Minulla oli kaksi lomapäivää tällä viikolla: keskiviikko ja torstai. Eilen olisi ollut se torstai. Päivällä pyyhältelin Lohjan suuressa kaupungissa tekemässä - tai pikemminkin yrittämässä - kaikenlaisia pikkujuttuja ja erikoisostoksia, joita ei muulloin muka ehdi. Jossain kaupassakin myyjä epäili haluamani tuotteen tulevan torstaina, jolloin kerroin hänelle, että tänään on torstai. Sitä sitten yhdessä nauroimme, kuinka kummasti päivät kiitää. Ko. tavaraa ei tietenkään ollut eikä myyjällä mitään tietoa, milloin sellaista oikeasti tulisi. Että sellaista palvelua.
Illansuussa sovimme pikkupeikon ja naapurin Katjan kanssa aikataulun, joka käsitti hevostelua, koiran noutoa pikkuharkkoihin ja kolmistaan yhdessä ratsastusta (mitä emme ole tehneet varmaan vuoteen, kun on ollut kaikenlaisia vauvan saamisia ja Islannin kesiä tiellä). Félagi on aina ihanasti reippaampi, kun väkeä on enemmän ja pikku lenkkime oli mukavan vauhdikas ja itsellekin tuli hienosti hiki. Joskus on mukavaa ratsastaa yksin, mutta seurakin on ihan mukavaa, vallankin kun sitä ei juuri ole ollut.
Lenkin jälkeen menin suihkuun ja sitten istahdin katsomaan Lostin kertausjaksoa. Kauhea torstaiongelma: katsooko Lostia vai ER:ää jatkossa - näitä kiintoisan elämäni suurimpia pulmia - pyöriskeli päässäni. Olin jo päätynyt Lostiin, kun tajusin, että on torstai. Ei sunnuntai, joka henkisesti minulla oli koko ajan ollut. En siis muistanut mennä agilityharkkoihin Marilynin kanssa.
Täällä dementikko-osastolla on muuten melko samannäköiset olot kuin meillä kotona on. Ja nyt pitäisi muistaa lähteä töihin, koska tänään on perjantai. Kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti