Päivä on mennyt levätessä. Viikonloppu issikkakisojen parissa oli mukava, mutta perin juurin uuvuttava. Olen kuitenkin saanut ihanan paljon positiivisia kommntteja siitä, miten kisat läpi vedin ja olo on onnellinen. Jotkut ovat ihmetelleet sitä, että olin niin tyyni ja rauhallinen kaikkien tilanteiden tullen.
Sanoinkin alussa, että jos minä hermostun, niin olemme kusessa. En hermostunut, joten emme kai sitten olleet. Pahimmillaan kisat olivat yli tunnin myöhässä aikataulusta, mutta se olikin pahinta, mitä tapahtui.
Kaikki toimihenkilöt olivat ihania, iloisia ja tunnollisia.
Ehkä ensi vuonna uudelleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti