tiistaina, elokuuta 14, 2007

Vapaaehtoinen pakko

Siihen aikaan, kun meidän lapsia vielä pystyi kasvattamaan (nythän he alkavat olla siihen jo liian vanhoja), oli käytössä termi vapaaehtoinen pakko. Tämä tarkoittaa mielestäni käsitteenä sitä, että paljon muita järkeviä vaihtoehtoja ei ole kuin se, minkä aikuinen on hyväksi ajatellut. Yleensä vapaaehtoisella pakolla pakotetaan siis johonkin, jossa vanhempi on ajatellut asian olevan eduksi lapselle. Yhteiskunta tekee samaa, joitain äitiyskorvauksia ei taida saada, jollei ole lopputarkastus tehtynä jne.

Olen viime päivinä saanut maistaa omaa lääkettäni. Takkulapsi on "pakottanut" minut joka päivä ratsastamaan. Maanantaisin olen lähes poikkeuksetta väsymystä tekosyynä käyttäen nukkunut työpäivän jälkeen sohvalla, vaikka olisin aivan hyvin voinut piristää mieleni ratsastamalla.

Kyllä oli eilenkin hauskaa. Ensin tallilla tietenkin oli normaalia lapsi-vanhempi -tappelua, jonka vuoksi tytär ja harmaa pallo ampuivat pihasta kuin tykin suusta. Meikäläinen ampui perään hetkisen kuluttua ei-aivan-niin-nopealla uljaalla mustalla. Takaisin tullessa tytär päätti koettaa eräällä suoranpätkällä kuinka kovaa pallon saa laukkaamaan. Minä seisoin oman hevoseni kanssa suoran päässä odottamassa, kun valtavaa vauhtia laukkaava lihapulla korvat riemusta tötteröllä tuli kohti.

Hetkisen oli sellainen tunne, että pienimuotoinen tankki aikoo jyrätä minut. Suoran lopussa tytär jarrutti, mutta hieman liian myöhään. Lihat olivat jo sen verran reippaassa liikkeessä, että ainoa mahdollisuus oli kääntää otus niin, että se ei mennyt päistikkaa ruusuaidan läpi, vaan päätyi ainoastaan aidassa olevan kolon läpi naapurin takapihalle. Taisivat islantilaiset pikkuheposet olla yleisesti ottaen kevyemmässä lihassa ja näin ollen pysähtyivät lyhyemmällä matkalla. Mielestäni ei nimittäin näyttänyt siltä etteikö hepo olisi heti aloittanut pysähtyä, se ei vaan saanut itseään tarpeeksi nopeasti seisahtumaan.

---

Ja juu, tyttären ekasta aamuherätyksestä olisi hieman narisemista. Mutta en jaksa nyt, en etenkään, kun sitä valittamista on vain hieman.

Ei elämä irvistellen somene.

Ei kommentteja: