Käsittämättömän nopeasti aika kuluu. Pojan intti on puolessa välissä ja tyttären Islannissaolo on myös puolessa välissä.
Tytär on rakastunut siellä Islannissa. Koiraan tosin, ei poikaan. Haluaisi tuoda tullessaan vuoden vanhan Rex-paimenkoirapojan. Aiheesta on käyty kiivasta keskustelua viime aikoina. Uskon kyllä, että otus on söpö ja mukava ja vaikka mitä... Eniten harmittaa kuitenkin se, että haaveet päästä agilityn huipulle se sitten hautaisi. X-rotuisella kun ei arvokisoihin toistaiseksi mennä. Jonkun ei-agilityä harrastavan mielestä varmaan aika typerä syy haluta nimenomaan rotukoira. Minusta se ei kuitenkaan ole vähäpätöinen asia. Harmittaahan tuo minua siksikin, että olen jo pennun tilannutkin, vaikka sen saaminen ei varmaa olekaan.
Tänään on luvassa ahkerointia. Lupasin auttaa poikaa asunnon raivaamisessa. Tai siivoukseksi hän sitä kutsuu, mutta hommaan sopisi varmaan puskutraktori paremmin kuin moni muu vehje. Toivottavasti päivästä pojan kanssa kuitenkin tulee mukava.
Ukko puolestaan rehkii tänään golfkisoissa. Toivottavasti pärjää. Harjoittelemaan ei ole tänä vuonna ehtinyt kuin kerran.
Ja säästä vielä sananen: aluesää lupaa huomiseksi sadetta Lohjalle, älä anna sen olla totta! Kaadetut heinät eivät suuresti kaipaisi nyt sadetta.
2 kommenttia:
Mut sitten seuraava miun koira on agilityn maailmanmestari. :) Rex ois vaan sekarotuisten sellainen.
Puhukaa nyt joku jarkea tuolle naiselle. :o
Maija!!!!! Sun piti ottaa se kelpie!! Etkö muista miten ihanasti Mila sua pussailiki ja muutenki on niin suloinen. Ja siitä on kasvanu vain entistä ihanampi kaveri... Virtaa ja tekemisen iloa riittää ja oppii nopeasti... yms.
Lähetä kommentti