Ensi viikolla varmaan alkaa heinätyöt. Molemmat lapsemme säästyvät tänä kesänä heinäpeltohikoilusta - toinen hikoilee senkin edestä intissä ja toinen ehkä tekee puolestaan heinää Islannissa.
Kaikki innokkaat tutut, jotka eivät ole pitkään aikaan saneet nauttia heinäpeltoromantiikasta, ilmoittautukaa minulle, kyllä töitä riittää.
Kaksi kertaa piti eilen soittaa tyttärelle. Ensin, kun tuli tekstiviesti, että on perillä maatilalla ja saa soittaa. Oli kuulemma jo kyllästynyt pelkän englannin puhumiseen. Mummo ja vaijakin saivat vaihtaa sanasen tyttösen kanssa. Sitten illalla minun oli pakko vielä soitaa ja kysyä, miten menee. Vaikutti kyllä ihan iloiselta. Voin kuvitella hänet tuuliselle pellolle Islantiin, hevosten keskelle, sadepisaroita hiuksissaan. Tuuli humisi puhelimeen, kun puhuimme illalla.
Tänään sataa, toivottavasti juhannusaattona on kauniimpi ilma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti