Kiireinen keskiviikko

Eilinen - keskiviikko - alkoi taas säkkipimeässä pienellä aamulenkillä koirien kanssa.  Sitten muutama kuppi kahvia koneeseen ja kohti Olaria ja työpaikkaa.  Hyvin huomasi, että on koulujen syysloma, koska matka taittui parisenkymmentä minuuttia nopeammin kuin normiaamuina. Päivä meni palaverissa.  Meillä on neuvottelupöydän ympärillä mustat tuolit ja oli hiukan noloa, kun kotiinlähtiessäni työkaveri osoitti tuoliani todeten, että "Tuo on varmaan sun tuoli".  Istuinosa oli aivan valkoisen islanninlammaskoiran aluskarvan peitossa.Kotonahan tuo on tuttua, mutta en ollut tajunnutkaan, kuinka tiukasti karvat ovat mukana vaatteissa kaikkialla.

Kotiin ehdin juuri parahiksi samaan aikaan kuin kengittäjä.  Isíng tiputti toisen etukenkänsä lauantain lenkillä ja muutenkin kengitys oli ajankohtaista.  Edelliskerran puolimätä ja haiseva, paiseinen kavioaines oli parantunut kuivemmaksi ja terveemmän näköiseksi, mutta edistymisestä ei voi mitään varmaa sanoa, kaviot kasvavat niin hitaasti.  Nyt kuitenkin tamma seisoi kiltisti koko kengityksen ja edellisen kengityksen jälkeen liikkeetkin ovat olleet puhtaat ja hevonen halukas liikkumaan, joten olen kovin toiveikas.

Eihän Isíng tokikaan lihava ole, nostaa vaan pakaroitaan, että raspi pysyy selässä.

Kavioista otettiin edelleen huonoa materiaalia aika lailla pois, pohjaan tuli oikeat kraaterit.  Niihin pantiin fylliksi ensin lääkettä ja sitten trasselia.  Isíng sai jo talvikengät hokkeineen, joten nyt se on valmis liukkaisiin ja lumen tuloon.

Illalla vielä puolitoistatuntinen Disan ja Kleppan kanssa agilitytreeneissä, niin meikäläinen oli pienen tv-sohvasession jälkeen aika tattis unten maille. Yöllä tosin piti nostaa Marilyn välillä jäähylle, kun se vikisee ja ulvahtelee seinän raossa rapisteleville hiirille.  Niitä ilmaantuu aina talon seinien väliin ja vintille, kun yöt kylmenevät.

Ensi lauantaina on täysikuu.  Toivottavasti on silloinkin kirkasta, kun istumme paljussa.