Ei ole tullut kirjoitettua pariin päivään. Valon lisääntyminen aamuissa saa puuhaamaan muuta kuin istumaan koneen äärellä. Kahviakaan ei tarvitse niin paljon kuin pimeinä aamuina, kun herää helpommin.
Tänä aamuna jäin lehden ääressä pohtimaan susia. Ne ovat kuulemma Uudellamaallakin lisääntymässä, jopa pentueen epäillään syntyneen Tammisaaren suunnalla. Ilveksiäkin on tosiaan laskennan mukaan enemmän, mutta niiden läsnäolo ei huolestuta ihmisiä varmaankaan samalla lailla kuin suden.
Tietenkin ilves voi viedä suloisen Bella-kissamme, mutta koska se saa kulkea vapaana luonnossa, se on alttiina vaaroille. Kissan elämään ei minusta kuitenkaan kuulu pelkkä sisälläolo, joten hyväksyn tuon riskin. Samalla laillahan hyväksyn riskin, kun lähden itse ulos talosta vaikkapa autolla tai kävellen. Eläminen tarkoittaa riskin ottoa.
Mutta susi, kotipihalla? Miten siihen pitäisi suhtautua? Ok, hyväksyn senkin, mikäli eläin suostuu käyttäytymään lajilleen ominaisella tavalla eli väistää ihmistä ja pysyy pääosin metsässä. Tästä suden läsnäolosta varmaan voidaan olla monta mieltä, mutta asun kuitenkin niin maaseudulla, että ei ole ihmeellistä, vaikka susi näillä seuduilla jolkottelisikin.
Urbaanisusi tai urbaanikarhu, joka käy roskalaatikoilla ja käyttäytyy ihmistä kohtaan täysin pelottomasti on mielestäni vaarallinen ja on perusteltua hävittää sellaiset yksilöt. Mutta varjo, joka häilähtää joskus metsässä ja nauttii aamupalakseen lähinnä rusakkoja ja kauriita kuuluu luontoon. Jos pelottaa, voi muuttaa kaupunkiin. Kaupungista voi saada halvalla kerrostaloasunnon eikä tarvitse tehdä lumitöitä, leikata nurmikkoa eikä surra susia. Leffateatterikin on lähempänä.
---
Mutta, nyt en ehdi pohdiskella enempiä, pitää painella töihin, jotta pääsee kotiinkin joskus.
Tähän kohtaan sopii taas yksi suomalainen sananlasku: "Jos työ olisi herkkua, niin herrat tekisivät sen itse."
Vielä aamun sää kiinnostuneille: +0,3C, sumuinen aamu
4 kommenttia:
Nonniin. Heti taas tänään huomasin, etten ole käynyt seuraamassa sun blogia. Lähdin nimittäin kouluun untuvatakki päällä, mittari näytti plussaa jo aamulla ja iltapäivällä olikin jo +6 astetta...
Noista villieläimistä. Samoilla linjoilla Krissen kanssa. Mikäs sen ihanampaa kuin nähdä kaukana vilahtava villieläin (ilves, jonka näin viime talvena, oli muuten KAUNIS!). Omalle pihalleni pärisemään niitä en kuitenkaan haluaisi (jos olisi edes se oma piha), ohikulkumatka suotakoon.
Tästäpä tulikin mieleen. Viime kesänä veljeni säikähti melkolailla, kun oli aamuyöstä vanhempieni pihan rannassa istumassa ja järvestä tulee hirvi, joka alkaa juosta kohti häntä.. Vois mennä pupu pöksyyn itselläkin. Joitain metrejä ennen rantaa oli hirvi sitten kääntynyt ja ohittanut pihamme.
Juu, kyllä sun Elina pitäsi olla tarkempi kun kerta säätietoja on saatavilla.
Mun auton rekisterikilpiä oli nuuskimassa erääna aamuna hirvilauma (5 otusta), kun olin töihin lähtemässä. Melko sykädyttävää sekin. Etenkin kun muistan moisen vielä kymmenen vuoden takaa. ;)
Kumpi oli sykähdyttävämpää, se että hirvet olivat siinä, vai se, että muistit sen vieläkin? ;)
:D - tietty ne hirvet siinä pihassa - isoja kun junat ja ihan vieressä, kun pitäisi töihin lähteä. Arvaa, mikä rytinä, kun ne karkas metsään.
Lähetä kommentti