkeä on vähän. Romeolle varmaan säilöpaali olisi myös helpompaa syötävää talvisin. Talvellahan Romeo syö pääasiassa viherepellettipuuroa, kun vanhat hampaat ei kykene kuivaheinään.
Sää on muuten kyllä ihan näkökulmakysymys. Eilen puhuin tyttären kanssa puhelimessa ja totesin, että on koleaa, vain 16C. Hän naurahti ja totesi Islannissa olevan 13C ja ihanan lämmintä. Vieläkin juttelemme päivittäin ja on ihanaa kuvitella hänet sinne hevosten, varsojen ja karitsojen keskelle. Vielä kolme viikkoa, niin minäkin saan taas hengittää Islannin raikasta ilmaa.
Yksi aamu enää jäljellä ja sitten alkaa odotettu loma. Tuskin jaksan odottaa. Välillä iltaisin tunnen itseni todella vanhaksi ja väsyneeksi. Mitä tietenkin kaikkien nuorempien mielestä olenkin, heh heh.
Lisäsin blogihakemistoon nuo tunnisteet, mutta niitä en ole jaksanut kaikkiin teksteihin vielä laittaa, ehkä jonain sateisena päivänä päivitän niitä lisää...
Näihin kuviin ja tunnelmiin - hauskaa sadepäivää.
Sää on muuten kyllä ihan näkökulmakysymys. Eilen puhuin tyttären kanssa puhelimessa ja totesin, että on koleaa, vain 16C. Hän naurahti ja totesi Islannissa olevan 13C ja ihanan lämmintä. Vieläkin juttelemme päivittäin ja on ihanaa kuvitella hänet sinne hevosten, varsojen ja karitsojen keskelle. Vielä kolme viikkoa, niin minäkin saan taas hengittää Islannin raikasta ilmaa.
Yksi aamu enää jäljellä ja sitten alkaa odotettu loma. Tuskin jaksan odottaa. Välillä iltaisin tunnen itseni todella vanhaksi ja väsyneeksi. Mitä tietenkin kaikkien nuorempien mielestä olenkin, heh heh.
Lisäsin blogihakemistoon nuo tunnisteet, mutta niitä en ole jaksanut kaikkiin teksteihin vielä laittaa, ehkä jonain sateisena päivänä päivitän niitä lisää...
Näihin kuviin ja tunnelmiin - hauskaa sadepäivää.
maanantaina, kesäkuuta 25, 2007
Vielä neljä...
... aamua kun jaksaisi, niin kesäloma olisi edessä. Nihkeää on, täytyy myöntää. Torkkukytkin oli tänäkin aamuna ahkerassa käytössä.
Eilinen meni kirjaa lukiessa. Ostin Espanjaa varten lukemiseksi jonkin hömppäpokkarin ja nyt eilen avasin sen ja luin sen päivän aikana loppuun. Enpä olekaan lukenut kirjaa pitkään aikaan. Yhteen aikaan luin niitä kaksikin päivässä.
Kävimmehän me eilen Forssan autokeitaasta noutamassa pojan, kun tuli RMJ:stä. Väsyneitä, elämää nähneitä, kuluneen näköisiä nuoria miehiä ja naisia oli liikkeellä siellä päin sankoin joukoin. Osa näytti olevan tulossa Yyteristä (rannekkeet paljastivat) ja osa Raumalta. Pojalla oli ollut mukavaa ja oli säilynyt hengissä. Sen on ihan hyvä saldo juhannuksen jälkeen. Kolme samanikäistä miestä menehtyi niilläkin juhlilla: yksi tukehtui oksennukseensa ja kaksi kuoli häkään, kun teltassa oli sisällä grilli. Niin turhia kuolemia. Tuntuu vaikealta ajatella, miltä noiden nuorten miesten omaisista tuntuu.
Tästä tulee taas suhteellisen kiireinen viikko töissä ja harrastustoiminnassa: tänään SM-kisakokous ja huomenna johtokunnan kokous. SM-kisat tuntuvat etenevän mukavasti, tekijöitäkin on alkanut loppumetreillä löytyä lähes joka hommaan. Optimisti kun olen, niin uskon, etteivät ne voi mennä pahasti pieleen, vaikka olenkin "puikoissa".
---
No, ehkä sitä voisi lähteä ajelemaan töihin päin - luulisin, että siellä on väljempää tänään, kun osa väestä on jo aloittanut kesälomansa.
Eilinen meni kirjaa lukiessa. Ostin Espanjaa varten lukemiseksi jonkin hömppäpokkarin ja nyt eilen avasin sen ja luin sen päivän aikana loppuun. Enpä olekaan lukenut kirjaa pitkään aikaan. Yhteen aikaan luin niitä kaksikin päivässä.
Kävimmehän me eilen Forssan autokeitaasta noutamassa pojan, kun tuli RMJ:stä. Väsyneitä, elämää nähneitä, kuluneen näköisiä nuoria miehiä ja naisia oli liikkeellä siellä päin sankoin joukoin. Osa näytti olevan tulossa Yyteristä (rannekkeet paljastivat) ja osa Raumalta. Pojalla oli ollut mukavaa ja oli säilynyt hengissä. Sen on ihan hyvä saldo juhannuksen jälkeen. Kolme samanikäistä miestä menehtyi niilläkin juhlilla: yksi tukehtui oksennukseensa ja kaksi kuoli häkään, kun teltassa oli sisällä grilli. Niin turhia kuolemia. Tuntuu vaikealta ajatella, miltä noiden nuorten miesten omaisista tuntuu.
Tästä tulee taas suhteellisen kiireinen viikko töissä ja harrastustoiminnassa: tänään SM-kisakokous ja huomenna johtokunnan kokous. SM-kisat tuntuvat etenevän mukavasti, tekijöitäkin on alkanut loppumetreillä löytyä lähes joka hommaan. Optimisti kun olen, niin uskon, etteivät ne voi mennä pahasti pieleen, vaikka olenkin "puikoissa".
---
No, ehkä sitä voisi lähteä ajelemaan töihin päin - luulisin, että siellä on väljempää tänään, kun osa väestä on jo aloittanut kesälomansa.
sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2007
Bloggeri on buginen
Jostain syystä uusin teksti ei aina tulekaan etusivulle, vaan näkyy vasta, kun linkkaa sivussa olevista linkeistä. Ärsyttävä piirre. Toivottavasti korjaantuu pian.
Päivä harakoille
Hohhoijaa - menin nukkumaan juhannusaattoyönä ja heräsin justiinsa. Käytännössä näin. Jonnekin on kadonnut siis kokonainen päivä. Vaikka sitä on näin vanha, niin sitä ei opi, että konjakin kanssa ei pitäisi lutrata.
No, kesä jatkuu, näemmä. Sää on mitä upein. Tänään voisi käydä hinkkaamassa lopultakin Romeosta talvikarvan loput pois. Ihan vaan sen syntymäpäivän kunniaksi. Pikkuinen täyttää tänään 28 vuotta. Se on silti uskomattoman pirteä. Kunhan ilta viilenee, niin sen voisi laittaa kärryjen eteen ja ajella pienen lenkin mielenvirkistykseksi.
Tässä muutama kuva Romeon nuoruudenpäivistä 4-vuotiaana.
Tytär on soitellut Islannista joka päivä. Ihanaa, että muistaa. Varmaan soittaa ihan siksikin, että saisi puhua suomea. Kiva kuitenkin kuulla kuulumisia. Ikävähän tässä kumminkin on.
Poika tulee tänään RMJ:stä ja lupasimme lämmittää hänelle kylpytynnyrin ennen Haminaan lähtöä. Tekee varmaan hyvä reissussa rähjääntyneelle tyypille.
No, kesä jatkuu, näemmä. Sää on mitä upein. Tänään voisi käydä hinkkaamassa lopultakin Romeosta talvikarvan loput pois. Ihan vaan sen syntymäpäivän kunniaksi. Pikkuinen täyttää tänään 28 vuotta. Se on silti uskomattoman pirteä. Kunhan ilta viilenee, niin sen voisi laittaa kärryjen eteen ja ajella pienen lenkin mielenvirkistykseksi.
Tässä muutama kuva Romeon nuoruudenpäivistä 4-vuotiaana.
Tytär on soitellut Islannista joka päivä. Ihanaa, että muistaa. Varmaan soittaa ihan siksikin, että saisi puhua suomea. Kiva kuitenkin kuulla kuulumisia. Ikävähän tässä kumminkin on.
Poika tulee tänään RMJ:stä ja lupasimme lämmittää hänelle kylpytynnyrin ennen Haminaan lähtöä. Tekee varmaan hyvä reissussa rähjääntyneelle tyypille.
perjantaina, kesäkuuta 22, 2007
Jussinviettopuuhia
Juhannusaatto.
Se on juuri nyt. Kylpytynnyri lämpiää, sauna lämpiää. Ukko pesee lipputankoa.
Jääkaapissa valmiina odottavat keitetyt kanamunapuolikkaat siianmädillä ja lohitahnalla. Valmiita ovat myös herkkusieni-sinihomejuusto-pekoninyytit grillausta varten. Jääkaappi on täynnä silliä, uusia perunoita, savulohta, graavilohta, kylmäsavulohta, porsaan sisäfilettä, naudanfilettä, tomaatteja, sipulia, paprikoita, olutta, viiniä, vissyä, piimää. Yltäkylläisyyttä.
Aurinko paistaa, lämmintä on 22C. Kaikki kohdallaan. Juuri se kesä, josta talvella unelmoidaan.
Hyvää Juhannusta kaikille!
Se on juuri nyt. Kylpytynnyri lämpiää, sauna lämpiää. Ukko pesee lipputankoa.
Jääkaapissa valmiina odottavat keitetyt kanamunapuolikkaat siianmädillä ja lohitahnalla. Valmiita ovat myös herkkusieni-sinihomejuusto-pekoninyytit grillausta varten. Jääkaappi on täynnä silliä, uusia perunoita, savulohta, graavilohta, kylmäsavulohta, porsaan sisäfilettä, naudanfilettä, tomaatteja, sipulia, paprikoita, olutta, viiniä, vissyä, piimää. Yltäkylläisyyttä.
Aurinko paistaa, lämmintä on 22C. Kaikki kohdallaan. Juuri se kesä, josta talvella unelmoidaan.
Hyvää Juhannusta kaikille!
keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007
Tartu hetkeen
Ihania kesäaamuja. Vieläkin hiukan harmittaa se, että loma ei ole jo tässä ja nyt. Mikähän kumma siinä on, että ihminen katsoo koko ajan vain eteenpäin ja toivoo jotain? Viisaampaa olisi elää tätä päivää ja nauttia tästä hetkestä.
Juuri nyt: aamun ainoa meteli tulee linnunlaulusta ja harvakseltaan hirnahtelevista hevosista. Varpaideni päällä on Kleon pää, luottavaisena se uskoo, että tässä voi olla pitkään.
Vaan ei, mentävä on. Loman odotus on ilmassa edelleen: 6 työaamua lomaan. Ennen sitä hirmuinen juhannushärdelli, että saadaan talo siistihköksi ja pötyä vieraille pöytään. Mutta kuten tyttären paras ystävä sanoo: "Älä ressaa".
En ressaakaan. Yhtään. Jos aloitan, niin stressattavaa olisi paljon enemmänkin. Enää 2½ viikkoa niihin SM-kisoihin, joiden kilpailunjohtajana toimin... Ehkä kuitenkin on viisainta tarttua hetkeen ja unohtaa tulevat. Asia kerrallaan.
Jep, lähden siis töihin.
Juuri nyt: aamun ainoa meteli tulee linnunlaulusta ja harvakseltaan hirnahtelevista hevosista. Varpaideni päällä on Kleon pää, luottavaisena se uskoo, että tässä voi olla pitkään.
Vaan ei, mentävä on. Loman odotus on ilmassa edelleen: 6 työaamua lomaan. Ennen sitä hirmuinen juhannushärdelli, että saadaan talo siistihköksi ja pötyä vieraille pöytään. Mutta kuten tyttären paras ystävä sanoo: "Älä ressaa".
En ressaakaan. Yhtään. Jos aloitan, niin stressattavaa olisi paljon enemmänkin. Enää 2½ viikkoa niihin SM-kisoihin, joiden kilpailunjohtajana toimin... Ehkä kuitenkin on viisainta tarttua hetkeen ja unohtaa tulevat. Asia kerrallaan.
Jep, lähden siis töihin.
tiistaina, kesäkuuta 19, 2007
Mielikuvia
Mainoksista kamalimman mielikuvan herättää tällä hetkellä se hiuskiinnemainos, missä blondi, pitkätukkainen nainen kietoutuu karvalankamattoon pikkulapsen kanssa. Selkääni pitkin menee aina inhon väreet. Jos matto olisi meidän lattiallamme, hän todella katuisi tekoaan: hiekkaa, leivänmurusia, koirankarvoja, ties mitä - yök. Toivottavasti en ole ainoa ihminen, joka ei edes voi kuvitella moista mattoa lattialleen - saatika että voisin kuvitella itseni kietoutumassa siihen...*puist*
---
Pojalla on tänään RUK:n kovin koettelemus: Kirkkojärven marssi. Voin kuvitella, miten joukko nuoria miehiä hampaanpalaset kirskuen hikisinä painelevat metsässä täyspakkaukset selässä välillä jotain hyökkäys- ja suunnistustehtäviä tehden. Varmaan täysin väärä mielikuva.
---
Tytär kertoi eilen olleensa siirtämässä noin sadan hevosen laumaa ratsain paikasta toiseen. Hänen ratsunsa oli kuulemma loputtomiin puhdasta tölttiä tarjoava, kuuliainen otus. Voin kuvitella, miten kaunis sellainen lauma on, kun se liikkuu. Vain kuvitella.
---
Oma aamuni oli lähes täydellinen. Kun lähdin siirtämään hevosia laitumelta päiväksi pois, oli jokaisen heinänkorren päässä oma, kimalteleva vesipisaratimantti. Aurinko paistoi niin, että unisia silmiäni aivan kirveli. Kun naksautin kieltäni kerran, hevoset lähtivät jonossa juoksemaan pois laitumelta. - Joinakin aamuina, tietenkin silloin, kun sataa kaatamalla, homma on kestänyt yli puoli tuntia. - Tämä aamu oli aivan täydellinen lomapäivän aamuksi - vain loma edelleen puuttuu. Aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta.
Kaukana loma ei ole, vain 7 työaamua jäljellä. Ehkä sen kestää.
---
Pojalla on tänään RUK:n kovin koettelemus: Kirkkojärven marssi. Voin kuvitella, miten joukko nuoria miehiä hampaanpalaset kirskuen hikisinä painelevat metsässä täyspakkaukset selässä välillä jotain hyökkäys- ja suunnistustehtäviä tehden. Varmaan täysin väärä mielikuva.
---
Tytär kertoi eilen olleensa siirtämässä noin sadan hevosen laumaa ratsain paikasta toiseen. Hänen ratsunsa oli kuulemma loputtomiin puhdasta tölttiä tarjoava, kuuliainen otus. Voin kuvitella, miten kaunis sellainen lauma on, kun se liikkuu. Vain kuvitella.
---
Oma aamuni oli lähes täydellinen. Kun lähdin siirtämään hevosia laitumelta päiväksi pois, oli jokaisen heinänkorren päässä oma, kimalteleva vesipisaratimantti. Aurinko paistoi niin, että unisia silmiäni aivan kirveli. Kun naksautin kieltäni kerran, hevoset lähtivät jonossa juoksemaan pois laitumelta. - Joinakin aamuina, tietenkin silloin, kun sataa kaatamalla, homma on kestänyt yli puoli tuntia. - Tämä aamu oli aivan täydellinen lomapäivän aamuksi - vain loma edelleen puuttuu. Aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta.
Kaukana loma ei ole, vain 7 työaamua jäljellä. Ehkä sen kestää.
maanantaina, kesäkuuta 18, 2007
Juhannusviikko jo?
Uskomatonta, nyt on jo juhannusviikko. Pitkä talvi odotettiin kesää ja se on nyt tässä.
Ensi viikolla varmaan alkaa heinätyöt. Molemmat lapsemme säästyvät tänä kesänä heinäpeltohikoilusta - toinen hikoilee senkin edestä intissä ja toinen ehkä tekee puolestaan heinää Islannissa.
Kaikki innokkaat tutut, jotka eivät ole pitkään aikaan saneet nauttia heinäpeltoromantiikasta, ilmoittautukaa minulle, kyllä töitä riittää.
Kaksi kertaa piti eilen soittaa tyttärelle. Ensin, kun tuli tekstiviesti, että on perillä maatilalla ja saa soittaa. Oli kuulemma jo kyllästynyt pelkän englannin puhumiseen. Mummo ja vaijakin saivat vaihtaa sanasen tyttösen kanssa. Sitten illalla minun oli pakko vielä soitaa ja kysyä, miten menee. Vaikutti kyllä ihan iloiselta. Voin kuvitella hänet tuuliselle pellolle Islantiin, hevosten keskelle, sadepisaroita hiuksissaan. Tuuli humisi puhelimeen, kun puhuimme illalla.
Tänään sataa, toivottavasti juhannusaattona on kauniimpi ilma.
Ensi viikolla varmaan alkaa heinätyöt. Molemmat lapsemme säästyvät tänä kesänä heinäpeltohikoilusta - toinen hikoilee senkin edestä intissä ja toinen ehkä tekee puolestaan heinää Islannissa.
Kaikki innokkaat tutut, jotka eivät ole pitkään aikaan saneet nauttia heinäpeltoromantiikasta, ilmoittautukaa minulle, kyllä töitä riittää.
Kaksi kertaa piti eilen soittaa tyttärelle. Ensin, kun tuli tekstiviesti, että on perillä maatilalla ja saa soittaa. Oli kuulemma jo kyllästynyt pelkän englannin puhumiseen. Mummo ja vaijakin saivat vaihtaa sanasen tyttösen kanssa. Sitten illalla minun oli pakko vielä soitaa ja kysyä, miten menee. Vaikutti kyllä ihan iloiselta. Voin kuvitella hänet tuuliselle pellolle Islantiin, hevosten keskelle, sadepisaroita hiuksissaan. Tuuli humisi puhelimeen, kun puhuimme illalla.
Tänään sataa, toivottavasti juhannusaattona on kauniimpi ilma.
sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2007
Lapseton sunnuntaiaamu
Eilen pikkuinen lähti Islantiin. Pakkasi kaksi suurta kassia ja kamerarepun, ajoimme hänet lentokentälle ja sinne se meni. Tietenkin itkin tytön paidan melkein märäksi hyvästellessä. Silti luotan, että hyvin pärjää. Toivottavasti hänen kesästään tulee mukava ja ikimuistoinen.
Iloni oli valtava, kun aamulla avasin sähköpostini ja siellä oli pitkä teksti häneltä. Oli saanut tietokoneen tassuihinsa väliasemalla Reykjavikissä, missä odotteli jatkokuljetusta maatilalle, jossa tulee kesän viettämään. Olipa jopa ratsastanut jo jollain hevosella, kuulemma ihanan kuuliainen 5-vuotias oli annettu alle.
Itsekin kävin eilen pitkästä aikaa ratsastuslenkillä. Olen pitänyt jostain syystä taukoa ihan huomaamattani. Joko on ollut liian kuuma tai sitten ei, vaikea sanoa. Ihan mukavaa oli Félagilla tepastella Saarikon lenkki. Se oli jopa varsin reipas. Tauon kyllä huomasi siitä, että se hikosi kovasti. Lenkin lopuksi huuhtelin sen vesiletkulla, tuntui nauttivan.
Iloni oli valtava, kun aamulla avasin sähköpostini ja siellä oli pitkä teksti häneltä. Oli saanut tietokoneen tassuihinsa väliasemalla Reykjavikissä, missä odotteli jatkokuljetusta maatilalle, jossa tulee kesän viettämään. Olipa jopa ratsastanut jo jollain hevosella, kuulemma ihanan kuuliainen 5-vuotias oli annettu alle.
Itsekin kävin eilen pitkästä aikaa ratsastuslenkillä. Olen pitänyt jostain syystä taukoa ihan huomaamattani. Joko on ollut liian kuuma tai sitten ei, vaikea sanoa. Ihan mukavaa oli Félagilla tepastella Saarikon lenkki. Se oli jopa varsin reipas. Tauon kyllä huomasi siitä, että se hikosi kovasti. Lenkin lopuksi huuhtelin sen vesiletkulla, tuntui nauttivan.
perjantaina, kesäkuuta 15, 2007
Pikainen perjantaipäivitys
Viikko on mennyt nopeasti - liian nopeasti, lähteehän tytär huomenna kesätöihin Islantiin ja ikävä on varmaan iso. Ei hänellä, vaan meillä, jotka jäämme tänne.
Keskiviikkona kierrettiin Korkeasaarta. Aika monen eläimen nimi oli "vara-aitaus", mutta niitä ei nähty yhtään.
Turhauttavin oli tiikeri. Ei edes kylkeä kääntänyt muutaman tunnin vierailumme aikana.
Ehkä eläväisin oli saukko ja söpöin kengurunpoikanen pussissaan.
Siitä onkin kauan, kun on tullut Korkeasaaressa tallusteltua.
Vielä pitää hehkuttaa, että kipeille jaloille lämmin kylpytynnyri teki aika eetvarttia.
Tänään on vielä luvassa työpäivä ja sitten viime hetken hankinnat tyttärelle, tosin melkisesti on jo kasassa, ei taida puuttua kuin Virkon-pussit ja kirjaston kirjat.
Eilen taisi muuten olla eka kerta, kun sään takia peruutin agilitytreeneihin menon. Satoi ja olen edelleen antibioottikuurilla. Tosin, en olisi ehtinytkään - huppareiden ja kenkien etsintä Lohjan kaupungista oli hitaampaa kuin osasin odottaa.
Mutta nyt menoksi, heräsin aivan liian myöhään, koska niskaa valittava ukko ja jatkuvasti janoinen Kleo herättelivät aika usein yöllä.
Keskiviikkona kierrettiin Korkeasaarta. Aika monen eläimen nimi oli "vara-aitaus", mutta niitä ei nähty yhtään.
Turhauttavin oli tiikeri. Ei edes kylkeä kääntänyt muutaman tunnin vierailumme aikana.
Ehkä eläväisin oli saukko ja söpöin kengurunpoikanen pussissaan.
Siitä onkin kauan, kun on tullut Korkeasaaressa tallusteltua.
Vielä pitää hehkuttaa, että kipeille jaloille lämmin kylpytynnyri teki aika eetvarttia.
Tänään on vielä luvassa työpäivä ja sitten viime hetken hankinnat tyttärelle, tosin melkisesti on jo kasassa, ei taida puuttua kuin Virkon-pussit ja kirjaston kirjat.
Eilen taisi muuten olla eka kerta, kun sään takia peruutin agilitytreeneihin menon. Satoi ja olen edelleen antibioottikuurilla. Tosin, en olisi ehtinytkään - huppareiden ja kenkien etsintä Lohjan kaupungista oli hitaampaa kuin osasin odottaa.
Mutta nyt menoksi, heräsin aivan liian myöhään, koska niskaa valittava ukko ja jatkuvasti janoinen Kleo herättelivät aika usein yöllä.
keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2007
Vanha kroppa letkeänä
Eilen tuli testauksi tuo kylpytynnyri. Täyttö kesti kolmisen tuntia - tein sen kolmessa erässä, ettei kaivo tyhjene ja pumppu kuumene liikaa. Kaivossa ei näkynyt mitään vajetta veden määrässä, kun ukko sitä illalla tiiraili. Hyvä niin.
Lämmitys tasi kestää toiset kolme tuntia. Uudelleen viran saanut vanha vauvan kylpymittari - äitiyspakkauksesta kahdenkymmenen vuoden takaa - näytti 41 astetta Celsiusta, kun ensimmäisenä kiipesin tynnyriin. (Kuvia kamerassa, mutta ei todellakaan täällä, luulisitte kumminkin mursun sinne yrittävän kiivetä ;))
Saattaa olla, että vesi oli liiankin lämmintä, mutta kyllä tuntui mukavalta kölliä siellä ukon, tyttären ja tyttären parhaan ystävän kanssa. Tunnin verran taisin viihtyä, tosin välillä piti kiivetä hieman jäähdyttelemään.
Mikäli ei tarvitsisi mennä töihin, olisin siellä nytkin. Aamulla mittari näytti nimittäin vielä 34C. Tiedän kyllä, mitä teen ekana vapaapäivän aamuna.
Tänä aamuna tosiaan kroppa tuntui jotenkin letkeämmältä ja notkeammalta kuin monina muina aamuna. Olipa se tosiaan oiva - nuorentava - lahja tällaiselle vanhalle akanrahjukselle. Ehkä jonain aamuna ei harteitakaan kolota.
Lämmitys tasi kestää toiset kolme tuntia. Uudelleen viran saanut vanha vauvan kylpymittari - äitiyspakkauksesta kahdenkymmenen vuoden takaa - näytti 41 astetta Celsiusta, kun ensimmäisenä kiipesin tynnyriin. (Kuvia kamerassa, mutta ei todellakaan täällä, luulisitte kumminkin mursun sinne yrittävän kiivetä ;))
Saattaa olla, että vesi oli liiankin lämmintä, mutta kyllä tuntui mukavalta kölliä siellä ukon, tyttären ja tyttären parhaan ystävän kanssa. Tunnin verran taisin viihtyä, tosin välillä piti kiivetä hieman jäähdyttelemään.
Mikäli ei tarvitsisi mennä töihin, olisin siellä nytkin. Aamulla mittari näytti nimittäin vielä 34C. Tiedän kyllä, mitä teen ekana vapaapäivän aamuna.
Tänä aamuna tosiaan kroppa tuntui jotenkin letkeämmältä ja notkeammalta kuin monina muina aamuna. Olipa se tosiaan oiva - nuorentava - lahja tällaiselle vanhalle akanrahjukselle. Ehkä jonain aamuna ei harteitakaan kolota.
maanantaina, kesäkuuta 11, 2007
Synttärilahjani
Eilen synttärilahjani siirrettiin pihaan oikeaan paikkaan. Täytyy ihailla ukon traktorinkäyttötaitoja, olin melkein varma, että koko komistus läjähtää jossain vaiheessa maahan tuhannen päreiksi, mutta olin väärässsä.Vaarallisen näköisesti se tosin huojahteli, mutta homma kävi aika hienosti.
Tulee ihan mieleen se mielisairaalaan saatu uima-allas, jossa potilaat pomppivat koko päivän ja pitivät hauskaa. Illalla he huokasivat
"Huomenna, kun saadaan siihen vettä, on varmaan paljon hauskempaa."
"Huomenna, kun saadaan siihen vettä, on varmaan paljon hauskempaa."
Tänään täytyy öljytä tuo ulkopuolelta pellavaöljyllä ja josko sitten huomenna siihen saisi veden ja lämmön ja pääsisi kokeilemaan.
lauantaina, kesäkuuta 09, 2007
Korjaussarja auttanee
Lääkäri epäili keuhkoklamydiaa tai hinkuyskää - antibiootteja ja yskänlääkkeitä peliin, niin eiköhän se tästä ala korjaantua. Ainakin parin tabletin jälkeen olo tuntuu paremmalta.
Eilen oli pihacuppi (agilityä) Minnan ja Jarin pihalla. Olin ajatellut juosta Marilynin kanssa radan, mutta uupumus iski ja sainkin varakuskiksi Marin. Marilyn sai pistellä tosi kovaa kyytiä ja meno näytti hyvältä. Tuo koira ei taida piitata mitään siitä, kenen kanssa se on. Sen verran itsenäinen otus se on, että kunhan tekemään pääsee, niin on kivaa. Kiitokset Marille, varmasti Marilyn nautti, kun sai juosta täysillä.
Olen näin aikaisin ylhäällä, koska lähdemme aivan kohta Haminaan tutustumaan pojan upseerikouluelämään. Onneksi on ilmastoitu automobiili.
Eilen oli pihacuppi (agilityä) Minnan ja Jarin pihalla. Olin ajatellut juosta Marilynin kanssa radan, mutta uupumus iski ja sainkin varakuskiksi Marin. Marilyn sai pistellä tosi kovaa kyytiä ja meno näytti hyvältä. Tuo koira ei taida piitata mitään siitä, kenen kanssa se on. Sen verran itsenäinen otus se on, että kunhan tekemään pääsee, niin on kivaa. Kiitokset Marille, varmasti Marilyn nautti, kun sai juosta täysillä.
Olen näin aikaisin ylhäällä, koska lähdemme aivan kohta Haminaan tutustumaan pojan upseerikouluelämään. Onneksi on ilmastoitu automobiili.
perjantaina, kesäkuuta 08, 2007
Huonossa hapessa
Espanjasta hankittu yskä ja keuhkoihin kertyvä lima ei ota häipyäkseen. Eilisissä agilitytreeneissä luulin jo hetken kuolon korjaavan, tai ainakin uskoin pyörtyväni, kun henkeä ei tullut juostessa oikeastaan ollenkaan. Helle ei helpottanut asiaa lainkaan. Lisäksi ilmeisesti huonosti nukutun yön seurauksena päätä särkee ilkeästi. Tänään on pakko hankkiutua lääkäriin.
Toinenkin perheenjäsen yskii yhtä sydäntäsärkevästi kuin itse teen: Kleo. Lisäksi se juo hurjasti ja pissii matoille. Sain sille nyt ensi viikon tiistaiksi lääkäriajan. Onneksi minulla ei ole tuota juomis- ja pissimisongelmaa. Perhe ei varmaan tykkäisi kovasti...
Agitreeneissä minulla oli oikeastaan yksi suuri ilonaihe. Marilyn lähti jossain vaiheessa kiitämään tiehensä nuuskiakseen jotain kentän toisessa nurkassa ja kun kutsuin sitä, se tuli. Jep jep - ihan normaalia koirankäytöstä, vaan ei Marilyniltä. Palkaksi koiraneito sai jackpotin lihapullia. Ehkä se tulee toistekin.
Vaan nyt en jaksa enempiä kirjoitella - menen hetkeksi vaakatasoon ja kerään siten voimia lääkäriin lähteäkseni.
Toinenkin perheenjäsen yskii yhtä sydäntäsärkevästi kuin itse teen: Kleo. Lisäksi se juo hurjasti ja pissii matoille. Sain sille nyt ensi viikon tiistaiksi lääkäriajan. Onneksi minulla ei ole tuota juomis- ja pissimisongelmaa. Perhe ei varmaan tykkäisi kovasti...
Agitreeneissä minulla oli oikeastaan yksi suuri ilonaihe. Marilyn lähti jossain vaiheessa kiitämään tiehensä nuuskiakseen jotain kentän toisessa nurkassa ja kun kutsuin sitä, se tuli. Jep jep - ihan normaalia koirankäytöstä, vaan ei Marilyniltä. Palkaksi koiraneito sai jackpotin lihapullia. Ehkä se tulee toistekin.
Vaan nyt en jaksa enempiä kirjoitella - menen hetkeksi vaakatasoon ja kerään siten voimia lääkäriin lähteäkseni.
torstaina, kesäkuuta 07, 2007
Vielä kupponen
... kahvia koneeseen ja sitten ehkä jo jaksaisi lähteä työmaata kohti.
Taisin tehdä ennätyksen torkkukytkimen kanssa tätä aamuna - melkein tunnin torkahtelin takaisin uneen ennekuin sain itseni petistä ylös. Mitään rankkaa ei ole tullut tehtyä, mutta varmaan ikä ja helle painavat. Tai siis tuo helle. Ja läskit. Auts, kun tekisi mieli pukea kevyempää päälle, mutta vatsamakkarat ahdistavat mieltä ja mikään ei näytä hyvältä. Kohta varmaan olen siinä pisteessä, että pelkän huokailun lisäksi alan jo tehdä asialle jotain.
Jään jännityksellä odottamaan, teenkö. Ja milloin teen?
Taisin tehdä ennätyksen torkkukytkimen kanssa tätä aamuna - melkein tunnin torkahtelin takaisin uneen ennekuin sain itseni petistä ylös. Mitään rankkaa ei ole tullut tehtyä, mutta varmaan ikä ja helle painavat. Tai siis tuo helle. Ja läskit. Auts, kun tekisi mieli pukea kevyempää päälle, mutta vatsamakkarat ahdistavat mieltä ja mikään ei näytä hyvältä. Kohta varmaan olen siinä pisteessä, että pelkän huokailun lisäksi alan jo tehdä asialle jotain.
Jään jännityksellä odottamaan, teenkö. Ja milloin teen?
keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007
Peruskoulun päästötodistus
Ja kun tylsää on niin tässä vielä tämä testitulos, ei tarvitse hävetä, kai. Melkein yhtä hyvä kuin se, minkä sain koulusta. Kai. ;) En nimittäin muista, paljonko keskiarvoni oli, luulisin että se oli 8,8 tai jotain sellaista.
Montako maapalloa sinä tarvitset
Melko karseaa, että mikäli kaikki eläisivät kuten minä, niin tarvittaisiin 4,8 maapalloa. Pitäisikö ryhdistäytyä jotenkin?
Voit itsekin testata osoitteessa http://www.earthday.net/footprint, paljonko tilaa sinä tarvitset.
Voit itsekin testata osoitteessa http://www.earthday.net/footprint, paljonko tilaa sinä tarvitset.
maanantaina, kesäkuuta 04, 2007
Ramaisevaa maanantaiaamua
Viikonlopun lakkiaisjuhlat ja omat synttärit ovat näköjään vieneet vanhalta mehut. Ramasee. Reilusti. Onneksi on niin kaunis kesääaamu, ettei yhtään harmita olla hereillä. Töihin meno on sitten ihan toinen juttu...
Hevoset ovat siirtyneet kesärytmiin laidunruohon kanssa. Ne päästetaaän illalla kahdeksan aikoihin isolle laitumelle syömään ja aamulla ajan ne takaisin mustempaan tarhaan. Koko päivää ei voi antaa syödä, etteivät paisu enemmän muodottomiksi. Paitsi Romeo saa kyllä syödä niin paljo kuin jaksaa.
Tänä aamuna Ísing oli hieman eri mieltä siirtymisestä. Sain pariin kertaan käydä sen ajamassa peräpellolta pois, kun ruoho olisi vielä maistunut. Oli jotenkin pradoksaalinen olo: pää oli auringosta jo hionnut, mutta sandaaleissa oli varpailla jäätävän kylmää aamukasteisessa ruohikossa. Keskimääräisesti ottaen siis aivan loistava olo.
Kesäaamu oli erikoisen kaunis. Voikukkapallohöytyvien seasta nousi aamusumua ja harmaanvalkoinen Ísing oli hieno näky laukatessaan sumun keskellä. Sääli, ettei taaskaan ollut kameraa mukana... muuten olisin voinut jakaa kanssanne tämän ihanuuden. Mutta ainahan voitte yrittää mielikuvitella, sellainen tekee aivotoiminanlle hyvää...
---
Vielä 26 aamua lomaan.
Hevoset ovat siirtyneet kesärytmiin laidunruohon kanssa. Ne päästetaaän illalla kahdeksan aikoihin isolle laitumelle syömään ja aamulla ajan ne takaisin mustempaan tarhaan. Koko päivää ei voi antaa syödä, etteivät paisu enemmän muodottomiksi. Paitsi Romeo saa kyllä syödä niin paljo kuin jaksaa.
Tänä aamuna Ísing oli hieman eri mieltä siirtymisestä. Sain pariin kertaan käydä sen ajamassa peräpellolta pois, kun ruoho olisi vielä maistunut. Oli jotenkin pradoksaalinen olo: pää oli auringosta jo hionnut, mutta sandaaleissa oli varpailla jäätävän kylmää aamukasteisessa ruohikossa. Keskimääräisesti ottaen siis aivan loistava olo.
Kesäaamu oli erikoisen kaunis. Voikukkapallohöytyvien seasta nousi aamusumua ja harmaanvalkoinen Ísing oli hieno näky laukatessaan sumun keskellä. Sääli, ettei taaskaan ollut kameraa mukana... muuten olisin voinut jakaa kanssanne tämän ihanuuden. Mutta ainahan voitte yrittää mielikuvitella, sellainen tekee aivotoiminanlle hyvää...
---
Vielä 26 aamua lomaan.
perjantaina, kesäkuuta 01, 2007
Liittymänne on kytketty
Eilen oli toisen kerran agilitytreenit ulkona, Salimäenpolulla. Marilyn ei karkaillut ollenkaan, vaan kuunteli ja toimi aivan mukavasti. Tervetullut yllätys viimekertaiseen verrattuna. Reipas palkkaus edellisellä kerralla (ja toki nytkin) on näköjään saanut pikkukoiruuden mieltämään ko. kentän kivaksi yhteistyöpaikaksi. Tästä on hyvä jatkaa.
Treeneihin menimme taas pyörällä, se tuntuu olevan sopivan pituinen alkuverkka Marilynille ja itsellenikään tuollainen matka ei ole liikaa.
Minulla on tänään vapaapäivä. Se on tarkoitus viettää siivoamisen merkeissä. Kovin on viime päivinä ollut siivoajiani ikävä. Kun kulkee paljain jaloin kotona, hiekka ratisee varpaissa ja pölypallot leijailevat sivuun. Tänään ne leijailevat huomattavasti kauemmaksi.
Mutta aivan vielä en aloita - ensin otan ansaitut aamutorkut. Luonnotonta rehkiä ennen kahdeksaa, eikö?
Treeneihin menimme taas pyörällä, se tuntuu olevan sopivan pituinen alkuverkka Marilynille ja itsellenikään tuollainen matka ei ole liikaa.
Minulla on tänään vapaapäivä. Se on tarkoitus viettää siivoamisen merkeissä. Kovin on viime päivinä ollut siivoajiani ikävä. Kun kulkee paljain jaloin kotona, hiekka ratisee varpaissa ja pölypallot leijailevat sivuun. Tänään ne leijailevat huomattavasti kauemmaksi.
Mutta aivan vielä en aloita - ensin otan ansaitut aamutorkut. Luonnotonta rehkiä ennen kahdeksaa, eikö?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)