Ihania kesäaamuja. Vieläkin hiukan harmittaa se, että loma ei ole jo tässä ja nyt. Mikähän kumma siinä on, että ihminen katsoo koko ajan vain eteenpäin ja toivoo jotain? Viisaampaa olisi elää tätä päivää ja nauttia tästä hetkestä.
Juuri nyt: aamun ainoa meteli tulee linnunlaulusta ja harvakseltaan hirnahtelevista hevosista. Varpaideni päällä on Kleon pää, luottavaisena se uskoo, että tässä voi olla pitkään.
Vaan ei, mentävä on. Loman odotus on ilmassa edelleen: 6 työaamua lomaan. Ennen sitä hirmuinen juhannushärdelli, että saadaan talo siistihköksi ja pötyä vieraille pöytään. Mutta kuten tyttären paras ystävä sanoo: "Älä ressaa".
En ressaakaan. Yhtään. Jos aloitan, niin stressattavaa olisi paljon enemmänkin. Enää 2½ viikkoa niihin SM-kisoihin, joiden kilpailunjohtajana toimin... Ehkä kuitenkin on viisainta tarttua hetkeen ja unohtaa tulevat. Asia kerrallaan.
Jep, lähden siis töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti