Pimeys voittaa

Oivoi, päivät vaan lyhenee, enää ei näe seitsemän aikaan illalla mitään ilman otsalamppua.   Pimeys valtaa alaa valolta, mutta onneksi ei masenna.  Tänään meitä ilahdutti ukkokullan tyttärentytär Wilma, joka on ollut pari päivää hoidossa koulujen syysloman vuoksi.  Wilma on jo iso tyttö, ukilla riitti kaikkea kivaa puuhasteua Wilman kanssa ja koiratkin saivat taas kunnon päivälenkin.

Itse istuin taas ahkerana koko päivän koneella, oli tarkoitus jopa hypähtää ratsaille, mutta pari huonosti nukuttua yötä vetikin minut päiväunille.  Selkä kiusaa ja herättelee aika ajoin, se ei ole mukavaa. 

Kuuden maissa pyörähdin taas tallille ja kanalaan.  Tänään oli syksyn ensimmäinen päivä ilman ainuttakaan munaa.  Pimeys tekee kanalassakin tehtävänsä.  Vielä en ole siirtänyt kanoja lämpimään talvikanalaan, koska öisin on ollut vain pikkupakkasia.  Kunhan oikea talvi tulee, siirrän kanat ja laitan samalla niille ajastuksella valoa lisää, jolloin muninta taas aktivoituu.  On hyvä, että kanatkin lepäävät vähän muninnasta, pysyvät paremmassa kunnossa ja elävät pitempään.

Hyvä puoli tässä on se, että työviikko on jo puolessa.  Jaksaa, jaksaa!

Pihalampi kalansilmin.