Koirankarvoissa löytyy!

Ajanlasku kääntyi jo lokakuulle.  Tänään en ole ollut kipeänä, vähän olen ehkä vetämättömämpi kuin normaalisti, mutta olen istunut työpöytäni ääressä koko päivän.  On se kyllä mukavaa, että suuren osan töistään voi tehdä etänä, säästyy paljon aikaa, kun ei tarvi ajella 50 km toimistolle ja toista  mokomaa takaisin päivittäin.

Illalla, kun päästin koirat ulos ja menin päästämään hevoset syömään, kävin keräämässä  kanoilta munat ja ruokkimassa ne, innostuivat Disa ja Kleppa ryntäämään kauemmaksi metsään kuin normaalisti.  Kleppa ilmestyi takaisin noin 15 minuutin jälkeen, kun kuulin niiden haukkuvan jotain metsässä ja kutsuin.  Disa ei malttanut tulla heti, vaan pölähti vasta 10 minuuttia myöhemmin nöyränä luokseni.  Hiukan sitä moitiskelin ja sitä nolotti kovin.  Disa väistää aina katsetta, kun sille rymähtelee.

Tältä näyttää koiratypykkä, kun se yrittää päästä takaisin emännän suosioon

Disan karvanlähtö on pahimmillaan.  Joka päivä telkkarin edessä nypiskelen siitä sellaisen pesäpallon kokoisen karvapallon irti, kun karva irtoaa ihan tukkoina.  Lattiat, matot, sohvat ja ihan kaikki näyttää siltä, että karva lähtee.  Myös mm. tämän läppärin näppäimistö.

Disan karva lähtee tuollaisena hassuna laattana ja se näyttää hieman kapiselta.

Kleppaltakin lähtee karvaa, mutta se on aina yhtä soman näköinen.  Lieneekö niillä vain erilainen karvanlaatu vai onko pikkuneidon eka kunnon karvanlähtö vasta seuraavalla kerralla, tiedä häntä.

Ero Disan turkkiin on huomattava, Kleppa on sileä ja kaunis, vaikka pohjavillaa lähteekin

Molemmat koirat tuntuvat nauttivan kampaamisesta ja harjaamisesta.  Sitä pitää varmaan harrastaa enemmän, kun hiukan kaavailin, jotta josko lähtisimme tuonne näyttelyyn 16. marraskuuta (edellyttäen, että majoitus - ja ehkä enemmän näyttelykoiriakin mukaan - järjestyy). 

Lähtisiköhän muitakin kasvatteja mukaan?