Vapaapäivän aamu valkeni huimaavan kauniina. Taivas oli niin sininen kuin vain sininen voi olla. Tänään on äitini kuolinpäivä, siitä on jo 17 vuotta. Sinä syksynä oli myös hurjan kaunista, etenkin aamu- ja iltaruskot olivat pysäyttäviä. Usein erityisen kauniin iltaruskon nähdessäni mieleeni palautuu se suru, mitä sinä syksynä tunsin, kun näin äitini lopullisesti hiipuvan pois. Äidin menetys on yksi kipeimpiä kokemuksia elämässäni, mutta siitäkin voi päästä yli ja muistaa sitä ennen tapahtuneet kivat jutut.
 |
| Aamun sinisyys taivaalla ilahdutti, ei tuonut surua mieleeni |
 |
| Välillä kannattaa nostaa nokka pystyyn, niin näkee taivaan kauneuden. |
Aamupäivällä arvoin mielessäni, että imuroisinko talon ensin ja menisin sitten ratsastamaan, mutta netissä surfatessa meni niin kauan, että päätin tehdä
iloisen kodinhengettären valinnan ja jätin imuroinnin kokonaan väliin. Sen sijaan tein kauniissa auringonpaisteessa syysruskan keskellä mukavan ratsastulenkin Isíngillä. Se oli hyvä valinta, tulin siitä entistä paremmalle tuulelle.
Sitten käytiin ukkokullan kanssa kaupungilla asioilla ja lounaalla ja kun pääsimme kotiin lähdimme poikamme Mikon kanssa Kangasalle autoromuttamoon hakemaan uutta auton moottoria. Huimia paikkoja nuo erilaiset romutarhat ja autonromuttamot, tämäkään ei tuottanut pettymystä.
 |
| Jos on kasvihuoneilmiössäkin haastavaa laittaa hyllyrivejä kuntoon, niin on se täälläkin sitä! |
 |
| Kovin ovat kapeat käytävät tässäkin "myymälässä" |
 |
| Onkohan tämä joskus ollut jonkun unelmien täyttymys? |
Siinä se iltapäivä ja ilta hurahtikin ajellessa Etelä-Suomessa, mutta mikäpäs siinä oli kauniin maisema läpi hyvällä autolla (lue: minun autollani) ajellessa. Nyt on ilta enää saunaa ja elokuvaa paitsi. Vaikka voi olla, että minä menen taas kesken leffan unten maille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti