Menomatkalla ihailin taas Tuuliharjan hevospatsaita - sopisivat meidänkin pellolle hyvin |
Tosin eilen agility oli Kleppan kanssa melkoisen katastrofaalista, kun se sai aivan järkyttävän haukku- ja räyhäysvimman, kun samaan aikaan hallin toisessä päässä olevan koiran ohjaajalla oli kimeä vinkulelu. Tyyppi rähjäsi ja haukkui ja haukkui ja rähjäsi. Sillä oli stressitaso niin korkealla treenien jälkeen, että varmaan vielä tunnin kotona olon jälkeen se edelleen läähätti sohvalla. Melkoinen pikkupiru.
Varsinainen agility pikkutehtävineen siltä sujuu hyvin, kun se vaan malttaa keskittyä. Kleppa on niin itsevarma ja peloton, että sen kanssa kaikki uusi on helppoa. Disa puolestaan innostuu aina, kun se huomaa osaavansa jotain - eilen tämä juttu oli kepit ohjureilla. Niitä se olisi tehnyt vaikka koko illan.
Nyt on ollut kovin sateista ja illat ovat pimeitä, kun kellot kierrettiin taas talviaikaan, mutta tänä aamuna syksy näytti taas kauniimman puolensa, kun yöllä oli ollut pikkupakkanen, joka oli maalannut kuuralla koko maailman.
Disa ja Kleppakin nauttivat selvästi kuivasta kelista ja pikkupakkasesta. |
Ihana aurinko kultaa aamun ja kullanmurut. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti