Ohhoh, taitaa olla jo keskiviikko. Lomalla päivät jotenkin soljuvat niin ettei yhtään tiedä mikä päivä milloinkin on menossa. Tytär sanoi samaa olostaan Islannissa. Hyvähän se niin on, ettei tarvitse stressata viikonpäiviä.
Ulkona sataa kaatamalla. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja aloittaa talon siivous, kun ulkona ei viitsi olla. Pyykkitupa kaipaisi erikoishuomiota, siellä on niin törkeä kaaos ettei paremmasta väliä. Jotenkin sitä vaan jysähtää tähän netin ääreen eikä saa mitään aikaiseksi.
Ratsastin eilen pitkästä aikaa Vissalla. Tamma oli ekat 500 m aivan hermona, mutta sitten se rentoutui ja loppulenkki oli kiva. Se on mukava, kun se rakastaa kovavauhtista laukkaa ja päästinkin sen posottamaan ihan tosissaan yhden suoranpätkän. Itsellekin tuli todella hyvä mieli, pää jotenkin tuulettuu, kun saa painaa menemään niin kovaa kun pääsee.
Tänään, jos tuo sade lakkaa illaksi, olen päättänyt ottaa alleni Ísingin. Sillä ei ollakaan koskaan menty ilman seurahevosta. Voi olla mielenkiintoista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti