On lauantai ja kello on jotain puoli kymmenen maissa. On outoa, että en ole vielä käynyt postilaatikolla hakemassa lehteä. Yritän tässä pikku hiljaa heräillä, kaksi kahvimukillista on jo koneessa ja pikku hiljaa se alkaa käynnistyä.
Olen katsellut läpi agilityn MM-kisatuloksia - kisat ovat käynnissä Norjan Hamarissa. Mieleni teki kovasti lähteä kisoihin pikkupeikon kanssa, kun ne ovat noinkin lähellä, mutta olemme tänä vuonna matkustelleet niin paljon ja Norjakin on kovin kallis maa... Nyt hiukan harmittaa, että ei tullut lähdetyksi, kun katselin kuvia kisapaikalta.
No, PM-kisoihin pääsenkin aivan aitiopaikalle. Kuuluttaja saa aina ajantasaista tietoa omalle tietokoneruudulleen ja voi katsoa jokaisen suorituksen alusta loppuun!
Olen viime päivinä miettinyt kovasti sitä, miksi haluan olla aktiivinen esimerkiksi yhdistystoiminnassa. Tekijät ja päättäjäthän saavat kuitenkin usein varsin negatiivista palautetta sellaisilta, jotka eivät itse sitten kuitenkaan tee mitään muuta kuin valittavat. Kuvittelen itse olevani monessa suhteessa erilainen, sanon asiat edessä ja takana rehellisesti. Kuvittelen samaa myös muista ihmisistä. Välillä sitä herää kipeästi todellisuuteen ja huomaa, että joku ihminen, jota luuli ystäväkseen puhuukin sinusta takana pahaa. Ehkä on hyväkin huomata sellainen ajoissa, että voi keskittyä tapaamaan niitä ihmisiä, jotka oikeasti tietää ystävikseen.
No, tulipas raskasmielistä tekstiä.. Pitänee nostaa häntä pystyyn: Tänään on tulossa taas poikkeuksellisen lämmin syyspäivä, joten taidan lähteä hieman ulos tuulettumaan. Lauma koiranhäntiä perässä kulkemassa on ainakin rehellistä seuraa. Eläimet eivät osaa teeskennellä pitävänsä jostakusta...
---
Kyllä maailmanranta neuvoo, vaan kallispalkkainen se on opettajaksi
lauantaina, syyskuuta 29, 2007
keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007
Karma ½ vuotta, aika kiitää
Arki pyörii entiseen malliin ja ehkä se on hyväkin, että on töitä ja tekemistä. Mummolla naapurissa ei taida olla kuin sanomalehdet ja televisio, jos hän haluaa niitäkään avata.
Pikkuinen Karmakin (joka oikeastaan on aika iso) täyttää tänään ½ vuotta. Olemme alkaneet totuttaa sitä enemmän uusiin paikkoihin. Maanantaina se oli mukana agilityharjoituksissa ja seurasi tarkkaan, miten partacollie Miina suoritti rataa. Pääsipä se itsekin taas tekemään muutaman kerran putkea. Otus vaikuttaa nopealta oppimaan. Tällä viikolla tulee kuukausi siitä, kun se tuli taloon. Toivottavasti pääsemme pian sopimaan varsinaisen kaupanteon kasvattajan kanssa.
Aika kuluu hurjan nopeasti. Kohta on jo talvi.
Hevosillekin aloitetaan luultavasti tulevana viikonloppuna heinän syöttö. Pyysin ukkoa tuomaan yhden traktorinmunan pihaton luokse tulevana viikonloppuna, että voimme aloittaa säilöön totuttelun. On jännittävää nähdä, miltä säilöheinämme vaikuttaa. Toivottavasti se on kuivempaa laatua... säilyisi paremmin. Ison paalin syöttäminen pikkulaumallemme kestää kuitenkin aika kauan, eikä oikein kostea säilöheinä säily niin hyvin kuin kuivempi. Tästä ei kyllä ole meillä vielä mitään kokemuksia, kun aina tähän asti on syötetty kuivaa heinää.
Tämä alkuviikko on ollut todella lämmin, ilmeisesti paikoitellen eilen oli jopa +20C täällä Etelä-Suomessa. Tällekin päivälle on luvattu +15C. Tietenkin on upeaa, että ilmat ovat tuollaiset. Syksy on parhaimmillaan tuollaisena. Eilenkin oli aivan ihanaa illan suussa tehdä lyhyt ratsastuslenkki. Minä ainakin kaipaan ulkoilmaa päivittäin, muuten tuntuu, että seinät kaatuvat päälle eikä oikein jaksa mitään.
Töissä on kova kiire, kun syksyflussat ja muut taudit tuntuvat kaatavan porukkaa juuri siitä projektista, jossa itse olen. Se on kuitenkin aika tavallista, yritän olla saamatta stressiä moisesta.
---
Kyllä niitä töitä pian tekis, ajatukset ne on kun ajan vie.
Pikkuinen Karmakin (joka oikeastaan on aika iso) täyttää tänään ½ vuotta. Olemme alkaneet totuttaa sitä enemmän uusiin paikkoihin. Maanantaina se oli mukana agilityharjoituksissa ja seurasi tarkkaan, miten partacollie Miina suoritti rataa. Pääsipä se itsekin taas tekemään muutaman kerran putkea. Otus vaikuttaa nopealta oppimaan. Tällä viikolla tulee kuukausi siitä, kun se tuli taloon. Toivottavasti pääsemme pian sopimaan varsinaisen kaupanteon kasvattajan kanssa.
Aika kuluu hurjan nopeasti. Kohta on jo talvi.
Hevosillekin aloitetaan luultavasti tulevana viikonloppuna heinän syöttö. Pyysin ukkoa tuomaan yhden traktorinmunan pihaton luokse tulevana viikonloppuna, että voimme aloittaa säilöön totuttelun. On jännittävää nähdä, miltä säilöheinämme vaikuttaa. Toivottavasti se on kuivempaa laatua... säilyisi paremmin. Ison paalin syöttäminen pikkulaumallemme kestää kuitenkin aika kauan, eikä oikein kostea säilöheinä säily niin hyvin kuin kuivempi. Tästä ei kyllä ole meillä vielä mitään kokemuksia, kun aina tähän asti on syötetty kuivaa heinää.
Tämä alkuviikko on ollut todella lämmin, ilmeisesti paikoitellen eilen oli jopa +20C täällä Etelä-Suomessa. Tällekin päivälle on luvattu +15C. Tietenkin on upeaa, että ilmat ovat tuollaiset. Syksy on parhaimmillaan tuollaisena. Eilenkin oli aivan ihanaa illan suussa tehdä lyhyt ratsastuslenkki. Minä ainakin kaipaan ulkoilmaa päivittäin, muuten tuntuu, että seinät kaatuvat päälle eikä oikein jaksa mitään.
Töissä on kova kiire, kun syksyflussat ja muut taudit tuntuvat kaatavan porukkaa juuri siitä projektista, jossa itse olen. Se on kuitenkin aika tavallista, yritän olla saamatta stressiä moisesta.
---
Kyllä niitä töitä pian tekis, ajatukset ne on kun ajan vie.
maanantaina, syyskuuta 24, 2007
Surun aika
On päiviä, joista toivoo, ettei niitä koskaan olisi tullut. Viime viikonloppu oli sellainen. Elämme täällä maalla hyvin lähellä appivanhempiamme ja olemme seuranneet heidän elämäänsä tästä vierestä jo kaksi vuosikymmentä. Nyt naapurissa on vain yksi asukas, lauantaina vaija nukkui pois. Mummo jatkaa elämäänsä yksin. Kesällä vietettiin heidän timanttihäitään. 60-vuotta naimisissa on melkoinen saavutus. Ikävän suuruutta ei varmaan kukaan muu edes voi käsittää.
On toki hyvä muistuttaa,
miten aurinko jälleen paistaa
tummien pilvien takaa,
miten yön jälkeen tulee
uusi aamuja miten jokaista syksyä
seuraa varmasti kevät.
Mutta ei liian aikaisin,
ei liian nopeasti,
ei liian opitusti,
ei liian itsestäänselvästi.
Ei niin, etteikö se olisi totta,hyvin totta.
Mutta ymmärräthän,
surulla on aina aikansa,
surevalle aurinko todella nukkuu
eikä surua voi hätyytellä lentoon
ennen kuin se itse jaksaa siivilleen.
Ehkä onkin parempi että
enemmän kuin puhumme valosta
olemme hänelle valona
enemmän kuin puhumme toivosta
olemme hänelle toivona
enemmän kuin kerromme ilosta
olemme hänelle ilona.
Ja ehkä näin
jonakin aamuna
hän itse saa nähdä.
että aurinko on herännyt
pitkän pimeän yön jälkeen.
(Hanna Ekola)
Sunnuntaina oli todella kaunis syyspäivä ja kiersin kuvaamassa lähipiiriä. Tämän kuvan leppäkerttu on varmaan kuvitellut, että voi viettää talvensa tuolla auringonkukan nupun sisällä. Saapa nähdä, onnistuuko se vai aukeaako kukka vielä lämpimään syyspäivään ja leppis joutuu etsimään itselleen uuden turvapaikan.
On toki hyvä muistuttaa,
miten aurinko jälleen paistaa
tummien pilvien takaa,
miten yön jälkeen tulee
uusi aamuja miten jokaista syksyä
seuraa varmasti kevät.
Mutta ei liian aikaisin,
ei liian nopeasti,
ei liian opitusti,
ei liian itsestäänselvästi.
Ei niin, etteikö se olisi totta,hyvin totta.
Mutta ymmärräthän,
surulla on aina aikansa,
surevalle aurinko todella nukkuu
eikä surua voi hätyytellä lentoon
ennen kuin se itse jaksaa siivilleen.
Ehkä onkin parempi että
enemmän kuin puhumme valosta
olemme hänelle valona
enemmän kuin puhumme toivosta
olemme hänelle toivona
enemmän kuin kerromme ilosta
olemme hänelle ilona.
Ja ehkä näin
jonakin aamuna
hän itse saa nähdä.
että aurinko on herännyt
pitkän pimeän yön jälkeen.
(Hanna Ekola)
perjantaina, syyskuuta 21, 2007
Tyyny hyvin
Tänä aamuna oli taas tyyny aika hyvin. Olen kaikkina aamuina tällä viikolla herännyt ensimmäiseen kellosoittoon, ilman torkkuja. Lähes virkeänä, jopa.
Tänään olin niin hämmentynyt saamastani palautteesta, että piti painaa torkkuherätystä. Saunanlämmityskurssilla kävi joku lipsahdus ja sauna oli kokonaan päässyt palamaan, eikä opettaja kehunut yhtään. Siksi piti ottaa 7 minuutin jäähyt palautteen perään. Oli hyödyllinen kurssi: kerrottiin, että sähkösaunaa ei pitäisi puilla lämmittää. Sitä kovasti ihmettelin, että miksi vasta lämmitysharjoituksen jälkeen moinen tärkeä asia kerrottiin?
Joopa joo, valveillakin joutuu joskus aika kummalisiin tilanteisiin...
---
Mutta nyt aikasemmin paanalle ja töihin kokeilemaan, pitääkö tämä sananlasku paikkansa:
Koneella tekee vaikka marakattia.
Tänään olin niin hämmentynyt saamastani palautteesta, että piti painaa torkkuherätystä. Saunanlämmityskurssilla kävi joku lipsahdus ja sauna oli kokonaan päässyt palamaan, eikä opettaja kehunut yhtään. Siksi piti ottaa 7 minuutin jäähyt palautteen perään. Oli hyödyllinen kurssi: kerrottiin, että sähkösaunaa ei pitäisi puilla lämmittää. Sitä kovasti ihmettelin, että miksi vasta lämmitysharjoituksen jälkeen moinen tärkeä asia kerrottiin?
Joopa joo, valveillakin joutuu joskus aika kummalisiin tilanteisiin...
---
Mutta nyt aikasemmin paanalle ja töihin kokeilemaan, pitääkö tämä sananlasku paikkansa:
Koneella tekee vaikka marakattia.
torstaina, syyskuuta 20, 2007
Rikastuisiko tällä?
Olemme viime päivinä miettineet, että rikastuisiko sitä, jos alkaisi kerätä aamu-unisen tyttären vastauksia aamun keskusteluihin ja tekisi vaikka näytelmähupaelman käsikirjoituksen tai pikku kirjan. Mitäs luulette?
Kohtaus: Aamu, tytär makaa sängyssään puoliksi hereillä, äiti juoksentelee edestakaisin ja keräilee tavaroita, asettelee astioita koneeseen jne. Henkilöt: Ä - äiti, T - tytär
Ä: (huutaa ja kävelee samalla tyttären ovelle) Herää, sun vuoro viedä koira ulos!
T: (mumisee) Olen aivan kyllästynyt agilityyn. En tahdo yhtään.
Ä: (kävelee päätään ravistellen pyykkitupaan) *huoh*, tulen kohta uudelleen
-3 min - äiti tekee aamuhommiaan puolijuoksua
Ä: (huutaa olohuoneesta samalla kun korjaa paalinarulla säkkituolia, johon tyttären uusi koira on järsäissyt pikku reiän) Olisitko niin ystävällinen, että nousisit nyt ylös.
T: (huutaa) EN!
Ä: (huutaa) TÄH?
T: (täysin hereillä, hämmästyneenä sängyssään) Mitä ihmettä mun edes pitäisi potkaista? Miksi yleensä sanoit, että voisit potkaista?
Ä nauraa niin, että vesi roiskuu silmistä eikä henki kulje.
T herää ihmettelemään.
---
Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston.
Kohtaus: Aamu, tytär makaa sängyssään puoliksi hereillä, äiti juoksentelee edestakaisin ja keräilee tavaroita, asettelee astioita koneeseen jne. Henkilöt: Ä - äiti, T - tytär
Ä: (huutaa ja kävelee samalla tyttären ovelle) Herää, sun vuoro viedä koira ulos!
T: (mumisee) Olen aivan kyllästynyt agilityyn. En tahdo yhtään.
Ä: (kävelee päätään ravistellen pyykkitupaan) *huoh*, tulen kohta uudelleen
-3 min - äiti tekee aamuhommiaan puolijuoksua
Ä: (huutaa olohuoneesta samalla kun korjaa paalinarulla säkkituolia, johon tyttären uusi koira on järsäissyt pikku reiän) Olisitko niin ystävällinen, että nousisit nyt ylös.
T: (huutaa) EN!
Ä: (huutaa) TÄH?
T: (täysin hereillä, hämmästyneenä sängyssään) Mitä ihmettä mun edes pitäisi potkaista? Miksi yleensä sanoit, että voisit potkaista?
Ä nauraa niin, että vesi roiskuu silmistä eikä henki kulje.
T herää ihmettelemään.
---
Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston.
maanantaina, syyskuuta 17, 2007
Kuragilityä
Terveiset agilityleiriltä! Lapset ovat terveitä, kun ne leikkivät. Oikein terveet lapset voivat leikkiä myös kurassa, jopa suhteellisen kylmässä kurassa. Ja se on jopa kivaa.
Meillä oli oikeasti hyvä meininki, vaikka tuon tuostakin satoi vettä. Eniten hommasta nautti varmaan kuitenkin näiden jalkojen kuljettaja.
Leirillä oli toki monta muutakin mieliinpainuvaa juttua kuin kuraiset olosuhteet, koulutus oli taas loistavaa ja Seppo paneutui antaumuksella jakamaan oppeja. Kuulijakunta oli vastaanottavaista. Tätä pitää saada taas ensi vuonna lisää.
Henkilökohtaisena riemunaiheena minulla on myös Karman käytös leirillä. Se pärjäsi hyvin isossa koiraporukassa, eikä ollut toisista koirista yhtään kauhuissaan. Varmaankin kokemus oli pienelle koiratypykälle aivan positiivinen. Muut koirat olivat illalla aivan reporankoina, mutta tämä elohopea leikki ja hossotti entiseen tapaan.
---
Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa.
perjantaina, syyskuuta 14, 2007
"Hauska tappa vanha tuttu"
Hevosten lomaleiri Hestbakissa on ohi. Ísingistä varmaan parasta oli lapsuudenystävä Véran tapaaminen. Luulen, että ne tuossa yllä olevassa keskustelusessiossa kertoivat, minkälaista kummallista on viime aikoina ollut... ihmiset kiipeävät selkään ja ei saa enää olla pikku varsuli, *huoh*. Molemmat kyllä taitavat uudesta ammatistaan hiukan pitääkin, ainakin Ísingin elämään se tuo uusia ulottuvuuksia, kun pääsee näkemään laajemmalti paikkoja.Olen onnellinen, kun hevoset ovat kotona. Félagin lastaaminen ja kuljettaminen ei ole mitään helppoa ja rentouttavaa puuhaa...
---
Mutta nyt töihin, että pääsemme ajoissa iltapäivällä lähtemään agilityleirille.
Enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy.
*muoks 18.9.2007: laitoin toisenkin kuvan tapaamisesta, kun Véran omistaja väitti, että Véraa oli pienennetty kuvankäsittelyllä*
tiistaina, syyskuuta 11, 2007
Kivaa, mutta kiirettä pitää
Viikonlopun vietin melkein kokonaan Hestbakissa. Taisin viettää molempina päivinä kymmenkunta tuntia tallilla ja perjantainakin muutaman tunnin. Kurssi oli antoisa ja sain kotiin viemisiksi hyviä perusasioita omaan ratsastukseen. Siitä on niin kauan, kun olen ollut ratsastustunnilla, että olen taas oppinut aivan omia tapoja könöttää selässä.
Reidet ja selkä huutelevat hoosiannaa, koska jouduin kuitenkin enemmän ratsastamaan kuin kotona, jossa osa ajasta menee ratsastellen.
Aamuisin on todella kova ikävä hevosia. Kun ne eivät hörise minulle aamulla, tuntuu että päivän ensimmäinen ystävällinen sana puuttuu. - Kotiväki on sen verran aamuäreää, että iloinen aamutervehdys puuttuisikin kokonaan, jos koirat eivät heti aamusta olisi niin riemukkaita. - Siinäköhän muuten syy, miksi niin monilla on koiria?
---
Mutta työ ja lapsi kutsuvat. Menox sano Jonnie Lennox, tai miten se nyt kirjoitetaankaan...
Reidet ja selkä huutelevat hoosiannaa, koska jouduin kuitenkin enemmän ratsastamaan kuin kotona, jossa osa ajasta menee ratsastellen.
Aamuisin on todella kova ikävä hevosia. Kun ne eivät hörise minulle aamulla, tuntuu että päivän ensimmäinen ystävällinen sana puuttuu. - Kotiväki on sen verran aamuäreää, että iloinen aamutervehdys puuttuisikin kokonaan, jos koirat eivät heti aamusta olisi niin riemukkaita. - Siinäköhän muuten syy, miksi niin monilla on koiria?
---
Mutta työ ja lapsi kutsuvat. Menox sano Jonnie Lennox, tai miten se nyt kirjoitetaankaan...
lauantaina, syyskuuta 08, 2007
Piha ilman hevosia
Torstaina aamulla yritimme saada kahta hevosta tavalliseen hevoskuljetustraileriin noin tunnin. Noloin tuloksin, sillä auto trailereineen sai poistua tyhjänä pihasta. Arvatkaa harmittiko?
No, koska periksi ei anneta on mielestäni aina ollut hyvä motto niin tilasin iltapäiväksi pihaan Koffin hevosten kuljetukseen käytettävän kuormurin.
Kun nyt sitten saatiin iso kuorma-auto pihaan, niin pantiin saman tien koko jengi kyytiin ja niin heposet pääsivät retkelle, vanhaa Romeo-ponia myöten. Neljän hevosen lastaus isoon autoon turvallista, leveää lastaussiltaa pitkin kesti vain 15-20 min. Romeo oli kyydistä innoissaan ja hörhötteli jo astellessaan autoon. Aikas riemastuttavaa, uskotteko? - Olen kyllä sitä mieltä oikeasti, että lastausongelmaisten ponien kassa auttaisi oikeasti omistajatätien rauhoitus enemmän kuin hevosten, mutta ei siitä enempiä tässä...
-Lomakohde ei ole kaukana, vain 10 km päässä on ystäväni Sadun Hestbakki-talli, jonne halusin vaihteeksi päästä saamaan opetusta ratsastuksessa. Muutenkin nuorelle Ísingillekin tekee hyvää päästä vähän näkemään muutakin kuin oma piha ja Sadun ravirata on mukava treenipaikka nuorelle hevoselle.
Pikkupeikko valitsi viikonlopun ohjelmaksi juhlimisen Lahdessa, joten pääsen viikonlopun ajan nauttimaan ratsastelusta kaikilla hevosilla ja lisäksi saan leimauttaa tyttären Karmakoiraa itseeni hieman enemmän. Ihan hauskaa.
Olen pahoillani, etten ehdi vieläkään kertoa enempää Karmasta, vaikka olette kommenteissanne kyselleet pikkuisesta. Kerron sitten lisää, kun olemme saaneet paperihommat kasvattajan kanssa tehdyksi... Karmahan on toistaiseksi koekäytössä, mutta koeajo tuntuu menevän hyvin, joten kyllä haluamme sen meille jäävän. Toivottavasti kasvattajakin on samaa mieltä kanssamme...
---
Tänä aamuna oli taas sellainen huikea sumu, jollaista rakastan. Tosi paljon kyllä kaipasin hevosia, kun kävin koirien kanssa lehden hakemassa. Siksipä lähdenkin tästä liikkeelle katsomaan, miten niiden yö on mennyt.
keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007
Rytminmuutoksia
Uuden perheenjäsenen tulo on hiukan muuttanut aamurytmejä. Parempaan suuntaan.
Herään edelleen ensin ja päästän kaikki koiruudet pikapisulle. Sillä aikaa hoitelen saman homman itsekin ja teen pika-aamupesuni. Seuraavaksi otan koirat sisään ja ruokin ne. Kun ne syövät, minä puen ekat vaatteet päälleni ja lähdemme yhdessä siirtämään hevoset laitumelta ja antamaan niille aamupöperöä ja raikkaat vedet.
Kun minä olen aamuhommissa tallilla, ukko hoitelee omat aamupuuhansa ja keittelee kahvit. Minä tuon lehden ja vuorotellen luemme sen.
Muutoskohta tulee tässä: Kun minä siirryn suihkuun, laittamaan konsulttihyntteet päälleeni sekä aamun töihin ja hupeihin tietokoneella (sähköpostit & blogi), pikkupeikko heräilee ihan itse, pukee päälleen ja lähtee Karman kanssa toiselle aamulenkille.
Herään edelleen ensin ja päästän kaikki koiruudet pikapisulle. Sillä aikaa hoitelen saman homman itsekin ja teen pika-aamupesuni. Seuraavaksi otan koirat sisään ja ruokin ne. Kun ne syövät, minä puen ekat vaatteet päälleni ja lähdemme yhdessä siirtämään hevoset laitumelta ja antamaan niille aamupöperöä ja raikkaat vedet.
Kun minä olen aamuhommissa tallilla, ukko hoitelee omat aamupuuhansa ja keittelee kahvit. Minä tuon lehden ja vuorotellen luemme sen.
Muutoskohta tulee tässä: Kun minä siirryn suihkuun, laittamaan konsulttihyntteet päälleeni sekä aamun töihin ja hupeihin tietokoneella (sähköpostit & blogi), pikkupeikko heräilee ihan itse, pukee päälleen ja lähtee Karman kanssa toiselle aamulenkille.
Ja eilisten synttäreiden kaffevieraiden pyynnöstä: lahja ja sen saaja. Lutusia ovat.
---
Kelle paljon annetaan, siltä paljon vaaditaan.
tiistaina, syyskuuta 04, 2007
18 vuotta eikä suotta
Kääk! Nuorimmaiseni täytti muutama tunti sitten 18-vuotta.
Kun häntä ei vielä ollut, mutta talossa oli pieni, iloinen ja villi poikalapsi, haaveilin siitä, kuinka lapsia olisi kaksi ja ne leikkisivät yhdessä hiekkalaatikolla. On ihanaa, että haaveet voivat toteutua.
Odottassani pikkupeikkoa luulin odottavani poikaa, koska potkut olivat niin napakat ja energiset. Sain napakan ja energisen tyttären. (Keneenkähän lienee tullut, äitiini varmaan...)
Synnytyslaitoksella pikkuinen käärö näytti ihan vanhalta nunnalta, kun se on kiedottu lämpimään kapaloon.
Alle vuoden vanhana siitä kysyttiin, että montako kertaa päivässä sen posket puhalletaan täyteen.
Kaksivuotiaana se oli iloinen ja älyllinen.
Kolmevuotiaana uhmakas ja rohkea.
Neljävuotiaana utelias ja oppivainen.
Viisivuotiaana pikkuvanha ja peloton.
...
Ja niin edelleen, lukemattomia muistoja tulee mieleen, kun ajattelen taakse jäänyttä elämäämme. Yhtä monia mukavia hetkiä on tulee toivottavasti vielä eteenkin.
Onnea, pikkupeikko, onnea!
---
Ei omena kauas puusta putoa.
Kun häntä ei vielä ollut, mutta talossa oli pieni, iloinen ja villi poikalapsi, haaveilin siitä, kuinka lapsia olisi kaksi ja ne leikkisivät yhdessä hiekkalaatikolla. On ihanaa, että haaveet voivat toteutua.
Odottassani pikkupeikkoa luulin odottavani poikaa, koska potkut olivat niin napakat ja energiset. Sain napakan ja energisen tyttären. (Keneenkähän lienee tullut, äitiini varmaan...)
Synnytyslaitoksella pikkuinen käärö näytti ihan vanhalta nunnalta, kun se on kiedottu lämpimään kapaloon.
Alle vuoden vanhana siitä kysyttiin, että montako kertaa päivässä sen posket puhalletaan täyteen.
Kaksivuotiaana se oli iloinen ja älyllinen.
Kolmevuotiaana uhmakas ja rohkea.
Neljävuotiaana utelias ja oppivainen.
Viisivuotiaana pikkuvanha ja peloton.
...
Ja niin edelleen, lukemattomia muistoja tulee mieleen, kun ajattelen taakse jäänyttä elämäämme. Yhtä monia mukavia hetkiä on tulee toivottavasti vielä eteenkin.
Onnea, pikkupeikko, onnea!
---
Ei omena kauas puusta putoa.
maanantaina, syyskuuta 03, 2007
Viikonloppuraportti
Perjantain ja lauantain välisenä yönä (joskus puolenyön maissa) lojuin kylpytynnyrissä kynttilälyhtyjen ja suuren pyöreän kuun valossa. Pikkupeikon uusi koiratyttönen oli ensimmäisen illan aikana osoittanut tervepäisyytensä ja olin todella onnellinen valinnastamme. Hymyilin typerää onnellista hymyä.
Lauantai ja sunnuntai meni melkoisen tiiviisti issikoiden näyttelypuuhissa. Siellä on aina toimihenkilöiden kesken mukava tunnelma, joten ko. tapahtumaa ihan odottaa. Paljonkaan en hevosia ehtinyt nähdä kuin aivan syrjäsilmällä, koska puuhaa oli koko ajalle. Sen voisi sanoa, että väreistä suomalaiset ovat kovin innostuneet, näyttelyssä näki todella upean värisiä hevosia.
Ukko oli golfia pelaamassa koko viikonlopun ja itse olin myös poissa, joten koiratyttönen on leimaantunut voimakkaasti peikkolapseen, mikä on tarkoituksenakin. Viikonloppu on mennyt täällä kotona hienosti. Juhliakin on vietetty, mutta talo oli siistimpi kuin omien juhliemme jälkeen.
Leimautumisestaan huolimatta, pikkukoiranen lähti kuitenkin kanssani hevoshommiin aamulla ja tukiskeli kiinnostuneena jokaista uutta hajua loikki iloisena sinne tänne. Sitä oli ilo katsella, se on kovin kaunis mielestäni.
Koiraneito on siis n. 5 kk vanha näyttelylinjainen belgianpaimenkoira malinois ja se on saanut luonamme kutsumanimen Karma. Honkkeli ja pentumainen se vielä on, vaikka näyttääkin nuorelta neitoselta. Tänä aamuna se tuli tallin ovesta kuperkeikkaa ulos, kun ei ilmeisesti ole koskaan nänyt niin korkeaa kynnystä.
Kuvia kukaan ei ole ehtinyt siitä ihmeemmin ottaa, mutta tässä pikainen napsaus lauantaiaamulta:
Lauantai ja sunnuntai meni melkoisen tiiviisti issikoiden näyttelypuuhissa. Siellä on aina toimihenkilöiden kesken mukava tunnelma, joten ko. tapahtumaa ihan odottaa. Paljonkaan en hevosia ehtinyt nähdä kuin aivan syrjäsilmällä, koska puuhaa oli koko ajalle. Sen voisi sanoa, että väreistä suomalaiset ovat kovin innostuneet, näyttelyssä näki todella upean värisiä hevosia.
Ukko oli golfia pelaamassa koko viikonlopun ja itse olin myös poissa, joten koiratyttönen on leimaantunut voimakkaasti peikkolapseen, mikä on tarkoituksenakin. Viikonloppu on mennyt täällä kotona hienosti. Juhliakin on vietetty, mutta talo oli siistimpi kuin omien juhliemme jälkeen.
Leimautumisestaan huolimatta, pikkukoiranen lähti kuitenkin kanssani hevoshommiin aamulla ja tukiskeli kiinnostuneena jokaista uutta hajua loikki iloisena sinne tänne. Sitä oli ilo katsella, se on kovin kaunis mielestäni.
Koiraneito on siis n. 5 kk vanha näyttelylinjainen belgianpaimenkoira malinois ja se on saanut luonamme kutsumanimen Karma. Honkkeli ja pentumainen se vielä on, vaikka näyttääkin nuorelta neitoselta. Tänä aamuna se tuli tallin ovesta kuperkeikkaa ulos, kun ei ilmeisesti ole koskaan nänyt niin korkeaa kynnystä.
Kuvia kukaan ei ole ehtinyt siitä ihmeemmin ottaa, mutta tässä pikainen napsaus lauantaiaamulta:
---
Mutta nyt kiiruusti töihin, hauskaa päivää teillekin!
perjantaina, elokuuta 31, 2007
Never say never again...
Varmaan jotkut muistavat - ei siitä nimittäin ole kauankaan- kun sanoin varsin syvällä rintaäänellä: "Meidän perheeseen ei malia tule!"
Tämmöinen otus pompahti autoni takaluukusta tänään meidän pihalle ja voi erittäin hyvin olla niinkin, että paluuta ei ole:
Tämmöinen otus pompahti autoni takaluukusta tänään meidän pihalle ja voi erittäin hyvin olla niinkin, että paluuta ei ole:
---
Ei aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on
keskiviikkona, elokuuta 29, 2007
Syksy ja sukat
Taas on murheenani sukat, kuten viime syksynäkin. En millään haluaisi laittaa sellaisia jalkaan, ne ahdistavat ja vangitsevat ihmisen varpaat. Vapaus on mennyttä. Luonnonlapsi on taas kahlittu.
Lisäksi perhe-elämämme suurin kriisinaihe on sukat. Kun ukko ei löydä sukkaparia aamulla, se on vihainen kuin ampiainen. Syy moiseen on tietenkin vaimon. Kunnon kodinhengettärien pitäisi kulkea perässä ja kerätä sukat nopeasti pareiksi, kun ne tippuvat jalasta ja toimittaa ne koneeseen pareina, koneesta ulos pareina ja sitten vielä jonnekin ihanasti löydettäviksi pareina ja väriläjiteltuina kulloinkin valittujen housujen mukaan.
Kääk - ja pesukoneet syövät sukkia, senhän tietävät kaikki. Ja muutenkin, sukat vaeltavat itsekseen, senkin tietävät kaikki. Ja sukat kerääntyvät yhteen viettämään eriparibileitä, ihan varmasti. Täysin mahdoton tehtävä, mission impossible.
Onneksi auringonkukat ilahduttavat syksyisin, niin ei tarvitse pelkästään sukkia miettiä.
Lisäksi perhe-elämämme suurin kriisinaihe on sukat. Kun ukko ei löydä sukkaparia aamulla, se on vihainen kuin ampiainen. Syy moiseen on tietenkin vaimon. Kunnon kodinhengettärien pitäisi kulkea perässä ja kerätä sukat nopeasti pareiksi, kun ne tippuvat jalasta ja toimittaa ne koneeseen pareina, koneesta ulos pareina ja sitten vielä jonnekin ihanasti löydettäviksi pareina ja väriläjiteltuina kulloinkin valittujen housujen mukaan.
Kääk - ja pesukoneet syövät sukkia, senhän tietävät kaikki. Ja muutenkin, sukat vaeltavat itsekseen, senkin tietävät kaikki. Ja sukat kerääntyvät yhteen viettämään eriparibileitä, ihan varmasti. Täysin mahdoton tehtävä, mission impossible.
Lisäksi miehet ovat omituisia, käyttävät sukkia myös kesäisin. Karseaa.
---Onneksi auringonkukat ilahduttavat syksyisin, niin ei tarvitse pelkästään sukkia miettiä.
Yhtä aikaa!, sanoi akka kun yksin veti.
tiistaina, elokuuta 28, 2007
Irtovapaa
Olen lomapäivän vietossa tänään. Oikeastaan ihan mukavaa viettää keskellä viikkoa vapaata, vaikka ehkä olisin tykännyt yhtenäisestä kuuden viikon kesälomasta enemmän. Eihän minulla tietenkään ollut kuin 4 viikkoa lomaa ja siitäkin jäi yli tämmöisiä irtopäiviä tarpeeseen.
Autoiluun taitaa tämäkin päivä mennä pääosin, sillä lomapäivän tarve tuli siksi, että ukon sisko perheineen lentää tänään takaisin kotiin, Espanjaan. Lupasin kuljettaa heidät lentoasemalle. Kuulin kurkienkin huutavan eräänä aamuna matkallaan etelää kohti, joten muitakin muuttolintuja on näin syksyn tullen matkalla takaisin lämpimään. Eilen illalla oli sanomattoman haikea tunnelma, kun istuimme heidän mökissään hetkisen viettämässä viimeistä iltaa.
Leijonan osa eilistä päivääni meni autossa, joten siitä on tulossa tapa. Ensin Lohja-Nummela-Helsinki työmatka (pikkupeikko aamulla kouluun) ja sitten kotiin Helsinki-Lohja. Ukkokulta toi poikkeuksellisesti pikkupiltit kotiin, poikakin piipahti meitä ilahduttamassa ennen takaisin Säkylään menoa. Kotona vietin puolisentoista tuntia ruokaa tehden ja pyykäten.
(Pikkupeikko ratsasti sillä aikaa kaksi hevospalloa! Aploodit sille energialle!) Sitten loikkasimme taas peikkolapsen ja parin koiran kanssa autoon ja ajoimme Lohja-Hakunila-Lohja.
Olimme mukana Janitan agilitykurssilla illalla. Sain tuomisiksi itselleni hieman lisää itsevarmuutta Marilynin kanssa. Mielestäni otus toimi hyvin eikä kertaakaan yrittänyt lähteä livohkaan. Kerran kyllä valssin pyörteissä kompastuin omiin jalkoihini ja läpsähdin kämmenpohjilleni ja mahalleni maahan. Auts, mutta onneksi ei sattunut pahasti. Pikkuinen tuli heti naamaa nuuskimaan eikä lähtenyt karkuun!!! Omille ohjauskuvioilleni toki olisi edelleen paljonkin tehtävää, mutta välillä menee ihan nappiinkin.
Mutta nyt menen kyllä kurkistamaan, minkä lämpöinen on eilen pojalle lämmitetty kylpytynnyri. Kaipa lomapäivänä saa jostain nauttiakin! Jotenkin tällaiset irtopäivät yleensä kuluvat siivotessa ja muissa hommeleissa, senhän kaikki naiset tietävät (ja jotkut miehetkin...)
---
Vesi vanhin voitehista.
Autoiluun taitaa tämäkin päivä mennä pääosin, sillä lomapäivän tarve tuli siksi, että ukon sisko perheineen lentää tänään takaisin kotiin, Espanjaan. Lupasin kuljettaa heidät lentoasemalle. Kuulin kurkienkin huutavan eräänä aamuna matkallaan etelää kohti, joten muitakin muuttolintuja on näin syksyn tullen matkalla takaisin lämpimään. Eilen illalla oli sanomattoman haikea tunnelma, kun istuimme heidän mökissään hetkisen viettämässä viimeistä iltaa.
Leijonan osa eilistä päivääni meni autossa, joten siitä on tulossa tapa. Ensin Lohja-Nummela-Helsinki työmatka (pikkupeikko aamulla kouluun) ja sitten kotiin Helsinki-Lohja. Ukkokulta toi poikkeuksellisesti pikkupiltit kotiin, poikakin piipahti meitä ilahduttamassa ennen takaisin Säkylään menoa. Kotona vietin puolisentoista tuntia ruokaa tehden ja pyykäten.
(Pikkupeikko ratsasti sillä aikaa kaksi hevospalloa! Aploodit sille energialle!) Sitten loikkasimme taas peikkolapsen ja parin koiran kanssa autoon ja ajoimme Lohja-Hakunila-Lohja.
Olimme mukana Janitan agilitykurssilla illalla. Sain tuomisiksi itselleni hieman lisää itsevarmuutta Marilynin kanssa. Mielestäni otus toimi hyvin eikä kertaakaan yrittänyt lähteä livohkaan. Kerran kyllä valssin pyörteissä kompastuin omiin jalkoihini ja läpsähdin kämmenpohjilleni ja mahalleni maahan. Auts, mutta onneksi ei sattunut pahasti. Pikkuinen tuli heti naamaa nuuskimaan eikä lähtenyt karkuun!!! Omille ohjauskuvioilleni toki olisi edelleen paljonkin tehtävää, mutta välillä menee ihan nappiinkin.
Mutta nyt menen kyllä kurkistamaan, minkä lämpöinen on eilen pojalle lämmitetty kylpytynnyri. Kaipa lomapäivänä saa jostain nauttiakin! Jotenkin tällaiset irtopäivät yleensä kuluvat siivotessa ja muissa hommeleissa, senhän kaikki naiset tietävät (ja jotkut miehetkin...)
---
Vesi vanhin voitehista.
maanantaina, elokuuta 27, 2007
Eipä ollut paljon ohjelmaa...
Luin tuon perjantaina kirjoittamani tekstin ja "viikonlopulle ei ole paljon mitään ohjelmaa" tuntuu kyllä omituiselta lauseelta näin maanantaiaaamun vinkkelistä.
Perjantai-iltana poika sanoi tuovansa yhden kaverin kylpytynnyriin. Toi kuusi. Määrä ei kyllä haitannut, olivat ihan hauskoja tyyppejä edelleen. Ilta vaan venyi omaltakin oslata aika myöhäiseksi.
Lauantaina ukon sisko perheineen tuli kyläilemään ja taas vietimme aikaa kylpytynnyrin kanssa, me tytöt istuimme siellä huomaamattamme yli tunnin. Aika raukeaksi veti olon, jopa ilman viinin kanssa lutraamista. Ihan oli rattoisaa ja laittamani lämpimät voileivät tekivät kauppansa.
Sunnuntaina seitsemän aikoihin starttasimme Tuomarinkylään terrierien erikoisnäyttelyyn Marilynin kanssa. Palauduimme kolmen maissa iltapäivällä nälkäisinä ja uupuneina yhden punaisen muovinauhan kanssa. Arvostelu oli kyllä ihan ok, merkitsevintä oli liikeiden esittämisessä tämä "Needs more training". No älä, hyppelihiiriyökkipyökkimetsässä vai terrieri?
Sain myös samassa yhteydessä teetetyksi jalostustarkastuksen Marilynistä ja sen tulos antaa ymmärtää, ettei se ole tarpeeksi hyvälaatuinen pennutukseen. Cairneja on niin paljon, että mielestäni ei kannata käyttää huonolaatuisia yksilöitä siitokseen, joten kaipa me jätämme sen puuhan muille...
Pojan piti tulla sunnuntaina illalliselle, mutta samalla hetkellä, kun hän astui ovesta sisään, ukkonen jyrähti todella massiivisesti ja sähköt katkesivat. Ennuste sähkön takaisin saamiseksi oli yli kolme tuntia, joten kun olimme viettäneet yhteistä laatuaikaa (tytär, poika ja minä) nukkumalla parin tunnin päikkärit, niin vein pojan kaupan kautta omaan kotiinsa syömään. Tuo päiväunet on muuten yksi hyvä tapa tehdä yhdessä jotain ja samalla välttää turhat riidat. (vinkvink)
Illalla teimme vielä tyttären kanssa kolmen vartin vauhtilenkin hevosten kanssa. Félagi on ihan kuin eri hevonen, kun sillä on vetoapua.
Kymmennen maissa ilalla laitoin kynttilät palamaan kylpytynnyrin vierelle hankkimiimme lyhtyihin ja lötköttelin siellä jonkin aikaa kuumassa vedessä. Sitten jaksoinkin taas nukkua yöunet hyvin pitkistä päiväunista huolimatta.
---
Mutta nyt pitää sulkea kone ja loikkia autoon, työ ja ihana aamuruuhka ykköstiellä kutsuvat.
Hiljaa jonossa, kaikki saa mutt' komiat ensin.
Perjantai-iltana poika sanoi tuovansa yhden kaverin kylpytynnyriin. Toi kuusi. Määrä ei kyllä haitannut, olivat ihan hauskoja tyyppejä edelleen. Ilta vaan venyi omaltakin oslata aika myöhäiseksi.
Lauantaina ukon sisko perheineen tuli kyläilemään ja taas vietimme aikaa kylpytynnyrin kanssa, me tytöt istuimme siellä huomaamattamme yli tunnin. Aika raukeaksi veti olon, jopa ilman viinin kanssa lutraamista. Ihan oli rattoisaa ja laittamani lämpimät voileivät tekivät kauppansa.
Sunnuntaina seitsemän aikoihin starttasimme Tuomarinkylään terrierien erikoisnäyttelyyn Marilynin kanssa. Palauduimme kolmen maissa iltapäivällä nälkäisinä ja uupuneina yhden punaisen muovinauhan kanssa. Arvostelu oli kyllä ihan ok, merkitsevintä oli liikeiden esittämisessä tämä "Needs more training". No älä, hyppelihiiriyökkipyökkimetsässä vai terrieri?
Sain myös samassa yhteydessä teetetyksi jalostustarkastuksen Marilynistä ja sen tulos antaa ymmärtää, ettei se ole tarpeeksi hyvälaatuinen pennutukseen. Cairneja on niin paljon, että mielestäni ei kannata käyttää huonolaatuisia yksilöitä siitokseen, joten kaipa me jätämme sen puuhan muille...
Pojan piti tulla sunnuntaina illalliselle, mutta samalla hetkellä, kun hän astui ovesta sisään, ukkonen jyrähti todella massiivisesti ja sähköt katkesivat. Ennuste sähkön takaisin saamiseksi oli yli kolme tuntia, joten kun olimme viettäneet yhteistä laatuaikaa (tytär, poika ja minä) nukkumalla parin tunnin päikkärit, niin vein pojan kaupan kautta omaan kotiinsa syömään. Tuo päiväunet on muuten yksi hyvä tapa tehdä yhdessä jotain ja samalla välttää turhat riidat. (vinkvink)
Illalla teimme vielä tyttären kanssa kolmen vartin vauhtilenkin hevosten kanssa. Félagi on ihan kuin eri hevonen, kun sillä on vetoapua.
Kymmennen maissa ilalla laitoin kynttilät palamaan kylpytynnyrin vierelle hankkimiimme lyhtyihin ja lötköttelin siellä jonkin aikaa kuumassa vedessä. Sitten jaksoinkin taas nukkua yöunet hyvin pitkistä päiväunista huolimatta.
---
Mutta nyt pitää sulkea kone ja loikkia autoon, työ ja ihana aamuruuhka ykköstiellä kutsuvat.
Hiljaa jonossa, kaikki saa mutt' komiat ensin.
perjantaina, elokuuta 24, 2007
Ukkosta, jytinää ja kiirettä
Heräsin aamulla tuntia ennen kellonsoittoa salamointiin ja jyrinään. Istuin hetken lasikuistilla katsomassa, kun salamat valaisivat koko tienoon. Upean näköistä. Sitten väsymys vei voiton ja menin takaisin nukkumaan. Väsyttää vieläkin, mutta onneksi on perjantai eikä viikonlopulle ole hirveästi varattuna ohjelmaa.
Viime päivät ovat olleet yhtä haipakkaa. Kiireistä menoa, mutta pääosin mukavaa. Yhteen turhaan mutta tuliseen riitaan jouduin alkuviikosta välimieheksi, mutta siinä hommassa epäonnistuin kyllä. Taitaa olla niin, että kahden luupään väliin ei kannata mennä vaikka pyydettäsiin. Ne kun hakkaavat päitään yhteen ja oma pääsi on välissä, niin kipiää se tekee.
Eilen pääsin taas pitkästä aikaa Marilynin kanssa agilityä treenaamaan. Kun tutustun rataan, minulla on nykyisin aina suhteettoman kädetön ja toivoton olo. Eilenkin teki mieleni lähteä pois jo ennen rataa. En ymmärrä, mistä nuo suorituspaineet ovat tulleet. Kun teimme kolme pikkuista radanpätkää, Marilyn meni pääosin juuri sinne minne sen ohjasin - siis myös väärille esteille, koska valssailin liian aikaisin yms. - ja tuntui siltä, että pikkukoiruus oli kiinnostunut sekä minusta että porsaanfileestä. Mukava tunne.
Pitkällä radalla taas oli Marilynin keskittyminen huonoa, varmaan omankin huonon skarppaukseni vuoksi. Mikä ihme siinä on, ettei jaksa olla terävänä edes sitä varttia, minkä oikeasti radalla viettää?
Tänään varmaan mennään pihacuppiin kokeilemaan yhteistyön laatua vieraassa paikassa.
---
Mutta nyt pitää liikkua, että pääsen töihinkin tänään. Tai siis lähinnä poiskin sieltä.
---
Suuttua saa vaan ei äkeissään olla.
Viime päivät ovat olleet yhtä haipakkaa. Kiireistä menoa, mutta pääosin mukavaa. Yhteen turhaan mutta tuliseen riitaan jouduin alkuviikosta välimieheksi, mutta siinä hommassa epäonnistuin kyllä. Taitaa olla niin, että kahden luupään väliin ei kannata mennä vaikka pyydettäsiin. Ne kun hakkaavat päitään yhteen ja oma pääsi on välissä, niin kipiää se tekee.
Eilen pääsin taas pitkästä aikaa Marilynin kanssa agilityä treenaamaan. Kun tutustun rataan, minulla on nykyisin aina suhteettoman kädetön ja toivoton olo. Eilenkin teki mieleni lähteä pois jo ennen rataa. En ymmärrä, mistä nuo suorituspaineet ovat tulleet. Kun teimme kolme pikkuista radanpätkää, Marilyn meni pääosin juuri sinne minne sen ohjasin - siis myös väärille esteille, koska valssailin liian aikaisin yms. - ja tuntui siltä, että pikkukoiruus oli kiinnostunut sekä minusta että porsaanfileestä. Mukava tunne.
Pitkällä radalla taas oli Marilynin keskittyminen huonoa, varmaan omankin huonon skarppaukseni vuoksi. Mikä ihme siinä on, ettei jaksa olla terävänä edes sitä varttia, minkä oikeasti radalla viettää?
Tänään varmaan mennään pihacuppiin kokeilemaan yhteistyön laatua vieraassa paikassa.
---
Mutta nyt pitää liikkua, että pääsen töihinkin tänään. Tai siis lähinnä poiskin sieltä.
---
Suuttua saa vaan ei äkeissään olla.
tiistaina, elokuuta 21, 2007
Kylläpä aika rientää, kun on rattoisaa!
Moneen päivään en ole ehtinyt mitään kirjoitella. Pikapäivitys tästäkin taitaa tulla. Ajatuksia hajauttaa myöskin tuo peikonherättely aika-ajoin, joten tekstistä voi tulla sekavaa.
Viikonlopun ilonaiheet alkoivat jo perjantaina, kun tapasin lounaalla vanhan pomoni seitsemän vuoden takaa. Mehän ei oltu kumpikaan yhtään vanhempia ulkonäöltämme, viisaus vaan oli karttunut ja edelleen olimme kumpikin älyttömän hyviä tyyppejä. Semmoiseksi hyvä pomo saa sinut tuntemaan itsesi. Toivottavasti lounastamme toistekin yhdessä ja saamme sekaan vielä muitakin vanhoja, hyviä duunikavereita.
Lauantaina aamupäivällä laitettiin sitten auton nokka pikkupeikkosen kanssa kohti Pyhärantaa ja Raumaa. Käytiin velipoikaa moikkaamassa yhteisellä kesämökillämme. Mökin viereen oli ilmestynyt *kauhistuksen-kamaluus* omakotitalo, mutta muuten kaikki oli ennallaan. "Aika on pysähtynyt täällä", kuten velipoikani totesi onnellisena. Joskus ihmettelen, miksi en ehdi käydä tuolla edes kertaa kesässä, nytkin oli edellisestä visiitistä jo kaksi vuotta.
Lauantai-ilta vietettiin sitten vanhan opiskelukaverin, tyttären kummitädin, luona Raumalla. Hänkään ei ollut vanhentunut yhtään, muuten oli kyllä parissa vuodessa paljon muuttunut: uusi talo oli valmistunut ja muuttunut jo kodiksi. Tytär kiteytti tämän visiitin seuraavana päivänä sarkastisen ytimekkäästi: "Vanhat naiset muistelivat nuoruuttaan. Oli tosi rattoisaa."
Sunnuntaina istuin Porissa 6½ tuntia erään yhdistyksen johtokunnan kokouksessa. Sielläkin oli mukavaa, mutta välillä kaipaisin vähän napakampaa puheenjohtajaotetta, jotta kokoukset eivät kestäisi niin loputtoman kauan. Itsekin voin jaaritella niitä näitä, jos kukaan ei siirrä asiaa eteenpäin...
Sunnuntain peikkolapsi vietti pojan vanhan tyttöystävän hoteissa Laitilassa ja heilläkin taisi olla mukavaa. Minullekin tarjottiin kahvia ja voileipää ja istuksimme tytön vanhempien kanssa juttelemassa leppoisia. Siitä perheestä olisi ehkä tullut kivat appivanhemmat pojalle. No, nyt se on myöhäistä, tyttö odottelee vauvaa ja perustaa omaa perhettään jo. Ehkä on hyvä, että isänä ei ole oma poikani, joka ei todellakaan ole siihen vielä kypsä. (Hmm. Herättää kyllä mielessäni kysymyksen, että voiko kukaan mies koskaan olla aikuinen ja kypsä... hmmm, tuota pitää miettiä enemmän...)
Eilenkin oli kivaa, vaikka oli maanantai. Poika piipahti asentamassa appivanhemmille kiukaan, laittamassa meille lämpimät voileivät iltapalaksi ja istuksi isänsä kanssa kylpytynnyrissä sillä aikaa, kun minä kuskasin pikkupeikkoa agilityharkkoihin. Sitten taas kuskailin poikaa kotiin Lohjan keskustaan. Hyväntuulista seuraa oli saatavana koko ajan. Autolla on muuten taas tullut ajeltua muutamassa päivässä yli tuhat kilometriä.
---
Tässä samalla olen karjahdellut ja saanut typykän hereille, joten kohta toivottavasti päästään liikkeelle...
Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa.
Viikonlopun ilonaiheet alkoivat jo perjantaina, kun tapasin lounaalla vanhan pomoni seitsemän vuoden takaa. Mehän ei oltu kumpikaan yhtään vanhempia ulkonäöltämme, viisaus vaan oli karttunut ja edelleen olimme kumpikin älyttömän hyviä tyyppejä. Semmoiseksi hyvä pomo saa sinut tuntemaan itsesi. Toivottavasti lounastamme toistekin yhdessä ja saamme sekaan vielä muitakin vanhoja, hyviä duunikavereita.
Lauantaina aamupäivällä laitettiin sitten auton nokka pikkupeikkosen kanssa kohti Pyhärantaa ja Raumaa. Käytiin velipoikaa moikkaamassa yhteisellä kesämökillämme. Mökin viereen oli ilmestynyt *kauhistuksen-kamaluus* omakotitalo, mutta muuten kaikki oli ennallaan. "Aika on pysähtynyt täällä", kuten velipoikani totesi onnellisena. Joskus ihmettelen, miksi en ehdi käydä tuolla edes kertaa kesässä, nytkin oli edellisestä visiitistä jo kaksi vuotta.
Lauantai-ilta vietettiin sitten vanhan opiskelukaverin, tyttären kummitädin, luona Raumalla. Hänkään ei ollut vanhentunut yhtään, muuten oli kyllä parissa vuodessa paljon muuttunut: uusi talo oli valmistunut ja muuttunut jo kodiksi. Tytär kiteytti tämän visiitin seuraavana päivänä sarkastisen ytimekkäästi: "Vanhat naiset muistelivat nuoruuttaan. Oli tosi rattoisaa."
Sunnuntaina istuin Porissa 6½ tuntia erään yhdistyksen johtokunnan kokouksessa. Sielläkin oli mukavaa, mutta välillä kaipaisin vähän napakampaa puheenjohtajaotetta, jotta kokoukset eivät kestäisi niin loputtoman kauan. Itsekin voin jaaritella niitä näitä, jos kukaan ei siirrä asiaa eteenpäin...
Sunnuntain peikkolapsi vietti pojan vanhan tyttöystävän hoteissa Laitilassa ja heilläkin taisi olla mukavaa. Minullekin tarjottiin kahvia ja voileipää ja istuksimme tytön vanhempien kanssa juttelemassa leppoisia. Siitä perheestä olisi ehkä tullut kivat appivanhemmat pojalle. No, nyt se on myöhäistä, tyttö odottelee vauvaa ja perustaa omaa perhettään jo. Ehkä on hyvä, että isänä ei ole oma poikani, joka ei todellakaan ole siihen vielä kypsä. (Hmm. Herättää kyllä mielessäni kysymyksen, että voiko kukaan mies koskaan olla aikuinen ja kypsä... hmmm, tuota pitää miettiä enemmän...)
Eilenkin oli kivaa, vaikka oli maanantai. Poika piipahti asentamassa appivanhemmille kiukaan, laittamassa meille lämpimät voileivät iltapalaksi ja istuksi isänsä kanssa kylpytynnyrissä sillä aikaa, kun minä kuskasin pikkupeikkoa agilityharkkoihin. Sitten taas kuskailin poikaa kotiin Lohjan keskustaan. Hyväntuulista seuraa oli saatavana koko ajan. Autolla on muuten taas tullut ajeltua muutamassa päivässä yli tuhat kilometriä.
---
Tässä samalla olen karjahdellut ja saanut typykän hereille, joten kohta toivottavasti päästään liikkeelle...
Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa.
torstaina, elokuuta 16, 2007
Juhlahumua
Eilen oli juhlan tuntua ilmassa, kun appiukko täytti 85-vuotta. Jalka ei enää nouse, kuten muutamia vuosia sitten, mutta mieli on pirteä, kun nuoriso käy tapaamassa. Erityisesti Pikku-Wilma 2-vee saa sydämen sulamaan. Sitä on mukavaa katsoa.
Lupasin appiukolle onnittelukorttina ja lisälahjana pienen kirjasen valokuvia juhlilta. Kuvia tuli räpsittyä lähes 400, joten pikkuisen saattaa olla vaikeuksia päättää, mitä valitsisin. Onneksi vieraita oli vain kourallinen, joten riittänee, kun otan parhaan otoksen jokaisesta, ryhmäkuvan ja lisäksi sikermän villinä kirmaavasta Wilmasta nurmikolla.
Tiesittekö muuten, että 2-vuotiaan saa uskomaan, että kiven sisällä on mörkö ja sen murinaa voi kuulla, jos laittaa korvan sitä vasten?
*kuvan copyright pikkupeikko-takkutukka*
Lupasin appiukolle onnittelukorttina ja lisälahjana pienen kirjasen valokuvia juhlilta. Kuvia tuli räpsittyä lähes 400, joten pikkuisen saattaa olla vaikeuksia päättää, mitä valitsisin. Onneksi vieraita oli vain kourallinen, joten riittänee, kun otan parhaan otoksen jokaisesta, ryhmäkuvan ja lisäksi sikermän villinä kirmaavasta Wilmasta nurmikolla.
Tiesittekö muuten, että 2-vuotiaan saa uskomaan, että kiven sisällä on mörkö ja sen murinaa voi kuulla, jos laittaa korvan sitä vasten?
*kuvan copyright pikkupeikko-takkutukka*
---
Ei ilman toimeenkaan tule, ettei yhtä kertaa päivässä hullutella saa.
keskiviikkona, elokuuta 15, 2007
Syksy on kivaa aikaa
Vuodenajoista minulle tuntuisi sopivan parhaiten joko syksy tai kevät. Viime päivinä ainakin on tuntunut siltä, että syksyn tullen olen paljon toimeliaampi. Kesä meni aika tavalla löntystellessä paikasta toiseen, mutta nyt viileämpien kelien ja upeiden sumuisten aamujen myötä tuntuu olo heti aamusta tosi energiseltä. Onpa mennyt muutama päivä, etten ole kaivannut päiväuniakaan. Tietenkään en pääse päiväunille työpäivinä, mutta voihan sitä silti kaivata.
---
Eilen oli Marilynin parturipäivä. Olen mennyt ystävän yllytyksestä ilmoittamaan sen Tuomarinkylään terriereiden erikoisnäyttelyyn. Siellä on varmaan massiiviset mahdollisuudet pärjätä. Typykän eka näyttely, itse en ole esittänyt koiraa näyttelyssä varmaan 20 vuoteen ja cairneja on kuulemma paikalla n. 60 kpl. Lisäksi koira on liian niukassa turkissa. Trimmaaja kuitenkin kehui pikkuisen hyviä puolia: kauniit korvat, kiva ilme, runsas, hyvälaatuinen turkki. Haluaisin kuitenkin siitä jonkinlaisen tuomariarvion tietääkseni, kannattaisiko se pennuttaa. Yllättäen se on yhtäkkiä jo yli 3 v ja asialla alkaa olla kiire... Tahtooko joku jo tilata pennun? Etuostajille 10% alennus. Heh.
---
Naapurihuoneessa tapahtuu ihmeitä. Pikkupeikko heräsi yhdellä hihkaisulla ja laittelee itseään kuntoon kouluun laittoa varten. Upeaa.
Nättinä korppikin poikaansa pitää.
---
Eilen oli Marilynin parturipäivä. Olen mennyt ystävän yllytyksestä ilmoittamaan sen Tuomarinkylään terriereiden erikoisnäyttelyyn. Siellä on varmaan massiiviset mahdollisuudet pärjätä. Typykän eka näyttely, itse en ole esittänyt koiraa näyttelyssä varmaan 20 vuoteen ja cairneja on kuulemma paikalla n. 60 kpl. Lisäksi koira on liian niukassa turkissa. Trimmaaja kuitenkin kehui pikkuisen hyviä puolia: kauniit korvat, kiva ilme, runsas, hyvälaatuinen turkki. Haluaisin kuitenkin siitä jonkinlaisen tuomariarvion tietääkseni, kannattaisiko se pennuttaa. Yllättäen se on yhtäkkiä jo yli 3 v ja asialla alkaa olla kiire... Tahtooko joku jo tilata pennun? Etuostajille 10% alennus. Heh.
---
Naapurihuoneessa tapahtuu ihmeitä. Pikkupeikko heräsi yhdellä hihkaisulla ja laittelee itseään kuntoon kouluun laittoa varten. Upeaa.
Nättinä korppikin poikaansa pitää.
tiistaina, elokuuta 14, 2007
Vapaaehtoinen pakko
Siihen aikaan, kun meidän lapsia vielä pystyi kasvattamaan (nythän he alkavat olla siihen jo liian vanhoja), oli käytössä termi vapaaehtoinen pakko. Tämä tarkoittaa mielestäni käsitteenä sitä, että paljon muita järkeviä vaihtoehtoja ei ole kuin se, minkä aikuinen on hyväksi ajatellut. Yleensä vapaaehtoisella pakolla pakotetaan siis johonkin, jossa vanhempi on ajatellut asian olevan eduksi lapselle. Yhteiskunta tekee samaa, joitain äitiyskorvauksia ei taida saada, jollei ole lopputarkastus tehtynä jne.
Olen viime päivinä saanut maistaa omaa lääkettäni. Takkulapsi on "pakottanut" minut joka päivä ratsastamaan. Maanantaisin olen lähes poikkeuksetta väsymystä tekosyynä käyttäen nukkunut työpäivän jälkeen sohvalla, vaikka olisin aivan hyvin voinut piristää mieleni ratsastamalla.
Kyllä oli eilenkin hauskaa. Ensin tallilla tietenkin oli normaalia lapsi-vanhempi -tappelua, jonka vuoksi tytär ja harmaa pallo ampuivat pihasta kuin tykin suusta. Meikäläinen ampui perään hetkisen kuluttua ei-aivan-niin-nopealla uljaalla mustalla. Takaisin tullessa tytär päätti koettaa eräällä suoranpätkällä kuinka kovaa pallon saa laukkaamaan. Minä seisoin oman hevoseni kanssa suoran päässä odottamassa, kun valtavaa vauhtia laukkaava lihapulla korvat riemusta tötteröllä tuli kohti.
Hetkisen oli sellainen tunne, että pienimuotoinen tankki aikoo jyrätä minut. Suoran lopussa tytär jarrutti, mutta hieman liian myöhään. Lihat olivat jo sen verran reippaassa liikkeessä, että ainoa mahdollisuus oli kääntää otus niin, että se ei mennyt päistikkaa ruusuaidan läpi, vaan päätyi ainoastaan aidassa olevan kolon läpi naapurin takapihalle. Taisivat islantilaiset pikkuheposet olla yleisesti ottaen kevyemmässä lihassa ja näin ollen pysähtyivät lyhyemmällä matkalla. Mielestäni ei nimittäin näyttänyt siltä etteikö hepo olisi heti aloittanut pysähtyä, se ei vaan saanut itseään tarpeeksi nopeasti seisahtumaan.
---
Ja juu, tyttären ekasta aamuherätyksestä olisi hieman narisemista. Mutta en jaksa nyt, en etenkään, kun sitä valittamista on vain hieman.
Ei elämä irvistellen somene.
Olen viime päivinä saanut maistaa omaa lääkettäni. Takkulapsi on "pakottanut" minut joka päivä ratsastamaan. Maanantaisin olen lähes poikkeuksetta väsymystä tekosyynä käyttäen nukkunut työpäivän jälkeen sohvalla, vaikka olisin aivan hyvin voinut piristää mieleni ratsastamalla.
Kyllä oli eilenkin hauskaa. Ensin tallilla tietenkin oli normaalia lapsi-vanhempi -tappelua, jonka vuoksi tytär ja harmaa pallo ampuivat pihasta kuin tykin suusta. Meikäläinen ampui perään hetkisen kuluttua ei-aivan-niin-nopealla uljaalla mustalla. Takaisin tullessa tytär päätti koettaa eräällä suoranpätkällä kuinka kovaa pallon saa laukkaamaan. Minä seisoin oman hevoseni kanssa suoran päässä odottamassa, kun valtavaa vauhtia laukkaava lihapulla korvat riemusta tötteröllä tuli kohti.
Hetkisen oli sellainen tunne, että pienimuotoinen tankki aikoo jyrätä minut. Suoran lopussa tytär jarrutti, mutta hieman liian myöhään. Lihat olivat jo sen verran reippaassa liikkeessä, että ainoa mahdollisuus oli kääntää otus niin, että se ei mennyt päistikkaa ruusuaidan läpi, vaan päätyi ainoastaan aidassa olevan kolon läpi naapurin takapihalle. Taisivat islantilaiset pikkuheposet olla yleisesti ottaen kevyemmässä lihassa ja näin ollen pysähtyivät lyhyemmällä matkalla. Mielestäni ei nimittäin näyttänyt siltä etteikö hepo olisi heti aloittanut pysähtyä, se ei vaan saanut itseään tarpeeksi nopeasti seisahtumaan.
---
Ja juu, tyttären ekasta aamuherätyksestä olisi hieman narisemista. Mutta en jaksa nyt, en etenkään, kun sitä valittamista on vain hieman.
Ei elämä irvistellen somene.
maanantaina, elokuuta 13, 2007
Sekalaista aamulöpinää
Ulkona ei kyllä näytä siltä, että kesä olisi ohi, vaikka suurin osa kouluista alkaa tänään. On todella kaunis aamu, tuntuu kylläkin siltä, että tulee taas *liian* lämmin päivä.
Siirsimme eilen hevoset uudelle laidunlohkolle ja pikkulauma oli kaunis puhtaalla vihreällä. Kyseessä on siis palanen, josta korjattiin heinä pois ja nyt se kasvaa upeaa uutta ruohoa.
Matkalla pihatietä alas huomasin rusakon nurmikolla aivan minun ja koirien vieressä. Se yritti silminnähden painautua littanaksi, korvakin olivat ihan takana. Kumpikaan koirista ei huomannut sitä, kun se lyhyin syöksyin karkasi metsään. Takasin tullessamme flexissä ollut Marilyn sai siitä vainun ja ja syöksähti valtavalla vauhdilla tismalleen rusakon jälkiä niin pitkälle kuin flexiä riitti. Toiminto, joka vakuuttaa minut siitä, että pihassa pysyminen ei tule olemaan Marilynin juttu ainakaan muutamaan vuoteen. Huoh.
Eilisen päivän imurointi- ja siivoussuunnitelmat painuivat jonnekin ruuanlaiton ja muun puuhastelun taakse, joten se homma on edelleen tekemättä. Vinkkejä luotettavista kotisiivoojista Lohjan seudulla otetaan vastaan, lisäpisteitä saa siitä, ettei päästä koiraa karkuun...
Pikkupeikko ratsastaa edelleen ainakin yhdellä hevosella päivässä. Eilen hän kapusi harmaan pallon selkään ja minä olin Félagilla kirittäjän hommassa. Lyhyt, nopeatempoinen lenkki peräkylään ja takaisin sai koko porukan tursumaan hikeä. Eniten sitä tuli joko minusta tai Félagista, melkoisesti Ísingistäkin ja taisi typykältäkin jokunen pisara irrota. Tyttären ratsastuskunto ja -varmuus ovat Islannin viikkojen jälkeen kyllä kehittyneet valtavasti. Jos hän ennenkin näytti siltä, että on kotonaan hevosen selässä, niin nyt hän näyttää siltä vielä enemmän.
---
Siirryn kakkoskahvikupillisen ajaksi lukemaan aamun lehteä. Sitten on pakko lähteä päivän touhuihin sorvin ääreen, vaikka ei kauheasti nappaisi näin maanantaiaamuna. Taitaa olla viimonen aamu, kun ei tarvitse typykkää repiä sängystä ylös kouluun, kun koulu alkaa vasta puolelta päivin. Huomenna sitä varmaan sitten taas on siitäkin valittamista...
Herrathan ne työn tekis jos se herkkua oes.
Siirsimme eilen hevoset uudelle laidunlohkolle ja pikkulauma oli kaunis puhtaalla vihreällä. Kyseessä on siis palanen, josta korjattiin heinä pois ja nyt se kasvaa upeaa uutta ruohoa.
Matkalla pihatietä alas huomasin rusakon nurmikolla aivan minun ja koirien vieressä. Se yritti silminnähden painautua littanaksi, korvakin olivat ihan takana. Kumpikaan koirista ei huomannut sitä, kun se lyhyin syöksyin karkasi metsään. Takasin tullessamme flexissä ollut Marilyn sai siitä vainun ja ja syöksähti valtavalla vauhdilla tismalleen rusakon jälkiä niin pitkälle kuin flexiä riitti. Toiminto, joka vakuuttaa minut siitä, että pihassa pysyminen ei tule olemaan Marilynin juttu ainakaan muutamaan vuoteen. Huoh.
Eilisen päivän imurointi- ja siivoussuunnitelmat painuivat jonnekin ruuanlaiton ja muun puuhastelun taakse, joten se homma on edelleen tekemättä. Vinkkejä luotettavista kotisiivoojista Lohjan seudulla otetaan vastaan, lisäpisteitä saa siitä, ettei päästä koiraa karkuun...
Pikkupeikko ratsastaa edelleen ainakin yhdellä hevosella päivässä. Eilen hän kapusi harmaan pallon selkään ja minä olin Félagilla kirittäjän hommassa. Lyhyt, nopeatempoinen lenkki peräkylään ja takaisin sai koko porukan tursumaan hikeä. Eniten sitä tuli joko minusta tai Félagista, melkoisesti Ísingistäkin ja taisi typykältäkin jokunen pisara irrota. Tyttären ratsastuskunto ja -varmuus ovat Islannin viikkojen jälkeen kyllä kehittyneet valtavasti. Jos hän ennenkin näytti siltä, että on kotonaan hevosen selässä, niin nyt hän näyttää siltä vielä enemmän.
---
Siirryn kakkoskahvikupillisen ajaksi lukemaan aamun lehteä. Sitten on pakko lähteä päivän touhuihin sorvin ääreen, vaikka ei kauheasti nappaisi näin maanantaiaamuna. Taitaa olla viimonen aamu, kun ei tarvitse typykkää repiä sängystä ylös kouluun, kun koulu alkaa vasta puolelta päivin. Huomenna sitä varmaan sitten taas on siitäkin valittamista...
Herrathan ne työn tekis jos se herkkua oes.
sunnuntaina, elokuuta 12, 2007
Sateen jälkeen
Ai mahtava, miten ihanaa oli herätä tänään, kun pieni sade pyyhki maisemaa. On ollut kuuma, helle ja lomalaisten ihannesää (lainauksia lehtien jutuista). Joo, eri kivaa viettää vapaapäivää, kun ei jaksa edes hengittää ja iho on koko ajan hieman kostea. No ei ole! Kohtuus kaikessa, sanon minä.
Nyt kun on hieman viileämpää jaksaa ehkä hiukan tehdäkin jotain. Lueskelin tuossa yhtenä päivänä viime vuotisia lomamerkintöjä ja siellä olevaa tehtävälistaa ja huomasin, että osa viimevuoden hommista on jäänyt tänäkin vuonna tekemättä. Hui, hai - ei mahda mitään, kun tämänkin vuoden kesälomat on melkein pidetty!
Sitten päätin, että tänään voisin imuroida ja pestä lattioita ja laittaa puhtaita mattoja lattiaan. Ja siksipä syöksähdin ulos ja vietin siellä rapiat puoli tuntia ja kuvasin vesipisaroita. Takkutyttären kommentti näistä oli, että keskityn liikaa siihen, että olennainen on kuvan keskellä. Otin jotain kolmisenkymmentä kuvaa ja valkkasin tähän muutamia. Pitäisi varmaan raapia rahaa kasaan ja ostaa kunnon makroputki.
Nyt kun on hieman viileämpää jaksaa ehkä hiukan tehdäkin jotain. Lueskelin tuossa yhtenä päivänä viime vuotisia lomamerkintöjä ja siellä olevaa tehtävälistaa ja huomasin, että osa viimevuoden hommista on jäänyt tänäkin vuonna tekemättä. Hui, hai - ei mahda mitään, kun tämänkin vuoden kesälomat on melkein pidetty!
Sitten päätin, että tänään voisin imuroida ja pestä lattioita ja laittaa puhtaita mattoja lattiaan. Ja siksipä syöksähdin ulos ja vietin siellä rapiat puoli tuntia ja kuvasin vesipisaroita. Takkutyttären kommentti näistä oli, että keskityn liikaa siihen, että olennainen on kuvan keskellä. Otin jotain kolmisenkymmentä kuvaa ja valkkasin tähän muutamia. Pitäisi varmaan raapia rahaa kasaan ja ostaa kunnon makroputki.
Tyttären huoneesta kaikuu niin raukeaa musiikkia, että jos en kohta lähde liikkeelle, istun tässä koko päivän haaveksimassa jotain ja kaikki moskan siivoaminen kotoa jää tekemättä. Siinäköhän on syy siihen, että en tätä Islannissa ahkeraksi kuvattua tytärtä meinaa saada kotona motivoitua mihinkään hommaan? Täytynee mennä tuonne ja kieltää raukean musiikin kuuntelu.
lauantaina, elokuuta 11, 2007
Palloille kengät
Meidän pikkuhevonen on aikuinen. Eilen kengittäjä kävi laittamassa sille kengät. Ensimmäiset. Otus käyttäytyi mallikelpoisesti, aivan kuin sille olisi ihan jokapäiväistä, että jalkapohjia hakataan vasaralla ja niihin naulataan rautaiset kengät kiinni.
Kengittäjä ihaili tyypin tyyneyttä ja kyseli, onko jalkojen nostoa paljonkin harjoiteltu, kun homma sujui niin mallikkaasti. Viimeksi jalat nosteltiin heinäkuussa, kun pikkuinen ontui hieman. Ja sitä ennen varmaan viimeksi, kun kengittäjä kävi ne vuolemassa muutama kuukausi sitten.
Oletin, että otusta olisi enemmänkin häirinnyt uusi paino jaloissa, mutta ei se siltä näyttänyt. Tyynesti se käveli takaisin tarhaan, hieman nuuski koipiaan ja paineli tiehensä. Tänä aamuna näytti siltä, että nostelee hieman korostetusti jalkojaan, ehkä uusi paino kuitenkin tuntuu oudolta.
Kengittäjä sanoi pikkuista jytkyksi - meidän pikkuinen onkin iso jytky. Omituista, minustakin se näytti siltä. Varsahan tuo vasta on. Vai onko?
Toinenkin pallo, Vissa, sai kengät jalkaan. Se on kesän saanut olla ilman, kun takkutyttö on ollut poissa. Vissakin yllätti tyyneydellään. Kengittäjä on viime aikoina pelännyt sitä ja asia on heijastunut heposeen. Nyt vieressä mekko päällä seissyt paljasjalkainen luonnonlapsi rauhoitti sekä kengittäjän että hevosen ja kengitys sujui oikein mukavasti.
Ja perheen kolmas pallo, minä itse, sai myös eilen uudet kengät. Työkaveri on kehunut kehumistaan, kuinka ihanat jalassa ovat nämä tämän vuoden hittikengät ja lopultakin löysin omankokoiseni. Voin vakuuttaa, että niissä on sitä jotain. Juuri sopivat pihakuljeskeluun kodin, kasvihuoneen ja tallin väliä. Liian kalliit ne kyllä ovat, mutta elämä on.
---
Aamun rauha on poissa, ukko heräsi ja hötkyilee taas jotain, joten mentävä on.
Kengittäjä ihaili tyypin tyyneyttä ja kyseli, onko jalkojen nostoa paljonkin harjoiteltu, kun homma sujui niin mallikkaasti. Viimeksi jalat nosteltiin heinäkuussa, kun pikkuinen ontui hieman. Ja sitä ennen varmaan viimeksi, kun kengittäjä kävi ne vuolemassa muutama kuukausi sitten.
Oletin, että otusta olisi enemmänkin häirinnyt uusi paino jaloissa, mutta ei se siltä näyttänyt. Tyynesti se käveli takaisin tarhaan, hieman nuuski koipiaan ja paineli tiehensä. Tänä aamuna näytti siltä, että nostelee hieman korostetusti jalkojaan, ehkä uusi paino kuitenkin tuntuu oudolta.
Kengittäjä sanoi pikkuista jytkyksi - meidän pikkuinen onkin iso jytky. Omituista, minustakin se näytti siltä. Varsahan tuo vasta on. Vai onko?
Toinenkin pallo, Vissa, sai kengät jalkaan. Se on kesän saanut olla ilman, kun takkutyttö on ollut poissa. Vissakin yllätti tyyneydellään. Kengittäjä on viime aikoina pelännyt sitä ja asia on heijastunut heposeen. Nyt vieressä mekko päällä seissyt paljasjalkainen luonnonlapsi rauhoitti sekä kengittäjän että hevosen ja kengitys sujui oikein mukavasti.
Ja perheen kolmas pallo, minä itse, sai myös eilen uudet kengät. Työkaveri on kehunut kehumistaan, kuinka ihanat jalassa ovat nämä tämän vuoden hittikengät ja lopultakin löysin omankokoiseni. Voin vakuuttaa, että niissä on sitä jotain. Juuri sopivat pihakuljeskeluun kodin, kasvihuoneen ja tallin väliä. Liian kalliit ne kyllä ovat, mutta elämä on.
---
Aamun rauha on poissa, ukko heräsi ja hötkyilee taas jotain, joten mentävä on.
perjantaina, elokuuta 10, 2007
Sunnuntaiksi naamioitunut torstai
Minulla oli kaksi lomapäivää tällä viikolla: keskiviikko ja torstai. Eilen olisi ollut se torstai. Päivällä pyyhältelin Lohjan suuressa kaupungissa tekemässä - tai pikemminkin yrittämässä - kaikenlaisia pikkujuttuja ja erikoisostoksia, joita ei muulloin muka ehdi. Jossain kaupassakin myyjä epäili haluamani tuotteen tulevan torstaina, jolloin kerroin hänelle, että tänään on torstai. Sitä sitten yhdessä nauroimme, kuinka kummasti päivät kiitää. Ko. tavaraa ei tietenkään ollut eikä myyjällä mitään tietoa, milloin sellaista oikeasti tulisi. Että sellaista palvelua.
Illansuussa sovimme pikkupeikon ja naapurin Katjan kanssa aikataulun, joka käsitti hevostelua, koiran noutoa pikkuharkkoihin ja kolmistaan yhdessä ratsastusta (mitä emme ole tehneet varmaan vuoteen, kun on ollut kaikenlaisia vauvan saamisia ja Islannin kesiä tiellä). Félagi on aina ihanasti reippaampi, kun väkeä on enemmän ja pikku lenkkime oli mukavan vauhdikas ja itsellekin tuli hienosti hiki. Joskus on mukavaa ratsastaa yksin, mutta seurakin on ihan mukavaa, vallankin kun sitä ei juuri ole ollut.
Lenkin jälkeen menin suihkuun ja sitten istahdin katsomaan Lostin kertausjaksoa. Kauhea torstaiongelma: katsooko Lostia vai ER:ää jatkossa - näitä kiintoisan elämäni suurimpia pulmia - pyöriskeli päässäni. Olin jo päätynyt Lostiin, kun tajusin, että on torstai. Ei sunnuntai, joka henkisesti minulla oli koko ajan ollut. En siis muistanut mennä agilityharkkoihin Marilynin kanssa.
Täällä dementikko-osastolla on muuten melko samannäköiset olot kuin meillä kotona on. Ja nyt pitäisi muistaa lähteä töihin, koska tänään on perjantai. Kai.
Illansuussa sovimme pikkupeikon ja naapurin Katjan kanssa aikataulun, joka käsitti hevostelua, koiran noutoa pikkuharkkoihin ja kolmistaan yhdessä ratsastusta (mitä emme ole tehneet varmaan vuoteen, kun on ollut kaikenlaisia vauvan saamisia ja Islannin kesiä tiellä). Félagi on aina ihanasti reippaampi, kun väkeä on enemmän ja pikku lenkkime oli mukavan vauhdikas ja itsellekin tuli hienosti hiki. Joskus on mukavaa ratsastaa yksin, mutta seurakin on ihan mukavaa, vallankin kun sitä ei juuri ole ollut.
Lenkin jälkeen menin suihkuun ja sitten istahdin katsomaan Lostin kertausjaksoa. Kauhea torstaiongelma: katsooko Lostia vai ER:ää jatkossa - näitä kiintoisan elämäni suurimpia pulmia - pyöriskeli päässäni. Olin jo päätynyt Lostiin, kun tajusin, että on torstai. Ei sunnuntai, joka henkisesti minulla oli koko ajan ollut. En siis muistanut mennä agilityharkkoihin Marilynin kanssa.
Täällä dementikko-osastolla on muuten melko samannäköiset olot kuin meillä kotona on. Ja nyt pitäisi muistaa lähteä töihin, koska tänään on perjantai. Kai.
torstaina, elokuuta 09, 2007
Mattopyykkiraportti
Oletteko koskaan menneet kunnan julkiselle matonpesupaikalle pesemään mattoa (koko 4*2 m), jonka sisältä paljastuu auki leväytettäessä Neitsyt Marian kuva homeella piirrettynä?
Minä tein niin eilen. Pojan matto oli yllättäen alkanut kasvaa harmaata karvaa, kun siihen oli armeijassaollessa kaatunut lähes täysinäinen mehupurkki. Pojan viime lomalla siivoilimme yhdessä ja silloin tuo rullalle kääritty ilmestysmatto kulkeutui minulle kotiin pesua odottamaan. En halunnut sitä kotona alkaa ollenkaan käsitellä, joten nostin nyytin auton takapaksiin ja kannoin sen muina miehinä matonpesupaikalle. Paikalla olikin jo pienehkö lauma niitä ihannekotirouvia muoviessuineen, jotka pesevät niitä lähes puhtaita matojaan hiljalleen hyräillen mäntysuovan puhdas tuoksu ympärillään leijuen.
Avasin maton, pläjäytin valtaisan tahrakohdan täyteen Bäckmanin tahrasuolaa ja aloin hinkata nukkapintaa pois kevyesti hymyillen. Ihannerouvien katset harhailivat mattoni pinnalla muutamia kertoja, mutta sitten heidän mielenkiintonsa keskittyi muualle. Luulen silti, että ompeluseurassa saatetaan jälkeenpäin ihmetellä moista iljetystä.
---
Ja odotettu pikkupeikko saapui eilen kotiin aikataulun mukaisesti. Kodissa on taas hieman enemmän ääntä ja elämää. Musiikkia ilmassa ja likapyykkiä lattialla. Olimme tytärtä vastassa tyttären parhaan ystävän kanssa varustettuna Kleolla, ruusulla ja valtaisalla plakaatilla, jossa oli tyttären nimi. Höpsöiksi nimitteli meitä. Ja mikä ettei, sellaisia ollaan.
Niin, pakko vielä mainita, että kaksi läskipossuhevosta sai jo eilen kyytiä tyttäreltä luvatun mukaisesti. Islannissa saatu hevoskärpäsen purema vaikuttaa vielä.
Minä tein niin eilen. Pojan matto oli yllättäen alkanut kasvaa harmaata karvaa, kun siihen oli armeijassaollessa kaatunut lähes täysinäinen mehupurkki. Pojan viime lomalla siivoilimme yhdessä ja silloin tuo rullalle kääritty ilmestysmatto kulkeutui minulle kotiin pesua odottamaan. En halunnut sitä kotona alkaa ollenkaan käsitellä, joten nostin nyytin auton takapaksiin ja kannoin sen muina miehinä matonpesupaikalle. Paikalla olikin jo pienehkö lauma niitä ihannekotirouvia muoviessuineen, jotka pesevät niitä lähes puhtaita matojaan hiljalleen hyräillen mäntysuovan puhdas tuoksu ympärillään leijuen.
Avasin maton, pläjäytin valtaisan tahrakohdan täyteen Bäckmanin tahrasuolaa ja aloin hinkata nukkapintaa pois kevyesti hymyillen. Ihannerouvien katset harhailivat mattoni pinnalla muutamia kertoja, mutta sitten heidän mielenkiintonsa keskittyi muualle. Luulen silti, että ompeluseurassa saatetaan jälkeenpäin ihmetellä moista iljetystä.
---
Ja odotettu pikkupeikko saapui eilen kotiin aikataulun mukaisesti. Kodissa on taas hieman enemmän ääntä ja elämää. Musiikkia ilmassa ja likapyykkiä lattialla. Olimme tytärtä vastassa tyttären parhaan ystävän kanssa varustettuna Kleolla, ruusulla ja valtaisalla plakaatilla, jossa oli tyttären nimi. Höpsöiksi nimitteli meitä. Ja mikä ettei, sellaisia ollaan.
Niin, pakko vielä mainita, että kaksi läskipossuhevosta sai jo eilen kyytiä tyttäreltä luvatun mukaisesti. Islannissa saatu hevoskärpäsen purema vaikuttaa vielä.
keskiviikkona, elokuuta 08, 2007
Pikkupeikon paluupäivä
Koko aamun olen vain ajatellut, paljonko kello on nyt Islannissa ja missä kohtaa matkaa mahdollisesti pikkupeikkotytär on. Nyt kello on siellä n. 7 ja hän on jo lentokentällä, näin uskoisin.
Eilen puhelimessa hän sanoi iloisella äänellä olevansa ihan masentunut, koska hänet on varastettu kotoa. Ihanaa, että hänellä on tuollainen tunne Islannissa vietetyn kesän jälkeen. Ajatelkaa, miten kauheaa olisi tuntea syvää koti-ikävää koko ajan, kun kulkee maailmalla näkemässä ja kokemassa uusia asioita.
Koti pikkuipeikolla on täälläkin ja kovasti yritämme tehdä siitä paikan, jonne olisi mukava palata. Kodin pitäisi olla lapsille kuin leiritulen kivikauden aikaan. Sitä kohden on ihana kulkea kylmänä iltana ja sen läheisyyten on mukava käpertyä lepäämään. Sen ääreen voi tulla lämmittelemään ja tulen loimottaessa on mukava kertoa siitä, mitä maailmalla on nähnyt. Mikäli haluaa, voi vain istuskella, tuijotella tuleen ja muistella kaikkea kokemaansa. Kun on riittävän kauan lepäillyt ja nauttinut, voi taas lähteä.
Jonakin päivänä lapset ovat niin isoja, että ne sytyttävät jonnekin oman nuotion, jonka ääressä voi sitten vaikka vanha sukulainen käydä puolestaan lämmittelemässä. Ja niin kauan, kun me vanhemmat jaksamme, pidämme omaa tultamme odottamassa lapsia, ystäviä ja vieraita lämmittelemään ja jutustelemaan.
Tervetuloa!
---
Minulla on lomapäivä ja nyt lähden mattopyykille. Sillä aikaa, kun pikkuinen lentää ilmojen halki minä ehdin hyvin pestä pari mattoa.
Eilen puhelimessa hän sanoi iloisella äänellä olevansa ihan masentunut, koska hänet on varastettu kotoa. Ihanaa, että hänellä on tuollainen tunne Islannissa vietetyn kesän jälkeen. Ajatelkaa, miten kauheaa olisi tuntea syvää koti-ikävää koko ajan, kun kulkee maailmalla näkemässä ja kokemassa uusia asioita.
Koti pikkuipeikolla on täälläkin ja kovasti yritämme tehdä siitä paikan, jonne olisi mukava palata. Kodin pitäisi olla lapsille kuin leiritulen kivikauden aikaan. Sitä kohden on ihana kulkea kylmänä iltana ja sen läheisyyten on mukava käpertyä lepäämään. Sen ääreen voi tulla lämmittelemään ja tulen loimottaessa on mukava kertoa siitä, mitä maailmalla on nähnyt. Mikäli haluaa, voi vain istuskella, tuijotella tuleen ja muistella kaikkea kokemaansa. Kun on riittävän kauan lepäillyt ja nauttinut, voi taas lähteä.
Jonakin päivänä lapset ovat niin isoja, että ne sytyttävät jonnekin oman nuotion, jonka ääressä voi sitten vaikka vanha sukulainen käydä puolestaan lämmittelemässä. Ja niin kauan, kun me vanhemmat jaksamme, pidämme omaa tultamme odottamassa lapsia, ystäviä ja vieraita lämmittelemään ja jutustelemaan.
Tervetuloa!
---
Minulla on lomapäivä ja nyt lähden mattopyykille. Sillä aikaa, kun pikkuinen lentää ilmojen halki minä ehdin hyvin pestä pari mattoa.
maanantaina, elokuuta 06, 2007
Aamusumun aikaan
Elokuisina hellepäivien aamuina sumu elää omaa nopeaa elämäänsä. Kun nousen ylös ja kävelen alas pihatietämme siirtämään hevoset pois laidunlohkolta, sumu lepää maassa ja sen kosteat pisarat hyväilevät ihoa. Tänä aamuna se tuntui erityisen mukavalta, koska kasvoni saivat eilen aivan liikaa aurinkoa.
Kun tulen takaisin noin 15 minuutin kuluttua, sumu roikkuu jo puiden alaoksilla ja nouseva aurinko häämöttää sumun keskellä.
Kun lähden töihin noin puolen tunnin kuluttua, sumua ei enää ole.
Näiden hetkien vuoksi kannattaa herätä aikaisin.
lauantaina, elokuuta 04, 2007
Harrastustoimintaa
Minulla on kasvihuone. On taas mukava huomata, kuinka kivasti ja vähällä vaivalla itselleen saa kurkkuja ja vieläpä paljon paremman makuisia kuin kaupan kurkut.Kasvattamani pesusienikurkku sen sijaan saattaa jääda kypsymättä, kun on vielä noin pieni (huomaathan, että vieressä tallustelee muurahainen, johon voit kurkkua verrata helposti).
Loppuun on pakko laittaa otos pihamaalta, siitä voi hyvähoksottiminen henkilö (jollaisia kaikki blogiani lukevat ovat) päätellä, kuinka ahkerassa käytössä meillä ovat agilityesteet ollet tänä kesänä. (Minulla on siis kaksi minikoiraa.) 
---
Ja ihan loppuun Viivi ja Wagner kaikille muille bloggaajille, tällaistahan tämä teilläkin on. :D
perjantaina, elokuuta 03, 2007
Osaa ne kumminkin kellon
Hevoset tuntevat näköjään kellon. Tänä aamuna olin parikymmentä minuuttia myöhässä viikon aikataulusta, kun oli tyyny niin kovin hyvin aamulla.
Kun avasin oven, niin näin, että hevoset olivat matkalla aamupalalleen pitkässä jonossa kuin alakoululaiset koulun ovella välitunnin jälkeen. Kovin kuuliaisen ja rauhallisen näköinen joukko. En jaksanut hakea kameraa, kun olin muutenkin niin myöhässä töihin lähdöstä *sehän olisi kestänyt ainakin 2 min*, mutta voin vakuuttaa, että oli näkemisen arvoinen juttu.
Vielä kun tämän päivän jaksaisi, niin olisi viikko taas pulkassa. On ollutkin niin helppoa käydä töissä loman jälkeen kun on ollut tuo antabusvaikutteinen antibioottikuuri päällä. Viime aikoinahan on kovasti uutisoitu siitä, että naisillekin jää ryyppy päälle ja joutuu menemään klinikalle, kun työt alkavat. Minulla ei ole ollut mitään hankaluuksia. Suosittelen muillekin, vaikka Matti Nykänen on kuulemma sanonut, ettei antabusta suosittele kenellekään, kun siitä tulee alkoholin kanssa niin hemmetin paha olo.
Kun avasin oven, niin näin, että hevoset olivat matkalla aamupalalleen pitkässä jonossa kuin alakoululaiset koulun ovella välitunnin jälkeen. Kovin kuuliaisen ja rauhallisen näköinen joukko. En jaksanut hakea kameraa, kun olin muutenkin niin myöhässä töihin lähdöstä *sehän olisi kestänyt ainakin 2 min*, mutta voin vakuuttaa, että oli näkemisen arvoinen juttu.
Vielä kun tämän päivän jaksaisi, niin olisi viikko taas pulkassa. On ollutkin niin helppoa käydä töissä loman jälkeen kun on ollut tuo antabusvaikutteinen antibioottikuuri päällä. Viime aikoinahan on kovasti uutisoitu siitä, että naisillekin jää ryyppy päälle ja joutuu menemään klinikalle, kun työt alkavat. Minulla ei ole ollut mitään hankaluuksia. Suosittelen muillekin, vaikka Matti Nykänen on kuulemma sanonut, ettei antabusta suosittele kenellekään, kun siitä tulee alkoholin kanssa niin hemmetin paha olo.
keskiviikkona, elokuuta 01, 2007
Hevosetko viisaita?
Aina kaikki eläintenkouluttajat kehuvat hevosten ylivertaista viisautta. No, älyähän on tietenkin useaa lajia. Omat heppani ainakin ovat viime päivinä osoittaneet päättelykyvyttömyytensä täydelleen.
Olen tällä viikolla alkanut antaa niille kivennäisiä, leipää, ruokaöljyä ja kauraa, jotta syyskarva kasvaisi komeana. Jatkossa ajattelin myös kauran antavan energiaa laiskalle Félagi-ruunalleni. Homma siis menee niin, että hevoset ovat yön 2 hehtaarin laitumella ja aamulla tulen portille ja rapistelen muovipussia. Ne laukkaavat pois laitumelta, laitan portin kiinni ja jakelen otuksille herkkuruokavadit: 2 rkl kauraa, leipäpala, hiukan mineraaleja & 1 rkl ruokaöljyä.
Ne vaihtavat siis 2 hehtaarin laidunpalasen 2 ruokalusikalliseen kauraa! Voi jee, kun pääsisi tuollaisten ihmistyyppien kanssa vaihtokauppoja tekemään tyyliin vaihdatko 10 senttiä euroon?
On muuten melko nopeaa nykyisin saada nuo otukset pois laitumelta. Tyhmähän olen ollut minä, kun en ole tehnyt tuota koko kesää. Parin päivän kuluttua nuo nimittäin tulevat vihellyksestä pois laitumelta. Ja se on näppärää siinä vaiheessa, kun aamut ovat säkkipimeitä.
Laitetaan nyt loppuun potretit koko porukasta:
Vasemmalla ylhäässä Ísing, alla Romeo. Oikealla ylhäällä Félagi, alla Vissa.
Olen tällä viikolla alkanut antaa niille kivennäisiä, leipää, ruokaöljyä ja kauraa, jotta syyskarva kasvaisi komeana. Jatkossa ajattelin myös kauran antavan energiaa laiskalle Félagi-ruunalleni. Homma siis menee niin, että hevoset ovat yön 2 hehtaarin laitumella ja aamulla tulen portille ja rapistelen muovipussia. Ne laukkaavat pois laitumelta, laitan portin kiinni ja jakelen otuksille herkkuruokavadit: 2 rkl kauraa, leipäpala, hiukan mineraaleja & 1 rkl ruokaöljyä.
Ne vaihtavat siis 2 hehtaarin laidunpalasen 2 ruokalusikalliseen kauraa! Voi jee, kun pääsisi tuollaisten ihmistyyppien kanssa vaihtokauppoja tekemään tyyliin vaihdatko 10 senttiä euroon?
On muuten melko nopeaa nykyisin saada nuo otukset pois laitumelta. Tyhmähän olen ollut minä, kun en ole tehnyt tuota koko kesää. Parin päivän kuluttua nuo nimittäin tulevat vihellyksestä pois laitumelta. Ja se on näppärää siinä vaiheessa, kun aamut ovat säkkipimeitä.
Laitetaan nyt loppuun potretit koko porukasta:
Vasemmalla ylhäässä Ísing, alla Romeo. Oikealla ylhäällä Félagi, alla Vissa.
tiistaina, heinäkuuta 31, 2007
Heinäkuu loppuu!
Järjetöntä, heinäkuu loppuu tänään! Minne se on mennyt? :O
Mutta hei! Laulakaamme yhdessä, sillä elokuu on vielä ihan kokonaan kesää:
Sä etsit vielä tilaisuutta,
kaipaat jotain,
etsit uutta,
on kuin ois kuuma kesä
jo mennyt menojaan.
Mutta vielä tulee noita
lämpimiä öitä joita
sä koko pitkän talven
jaksoit odottaa.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
Kesä sulle paljon antaa,
lämpö sylissään kun kantaa,
sen hetken toivot ikuisesti kestävän.
Elämä on niin kuin unta,
kukkii koko luomakunta,
sydän vain uutta tilaisuutta odottaa.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
(Mamba - Vielä on kesää jäljellä)
Mutta hei! Laulakaamme yhdessä, sillä elokuu on vielä ihan kokonaan kesää:
Sä etsit vielä tilaisuutta,
kaipaat jotain,
etsit uutta,
on kuin ois kuuma kesä
jo mennyt menojaan.
Mutta vielä tulee noita
lämpimiä öitä joita
sä koko pitkän talven
jaksoit odottaa.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
Kesä sulle paljon antaa,
lämpö sylissään kun kantaa,
sen hetken toivot ikuisesti kestävän.
Elämä on niin kuin unta,
kukkii koko luomakunta,
sydän vain uutta tilaisuutta odottaa.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.
(Mamba - Vielä on kesää jäljellä)
maanantaina, heinäkuuta 30, 2007
Puhiseva harmaa pallo
Otsikosta luulisi, että kyseessä on siili. Mutta ei, kyseessä on tietenkin Ísing. Kuvasta näkee, että se on epäilemättä harmaa ja pallo.
Puhina syntyi siitä, kun eilen iltapäivällä hyppäsin lopultakin sen selkään (kiipesin jakkaralta, suom.huom.) ja lähdin sen kanssa tietä pitkin peräkylää kohti. Koska pikkuinen oli ensimmäistä kertaa liikkellä ilman turvahevosta, kaikelle piti puhista. *Puh* korjauksen alla oleva aitatolppa, *Puh* naapurin navettaremontti, *Puh* autotallin seinällä roikkuva pölykapseli... sitä rataa koko matka perälle asti.
Puhina syntyi siitä, kun eilen iltapäivällä hyppäsin lopultakin sen selkään (kiipesin jakkaralta, suom.huom.) ja lähdin sen kanssa tietä pitkin peräkylää kohti. Koska pikkuinen oli ensimmäistä kertaa liikkellä ilman turvahevosta, kaikelle piti puhista. *Puh* korjauksen alla oleva aitatolppa, *Puh* naapurin navettaremontti, *Puh* autotallin seinällä roikkuva pölykapseli... sitä rataa koko matka perälle asti.Se hyöty heposen hämmästys-kauhistus-puhinasta oli, että se meni ajoittain tölttiä. Kun kehuin sitä, se meni jopa kymmenkunta metriä kerralla tölttiä. Sitä askellajia en ole selästä sille vielä saanutkaan. Tätä pitää saada lisää!
Mukavinta tuossa hevosessa on se, että kauhistuksestaan huolimatta sillä ei kaikesta päättäen ollut mitään sitä vastaan, että istuin sen selässä ja ohjailin sitä noita kauhistuksia kohtaamaan. Takaisin tullessa kuului jo suusta rentoutunutta pörinää ja pikkuhevonen muuttui huomattavasti letkeämmäksi. Aivan ihana hevonen!
--
Ennen kuin voin kiivetä uudelleen sen selkään on pakko mennä töihin, joten "näihin kuviin ja tunnelmiin".
sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2007
Sunnuntaitunnelmia
Sunnuntaiaamun rauha lepää taas talossa. Eilen olivat pojan kaverit saunomassa ja kylpytynnyrissä. Yhteensä 8 nuorta. Taisivat nauttia olostaan. Oli ihan mukavaa saada taloon vähän elämää ja kiva nähdä, että nuorten miesten joukosta löytyy iso porukka ihan mukavia kavereita. Tai olihan joukossa yksi tyttökin. Ovat kyllä tervetulleita toistekin, niin mukavia ovat.
Loppukesä alkaa jo näkyä luonnossa. Tosin kesä loppui ennenvanhaan vasta elokuun lopussa, kun koulut alkoivat aina syyskuussa. Nyt tuntuu, että kesä loppuu jo elokuun puolessa välissä, koska koulut alkavat aikaisemmin. Tyhmä muutos, kyllä minusta koko elokuukin voisi olla lomaa. (Tämän toiveen varmaan allekirjoittavat kaikki koululaiset ja opiskelijat kanssani.)
Liitän tähän pari kesäkukkakuvaa sen varmistamiseksi, ettei syksyä vielä näy.
---
Ja nyt voisi vaihtaa kylpytakin kunnon vaatteisiin ja mennä katsomaan, mitä ukon tyttärentytär vanhempineen puuhaa tuolla toisella mäellä.
En ole muuten tainnut mainitakaan, että espanjalaisvieraamme (ukon sisko perheineen) tulivat Suomeen samana päivänä kun me lähdimme Islantiin. Viipyvät taas toista kuukautta hellettä paossa täällä Suomessa.
Loppukesä alkaa jo näkyä luonnossa. Tosin kesä loppui ennenvanhaan vasta elokuun lopussa, kun koulut alkoivat aina syyskuussa. Nyt tuntuu, että kesä loppuu jo elokuun puolessa välissä, koska koulut alkavat aikaisemmin. Tyhmä muutos, kyllä minusta koko elokuukin voisi olla lomaa. (Tämän toiveen varmaan allekirjoittavat kaikki koululaiset ja opiskelijat kanssani.)
Liitän tähän pari kesäkukkakuvaa sen varmistamiseksi, ettei syksyä vielä näy.
---
Ja nyt voisi vaihtaa kylpytakin kunnon vaatteisiin ja mennä katsomaan, mitä ukon tyttärentytär vanhempineen puuhaa tuolla toisella mäellä.
En ole muuten tainnut mainitakaan, että espanjalaisvieraamme (ukon sisko perheineen) tulivat Suomeen samana päivänä kun me lähdimme Islantiin. Viipyvät taas toista kuukautta hellettä paossa täällä Suomessa.
torstaina, heinäkuuta 26, 2007
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Nythän tietenkin kaikkia on kiinnostanut jo pitkään, että minkälainen maku sillä tyttärellä on, kun hän on niin pohjiaan myöden rakastunut.
Kas tässä teille pari kuvaa Reksistä:
Se on tuollaista matalajalkaista paimenkoiratyyppiä ja pään väritys on aikas hauska, se on myönnettävä. Tuskin otus tyhmäkään on, päinvastoin.
Kun näin sen juoksemassa vapaana hevosten mukana ja kierimässä mudassa ja taas riemuissaan kiitämässä lähes ääretöntä peltoa järjettömän kovaa sydäntäni riipaisi eniten ajatus siitä, miltä pienestä koirasta tuntuisi olla sisään teljettynä sillä aikaa kun me muut olemme töissä ja koulussa. Tuskin sellainen ihan helppoa olisi vapaalle islantilaiselle koiransielulle.
Tietenkin sydäntäni riipaisee sekin, että tyttären tulee pikkueläintä varmasti ikävä - enhän toki ole kovasydäminen, päinvastoin. Kuitenkin oma sydämeni ja järkeni sanovat, että ei olisi oikein riistää sitä omasta vapaasta ympäristöstään.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, miten kokonaan ulkokoirana elänyt eläin sopeutuu seurapiirielämään? Alkaako yksinollessa riemukas sisustusvimma vai tuleeko apatia? Osoittaako otus mieltään sotkemalla, kakkimalla, puremalla ja rikkomalla vai sopeutuuko hyvin?
Kas tässä teille pari kuvaa Reksistä:
Se on tuollaista matalajalkaista paimenkoiratyyppiä ja pään väritys on aikas hauska, se on myönnettävä. Tuskin otus tyhmäkään on, päinvastoin.Kun näin sen juoksemassa vapaana hevosten mukana ja kierimässä mudassa ja taas riemuissaan kiitämässä lähes ääretöntä peltoa järjettömän kovaa sydäntäni riipaisi eniten ajatus siitä, miltä pienestä koirasta tuntuisi olla sisään teljettynä sillä aikaa kun me muut olemme töissä ja koulussa. Tuskin sellainen ihan helppoa olisi vapaalle islantilaiselle koiransielulle.
Tietenkin sydäntäni riipaisee sekin, että tyttären tulee pikkueläintä varmasti ikävä - enhän toki ole kovasydäminen, päinvastoin. Kuitenkin oma sydämeni ja järkeni sanovat, että ei olisi oikein riistää sitä omasta vapaasta ympäristöstään.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, miten kokonaan ulkokoirana elänyt eläin sopeutuu seurapiirielämään? Alkaako yksinollessa riemukas sisustusvimma vai tuleeko apatia? Osoittaako otus mieltään sotkemalla, kakkimalla, puremalla ja rikkomalla vai sopeutuuko hyvin?
---
juokse henkesi edestä
taivas on täynnä kuumaa terästä
vangitsin valkoisen kyyhkysen
panin häkkiin ja kuulin sen nyyhkytyksen
(Pelle Miljoona/Kulkurin kyynel)
keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007
Islantiraportti
Eilen jo loppui lomakin ja työmaalle oli pakko ajella. Töissä on hiljaista, tänäänkin paikalla olen toistaiseksi yksin (normaalisti meitä on n. 20 tässä maisemassa). Ei tarvinne kertoa kenellekkään, että on hiukan tylsää.
Þingvellir
Reykjavikin satamaa
Geysir
Kerid on tuo kraateri tuossa alapuolella (tässä bloggerissa ei oikein ole helppoa laitella kuvatekstejä)
Lomaraportin Islannista voisin antaa kuvareportaasina, joka tulee siis tässä:
Þingvellir
Vuorimaisema
Reykjavikin satamaa
Geysir
Kerid on tuo kraateri tuossa alapuolella (tässä bloggerissa ei oikein ole helppoa laitella kuvatekstejä)
Lunneista sai tänä vuonna mukavasti kuvia Dyrhólaeyn kallioilta
Yö laskeutui jo Islantiin kun lähdimme pois maatilalta ja sinne tytär jäi - keskelle ei-mitään - pieneen taloon Islannin etelärannikolle. Haikeaa oli jotenkin hänet jättää, mutta oli ihanaa nähdä, että hän viihtyy. Kahden viikon kulutuua tytär on jo kotona ja uskoisin, että hänen lähtönsä Islannista on paljon haikeampi.
Tuntui oudolta eilen illalla, kun täällä Koto-Suomessa illat ovat jo aivan pimeät ja siellä Islannissa oli vielä puolen yön aikaan noin valoisaa.
---
Blogi täyttää muuten tänään vuoden. Ihmeen ahkerasti olen viime vuoden kirjoitellut tänne, 213 tekstiä yhteensä eli 80% päivistä on saanut jonkin merkinnän.
torstaina, heinäkuuta 19, 2007
Lähtötunnelmissa
Pakattavat tavarat odottavat eteisen sohvalla. Vieressä tavaroille suunniteltu laukku, joka on selvästi liian pieni tuolle määrälle. Shit happens.
Eilen vasta *shit* kävikin. Olen pari yötä kärvistellyt särkylääkkeillä, kun ien on ollut niin kipeä. Nyt sitten päätin, että on pakko kuitenkin mennä hammaslääkäriin. Ja *iik*, homma oli niin huonossa hapessa, että oli pakko repiä yksi hammas pois. Nyt sitten on tikki suussa ja särkylääkkeet ja antibiootit matkassa. Antibiootteja tosin saa lykätä matkan ohi, jos siltä tuntuu. Niillä on kuulemma niin vahva antabusvaikutus, että illallisviinit saa jättää väliin, jos niitä nauttii. Harkitsen vielä.
Ja nyt on loputkin heinät paaleissa. Eilen illalla 22 jälkeen tuli valtava kone pellolle ja pläjäytti muoviin n. 30 paalia heinää. Sai hepatkin mukavasti liikuntaa, kun pörräävä kone naapuripellolla oli niin hirmuisa.
---
Mutta nyt pakkaamaan. Blogitaukoa tulee ainakin maanantai-iltaan. Onnea tutuille agilityn MM-karsintoihin!
Eilen vasta *shit* kävikin. Olen pari yötä kärvistellyt särkylääkkeillä, kun ien on ollut niin kipeä. Nyt sitten päätin, että on pakko kuitenkin mennä hammaslääkäriin. Ja *iik*, homma oli niin huonossa hapessa, että oli pakko repiä yksi hammas pois. Nyt sitten on tikki suussa ja särkylääkkeet ja antibiootit matkassa. Antibiootteja tosin saa lykätä matkan ohi, jos siltä tuntuu. Niillä on kuulemma niin vahva antabusvaikutus, että illallisviinit saa jättää väliin, jos niitä nauttii. Harkitsen vielä.
Ja nyt on loputkin heinät paaleissa. Eilen illalla 22 jälkeen tuli valtava kone pellolle ja pläjäytti muoviin n. 30 paalia heinää. Sai hepatkin mukavasti liikuntaa, kun pörräävä kone naapuripellolla oli niin hirmuisa.
---
Mutta nyt pakkaamaan. Blogitaukoa tulee ainakin maanantai-iltaan. Onnea tutuille agilityn MM-karsintoihin!
keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007
Heinästressi on poissa!
Veks, poissa, ihan koko stressi heinien saamisesta sisätiloihin kuivana! Upea fiilis! Ulkona makaa tosin vielä kaadettuna n. 3 ha heinää, mutta jotenkin ne ei tunnu omalta murheelta, koska ne käy paalamassa urakoija isoihin pyöröpaaleihin. Hiukan tietenkin harmitti se, että niiden piti saada viime yönä sadekuuro niskaansa (onko heinäkarhella niska?) Sääennusteet kuitenkin lupaavat hellettä koko loppuviikoksi, joten niiden heinien tilanne on ok.
Eilen tosiaan ahkera heinätalkooväki kävi kolmessa tunnissa pyöräyttämässä paalit peräkärryihin. Kolme peräkärryä on odottamassa pyrkua katon alla nyt. Ihanaa, että heinäväkeä vielä saa tulemaan. Illalla vielä kylpytynnyröitiin yhdessä. Oli mukavaa välillä tavata muitakin ihmisiä kuin tuo oma mörökölliukko. Joka tosin on ihan hyvää seuraa silloin, kun se ei ole mörököllituulella...
---
Ukko tuolla hoputtaa, pitäisi lähteä Selloon ostamaan sille ulkoiluvaatteita, että sen kehtaa ottaa mukaan Islantiin. No - ehkä tässä itsekin voisi ostaa parit farkut, ku kerran sinne asti lähdetään. Mutta ilman kolmatta kahvikupillista en kyllä lähde minnekkään, nih.
Eilen tosiaan ahkera heinätalkooväki kävi kolmessa tunnissa pyöräyttämässä paalit peräkärryihin. Kolme peräkärryä on odottamassa pyrkua katon alla nyt. Ihanaa, että heinäväkeä vielä saa tulemaan. Illalla vielä kylpytynnyröitiin yhdessä. Oli mukavaa välillä tavata muitakin ihmisiä kuin tuo oma mörökölliukko. Joka tosin on ihan hyvää seuraa silloin, kun se ei ole mörököllituulella...
---
Ukko tuolla hoputtaa, pitäisi lähteä Selloon ostamaan sille ulkoiluvaatteita, että sen kehtaa ottaa mukaan Islantiin. No - ehkä tässä itsekin voisi ostaa parit farkut, ku kerran sinne asti lähdetään. Mutta ilman kolmatta kahvikupillista en kyllä lähde minnekkään, nih.
maanantaina, heinäkuuta 16, 2007
Viimeistä viedään
Viimeinen lomaviikko alkamassa, muutaman päivän pörräämme tässä kotopuolessa ja sitten nokka kohti Islantia.
Huoli heinäsadosta edelleen päällimäisenä, vasta sitten voi miettiä lomamatkaa. Äsken soitti pyöröpaaliurakoija ja kertoi, että niittää voisi tänään. Hieman huolettaa, kun keskiviikkona kuulemma sataa - en jaksa uskoa, että nuo päivässä kuivuisivat pyöröpaaliinkaan sopiviksi. Tosin se sade näyttäisi ennusteiden mukaan olevan keskiviikkoyönä ja keskiviikkona päivällä sitten olisi taas jo kova helle. Hermostuttavaa, kun elämä on säistä kiinni.
Hermostuttavaa tuntuu olevan ukostakin. Sitä huomaa taas, miten miehet vanhemmiten muuttuvat mörökölleiksi. Puheisiin vastataan yksittäisin murahduksin tai ei ollenkaan. No, riitaahan tuo ei haasta, kunhan menee ja murisee. Toki on murinankin aihetta: heinänpöyhimestä katkesivat ketjut ja se pitää korjata. Lisäksi hän on siirtänyt viljaa puimalassa paikasta toiseen saadakseen yhden laarin tyhjäksi mahdollista heinänkuivausta varten. Se työ on raskasta, pölyistä ja yksitoikkoista. Ei käy kateeksi.
Eipä taida moni nykypäivän palkkatyöntekijä maataloustukia kadehtiessaan ajatella, miten ankeaa olisi, mikäli palkka tulisi sen mukaan sataako vai paistaako. Voisi hiukan harmittaa, jos palkkapussi jossain kuussa olisikin vain puolet edellisestä ja selityksenä vähennykseen olisi: 10 sadepäivää tässä kuussa. Olen kyllä iloinen, että elanto ei tule maanviljelyksestä.
---
Ajattelin tänään jossain vaiheessa lähteä mattopyykille. En ole koskaan kokeillut noita kunnan tarjoamia matonpesupaikkoja ja sunnittelin tänään katsastaa sellaisen. Pojan kämpästä tuli jokseenkin epämääräisen näköinen matto, noinkohan tuon kanssa kehtaa julkisesti näyttäytyä...
No, en ole herkkä häpeämään...
Huoli heinäsadosta edelleen päällimäisenä, vasta sitten voi miettiä lomamatkaa. Äsken soitti pyöröpaaliurakoija ja kertoi, että niittää voisi tänään. Hieman huolettaa, kun keskiviikkona kuulemma sataa - en jaksa uskoa, että nuo päivässä kuivuisivat pyöröpaaliinkaan sopiviksi. Tosin se sade näyttäisi ennusteiden mukaan olevan keskiviikkoyönä ja keskiviikkona päivällä sitten olisi taas jo kova helle. Hermostuttavaa, kun elämä on säistä kiinni.
Hermostuttavaa tuntuu olevan ukostakin. Sitä huomaa taas, miten miehet vanhemmiten muuttuvat mörökölleiksi. Puheisiin vastataan yksittäisin murahduksin tai ei ollenkaan. No, riitaahan tuo ei haasta, kunhan menee ja murisee. Toki on murinankin aihetta: heinänpöyhimestä katkesivat ketjut ja se pitää korjata. Lisäksi hän on siirtänyt viljaa puimalassa paikasta toiseen saadakseen yhden laarin tyhjäksi mahdollista heinänkuivausta varten. Se työ on raskasta, pölyistä ja yksitoikkoista. Ei käy kateeksi.
Eipä taida moni nykypäivän palkkatyöntekijä maataloustukia kadehtiessaan ajatella, miten ankeaa olisi, mikäli palkka tulisi sen mukaan sataako vai paistaako. Voisi hiukan harmittaa, jos palkkapussi jossain kuussa olisikin vain puolet edellisestä ja selityksenä vähennykseen olisi: 10 sadepäivää tässä kuussa. Olen kyllä iloinen, että elanto ei tule maanviljelyksestä.
---
Ajattelin tänään jossain vaiheessa lähteä mattopyykille. En ole koskaan kokeillut noita kunnan tarjoamia matonpesupaikkoja ja sunnittelin tänään katsastaa sellaisen. Pojan kämpästä tuli jokseenkin epämääräisen näköinen matto, noinkohan tuon kanssa kehtaa julkisesti näyttäytyä...
No, en ole herkkä häpeämään...
sunnuntaina, heinäkuuta 15, 2007
Plääh, satoi sittenkin
Tottahan se oli: aamu valkeni sateisena. Harmittaa. Sääennusteet näyttävät nyt siltä, että heinät on korjattava huomenna, satoi tai paistoi. Ne pitää latoa kuivuriin ja kuivata loppuun siellä. No, toivoa on, että heinät saadaan kuitenkin syömäkelpoisiksi niin.
Eilenen pojan kämpän siivousoperaatio onnistui suhteellisen hyvin. Pojan keittiö oli totuttuun tapaan aivan täynnä melkoisen vanhaa tiskiä. Yököttävää tavaraa. Ladoin astiat leipälaatikkoon ja toin ne kotiin koneella tiskattaviksi. Inhoan käsin tiskaamista ja niin inhoavat kätenikin. Pojan kämpästä tuli 4 jätesäkillistä mainospostia ja muuta roskaa pois heitettäväksi. Aika hyvin, kun kyseessä on kuitenkin pieni yksiö. Pojan pitäisi kyllä saada tyttöystävä!
Miten ällöttävän stereotyyppistä, jos hänellä olisi tyttöystävä, se raukka joutuisi siivoamaan tuon moskan. En muista itse siivonneeni kenenkään poikaystäväni kämppää. Itseasiassa muistan kerran lopettaneeni suhteen siihen, kun poika olisi välttämättä halunnut minun silittävän paitansa ulos lähtiessämme. Emme sitten menneet enää yhdessä ulos, emme sinä iltana emmekä koskaan myöhemminkään.
---
Pari päivää sitten valjastin Romeon kärryjen eteen. Se aivan nuoreni silmissä ja silmiin syttyi ilo toiminnasta. Kepeää ravia poni päästeli peräkylään ja takaisin. Se ei edes hionnut. Takaisin tullessamme pitkän suoran päässä se ryösti vielä laukallekin. Romeo on aivan ihana ajettava, pienellä ohjan hipaisulla se muuttaa suuntaa ja pienellä suun naksauksella lisää vauhtia.
Eilenen pojan kämpän siivousoperaatio onnistui suhteellisen hyvin. Pojan keittiö oli totuttuun tapaan aivan täynnä melkoisen vanhaa tiskiä. Yököttävää tavaraa. Ladoin astiat leipälaatikkoon ja toin ne kotiin koneella tiskattaviksi. Inhoan käsin tiskaamista ja niin inhoavat kätenikin. Pojan kämpästä tuli 4 jätesäkillistä mainospostia ja muuta roskaa pois heitettäväksi. Aika hyvin, kun kyseessä on kuitenkin pieni yksiö. Pojan pitäisi kyllä saada tyttöystävä!
Miten ällöttävän stereotyyppistä, jos hänellä olisi tyttöystävä, se raukka joutuisi siivoamaan tuon moskan. En muista itse siivonneeni kenenkään poikaystäväni kämppää. Itseasiassa muistan kerran lopettaneeni suhteen siihen, kun poika olisi välttämättä halunnut minun silittävän paitansa ulos lähtiessämme. Emme sitten menneet enää yhdessä ulos, emme sinä iltana emmekä koskaan myöhemminkään.
---
Pari päivää sitten valjastin Romeon kärryjen eteen. Se aivan nuoreni silmissä ja silmiin syttyi ilo toiminnasta. Kepeää ravia poni päästeli peräkylään ja takaisin. Se ei edes hionnut. Takaisin tullessamme pitkän suoran päässä se ryösti vielä laukallekin. Romeo on aivan ihana ajettava, pienellä ohjan hipaisulla se muuttaa suuntaa ja pienellä suun naksauksella lisää vauhtia.
lauantaina, heinäkuuta 14, 2007
Päivät liitää
Käsittämättömän nopeasti aika kuluu. Pojan intti on puolessa välissä ja tyttären Islannissaolo on myös puolessa välissä.
Tytär on rakastunut siellä Islannissa. Koiraan tosin, ei poikaan. Haluaisi tuoda tullessaan vuoden vanhan Rex-paimenkoirapojan. Aiheesta on käyty kiivasta keskustelua viime aikoina. Uskon kyllä, että otus on söpö ja mukava ja vaikka mitä... Eniten harmittaa kuitenkin se, että haaveet päästä agilityn huipulle se sitten hautaisi. X-rotuisella kun ei arvokisoihin toistaiseksi mennä. Jonkun ei-agilityä harrastavan mielestä varmaan aika typerä syy haluta nimenomaan rotukoira. Minusta se ei kuitenkaan ole vähäpätöinen asia. Harmittaahan tuo minua siksikin, että olen jo pennun tilannutkin, vaikka sen saaminen ei varmaa olekaan.
Tänään on luvassa ahkerointia. Lupasin auttaa poikaa asunnon raivaamisessa. Tai siivoukseksi hän sitä kutsuu, mutta hommaan sopisi varmaan puskutraktori paremmin kuin moni muu vehje. Toivottavasti päivästä pojan kanssa kuitenkin tulee mukava.
Ukko puolestaan rehkii tänään golfkisoissa. Toivottavasti pärjää. Harjoittelemaan ei ole tänä vuonna ehtinyt kuin kerran.
Ja säästä vielä sananen: aluesää lupaa huomiseksi sadetta Lohjalle, älä anna sen olla totta! Kaadetut heinät eivät suuresti kaipaisi nyt sadetta.
Tytär on rakastunut siellä Islannissa. Koiraan tosin, ei poikaan. Haluaisi tuoda tullessaan vuoden vanhan Rex-paimenkoirapojan. Aiheesta on käyty kiivasta keskustelua viime aikoina. Uskon kyllä, että otus on söpö ja mukava ja vaikka mitä... Eniten harmittaa kuitenkin se, että haaveet päästä agilityn huipulle se sitten hautaisi. X-rotuisella kun ei arvokisoihin toistaiseksi mennä. Jonkun ei-agilityä harrastavan mielestä varmaan aika typerä syy haluta nimenomaan rotukoira. Minusta se ei kuitenkaan ole vähäpätöinen asia. Harmittaahan tuo minua siksikin, että olen jo pennun tilannutkin, vaikka sen saaminen ei varmaa olekaan.
Tänään on luvassa ahkerointia. Lupasin auttaa poikaa asunnon raivaamisessa. Tai siivoukseksi hän sitä kutsuu, mutta hommaan sopisi varmaan puskutraktori paremmin kuin moni muu vehje. Toivottavasti päivästä pojan kanssa kuitenkin tulee mukava.
Ukko puolestaan rehkii tänään golfkisoissa. Toivottavasti pärjää. Harjoittelemaan ei ole tänä vuonna ehtinyt kuin kerran.
Ja säästä vielä sananen: aluesää lupaa huomiseksi sadetta Lohjalle, älä anna sen olla totta! Kaadetut heinät eivät suuresti kaipaisi nyt sadetta.
perjantaina, heinäkuuta 13, 2007
13. päivä ja perjantai
Onneksi en ole taikauskoinen. Sen huomaa jo siitä, että ekan kerran tällä viikolla heräsin jo ennen yhdeksää - 8:57 näytti kello, kun rämmin suihkuun. Ihmeesti on uni maittanut. Yleensä minä nousen ensin ja käyn kastelemassa kasvihuoneen, siirtämässä hevoset pois laitumelta ja haen lehden. Tällä viikolla ukko on tehnyt nuo hommat joka aamu, kun minä olen vain käännellyt kylkeä.
Paitsi tänään - ei ole vielä edes aamulehteä, kun molemmat vaan surfaa netissä ilman aikomustakaan lähteä liikkeelle. Kohta varmaan tarttis liikkua ulospäin.
Eilen kaadetuista heinistä toinen pelto oli ihan kummallinen, melkein pelkkää vahvaa saunakukkaa täynnä. Sitä eivät hevoset syö, mietimme, kannattaako moista edes paalata. Se on juuri uudistettu laidun ja ennen kylvöä se on asianmukaisesti myrkytetty. Omituista.
Säätiedotukset näyttävät, että iltapäivällä sataisi hieman ja sitten olisi koko loppuviikon taas poutaa. Paikkakuntakohtaiset ennusteet heittelevät kyllä melkoisesti päivien mittaan. Taitaa olla aika vaikea laji tuo sään ennustaminen.
Poikakin tulee taas vaihteeksi intistä lomille. Heillä oli tällä viikolla melko rankka harjoitus: maanantaista keskiviikkoon marssivat n. 150 km. Eilen kertoi olevansa portinvartijana kahden muun kaverin kanssa 24 h. Kuulemma tylsä homma.
Kävin eilen taas ratsastamassa. Vaikka olinkin ajatellut alunperin ottaa Ísingin, niin päätin sittenkin tehdä pitkän, rentouttavan lenkin Félagilla. Se on kuitenkin noista ratsuista se ikioma tuttu lapanen, jonka mielenliikkeet tietää tarkkaan etukäteen korvan liikahduksesta. Oli mukavaa. Lenkin jälkeen pesin ja öljysin otuksen Prob-shampoolla ja -öljyllä. Olen ollut viime aikoina yllättävän reipas ratsastelemaan. Varmaan tänäänkin tulee jollain kopukalla lähdettyä liikkeelle.
Kesämökkinaapuri pysähtyi juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Kun kerroin tyttären olevan Islannissa hevostilalla töissä, hän totesi, että meidän pitää sitten varmaan vaihtaa hevoset issikoihin, jos hän niistä kovasti innostuu. Suuri oli naisen hämmästys, kun kerroin hevostemme olevan issikoita jo valmiiksi.
Paitsi tänään - ei ole vielä edes aamulehteä, kun molemmat vaan surfaa netissä ilman aikomustakaan lähteä liikkeelle. Kohta varmaan tarttis liikkua ulospäin.
Eilen kaadetuista heinistä toinen pelto oli ihan kummallinen, melkein pelkkää vahvaa saunakukkaa täynnä. Sitä eivät hevoset syö, mietimme, kannattaako moista edes paalata. Se on juuri uudistettu laidun ja ennen kylvöä se on asianmukaisesti myrkytetty. Omituista.
Säätiedotukset näyttävät, että iltapäivällä sataisi hieman ja sitten olisi koko loppuviikon taas poutaa. Paikkakuntakohtaiset ennusteet heittelevät kyllä melkoisesti päivien mittaan. Taitaa olla aika vaikea laji tuo sään ennustaminen.
Poikakin tulee taas vaihteeksi intistä lomille. Heillä oli tällä viikolla melko rankka harjoitus: maanantaista keskiviikkoon marssivat n. 150 km. Eilen kertoi olevansa portinvartijana kahden muun kaverin kanssa 24 h. Kuulemma tylsä homma.
Kävin eilen taas ratsastamassa. Vaikka olinkin ajatellut alunperin ottaa Ísingin, niin päätin sittenkin tehdä pitkän, rentouttavan lenkin Félagilla. Se on kuitenkin noista ratsuista se ikioma tuttu lapanen, jonka mielenliikkeet tietää tarkkaan etukäteen korvan liikahduksesta. Oli mukavaa. Lenkin jälkeen pesin ja öljysin otuksen Prob-shampoolla ja -öljyllä. Olen ollut viime aikoina yllättävän reipas ratsastelemaan. Varmaan tänäänkin tulee jollain kopukalla lähdettyä liikkeelle.
Kesämökkinaapuri pysähtyi juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Kun kerroin tyttären olevan Islannissa hevostilalla töissä, hän totesi, että meidän pitää sitten varmaan vaihtaa hevoset issikoihin, jos hän niistä kovasti innostuu. Suuri oli naisen hämmästys, kun kerroin hevostemme olevan issikoita jo valmiiksi.
torstaina, heinäkuuta 12, 2007
Se loppui sittenkin!
Sade on loppunut. Eilen en nenääni ulos juuri laittanut, kun vettä tuli koko ajan kuin ämpäristä kaatamalla. Nyt säätiedotus näyttäisi siltä, että loppuviikon on kaunista. Illalla varmasti kaadetaan lisää heinää, kunhan maa on hieman kuivunut. Sunnuntaina sitten saisi taas rehkiä pellolla paaleja kantaen (vinkvink, talkooväki!)
Eilen en kuitenkaan juurikaan saanut taloa siivotuksi, joten tänään pitää tarttua imuriin ja alkaa pörryyttää ympäri taloa. Pyykkitupakin on - ylläri, ylläri - aivan samassa tilassa kuin eilenkin. Sadeilma tekee minusta aina laiskan ja velton. Tosin ihan saman tekee aurinkoinenkin ilma, joten erityisen energinen olen vain pilvipoutaisella kelillä. Jos silloinkaan...
Olen alkanut odottaa matkaamme Islantiin. Viikon päästä mennään. Uskomattoman nopeasti kuluvat päivät ja viikot. Pian on tytärkin taas kotona ja syksy käsillä. Mutta ei mietitä nyt syksyä, kauniit kesäpäivät ovat taas täällä ja niistä pitää osata nauttia nyt.
Eilen en kuitenkaan juurikaan saanut taloa siivotuksi, joten tänään pitää tarttua imuriin ja alkaa pörryyttää ympäri taloa. Pyykkitupakin on - ylläri, ylläri - aivan samassa tilassa kuin eilenkin. Sadeilma tekee minusta aina laiskan ja velton. Tosin ihan saman tekee aurinkoinenkin ilma, joten erityisen energinen olen vain pilvipoutaisella kelillä. Jos silloinkaan...
Olen alkanut odottaa matkaamme Islantiin. Viikon päästä mennään. Uskomattoman nopeasti kuluvat päivät ja viikot. Pian on tytärkin taas kotona ja syksy käsillä. Mutta ei mietitä nyt syksyä, kauniit kesäpäivät ovat taas täällä ja niistä pitää osata nauttia nyt.
keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007
Mikä päivä menossa?
Ohhoh, taitaa olla jo keskiviikko. Lomalla päivät jotenkin soljuvat niin ettei yhtään tiedä mikä päivä milloinkin on menossa. Tytär sanoi samaa olostaan Islannissa. Hyvähän se niin on, ettei tarvitse stressata viikonpäiviä.
Ulkona sataa kaatamalla. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja aloittaa talon siivous, kun ulkona ei viitsi olla. Pyykkitupa kaipaisi erikoishuomiota, siellä on niin törkeä kaaos ettei paremmasta väliä. Jotenkin sitä vaan jysähtää tähän netin ääreen eikä saa mitään aikaiseksi.
Ratsastin eilen pitkästä aikaa Vissalla. Tamma oli ekat 500 m aivan hermona, mutta sitten se rentoutui ja loppulenkki oli kiva. Se on mukava, kun se rakastaa kovavauhtista laukkaa ja päästinkin sen posottamaan ihan tosissaan yhden suoranpätkän. Itsellekin tuli todella hyvä mieli, pää jotenkin tuulettuu, kun saa painaa menemään niin kovaa kun pääsee.
Tänään, jos tuo sade lakkaa illaksi, olen päättänyt ottaa alleni Ísingin. Sillä ei ollakaan koskaan menty ilman seurahevosta. Voi olla mielenkiintoista...
Ulkona sataa kaatamalla. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja aloittaa talon siivous, kun ulkona ei viitsi olla. Pyykkitupa kaipaisi erikoishuomiota, siellä on niin törkeä kaaos ettei paremmasta väliä. Jotenkin sitä vaan jysähtää tähän netin ääreen eikä saa mitään aikaiseksi.
Ratsastin eilen pitkästä aikaa Vissalla. Tamma oli ekat 500 m aivan hermona, mutta sitten se rentoutui ja loppulenkki oli kiva. Se on mukava, kun se rakastaa kovavauhtista laukkaa ja päästinkin sen posottamaan ihan tosissaan yhden suoranpätkän. Itsellekin tuli todella hyvä mieli, pää jotenkin tuulettuu, kun saa painaa menemään niin kovaa kun pääsee.
Tänään, jos tuo sade lakkaa illaksi, olen päättänyt ottaa alleni Ísingin. Sillä ei ollakaan koskaan menty ilman seurahevosta. Voi olla mielenkiintoista...
maanantaina, heinäkuuta 09, 2007
Ohi on!
Päivä on mennyt levätessä. Viikonloppu issikkakisojen parissa oli mukava, mutta perin juurin uuvuttava. Olen kuitenkin saanut ihanan paljon positiivisia kommntteja siitä, miten kisat läpi vedin ja olo on onnellinen. Jotkut ovat ihmetelleet sitä, että olin niin tyyni ja rauhallinen kaikkien tilanteiden tullen.
Sanoinkin alussa, että jos minä hermostun, niin olemme kusessa. En hermostunut, joten emme kai sitten olleet. Pahimmillaan kisat olivat yli tunnin myöhässä aikataulusta, mutta se olikin pahinta, mitä tapahtui.
Kaikki toimihenkilöt olivat ihania, iloisia ja tunnollisia.
Ehkä ensi vuonna uudelleen?
Sanoinkin alussa, että jos minä hermostun, niin olemme kusessa. En hermostunut, joten emme kai sitten olleet. Pahimmillaan kisat olivat yli tunnin myöhässä aikataulusta, mutta se olikin pahinta, mitä tapahtui.
Kaikki toimihenkilöt olivat ihania, iloisia ja tunnollisia.
Ehkä ensi vuonna uudelleen?
torstaina, heinäkuuta 05, 2007
Ilman viime tippaa ei mikään valmistuisi
Ypäjälle pitäisi kohtapuoleen startata, mutta ei voi pakata kassia, kun vaatteet on kuivurissa. Joo, lomalla oon ollut koko viikon enkä ole oikeastaan suurinta osaa noista vaatteista edes käyttänyt, joten suunnitelmallisuus on taas huipussaan.
Toisaalta mentaliteettiini ei ole koskaan kuulunut etukäteen höseltäminen. Eilen illalla jo suunnittelin näin toimivani, joten kaipa se sitten kumminkin on suunnitelmallisuutta.
Mutta se ei ole, että kaikenlaista piti printata mukaan ja nyt kun olen kaiken printannut on enää 6 arkkia paperia jäljellä. No, eipä loppunut kesken.
---
Eilinen Kleon elänlääkärikäynti ei ollut varsinaisesti enää käynti, eläinlääkäriviipyminen voisi olla sopivampi sana. Kolme ja puoli tuntia pikkuotuksen nenää roplattiin. Otetiin verikokeet. Kaikki aivan normaalia. Otettiin röntgenkuvat alta ja sivulta, suu auki ja suu kiinni. Tulos: ei kasvainta, ei vierasesineitä. Otettiin näytteet molemmista sieraimista. Tulos: pieni tulehdus, bakteereita, joita kuuluukin olla. Diagnoosi on siis edelleen arvailun varassa. Nenäpunkkilääkkeet uudistettiin, nyt molemmille koirillemme 3 kertaa 2 viikon välein. Lisäksi viikon antibioottikuuri mahdollista tulehdusta nutistamaan.
Kallista oli, melkein 300 egee. Lääkäri oli kyllä mukava ja asiantuntevan oloinen, mutta vaiva lienee sellinen, ettei siitä oikein saa selvää. Tuon pikkuisen sieraimet kun ovat niin ahtaat, etti sinne oikein mitään näe eikä sopivia välineitä ole.
Hassua oli Kleon rauhoitukseen vaipumisaika. Lääkäri pisti piikin ja sanoi, että kestänee 10 min. Otin Kleon syliin ja kävelin kolme askelta ovelle. Sillä aikaa otus simahti totaalisti.
---
Mutta ehkä ne vaatteet nyt olisi kuivuneet, niin pääsisi baanalle.
Toisaalta mentaliteettiini ei ole koskaan kuulunut etukäteen höseltäminen. Eilen illalla jo suunnittelin näin toimivani, joten kaipa se sitten kumminkin on suunnitelmallisuutta.
Mutta se ei ole, että kaikenlaista piti printata mukaan ja nyt kun olen kaiken printannut on enää 6 arkkia paperia jäljellä. No, eipä loppunut kesken.
---
Eilinen Kleon elänlääkärikäynti ei ollut varsinaisesti enää käynti, eläinlääkäriviipyminen voisi olla sopivampi sana. Kolme ja puoli tuntia pikkuotuksen nenää roplattiin. Otetiin verikokeet. Kaikki aivan normaalia. Otettiin röntgenkuvat alta ja sivulta, suu auki ja suu kiinni. Tulos: ei kasvainta, ei vierasesineitä. Otettiin näytteet molemmista sieraimista. Tulos: pieni tulehdus, bakteereita, joita kuuluukin olla. Diagnoosi on siis edelleen arvailun varassa. Nenäpunkkilääkkeet uudistettiin, nyt molemmille koirillemme 3 kertaa 2 viikon välein. Lisäksi viikon antibioottikuuri mahdollista tulehdusta nutistamaan.
Kallista oli, melkein 300 egee. Lääkäri oli kyllä mukava ja asiantuntevan oloinen, mutta vaiva lienee sellinen, ettei siitä oikein saa selvää. Tuon pikkuisen sieraimet kun ovat niin ahtaat, etti sinne oikein mitään näe eikä sopivia välineitä ole.
Hassua oli Kleon rauhoitukseen vaipumisaika. Lääkäri pisti piikin ja sanoi, että kestänee 10 min. Otin Kleon syliin ja kävelin kolme askelta ovelle. Sillä aikaa otus simahti totaalisti.
---
Mutta ehkä ne vaatteet nyt olisi kuivuneet, niin pääsisi baanalle.
keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007
Kolotusta hartioissa
Ehkä se on hyvä merkki, että hiukan kolottaa. Tietää ainakin olevansa vielä elossa. Kaikki tällä erää kaadetut heinät on saatu katon alle. Suuri kiitos siitä kuuluu akalle tyttärineen, jotka riuskasti tulivat meitä eilen illalla auttamaan. Kyllä on mukavaa, kun saa heinätalkoisiin porukkaa. Ja mikä ilo, että saa vielä kauniita ihmisiä talkoisiin, kuten toinen tyttäristä totesi lähtiessään.
Appiukko se on ihme teräsvaari, ajeli paalainta muutaman tunnin avuksemme. Ikää tulee elokuussa hänelle 85 v.
Juon tässä aamun ekaa kahvikupillista. Vielä on sanomalehti hakematta ja hepot siirtämättä pois laitumelta, mutta eipä tässä kiirettä. Tänään on Kleolla taas lääkäri, kun nuo nuuskutuskohtaukset eivät mene ohi, vaikka miten lääkittäisiin. Jääkaappikin näytti melko tyhjältä, joten varmaan kaupassakin pitää piipahtaa. Matkahuoltoon pitäisi myöskin tänään läpsähtää paketti passinaruja viikonlopun kisoja varten.
Loppuviikko, huomisesta eteenpäin, meneekin Ypäjällä, issikkakisoissa. Päivässä on viime aikoina tullut noin 50-60 sähköpostia aiheen tiimoilta. Repikää siitä.
Marilyn karkasi eilen. Tai ei se oikeastaan karannut. Otin sen takaovesta sisään ja etuovi oli auki. Katselin telkkaria, kävin suihkussa ja sitten tajusin tilanteen. Laitoin päälleni ja lähdimme Kleon kanssa etsimään. Marilynin löytäminen ei ole vaikeaa, koska se haukkuu koko ajan. Läheisellä mökkitiellä näin sen ja se minut. Käännyin välittömästi ympäri ja lähdin juoksemaan karkuun samalla Kleoa hillittömästi kehuen. Otus meni halpaan ja lähti viivana perään. Aikani heiteltyäni sille pekoninpalasia, se päätti tulla syliin kiittämään. Olisi ehkä pitänyt päästää se uudelleen vapaaksi, mutta tein pihlajasta talutusremmin ja tulimme kotiin syömään lisää pekonia ruokakupista. Tai siis se söi pekonia, minä otin ansaitun keskarin.
Appiukko se on ihme teräsvaari, ajeli paalainta muutaman tunnin avuksemme. Ikää tulee elokuussa hänelle 85 v.
Juon tässä aamun ekaa kahvikupillista. Vielä on sanomalehti hakematta ja hepot siirtämättä pois laitumelta, mutta eipä tässä kiirettä. Tänään on Kleolla taas lääkäri, kun nuo nuuskutuskohtaukset eivät mene ohi, vaikka miten lääkittäisiin. Jääkaappikin näytti melko tyhjältä, joten varmaan kaupassakin pitää piipahtaa. Matkahuoltoon pitäisi myöskin tänään läpsähtää paketti passinaruja viikonlopun kisoja varten.
Loppuviikko, huomisesta eteenpäin, meneekin Ypäjällä, issikkakisoissa. Päivässä on viime aikoina tullut noin 50-60 sähköpostia aiheen tiimoilta. Repikää siitä.
Marilyn karkasi eilen. Tai ei se oikeastaan karannut. Otin sen takaovesta sisään ja etuovi oli auki. Katselin telkkaria, kävin suihkussa ja sitten tajusin tilanteen. Laitoin päälleni ja lähdimme Kleon kanssa etsimään. Marilynin löytäminen ei ole vaikeaa, koska se haukkuu koko ajan. Läheisellä mökkitiellä näin sen ja se minut. Käännyin välittömästi ympäri ja lähdin juoksemaan karkuun samalla Kleoa hillittömästi kehuen. Otus meni halpaan ja lähti viivana perään. Aikani heiteltyäni sille pekoninpalasia, se päätti tulla syliin kiittämään. Olisi ehkä pitänyt päästää se uudelleen vapaaksi, mutta tein pihlajasta talutusremmin ja tulimme kotiin syömään lisää pekonia ruokakupista. Tai siis se söi pekonia, minä otin ansaitun keskarin.
tiistaina, heinäkuuta 03, 2007
Typeriä yrityksiä
Harmittaa pahuksesti tuo karkaileva Marilyn. Olisi niin kiva pitää koirat aina mukana, kun puuhailee ulkosalla, mutta kun tuota otusta on pakko pitää koko ajan kiinni, niin ei saa mitään tehdyksi, kun toinen käsi on varattuna.
Päätin sitten eilen kokeilla sellaista, että laitoin Kleolle valjaat ja Marilynin kiinni niihin. Olisi ollut näpsä paketti ja kulkenut kiltisti mukana, koska Kleo ei ikinä karkaa.
Sata metriä näytti hyvältä. Koirat kirmasivat kivasti vierekkäin, mutta sitten alkoi tapahtua. Marilyn on niin vauhdikas, että se haluaa sinkoilla sinne ja tänne. Kleon naamasta näki aika pian, että alkaa riittää. Luonteelleen tyypillisenä tyynenä pakkauksena se istui. Kuin kivi. Ei liikettä. Kleon ilme oli sen näköinen, että istun tässä niin kauan, kunnes tuo hemmetin riiviö otetaan irti. Ja olihan se pakko irrottaa.
Mitähän seuraavaksi yrittäisi?
Päätin sitten eilen kokeilla sellaista, että laitoin Kleolle valjaat ja Marilynin kiinni niihin. Olisi ollut näpsä paketti ja kulkenut kiltisti mukana, koska Kleo ei ikinä karkaa.
Sata metriä näytti hyvältä. Koirat kirmasivat kivasti vierekkäin, mutta sitten alkoi tapahtua. Marilyn on niin vauhdikas, että se haluaa sinkoilla sinne ja tänne. Kleon naamasta näki aika pian, että alkaa riittää. Luonteelleen tyypillisenä tyynenä pakkauksena se istui. Kuin kivi. Ei liikettä. Kleon ilme oli sen näköinen, että istun tässä niin kauan, kunnes tuo hemmetin riiviö otetaan irti. Ja olihan se pakko irrottaa.
Mitähän seuraavaksi yrittäisi?
maanantaina, heinäkuuta 02, 2007
Hämäysreippautta ilmassa
Olen hereillä klo 7 ekana kesälomapäivänä! Se on hämäystä, sillä kun olen lukenut lehden ja kietaissut kitusiini kupillisen kahvia, aion köllähtää takaisin vaaka-asentoon.Talossa on täydellinen rauha. Ukonkin piti aloittaa loma, mutta se siirtyikin muutaman päivän ja hän lähti jo töihin.
Pari ensimmäistä heinäpeltoa on kaadettu. Tiistaina toivottavasti pääsee paalaamaan. Tänä aamuna sääennuste näyttää, että perjantaina sataa seuraavan kerran. Anna sen olla totta! Yleensä sääennusteet puhuvat potaskaa, mutta todella toivon, että nyt ei ole niin.
Elinen päivä meni mukavasti. Aamupäivällä kävin eilen esiteltyä "kultapoikaa" katsomassa ja iltapäivän olimme ukon serkkutytön 60-vuotispäivillä tuolla kylän perällä. Paikalla oli runsaat sata vierasta, 3-miehinen orkesteri, mukava tunnelma, hyvää ruokaa. Kaikin puolin priimat kesäjuhlat.
Jep, jep - näin paljon ehtii kirjoittaa yhden kahvikupillisen aikana.
sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2007
Kultapoika
Viime yönä syntyi ystäväni Sadun tammalle tällainen pieni kultapoika.
Näissä kuvissa pikkuinen on n. 11 tuntia vanha.
Näissä kuvissa pikkuinen on n. 11 tuntia vanha.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)